Pakkotäytäntöönpanot lisääntyvät

Tämän johdosta käydään seuraavassa läpi pääpiirteissään tyypillisimmät täytäntöönpano- ja selvitysmenettelyt ja niiden juridiset perusteet.

Ulosotto

Tyypillisin pakkotäytäntöönpanokeino on ulosmittaus. Sen piiriin kuuluu lähtökohtaisesti kaikki velallisen omistama varallisuus, olipa se minkä laatuista tahansa, ellei nimenomaisesti ole säädetty poikkeusta. Keskeinen toimitus ulosottoon liittyen on ulosottoselvitys, jossa käydään läpi velallisen varallisuus ja tiedossa olevat velat, jotka ovat täytäntöönpanon kohteena. Väärien tietojen antaminen ulosottoselvityksessä on rangaistavaa velallisen petoksena.

On selvää, että sivulliselle kuuluvaa omaisuutta ei luonnollisestikaan saa ulosmitata. Lähtökohta on se, että velallisen hallinnassa oleva irtain omaisuus saadaan ulosmitata, jollei sivullinen osoita tai muutoin käy ilmi, että omaisuus kuuluu sivulliselle. Tyypillinen tällainen tilanne on esimerkiksi osamaksulla ostettu kohde, johon liittyy myyjän omistuksenpidätysehto. Velallisen ja sivullisen yhteisessä hallinnassa olevan irtaimen omaisuuden katsotaan kuuluvan heille yhtä suurin osuuksin, jollei sivullinen osoita tai muutoin käy ilmi, että kyseinen omaisuus kuuluu yksin tai mainittua suuremmalla osuudella hänelle. Sivullisen hallinnassa oleva velalliselle kuuluva irtain omaisuus saadaan luonnollisesti myös ulosmitata.

Jos velallisen irtain tai kiinteä omaisuus muodostaa kokonaisuuden, siitä ei saa ilman velallisen suostumusta ulosmitata osia siten, että jäljelle jäävä omaisuus tulisi velalliselle hyödyttömäksi tai sen arvo laskisi olennaisesti. Toisaalta, myös velallisen liike- tai elinkeinotoimintaan liittyvät tuotantovälineet tai muut sellaiset esineet voidaan ulosmitata, joskin ne ovat ulosmittausjärjestyksessä viimeisenä. Nämä tilanteet ovat kuvaavia esimerkkejä niin sanotun vahingon minimoinnin periaatteesta, joka velallisen hyväksi tulee ulosoton yhtey­dessä aina ottaa huomioon.

Ulosotto-oikeudellinen samastus

On myös mahdollista, että sivullisen nimissä oleva omaisuus voidaan ulosmitata toisen velallisen vastuista. Tämä on mahdollista, jos havaitaan, että sivullisen asema perustuu sellaiseen varallisuus- tai muuhun järjestelyyn, jolle annettu ­oikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta. Tällöin tulee ottaa huomioon velallisen käytettävissä oleva omistajan määräysvaltaan verrattava valta, omistajan toimiin verrattavat toimet sekä velallisen järjestelystä saamat edut ja muut vastaavat seikat. Tällaisen ulosotto-­oikeudellisen samastuksen edellytyksenä on se, että ulospäin näytettävä oikeudellinen konstruktio ei vastaa tosiasioita, vaan sitä ilmeisesti käytetään ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa. Samastus edellyttää lisäksi, ettei hakijan saatavaa todennäköisesti muuten saada velalliselta kohtuullisessa ajassa perityksi.

Samastukseen perustuvaa ulosmittausta ei kuitenkaan saa toimittaa, jos järjestelyssä mukana oleva sivullinen saattaa todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaa hänen todellista oikeuttaan. Viime kädessä ”todellisen omistajan” tulee ajaa niin sanottu täytäntöönpanoriitakanne ulosottovelkojia ja velallista vastaan ja osoittaa tässä yhteydessä todellinen omistajuutensa.

Osakkeiden/yhtiöosuuden ulosmittaus

Epätavanomaista ei ole, että vaikka yrityksellä sinänsä ei taloudellisia ongelmia olisikaan, saattaa sen toimintaan heijastua omistajan tai yrittäjän henkilökohtaiset taloudelliset kysymykset. Lähinnä tämä liittyy yhtiöön siten, että yrittäjän omistamat osakkeet tai henkilöyhtiöiden kohdalla yhtiöosuus kuuluvat hänen ulosmitattavissa olevaan omaisuuteensa lähtö­kohtaisesti. Samoin on asianlaita, jos yrittäjä henkilökohtaisesti joutuu yksityishenkilön velkajärjestelyn kohteeksi, joskin siinä yhteydessä on mahdollista vaatia, ettei osakkeita tai yhtiöosuutta realisoitaisi, jos toimeentulo ja siten velkajärjestelyn käytännön toteutuminen realisoinnin johdosta vaarantuisi.

Yrityssaneeraus

Yrityssaneeraus tarkoittaa taloudellisissa vaikeuksissa olevan, mutta tervehdyttämismahdollisuuden omaavan yhtiön liiketoiminnan läpikäymistä ja velkojen järjestelyä. Suomessa saneerausta hakevat yleensä kriisiyritykset itse, mutta on myös mahdollista, että prosessi lähtee liikkeelle velkoja-aloitteisesti. Yrityssaneerauksessa yhtiön toiminta käydään kokonaisvaltaisesti läpi, ja tehdään tarvittavat toiminnalliset muutokset, jotta toiminta saadaan kannattavaksi. Niin sanottu ylimääräinen eli liiketoiminnan kannalta tarpeeton varallisuus yleensä realisoidaan. Menettely päättyy käräjäoikeuden vahvistamaan saneerausohjelmaan, jossa määrätään velkojille maksettavien jako-osuuksien suuruus ja maksuaikataulu, sikäli kuin riittävä velkojaenemmistö hyväksyy esitetyn ohjelmaehdotuksen.

Keskimäärin saneerausohjelmien pituus Suomessa on 5–7 vuotta. Useissa saneeraustilanteissa käytetään akordia eli leikataan velkojen pääomia. Velkojien kannalta tämäkin voi olla järkevä ja tarkoituksenmukainen vaihtoehto, kunhan jako-osuudet saneerausohjelman kautta ovat kuitenkin olennaisesti isommat kuin vaihtoehtoisessa konkurssissa.

Konkurssi

Ankarin täytäntöönpanomuoto on luonnollisesti yrityksen konkurssi. Se yleensä lopettaa yhtiön liiketoiminnan, ellei kysymyksessä ole niin kannattava toiminta, että sille löytyy ulkopuolinen ostaja. Konkurssissa yrityksen kaikki omaisuus realisoidaan ja varat jaetaan konkurssikustannusten jälkeen velkojille. Monissa konkursseissa nostetaan takaisinsaantikanteita, joilla pesään peräytetään sellaisia oikeustoimia tai suorituksia, joiden voidaan katsoa olevan velkojien keskinäisen tasa-arvon periaatteen vastaisia eli joitakin velkojia erityisesti suosivia toimenpiteitä.

Lopuksi

Kuten voidaan havaita, pakkotäytäntöönpanotoimenpiteet vaikuttavat aina enemmän tai vähemmän dramaattisesti yhtiön toimintaan, tyypillisesti julkisten maksuhäiriömerkintöjen kautta lievimmissäkin tapauksissa. Valitettavan yleistä on, että ongelmat alkavat kasautua toisinaan hyvinkin nopeasti, jolloin tilanne saattaa ainakin hetkellisesti muodostua yrityksen kannalta lähes hallitsemattomaksi ja siten suorastaan vaikeuttaa yhtiön toimintaedellytyksiä. Sen johdosta taloushallintoon panostaminen ja tilanteiden ennakoiminen onkin yksi tärkeimmistä menestystekijöistä liiketoiminnassa.