Pro forma -tilinpäätös – onko tarpeen?

Pro forma -laskelma auttaa vertailemaan yrityksen peräkkäisiä tilinpäätöksiä ja toimintakertomuksia etenkin silloin, kun yrityksen rakenteessa tai toiminnassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vaarana on, että laskelmia on laadittu turhan yksipuolisesti, tarkoituksena välittää tietynlaista kuvaa yrityksestä.
17.8.2011

Jarmo Leppiniemi professori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Pro forma -tilinpäätöksellä tarkoitetaan yleensä tilinpäätöksen liitetietoina tai toimintakertomuksessa esitettyä tilinpäätöksen muotoon laadittua laskelmaa, jonka avulla peräkkäiset tilinpäätökset ja toimintakertomukset pyritään tekemään vertailukelpoisiksi. Pro forma -laskelmien avulla varmistetaan oikean ja riittävän kuvan syntymistä kirjanpitovelvollisen tuloksesta ja taloudellisesta asemasta tilinpäätöksen lukijalle. Usein laskelmat laaditaan vain jostakin osasta tilinpäätöstä, kuten yksittäisistä tilinpäätöseristä.

Pörssiyhtiöissä on tärkeää, että tilinpäätöksen lukijat kykenevät jatkuvasti arvioimaan yritystä voidakseen tehdä perusteltuja arvopapereiden osto-, myynti- ja pitämispäätöksiä. Muillekin kuin pörssiyrityksille voi syntyä tilanteita, joissa pro forma -tietojen antaminen on tarpeen kirjanpitolain 3:2 §:n edellyttämän oikean ja riittävän kuvan takia.

Usein pro forma -laskelmia korvataan yritysjohdon sanallisilla kommenteilla ja arvioilla sekä poikkeuksellisia olosuhteita kuvaavilla laskelmilla. Ellei tilinpäätöksiä ja toimintakertomuksia kyetä saattamaan pro forma -tiedoilla tai muulla tavoin vertailukelpoisiksi, vertailukelvottomuudesta tulee mainita liitetietona (ks. esimerkiksi KILA 2005/1750).

Milloin pro forma -laskelmia laaditaan

Koska pro forma -tietojen tarkoituksena on lisätä tilinpäätösten vertailukelpoisuutta, pro forma -laskelmia laaditaan silloin, kun tilinpäätösten ja toimintakertomusten vertailukelpoisuus on alentunut yrityksen rakenteessa tai toiminnassa tapahtuneiden muutosten johdosta. Pro forma -tilinpäätöksiä saatetaan laatia myös silloin, kun aikaisemmissa tilinpäätöksissä on olennaisia virheitä, yritys on toteuttanut tavallisuudesta poikkeavia liiketoimia taikka sen tulokseen on vaikuttanut jokin muu peräkkäisiin tilinpäätöksiin epäjatkuvuutta aiheuttanut syy. Yrityshankinta- tai fuusiotilikauden pro forma -tilinpäätöksessä esitetään, mikä tilanne olisi ollut, jos yritykset olisivat olleet yhtä koko tilikauden ajan. Pro forma -laskelmat eivät osoita todella tapahtuneita liiketapahtumia ja niitä edustavia lukuja, vaan ovat kuvitteellisia ja laskennallisia tietoja siitä, miten tilanne olisi voinut kehittyä, jos äskettäin yhdistyneet yritykset olisivat olleet yksi yritys jo pidemmän ajan. Menettely auttaa tilinpäätöksen lukijaa arvioimaan, minkälaisia mahdollisuuksia yritysostolla kasvaneella yrityksellä on.

Pro forma -tilinpäätöksen laatiminen saattaa olla tarpeen esimerkiksi silloin, kun tilikautta on lyhennetty tai pidennetty. Esimerkiksi tilanteessa, jossa yrityksen tilikausi on lyhennetty neljän kuukauden mittaiseksi, tämän tilikauden ja sitä edeltäneen 12 kuukauden mittaisen tilikauden tilinpäätökset eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Vertailun mahdollistamiseksi yritys voi esittää liitetietonaan tilikauden pro forma -tuloslaskelman tilikauden päättymistä edeltäneeltä 12 kuukaudelta ja sen rinnalla edellisen 12 kuukauden virallisen tuloslaskelman. Pro forma -laskelmia esitettäessä liitetiedosta tulee selkeästi käydä ilmi, että on kysymys laskennallisesta eikä todellisesta tilikauden tuloslaskelmasta. Myös silloin, kun pro forma -laskelmia käytetään tilikauden muutoksen yhteydessä, peräkkäiset viralliset tuloslaskelmat on esitettävä rinnakkain osana tilinpäätöstä (ks. KILA 1998/1551).

Tilinpäätöstä laadittaessa saattaa syntyä tilanteita, joissa kirjanpitolain mukainen menettelytapa ei sellaisenaan anna oikeaa ja riittävää kuvaa liiketoimen luonteesta eikä näin yrityksen tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Tällaisissakin tilanteissa on lähtökohtaisesti noudatettava kirjanpitolain pakottavia säännöksiä, eikä tilinpäätöstä saa laatia säännösten vastaisesti esimerkiksi oikeaan ja riittävään kuvaan tai sisältöpainotteisuuteen vedoten. Tällaisissa tilanteissa on kuitenkin varmistettava oikean ja riittävän kuvan syntyminen liitetietojen avulla. Kirjanpitolautakunta on todennut tämän periaatteen esimerkiksi leasingsopimusten kirjauskäsittelyä koskevassa lausunnossaan: tällaisia sopimuksia on kaikilta osin käsiteltävä ei-IFRS-tilinpäätöksessä vuokralle saatuina tai vuokralle annettuina hyödykkeinä, ei ostetun ja myydyn hyödykkeen tavoin (näin KILA 2006/1775). Liitetietona on mahdollista esittää pro forma -laskelma, jossa leasingsopimusta käsitellään ostettujen ja myytyjen hyödykkeiden tavoin.

Kirjanpitolautakunta on antanut lukuisia ratkaisuja, joissa se on edellyttänyt liitetietojen antamista oikean ja riittävän kuvan nojalla. Käytännössä tällainen liitetieto voidaan antaa joko verbaalisvoittoisesti tai pro forma -laskelmia hyväksikäyttäen. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi seuraavat, joissa kirjanpitolautakunta on edellyttänyt liitetiedon antamista oikean ja riittävän kuvan vaatimukseen vedoten:

  • saatujen avustusten kirjanpitokäsittely (KILA 1994/1255, KILA 1999/1574) erityisesti, jos se on tilinpäätöksessä esitetty nettoperiaatteella
  • luontoisetujen esittäminen tilinpäätöksessä (KILA 1999/1586)
  • olennaisen pitkävaikutteisen menon vähentäminen vuosikuluna (KILA 2001/1662)
  • taseeseen tilinpäätöspäivän arvoon sisältyvien arvopapereiden olennainen tilikauden jälkeen tapahtunut kurssimuutos (KILA 2004/1725)
  • pysyvien vastaavien hankintamenon vähentäminen ilman poistosuunnitelmaa (KILA 2007/1805)
  • konsernirakenteen muuttuminen edellisiin tilikausiin verrattuna (KILA 2007/1807)
  • osatuloutusmenettelyn menettelyn soveltaminen vain osaan kysymykseen tulevista hankkeista (KILA 2010/1851).

Laatimisperiaatteita

Kuten edellä esitetyt esimerkkitilanteet osoittavat, pro forma -laskelmista saa hyödyllisiä tietoja yrityksen aikasarjoja ja yrityksissä tapahtuneita muutoksia tutkiessa. Liiallisessa pro forma -laskelmiin nojautumisessa on vaarana, että laskelmia on saatettu laatia yksipuolisesti. Vertailukelpoisuuden sijasta on saatettu pyrkiä luomaan tietynlaista yrityskuvaa.

Pro forma -laskelmia on tutkittu Aalto-yliopistossa (muun muassa Harri Seppänen: Pro forma -tulokset – hyvää, pahaa vai sijoittajalle rahaa, tutkimusraportti 2002). Seppänen varoittaa, että moni pro forma -tulos on ilmoitettu niin, että tuloslaskelman kulueriä on katsottu kertaluonteisiksi ja jätetty pois pro forma -tuloksesta. Sen sijaan tuottopuolella pro forma -laskelmia laatineet yritykset eivät Seppäsen mukaan kovinkaan usein näe kertaluonteisia eriä. Pro forma -laskentasystematiikan tulisi olla johdonmukainen tilikaudesta toiseen sekä kulu- ja tuottopuolen käsittelyjen osalta symmetrinen, jotta pro forma -tilinpäätöksestä olisi hyötyä tilinpäätöksen lukijalle.

Pro forma -laskentaperiaatteista ei juuri ole säännöksiä (oikeaa ja riittävää koskevaa vaatimusta ja eräitä lähinnä pörssiyhtiöitä koskevia määräyksiä lukuun ottamatta). Tärkeää on, että kun pro forma -laskelmia sisällytetään tilinpäätökseen tai toimintakertomukseen, niiden laskentaperusteet selostetaan yksityiskohtaisesti. Suositeltavaa on sellaisen täsmäytyslaskelman esittäminen, jossa näytetään, mitkä erät virallisessa tilinpäätöksessä ja pro forma -laskelmassa eroavat toisistaan.

Pörssiyhtiöiden tilinpäätöksissään antamien pro forma -tietojen säädösperustana ovat lähinnä liiketoimintojen yhdistämistä koskeva IFRS 3 -standardi (ks. myös Rahoitustarkastuksen/Finanssivalvonnan standardit tietojen julkistamisesta). Finanssivalvonta on katsonut, että jos pörssiyhtiö esittää toimintakertomuksessaan pro forma -tietoja, ne on esitettävä erillään muista tietoista ja otsikoitava selkeästi pro forma -tiedoiksi ja niitä annettaessa tulee soveltuvin osin noudattaa listalleottoesitteitä koskevia määräyksiä (Rahoitustarkastus, Markkinat 2/2008).

Listalleottoesitteiden yhteydessä esitettävistä tiedoista määrätään Finanssivalvonnan standardissa (5.2a Arvopaperien tarjoaminen ja listalleotto, 1.2.2009). Standardissa edellytetään lisätietojen, kuten pro forma -laskelmien esittämistä, jos se oikean ja riittävän kuvan varmistamiseksi on tarpeen. Finanssivalvonta viittaa myös KHT-yhdistyksen ohjeeseen Pro forma – taloudellinen informaatio arvopaperimarkkinalain mukaisissa esitteissä.

Voitto osaketta kohden kasvoi tai aleni

Nokian osavuosikatsauksesta 27.1.2011 käy ilmi, että tunnusluku tulos/osake parani IFRS-tilinpäätöksen mukaan edellisvuodesta 108 prosenttia ja aleni 8 prosenttia ei-IFRS-laskelman (pro forma -laskelman) mukaan.

Nokia selittää eroa osavuosikatsauksessaan: ”Nokia arvioi, että ei-IFRS-tunnusluvut antavat sekä yhtiön johdolle että sijoittajille täydentävää tietoa Nokian tuloksen kehityksestä… eriä, joilla ei välttämättä ole merkitystä Nokia liiketoiminnallisen tuloksen kannalta. Ei-IFRS-tunnuslukuja ei pidä tarkastella erillään vastaavista IFRS-tunnusluvuista tai niiden sijasta.” Nokia esittää myös täsmäytyslaskelman, josta käyvät ilmi IFRS-tilinpäätöksessä ja pro forma -tilinpäätöksessä eri tavalla käsitellyt erät.

Tilinpäätöksen hyväksikäyttäjän kannalta tieto, että voitto osaketta kohden on kasvanut 108 prosenttia tai alentunut kahdeksan prosenttia, on hämmentävä. Täsmäytyslaskelma valaisee eroja, mutta johtopäätöksen tekeminen siitä, mikä yhtiön tilanne tunnusluvun valossa on, on hankalaa. Järkevän tulkinnan tekeminen vaatii ammattimaista tulkitsijaa.

Tilanne osoittaa kouriintuntuvalla tavalla, kuinka tärkeää arvopaperimarkkinoiden kannalta on se, että lehdistössä ja internetissä on saatavilla ammattimaisten analyytikoiden tulkintoja yritysten esittämistä tilinpäätös- ja muista laskelmista. Johtopäätösten luotettavuus kasvaa, jos tarjolla on usean analyytikon näkemys yhtiön tilanteesta. Tällaisten sijoituspalveluiden aikaansaamista tulisi edistää; kilpailua ei ainakaan tule rajoittaa. Niin IFRS-tilinpäätösten kuin pro forma -laskelmienkin vaikeusaste ylittää monen sijoittajan ja jopa sijoituspalveluiden myyjän kyvyn tulkita informaatiota.

Yhteenveto

Pro forma -tilinpäätöksillä ja -laskelmilla voi olla tärkeä merkitys yrityksen taloudellisen kehityksen tarkastelussa ja yritysten välisissä vertailuissa. Pro forma -laskelmien esittäminen saattaa tulla tarpeelliseksi kaiken kokoisille kirjanpitovelvollisille esimerkiksi tilikauden muuttamisen yhteydessä. Yrityskoon kasvaessa ja yrityksen yleisen merkityksen kasvaessa, kuten pörssiyhtiöiden kohdalla, pro forma -laskelmia on syytä laatia myös esimerkiksi yrityksen rakenteessa tapahtuneiden muutosten yhteydessä. Vaikka laatija olisi kurinalainen ja selostaisi tarkoin laskentaperiaatteensa, johtopäätösten tekeminen virallisesta tilinpäätöksestä ja pro forma -tilinpäätöksestä saattaa olla niin vaativaa, että se kuitenkin tarvitsee tuekseen ammattimaisen tulkitsijan, analyytikon.

Niin pro forma -tilinpäätöksen laativien kuin muidenkin rakennemuutoksissa mukana olevien yritysten kohdalla on tarpeen joka tapauksessa selostaa muutoksia ja niiden vaikutuksia sekä yrityksen taloudellisissa toimintaedellytyksissä tapahtuneita muutoksia siltä osin kuin ne eivät selvästi käy ilmi virallisesta tilinpäätöksestä laadittiinpa pro forma -laskelmia tai ei. Silloin, kun yrityksen valmiudet pro forma -laskelmien tekemiseen ovat vähäiset, muutosten selostaminen liitetiedoissa tai toimintakertomuksessa saattaa olla pro forma -laskelmien esittämistä parempi ratkaisu. Pienten ja pörssin ulkopuolisten yritysten osalta painopisteen asettamista yritysjohdon selostuksiin puoltaa myös se, että tällaisten yritysten kohdalla ei harjoiteta analysointitoimintaa eikä vaikeaselkoisille ja vaativille laskelmille tosiasiassa saada lukijoita.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki