CTA Paikka

Palkkoja koskevat vuosi-ilmoitukset

On aika antaa vuosi-ilmoitus. Suuria muutoksia ei ole odotettavissa, mutta aina tehdään pientä hienosäätöä, joka on huomattava.
10.12.2008

Merja Hartikka-Simula Ylitarkastaja, Verohallitus

Kaikkiin vuosi-ilmoituksiin tälle vuodelle tehdyt muutokset on koottu dokumenttiin Muutoksia vuoden 2008 vuosi-ilmoituksissa. Se löytyy verohallinnon vero.fi-sivuilta polun lomakkeet ja julkaisut-> lomakkeet-> vuosi-ilmoitukset päästä. Muistuttelen seuraavassa vain palkkojen ilmoittamiseen liittyvistä muutoksista (lomake Veroh 7801).

• Ravintoloiden on ilmoitettava palvelurahapalkkaisten vahtimestareiden asiakkailta saamat, eteisessä ilmoitetun vaatesäilytysmaksun ylittävät tipit vuosi-ilmoituksen yhteenveto-osan kohdassa 650. Etukäteen ilmoitetun maksun suuruiset palvelurahat ovat vahtimestarin palkkaa, ja ne ilmoitetaan kuten muukin palkkatulo.
• Uusi suorituslaji H6 sovittelijoiden kulukorvauksille.
• Suorituslaji 2M ei ole enää käytössä.
• Ulkomaantyöskentelystä maksettuja palkkoja ilmoitettaessa on ilmoitettava myös työskentelyvaltio silloin, kun palkka on Suomessa verovapaa kuuden kuukauden säännön perusteella.
• Osakepalkkiot ilmoitetaan kohdassa 35. Tähän merkitään myös osakepalkkiojärjestelmään mahdollisesti liittyvä rahaosuus.
• Ulkomailla saatu autoetu ilmoitetaan ikäryhmätiedolla U.
• Työsuhdematkalipusta on ilmoitettava myös verosta vapaan osan euromäärä.
• Kohtaan 36, palkkaerät, joista ei makseta päivärahamaksua ja merkitään myös työ- tai virkasuhteeseen perustumattomat luento- ja esitelmäpalkkiot, kokouspalkkio ja hallintoelimen jäsenyydestä saatu palkkio, joista ei ole maksettava eläkemaksua.
Rajoitetusti verovelvollisten palkkoja koskevaan ilmoitukseen (Veroh 7809) tulivat seuraavat muutokset:
• Suomessa tehtyyn työhön perustuvat työsuhdeoptiot ja osakepalkkiot ilmoitetaan suorituslajilla AS. Jos henkilö on optioiden ja osakepalkkioiden ”juoksuaikana” työskennellyt sekä Suomessa että ulkomailla, saatu etu jaetaan työskentelyaikojen suhteessa. Suomella on verotusoikeus vain siihen edun osaan, joka on kertynyt Suomessa työskentelyn aikana. Esimerkiksi: Työsuhdeoption merkinnän ja käytön välinen aika on kaksi vuotta. Tästä ajasta henkilö on työskennellyt Suomessa kuusi kuukautta. Suomi saa verottaa ¼ edun arvosta. Tämä osuus ilmoitetaan koodilla AS.
• Verosopimusmaiden luettelosta on poistettu valtio nimeltä Serbia ja Montenegro. Tilalle ovat tulleet maatunnukset Serbia RS ja Montenegro ME.

Mitä tulossa vuodelle 2009?

Suomessa työskentelevien ulkomaisten työntekijöiden määrä on lisääntynyt. Osa heistä on Suomen sosiaaliturvassa, joten heidän itsensä ja heidän työnantajiensa pitää maksaa sosiaalimaksut Suomeen. Osa taas on edelleen kotimaansa sosiaaliturvassa, eikä maksuja suoriteta Suomeen. Tällöin hänellä on niin sanotun lähetetyn työntekijän tai Kelan todistus. Työnantaja voi olla suomalainen tai ulkomaalainen.

Jotta maksut saataisiin määrättyä oikein, tarvitaan eriteltyä tietoa. Päivärahamaksun määrääminen voidaan estää ilmoittamalla palkka myös kohdassa 36, mutta sairaanhoitomaksulle ei ole vastaavaa kohtaa. Asia hoidetaan ottamalla uusia suorituslajeja. Ne ovat:

• 7K suomalaisen työnantajan maksama palkka henkilölle, joka ei ole Suomessa vakuutettu.
• 7L ulkomaisen työnantajan (ei kiinteää toimipaikkaa Suomessa) maksama palkka henkilölle, joka ei ole Suomessa vakuutettu.
• 7M ulkomaisen työnantajan (ei kiinteää toimipaikkaa Suomessa) maksama palkka henkilölle, joka on vakuutettu Suomessa.
• 7N ulkomaisen työnantajan maksama palkka silloin, kun työnantaja maksaa työntekijän puolesta verot (niin sanottu nettopalkkasopimus).
• Uutena vuosi-ilmoituksena tulee käyttöön lahjoitusvähennyksiä koskeva ilmoitus. Myös luonnollinen henkilö saa vuosina 2009–2010 vähentää yliopistolle tai korkeakoululle tekemänsä lahjoituksen. Ilmoituksen antaa lahjoituksen saaja.

Kustannusten korvausten merkitseminen vuosi-ilmoitukselle

Vuosi-ilmoituksella on kustannusten korvauksille varattu kohdat 50–57. Työnantajan maksamien verottomien matkakustannusten korvausten ilmoittamiseen ei ole viime vuosina tullut muutoksia. Menettely on vakiintunut, eikä ilmoittamisessa ole juurikaan virheitä. Siksi käsittelen seuraavassa vain erityiskysymyksiä.

TES ei ole verolaki

Matkakustannusten korvaukset voivat olla myös veronalaisia. Esimerkiksi TES voi määrätä, että päiväraha on maksettava toissijaiselle työpaikalle tehdystä matkasta tai kustannuspäätöksen mukaisen kilometrikorvauksen lisäksi on maksettava ruuhkalisä, jos työmatka tehdään taajama-alueella. Kummassakin tapauksessa on kysymys veronalaisesta korvauksesta. Työehtosopimukset eivät ole verosäännöksiä, ne määräävät vain, mitä pitää maksaa. Verotusohjeet löytyvät TVL:stä ja Verohallinnon kustannuspäätöksestä.

Veronalaiset matkakustannusten korvaukset lisätään vuosi-ilmoituksella rahapalkkaan, kohtaan 14. Silloin, kun korvaus on perusteeton, toisin sanoen palkansaajalla ei olisi ollut oikeutta minkäänlaiseen verovapaaseen korvaukseen, lisätään koko maksettu summa. Jos korvaus on liian suuri, esimerkiksi on maksettu päivärahaa, vaikka palkansaajalla olisi kustannuspäätöksen mukaan ollut oikeus saada verottomana vain osapäiväraha, lisätään kohtaan 14 vain erotus.

Yleishyödyllisten yhteisöjen matkakustannukset

Yleishyödyllinen yhteisö on määritelty tuloverolain 22 §:ssä. Määritelmä on niin ylevä, että otan sen mukaan sellaisenaan: ”Yhteisö on yleishyödyllinen, jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä.” Lisäksi edellytetään, että toiminta ei kohdistu vain rajoitettuun henkilöpiiriin, eikä se tuota toimintaan osallistuville taloudellista etua.

Siltä varalta, että määritelmän vaikutuksesta mieleen ei tulvahtanutkaan suurta joukkoa yhteisöjä, otetaan muutama esimerkki. Kriteerit täyttäviä yhteenliittymiä ovat urheilu- ja nuorisoseurat, maatalous- ja maamiesseurat, työmarkkinajärjestöt, puolueet ja niiden jäsen- ja paikallisjärjestöt. Kysymyksessä on siis kansalaistoiminta, johon usein liittyy palkatonta vapaaehtoistyötä. Tästäkin työstä saattaa aiheutua matkakustannuksia. Koska vapaaehtoistyöntekijät eivät ole työsuhteessa yhdistykseensä, ei heille voi työnantajaa ja työntekijää koskevien säännösten perusteella maksaa verottomia matkakustannusten korvauksia. Tarvitaan siis oma pykälä, TVL 71.3 §.

Tuon pykälän mukaan yleishyödyllinen yhteisö voi maksaa verosta vapaita matkakustannusten korvauksia, vaikka työsuhdetta ei olisikaan, tai muuta korvausta ei maksettaisi. Verovapaa enimmäismäärä on kuitenkin rajoitettu. Päivärahoja voi maksaa enintään 20 päivältä vuodessa ja kilometrikorvauksia enintään 2 000 euroa. Yöpymisiä ja julkisilla kulkuneuvoilla tehtyjä matkoja voidaan korvata tositteita vastaan tarpeen mukaan. Ennakonpidätystä ei tarvitse toimittaa, vaikka päivärahoja tai kilometrikorvauksia maksettaisiin yli rajojen.

Jotta enimmäismääriä voitaisiin kontrolloida, ne on pystyttävä erottamaan työnantajan korvaamista matkakustannuksista. Tämä toteutetaan ilmoittamalla yleishyödyllisten yhteisöjen maksamat korvaukset omalla suorituslajillaan, H5. Enimmäismäärät ovat saajakohtaisia. Jos henkilö on saanut matkakustannusten korvauksia usealta yleishyödylliseltä yhteisöltä, ne lasketaan verotusta toimitettaessa yhteen ja ylimenevä osa lisätään tuloon. Korvausten saajan verotusta on käsitelty jäljempänä kohdassa Palkansaajan verotus.

Kun yhdistys maksaa myös palkkaa, sovelletaan yleisiä työnantajaa koskevia säännöksiä. Kuukausipalkkaiselle toiminnanjohtajalle voi korvata matkakustannuksia kuten kenelle tahansa palkansaajalle. On kuitenkin huomattava, että ylärajoja ei voi kiertää maksamalla muutama kymppi palkan nimellä. Työstä maksettavan korvauksen ja siitä aiheutuneiden kustannusten pitää olla järkevässä suhteessa toisiinsa.

Veronalaiset kustannusten korvaukset

Työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten verotuksesta on säädetty sekä ennakkoperintälaissa (EPL) että tuloverolaissa (TVL). Työnantaja noudattaa korvausten maksutilanteessa ennakkoperintälakia. Palkansaajan verotuksessa sovelletaan tuloverolakia. Näiden lakien kustannuskäsitteet ovat erilaisia.

TVL:ssä säädetään toisaalta verovapaista kustannusten korvauksista, toisaalta vähennyskelpoisista tulonhankkimismenoista. Verovapaat kustannusten korvaukset on käsitteistä suppein, vähennyskelpoiset kustannukset laajin. EPL:n työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneet kustannukset on jotakin siltä väliltä.

Ennakkoperintälain mukaiset kustannukset

EPL 15 §:n mukaan työnantaja voi korvata palkansaajalle ennakonpidätystä toimittamalla työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneet kustannukset. Näitä kustannuksia ovat työmatkasta aiheutuneet kustannukset, työkalukorvaukset, valmistus- ja tarveaiheista aiheutuneet kustannukset ja edustusmenot. Tyhjentävää luetteloa on mahdoton tehdä, sillä eri toimialoilla aiheutuu hyvin erilaisia kustannuksia.

Pidätysvapauden perusteena on ajatus, että nämä kustannukset ovat palkansaajan verotuksessa vähennyskelpoisia. Ennakonpidätystä ei tarvita, koska tuolta osin ei jää verotettavaa tuloa.

Toisaalta EPL:ssä on säädetty kustannuksista, joita työnantaja ei voi korvata ennakonpidätystä toimittamatta. Näitä ovat työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut, työttömyyskassamaksut, kodin ja varsinaisen työpaikan välisten matkojen kustannukset ja ammattikirjallisuuden hankkimisesta aiheutuneet menot.

Verovapaat korvaukset

Verovapaita kustannusten korvauksia ovat
• työnantajalta työmatkasta saadut matkakustannusten korvaukset (TVL 71 §),
• eräät ulkomaantyöskentelyyn liittyvät korvaukset (TVL 76.1 § 5 k.),
• eräät kansanedustajien, valtioneuvoston jäsenten ja europarlamentaarikkojen saamat kulukorvaukset (TVL 70 §),
• merityötuloa saavan matkustamis- ja elantokustannusten lisääntymisestä maksetut korvaukset (TVL 75 §).

Jos ajatellaan Suomessa työskentelystä ”maapalkkaa” maksavia yksityisiä työnantajia, verovapaita korvauksia ei voi maksaa kuin työmatkoista. Kaikki muut työstä aiheutuneiden kustannusten korvaukset ovat veronalaisia, vaikka niistä ei olisi tarvinnut toimittaa ennakonpidätystä. On tärkeää muistaa, että EPL:n mukainen pidätysvapaus ei ole ollenkaan sama asia kuin verovapaus. Työnantaja merkitsee tällaiset kustannusten korvaukset vuosi-ilmoituksen kohtaan 57, veronalaiset kustannusten korvaukset.

Vähennyskelpoiset kustannukset

Kansalainen saa vähentää verotuksessaan tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot. Palkansaajan saamia vähennyksiä ovat työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut, ammattikirjallisuus sekä kodin ja työpaikan väliset matkakustannukset tietyin rajoituksin. Vähennysten luettelo ei voi tulonhankkimistoiminnan moninaisuudesta johtuen olla tyhjentävä.

TVL:n esimerkkiluettelossa vähennyskelpoiseksi on säädetty kustannuksia, joita työnantaja ei EPL:n mukaan saa korvata ennakonpidätystä toimittamatta. Nämä kustannukset ovat yleisluonteisia, niiden ei katsota kohdistuvan tiettyyn työhön.

Palkansaajan verotus

Verotusta toimitettaessa veronalaiset kustannusten korvaukset lisätään verotettavaan tuloon. Jotta verotus menisi oikein, palkansaajan on vaadittava kustannuksia vähennettäväksi. Ikäviä yllätyksiä aiheuttaa tulonhankkimisvähennys (TVL 95.1 §). Verovelvollinen saa vähentää palkkatulostaan tulonhankkimisvähennyksenä 620 euroa, kuitenkin enintään palkkatulon määrän. Vähennyksen saaminen ei edellytä selvitystä kustannusten syntymisestä, sen saa käytännössä, vaikka kustannuksia ei olisi lainkaan. Kun vähennyskelpoisia kustannuksia on syntynyt, ne pienentävät ilmaisen tulonhankkimisvähennyksen määrää. Uutta vähennettävää syntyy vain siltä osin, kun todelliset tulonhankkimiskustannukset ylittävät tulonhankkimisvähennyksen määrän.

Esimerkki 1: Palkansaajalla ei ole ollut lainkaan tulonhankkimismenoja. Hän saa kuitenkin tulonhankkimisvähennyksen, 620 euroa.

Esimerkki 2: Palkansaajalle on maksettu TESin mukaisia työkalukorvauksia 1 000 euroa. Hän saa vähentää 1 000 euroa. Käytännössä hänen vähennysoikeutensa lisääntyy ensimmäisestä esimerkistä vain 380 euroa.

Työnantajan puolesta maksettu kustannus

Jos palkansaaja rahoittaa tilapäisesti työnantajalle kuuluvan kustannuksen ja se korvataan hänelle tositetta vastaan, kysymyksessä ei ole sellainen palkansaajalle työn suorittamisesta aiheutunut kustannus, joka pitäisi ilmoittaa vuosi-ilmoituksella. Jos timpuri hakee työmaalle nauloja ja mestari korvaa ne tositetta vastaan, asiaa ei tarvitse merkitä vuosi-ilmoitukselle.

Työ- ja käyttökorvaukset

Myös työ- ja käyttökorvauksista on toimitettava ennakonpidätys, jos saaja ei ole ennakkoperintärekisterissä. Työnantajan sosiaaliturvamaksua ei tarvitse maksaa. Pääsääntö on, että maksaja ei saa vähentää kustannuksia ennen ennakonpidätyksen toimittamista. Ne on otettu huomioon ennakonpidätyksen määrässä. Yhteisöiltä toimitettava ennakonpidätys on 13 prosenttia, vaikka yhteisöverokanta on 26 prosenttia. Jos ennakonpidätys toimitetaan verokortin mukaan, veron tarve on laskettu kustannuksilla vähennetystä tulon määrästä.

Työ- ja käyttökorvauksesta saa vähentää ennen pidätyksen toimittamista ainoastaan luonnolliselle henkilölle maksetut matkakustannusten korvaukset. Edellytyksenä on, että maksuperusteet ja määrät vastaavat kustannuspäätöksen mukaisia korvauksia.

Vuosi-ilmoituksella ilmoitetaan kohdassa 14 koko maksettu määrä arvonlisäveroineen. Arvonlisäveron osuuden voi merkitä kohtaan 17. Myös ennakonpidätystä toimittamatta maksetut matkakustannusten korvaukset sisältyvät kohdassa 14 ilmoitettavaan määrään. Jos suorituslaji on H, G tai G1, ei vuosi-ilmoituksen kohdissa 50–57 saa olla merkintöjä.

Yrittäjän omasta yrityksestään nostama palkka ja osinko

Yrittäjän sairausvakuutusmaksun määräytymisperusteeseen tuli muutos vuonna 2003. Verohallinto lähetti tänä vuonna asian tiimoilta yli 7 000 selvityspyyntöä. Jotakin on siis unohtunut.

Yrittäjän sairausvakuutusmaksua määrättäessä perusteena on hänen työtulonsa, siis sama tulo, joka on YEL- ja MYEL- eläkkeiden määräytymisperusteena. Vakuutusyhtiöt ilmoittavat tämän tulon verohallintoon. Sillä on tarkoitus korvata sairausvakuutusmaksua määrättäessä yrittäjän omasta yrityksestään nostamat palkat ja ansiotulo-osingot. Tämä onnistuu vain, jos vuosi-ilmoituksessa on kerrottu omalla suorituslajilla, mikä tulo on saatu siitä toiminnasta, josta saaja on YEL/MYEL-vakuutettu. Nuo tulot on ilmoitettava suorituslajeilla PY (päätoimen palkka), 1Y (sivutoimen palkka), 2Y (merityötulo) tai 5Y (kuuden kuukauden säännön alainen palkka). Myös osinkojen vuosi-ilmoituksella on ilmoitettava vastaava tieto rastittamalla kohta 37, YEL/MYEL vakuutettu.

Jos vuosi-ilmoituksessa on käytetty puutteellista koodia, korvaamista ei osata tehdä, ja sairausvakuutusmaksu määrätään liian suuren tulon perusteella. Lainmukaisissa veroissakin on tarpeeksi maksamista, miksi siis maksaa perusteettomasti liikaa!

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki