Oikeudenmukainen tasaveromalli haasteena

Tasavero vai progressiivinen verotus?

Aho: Verotusjärjestelmää valittaessa pitäisi ensin tehdä tasaveron määrittely. Onko kyse vain palkkatulojen tasaverosta, kaikkien tulojen tasaverosta vai sekä tuloveroista että välillisistä veroista. Vaikka olisi niin sanottu tasaverojärjestelmä, vähennysjärjestelmä voi johtaa progressioon. Mielestäni avoimin mielin voidaan selvittää erilaisia tasaveromalleja, mutta nykyiselläkin pärjätään.

Kari:  Tuloverotuksessa on toki kehittämistarpeita. Muun muassa ylimpiä rajaveroasteita voi olla perusteltua alentaa, minkä voi nähdä askeleena tasaveron suuntaan. Jonkin tasoinen progressio on kuitenkin perusteltu. Kehittämiskysymyksiä on lisäksi useita eri tyyppejä. Tasavero ei ehkä ole se täsmäase, joka parhaiten ratkaisisi kaikki nämä ongelmat.

Mattila: Verotuksen progressiivisuus ei ole yksiselitteinen käsite. Progressiota syntyy paitsi veroasteikon, myös erilaisten vähennysten myötä. Yleensä progressiivisuuden käsite liitetään ensiksi mainittuun. Veroasteikkoon perustuva progressiivisuus voi olla ankaraa tai lievää. Mielestäni nykyiseen valtion tuloveroasteikkoon perustuva progressiivisuus on liian ankara. Tasaveron ja tämän väliltä löytyisi Suomelle hyvin sopiva malli.

Vaikutukset ratkaisevat?

Aho: On verotusjärjestelmä mikä tahansa, mielestäni edellytyksenä on aina, että verotus lisää talouskasvua ja työllisyyttä sekä yrittäjyyden edellytyksiä Suomessa. Muoto ei siis ole olennainen, vaan myönteiset vaikutukset.

Kari: Veroreformin tulisi vahvistaa työnteon kannustimia, erityisesti matalapalkkaisten työhön osallistumista ja työssä pysymistä. Samalla tulisi pitää huolta kouluttautumiskannusteista ja Suomen pärjäämisestä kilpailussa huippuosaajista. Pääomaverotus tulisi lisäksi järjestää niin, että se säilyy kilpailukykyisenä. Kukin haaste on tarkasteltava erikseen ja arvioitava erilaiset ratkaisuvaihtoehdot. Lopulta on toki myös pohdittava, löytyykö jokin linjakas malli, joka ottaa riittävän hyvin huomioon kaikki eri näkökohdat.

Mattila: Tasavero on vain yksi veromalli muiden joukossa. Tasaveroon siirtyminen edellyttäisi, että mallin voidaan olettaa toimivan yhteiskunnassa paremmin kuin progressiivisen verotuksen. Tämän arvioinnissa tulisi kiinnittää huomiota moneen eri asiaan. Jotta malli hyväksyttäisiin demokraattisessa maassa, se tulisi kokea oikeudenmukaiseksi. Tämän lisäksi tasavero tulisi nähdä työntekoa ja yrittämistä edistäväksi ratkaisuksi.

Molemmilla järjestelmillä etuja ja haittoja?

Aho: Tasaveromalli voisi puhtaimmillaan olla nykyistä yksinkertaisempi ja hallinnollisesti kevyempi. Oikeudenmukaisen tasaveromallin tekeminen on haastava tehtävä.

Kari: Progressiivinen verotus hoitaa verojärjestelmässä tulonjakotehtävää. Tätä roolia on pidetty tärkeänä. Mitä haittoja sitten progressiiviseen verotukseen liittyy? Talouden tehokkuuden kannalta progressio ei ehkä sinänsä ole haitta, mutta on ongelmallista, jos se johtaa kovin korkeaan verotuksen tasoon.

Tasaveron yhdeksi keskeiseksi eduksi on nähty yksinkertaisuus ja selkeys. Siirtyminen siihen saattaisi muuttaa tarkoituksenmukaisella tavalla tuloskaalan ala- ja yläpään veroasteita. Lopputulos riippuu kuitenkin mallin toteutustavasta.

Tasaveron yksi ongelma voi olla sen rakenteellinen jäykkyys. Siinä on vain kaksi politiikkaparametria, kynnys ja verokanta, joilla halutut tulonjako- ja tehokkuusvaikutukset tulisi saada aikaiseksi. Progressiivisia elementtejä sisältävä eriytetty tulovero on tässä huomattavasti joustavampi. Tasavero vaatisi myös valmiutta hyväksyä innovatiivisia ratkaisuja pääomaverotuksen järjestämisen suhteen.

Mattila: Jos verotuksen keskeiseksi tavoitteeksi otetaan tulonjako, progressiivinen verotus on ylivoimainen malli tasaveroon suhteessa. Tasavero voidaan nähdä taloudellista tehokkuutta suosivana verotuksen muotona, joka korkeimpien marginaaliverojen poistumisen myötä kannustaisi työntekoon ja yrittäjyyteen. Tasaverossa voidaan tehdä poliittisia päätöksiä lähes samassa laajuudessa kuin progressiivisessa verotuksessa.

Haluttua veropolitiikka voidaan tehdä perusvähennyksen ja tasaveroprosentin lisäksi vähennysjärjestelmää ja tiettyjen tulojen veronalaisuutta koskevilla ratkaisuilla. Esimerkiksi asuntolainojen korkojen vähennyskelpoisuus ja osinkojen verotus täyteen määrään tai vaikkapa nykyiseen tapaan 70 prosentin tasoon. Tasaveromalli ei sulje pois mahdollisuutta operoida myös verotettavan tulon laskentaan vaikuttavilla tekijöillä. Tosin mahdollisimman puhdas malli jättää nämä tekijät sivurooliin.

…sekä voittajia ja häviäjiä

Aho: Jos siirtyisimme tasaveroon, valittu malli ratkaisisi, ketkä hyötyisivät tai häviäisivät eniten.

Kari: Tasaveroon siirtymisen vaikutukset riippuisivat mallin yksityiskohdista. Budjettineutraalissa reformissa, jossa verokynnys asetettaisiin 5 000–10 000 euroon, kaikkein pienituloisimmat ja suurituloisimmat palkansaajat hyötyisivät ja keskituloiset häviäisivät jonkin verran. Pääomatulonsaajien kohtaloon vaikuttaisi se, miten pääomatulojen verotus toteutetaan. Eri tasaveromallit eroavat erityisesti tältä osin.

Mattila: Tasavero ei sinänsä automaattisesti tee kenestäkään voittajaa tai häviäjää. Tähän kysymykseen päästään vasta sen jälkeen, kun on sovittu mallin yksityiskohdista. Ensimmäiseksi on otettava kantaa siihen, tehdäänkö tasavero tuottoneutraalisti. Seuraavaksi on valittava perusvähennys ja tasaveroprosentti. Tuottoneutraalissa mallissa suuri perusvähennys suosii pienituloisia ja matala perusvähennys suurituloisia. Keskituloiset ovat sikäli mielenkiintoisessa tilanteessa, että heidän veroasteensa ei merkittävästi muutu, mutta heidän marginaaliveronsa pitäisi pudota. Tällä on työntekoa ja yrittämistä kannustava vaikutus. Perustasaveromallissa suurimpia häviäjiä lienevät isoja pääomatuloja saavat. Suurin voittaja taas on hyvätuloinen palkansaaja.

Tasavero täyttäisi yksinkertaisuuden tavoitteen?

Aho: Aina tulisi tavoitella verotuksen yksinkertaistamista, mutta kannustava verojärjestelmä on tärkein.

Kari: Yksinkertaisuus ja selkeys ovat todella tärkeitä tavoitteita. Verotuksen monimutkaisuus liittyy kuitenkin lähinnä veropohjan laskentaan eikä niinkään verokantarakenteeseen. Niinpä tasaveron edut tältä osin eivät ehkä olisi niin suuria kuin yleisesti ajatellaan.

Mattila: Tasaveromallin parhaita piirteitä ovat läpinäkyvyys ja yksinkertaisuus. Nämä tavoitteet saavutetaan sitä paremmin, mitä puhtaampana malli toteutetaan. Yleisillä ja sosiaalisilla vähennyksillä ja tiettyjen tulojen veronalaisuudella tai verottomuudella pelaaminen näivettää mallin yksinkertaisuutta.

Verojärjestelmä yksinkertaistuu kaikissa vaihtoehdoissa etenkin vähennysjärjestelmän osalta. Nykyisin vähennyksiä tehdään eri perustein valtion- ja kunnallisverotuksessa, minkä lisäksi osa vähennyksistä tehdään tulosta ja osa verosta. Vähennyksiä kohdistetaan erikseen ansiotuloihin ja pääomatuloihin. Tasaveromallissa kaikki vähennykset tehdään samalla tavalla kokonaistulosta. Merkittävä yksinkertaistuminen olisi eron häviäminen ansiotulojen ja pääomatulojen väliltä.

Oikeudenmukaisuus katsojan silmässä?

Aho: En usko, että täydellistä verojärjestelmää on edes olemassa Se olisi jo kopioitu muihin maihin. Aina on voittajia ja häviäjiä.

Kari: Verotuksen oikeudenmukaisuus on luonnollisesti tärkeä tavoite, joskin sinä mielessä ongelmallinen, ettei ole yksikäsitteistä tapaa tulkita sitä. Järjestelmää, joka vastaisi kaikkien tasapuolisuuskäsityksiä, ei varmasti ole. Lähes kaikki kuitenkin hyväksynevät periaatteen, että samassa asemassa olevia tulisi verottaa yhtäläisesti. Uudistuksissa syntyneitä voittoja ja tappioita on usein pyritty tasaamaan muilla instrumenteilla ja näin voi olla syytä tehdä jatkossakin. Millimetrioikeudenmukaisuus ei tietysti saa estää koko yhteiskunnan kannalta tärkeitä uudistuksia.

Mattila: Rakenteellisia verouudistuksia on mahdotonta tehdä tavalla, jossa ei olisi erikseen voittajia ja häviäjiä. Tämä tosiasia on hyväksyttävä. Poliittisessa järjestelmässä sovitaan siitä, kenelle tulee voittajan ja kenelle häviäjän rooli. Kukaan ei vaadi, että maassa olisi tehtävä epäoikeudenmukainen verouudistus. Silti joku kannattaa ja joku vastustaa tasaveroa. Kysymys onkin siitä, että verotuksen oikeudenmukaisuus on katsojan silmässä. Oikeudenmukaisuuden punnintaan on vaikeata löytää yhteistä mittausvälinettä.

Jo tehdyt veroratkaisut oikean suuntaisia?

Aho: Suomessa jo toteutetuissa veroratkaisuissa ja -linjauksissa ei ole riittävästi otettu huomioon talouskasvua, työllisyyttä ja yrittäjyyttä. Toivottavasti valiovarainministeriön tuleva kokonaisverotarkastelu tuo myönteisiä elementtejä näihin kolmeen kohtaan.

Kari: Mielestäni Suomi on onnistunut kohtuullisen hyvin sopeuttamaan verojärjestelmäänsä toimintaympäristön muutoksiin. Tästä esimerkkejä ovat eriytetyn tuloveron käyttöönotto 1990-luvun alussa ja saman vuosikymmenen puolivälissä alkaneet ansiotuloverotuksen kevennykset.

Kenties työnteon insentiivien vahvistamisessa olisi voitu edetä nopeammin. Arvonlisäverotuksen tuotosta olisi myös voitu pitää kiinni voimakkaammin. Viime aikoina on muutoinkin ollut havaittavissa pyrkimyksiä lisätä veropohjaa rapauttavia vähennyksiä. Nämä kaventavat mahdollisuuksia verokantojen alentamiseen.

Mattila: Parasta Suomen verolinjauksissa on viime vuosina ollut ansiotulojen verotuksen systemaattinen keventäminen jo reilun kymmenen vuoden ajan. Verorakenteemme suurin ongelma on tästä huolimatta edelleen työn verotuksen kireys.

Tulevaisuutemme määräytyy jatkossa entistä selvemmin osaamisen perusteella. Osaamispääomaa tarvitaan työnteossa ja yrittämisessä. Veropolitiikassa ei ole tehty suuria virheitä, joskin osin on askarreltu toissijaisten asioiden parissa. Monia pikkuasioita on pyritty edistämään verotuksellisin keinoin. Suuri virhe on se, jos nyt ei käynnistetä valmistelua sellaisen veroreformin tekemiseen, jolla taataan Suomen verojärjestelmän kilpailukyky alkavalla uudella vuosikymmenellä.

Monipuolisen verokeskustelun aika?

Aho: Joka tapauksessa verokeskustelussa pikkuasioiden näpertely on turhaa. Keskustelussa pitäisi nyt huomioida Suomen menestyminen ja kilpailukyky tuleville sukupolville.

Kari: Monipuolista, avointa ja raikasta keskustelua kaivataan nyt. Varteenotettavat mallit pitäisi arvioida tutkimuksen keinoin. Päätöksenteon valmistelu tulee rytmittää niin, että vaihtoehtoisten mallien vertailuun jää riittävästi aikaa. Tutkijoiden valmiudet uudistusten ennakolliseen evaluoimiseen ovat parantuneet huimasti viime vuosina. Vaikka osaa kysymyksistä voi olla vaikea tarkastella tutkimuksen keinoin, tätä osaamisresurssia tulisi kuitenkin hyödyntää mahdollisimman laajasti.

Mattila: Perinteisessä verokeskustelussa lähdetään aina liikkeelle väärästä päästä. Ensiksi halutaan turvata, ettei ainakaan minun tai meidän ryhmän verotus kiristy. Tämän jälkeen aletaan pohtia, millainen uudistuksen tulisi tästä lähtökohdasta olla. Näin menetellen keskustelu jähmettyy ja moni koko Suomen hyvinvoinnin kannalta keskeinen uudistusvaihtoehto ei koskaan nouse aidosti pöydälle.

Tasavero on tästä hyvä esimerkki. Ennakkoluulot ovat niin voimakkaat, että resurssit käytetään mallin torjuntaan sen sijaan, että vakavasti paneuduttaisiin arvioimaan mallin etuja ja haittoja.