CTA Paikka

Mitä työnantajat odottavat vastavalmistuneilta?

Vastaavatko tutkinnot työelämän vaatimuksia ja mitä vastavalmistuneilta odotetaan? Taloushallinnon johtajat ja työntekijät vastaavat kysymyksiin.
14.8.2007

Pertti Suvanto

Minkälaisia työntekijöitä taloushallintoon tarvitaan? Missä tehtävissä on työvoimapulaa? Entä vastaavatko nykyiset tutkinnot työelämän vaatimuksia? Mitä opinahjoista valmistuneilta oikein odotetaan?

Kysymyksiin etsivät vastauksia Talenom Oy:n aluejohtaja Markus Tahkola, Teemuaho Oy:n toimitusjohtaja Kristiina Timperi ja professori Teemu Aho.

Talenom Oy on resursseiltaan ja osaamiseltaan ja yli 30 vuoden kokemuksella maamme johtavia taloushallintopalveluiden tarjoajia. Toimipisteitä on 11 paikkakunnalla ja työntekijöitä 185.

Myös Teemuaho Yhtiöt Oy tukee toiminnallaan yrittäjien ja yritysjohdon päätöksentekoa tuottamalla konsultoivia laskentapalveluja ja taloussuunnittelun valmisohjelmistoja. Tilitoimisto Teemuaho Oy palvelee asiakkaitaan 175 laskenta-asiantuntijan voimin 14 kaupungissa.

Professori Teemu Aho sanoo, että tilitoimistoala on muuttunut lyhyessä ajassa olennaisesti. Taloushallinto on sähköistynyt ja keskisuurten yritysten taloushallinnon ulkoistukset ovat tulleet ryminällä Suomeen. Tämä on vaikuttanut myös työn sisältöön. Se ei suinkaan ole jotain pikkuyritysten pakollisen kirjanpidon tekemistä.

– Nykyään työ on yritysten taloushallintoa, joko kokonaisuutena tai joitain osa-alueita ja lähes poikkeuksetta sitä tehdään sähköisesti suojattua verkkoa hyödyntäen. Työntekijöiltä edellytetään valmiuksia tehdä työtä verkossa.

Toimitusjohtaja Kristiina Timperi sanoo myös, että tilitoimistoala on selkeästi monipuolistunut.

– Nykyään tarvitaan kirjanpitäjiä, palkanlaskijoita, reskontranhoitajia ja niin edelleen. Konsultoivampi ote ja asioitten ymmärtäminen kokonaisvaltaisesti ovat myös korostuneet.

Aluejohtaja Markus Tahkolan mukaan perustyöntekijöitä tarvitaan alalla edelleen, mutta myös sellaisia, jotka haluavat taloussuunnitteluun syvemmälle.

– Tietohallinnon ja järjestelmien erikoisosaajia tarvitaan aika-ajoin, mutta heidän lukumääränsä on vähäisempi.

Kaikki kolme ovat työvoimapulasta yhtä mieltä – se vaihtelee alueellisesti. Maakunnissa osaavia ihmisiä on tarjolla, mutta muun muassa kirjanpitäjistä ja palkanlaskijoista on pääkaupunkiseudulla pulaa.

Asenne on oltava kunnossa

Aho, Timperi ja Tahkola arvioivat, että tutkinnot antavat perusvalmiudet työelämään, mutta vasta työkokemuksen ja pitkäjänteisen tekemisen kautta syntyy alan osaaminen. Asenteissa saattaa kuitenkin olla hiomista.

– Tradenomin koulutussisällössä painotetaan asiantuntijuutta ja esimiesasemaa. Koulutuksen aikana luotu mielikuva on ehkä hieman harhaanjohtava. Odotukset työelämästä ovat tämän vuoksi hieman vääristyneet ja normaalia perustyötä vieroksutaan. Tosiasia on, että kaikille ei esimies- ja asiantuntijatehtäviä heti ensi alkuun riitä. Kun hieman nöyrtyy, huomaa, että perustöidenkin parissa viihtyy, ne ovat haasteita täynnä ja niiden avulla kehittyy, Tahkola sanoo.

– Työnantajat eivät varmasti odotakaan, että tämän mittaisesta koulutusputkesta suoraan tulisi täysin valmiita henkilöitä. Pikemmin koulutus antaa tietyn ajattelutavan, joiden avulla löytää lähteet, mistä ratkaisuja voi lähteä etsimään, Aho muistuttaa.

– Nykyisin nuorilla ei ole minkäänlaisia ongelmia tietotekniikan kanssa, he osaavat sitä käyttää ja oppivat nopeasti. Koulussa opitaan pieniä asioita monelta eri puolelta, mutta miten saada niistä kokonaisuus ja osata yhdistää ne oikeisiin työtehtäviin tulee vasta työkokemuksen kautta. Meillä myös koulutetaan ja meillä on tiimit sitä varten. Yritämme luoda järjestelmämme sellaiseksi, että sinne on helppo tulla, Timperi kertoo.

– Jos asenne työhön ja sen tekemiseen on kunnossa, pääsee pitkälle. Työtehtävät oppii työn tekemisen kautta. Tietty nöyryys työtä kohtaan tulee myös olla. Sellainen asenne, että kaikki tässä heti, ei ainakaan tällä alalla toimi. Pienin askelin pitää pyrkiä opettelemaan ja oppimaan. Sitä kautta saa myös onnistumisen tunteita ja sitoutuu työhön, Timperi jatkaa.

– Nimenomaan oikeaa asennetta tarvitaan ja halua oppia laaja-alaisesti johdon laskentatoimen ja raportoinnin alueet. Siihen liittyy myös tahto oppia monenlaisia järjestelmiä, joilla töitä nykyään tuottavasti ja tehokkaasti hoidetaan, Aho sanoo.

Kaikki työnantajat korostavat myös alalle tulevien vuorovaikutustaitojen tärkeyttä. Keskeistä on halu palvella asiakasta hänen parhaakseen.

– Kaikissa työtehtävissä tulee olla ulospäin suuntautunut ja eteenpäin katsova. Vaikka kyseessä olisi pienikin asiakas, siihen osallistuu yleensä useampi ihminen. Myös yrityksen sisällä pitää pystyä viestimään. Tämä on tiimityötä, tiivistää Tahkola kaikkien tuntoja.

Oikeita asioita väärässä järjestyksessä

Helkama Veloxin toimitusjohtaja Jarkko Pohjonen on yhdistänyt työurallaan teorian ja käytännön. Hän sanoo tehneensä oikeita asioita, mutta väärässä järjestyksessä.

Helkama Veloxin polkupyörätehtaalla Hangossa
henkii mukava tunnelma. Työntekijät auttavat innokkaasti kuvausjärjestelyissä. Kirjoittamaton sääntö on, että jos lehtikuvassa toimitusjohtajan silmien väli on yli kolme millimetriä, hän joutuu tarjoamaan koko henkilökunnalle pullakahvit.

Helkama Veloxin toimitusjohtaja Jarkko Pohjonen istuu monella pallilla. Helkama Velox on laiva- ja viestintäkaapeleita valmistavan Helkama Bican tytäryhtiö. Hän on myös Bican varatoimitusjohtaja ja koko konsernin talousjohtaja. Aina tilanteen mukaan Pohjonen valitsee oikean tittelin. Parhaillaan hän neuvottelee Bican Kiinassa toimivalle yritykselle rahoitusta.

Valtaosan ajasta haukkaavat kuitenkin polkupyörät. Talousasioissa Pohjonen sanoo olevansa enemmänkin sparraaja. Helkaman leivissä hän on ollut nyt 17 vuotta.

– Kun on osaavia ihmisiä mukana tekemässä, niin tällaisella tavallisella ukolla voi olla päässä montakin hattua, hän toppuuttelee ihmettelyä ajan riittävyydestä.

– Ei urani pelkkää sattumaa ole ollut, mutta on siinä tuuriakin – olen ollut oikeana hetkenä oikeassa paikassa. Olen tehnyt myös oikeita asioita, tosin ehkä väärässä järjestyksessä, hän pohtii.

Väärällä järjestyksellä Pohjonen tarkoittaa sitä, että työnteko on aina tullut ennen opintoja. Mutta tämän selvittämiseksi tarvitaan jo hieman muistelua menneestä.

Puotipuksusta toimitusjohtajaksi

16-vuotiaana oppikoulu alkoi maistua puulle, ja vanhempien vastustuksesta huolimatta Pohjonen päätti lopettaa keskikouluun. Työtä oli tarjolla runsaasti ja hän valitsi paikallisen K-kaupan. Sivutöinään hän pyöritti kaverinsa kanssa pientä yritystä, jossa pojat käsipelillä valmistivat lasikuidusta erilaisia tarvikkeita. Päätuote oli hitsausnaamari.

Kolme vuotta elintarvikeliikkeessä innostivat nuoren miehen kaupan alasta. Pohjonen pyrki Salon kauppaopistoon ja pääsi. Erinomaisen opettajan ansiosta laskentatoimi vei nuoren miehen mennessään ja hän erikoistui siihen.

Koulun jälkeen paikallinen pankki haki konttorinhoitajaa ja Pohjonen pestattiin.

– Maaseudulla pankinjohtaja ei laskenut pelkästään rahoja. Viran puolesta kirjanpidon käytännöt tulivat tutuiksi eri yhdistyksissä, metsästysseuroissa ja taloyhtiöissä.

Kun pankki perusti paikkakunnalle tilitoimiston, Pohjonen aloitti kirjanpitopäällikkönä.

– Asiakkaat olivat jo vaativampia. Kauppaopistopohja ja omat lisäopinnot riittivät jonnekin saakka, mutta enemmän ja syvällisemmin olisi asioista pitänyt tietää.

Koska lukio oli jäänyt käymättä, Pohjonen pyrki Tampereen yliopistoon vapaasta kiintiöstä ja suoritti hallintonotaarin tutkinnon. Pääaineina olivat vero-oikeus, laskentatoimi ja julkisoikeus.

Vuonna 1990 hänet valittiin Helkama Bicaan laskentahenkilöksi, pian sen jälkeen pääkirjanpitäjäksi ja vuonna 1994 talouspäälliköksi. Vuodesta 2000 lähtien hän on ollut Veloxin toimitusjohtaja ja vuodesta 2006 myös Bican varatoimitusjohtaja.

Numerot ovat mielenkiintoisia

– Minua ovat aina kiinnostaneet erityisesti rahoitus, laskentatoimi ja verotus. Lähestymistapani on jo taustastanikin takia sellainen, että menen numerot edellä. Mutta jos pidän vaikkapa tilinpäätöksestä tiedotustilaisuutta henkilökunnalle, en kuvittelekaan, että kaikki sen sellaisenaan ymmärtäisivät. Kyllä asiat on avattava ja kerrottava mitä mikin käytännössä oikein tarkoittaa, Pohjonen tähdentää.

– On osattava puhua oikeista asioista. Ihmisiä tulee informoida niin, että he ymmärtävät mitä haluat sanoa. Tämä on tärkeä muistaa myös työskennellessä tilitoimistossa. Valitettavan usein kuulee puheita tai esityksiä, joissa on niin paljon kapulakieltä ja slangia, että siitä ei ota selvää kuin alaan vihkiytyneet ihmiset.

Pohjonen sanoo, että laskentatoimen ihmisten tulisi olla nykyisin hyvin sosiaalisia. Hän myöntää kuulleensa stereotypian, jonka mukaan he vain pyörittävät numeroita ja ovat tylsiä ja harmaita.

– Mielestäni on aivan päinvastoin. Numerot ovat mielenkiintoisia. Omassa tilitoimistoajassani antoisinta olivat juuri jatkuvat asiakaskontaktit, lukuisat keskustelut ja pitkäjänteinen työ. Siinä työssä, jos missä, tarvitaan ihmisten kanssa toimeen tulemisen taitoa. Numerot on osattava, mutta ne tulee osata hahmottaa myös käytännöksi ja kertoa mitä niiden takana oikein on.

– Toinen tärkeä asia niin aikoinaan tilitoimistossa kuin nykyisessä työssäni on ymmärtää asiakkaan liiketoimintaa. Kaikkien näiden avulla syntyy luottamusta – ja se syntyy vain puhumalla toisen ihmisen kanssa.

Pohjosen mielestä hänen kohdallaan työt ja opiskelu ovat hyvin tukeneet toisiaan. Laskentatoimessakaan käytäntö ei kuitenkaan ole ihan suoraan sitä, mitä teoriassa on oppinut. Insinöörit ovat teknisesti orientoituneita ja kauppamiehet saattavat vierastaa numeroita viimeiseen asti.

– Mitä laajemmin on työkokemusta eri aloilta, niin paremmin ymmärtää mitä tehdään muualla. Ainakin yleisjohtamisessa siitä on apua. Laskentatoimen opit ovat toimitusjohtajalle erinomaisia, joskaan kaikkeen ne eivät tuo helpotusta. Sadan hengen organisaatiomme on melko lailla tuotanto-orientoitunut. Oma tehdas on täällä aina ollut henki ja elämä. Siksi suuri osa ihmisistä ymmärtää tekniikkaa ja puhuu tekniikan kieltä.

– Toisaalta yrityksen menestymistä ja tavoitteitakin kuvataan numeroilla. Laskentatoimen tausta tukee kovin hyvin taas sitä.

Haluatko kokeilla?

Pohjonen vakuuttaa, että näköpiirissä ei ole tuotetta, joka syrjäyttäisi polkupyörän – siitä huolimatta, että se on jo toista sataa vuotta vanha keksintö.

Tässä mielessä polkupyöräbisnes näyttää hänen mukaansa hyvältä. Vuodessa noin viisi prosenttia suomalaista ostaa uuden polkupyörän – 250 000 pyörää. Helkaman pala tästä kakusta on 40 000. Suomen kirkkaasti eniten myyty malli on edelleen Jokaisen Polkupyörä eli Jopo, jonka retromallia käy kaupaksi vuodessa noin 8 000.

Kun parikymmentä vuotta sitten Suomessa myytiin vuosittain yhtä paljon pyöriä kuin nykyään, 80 000 niistä teki Helkama ja 120 000 Tunturi. Nyt kotimaista valmistajista on jäljellä enää Helkama Velox vajaan 15 prosentin osuudellaan. Pyörät vyöryvät koto-Suomeen halvan työvoiman maista.

– Olemme joutuneet hakemaan uusia segmenttejä. Se on tarkoittanut valmistuskonseptin muuttamista. Mutta edelleen meillä on pyörätehdas ja uskomme, että pystymme kannattavasti tekemään pyöriä Suomessa.

Vastauksena polkupyörien hintojen romahdukselle Veloxilla on laatu ja erikoistuotteet, joita viedään myös Keski-Euroopan markkinoille. Äskettäin yritys hätkähdytti Saksassa alan messuilla uudella tietokoneohjatulla automaattisella älypolkupyörällään.

Näiden lisäksi myös sähköavusteisilla polkupyörillä uskotaan olevan kasvavat markkinat, sillä ihmiset ikääntyvät ja ostovoima kasvaa. Pohjonen heittääkin jokaisen autojobbarin tehokkaimman myyntilauseen – haluatko kokeilla.

Ja eihän tilaisuutta voi jättää käyttämättä. Edessä onkin 10 minuuttia pelkkää alamäkeä ja myötätuulta, aivan kuten myyntiesitteessä luvataan. Käytännön polkukokemus lienee tässäkin menestyksen avain. Teoreettiset tiedot eivät siihen yltäisi.

Tradenomiksi valmistunut Katja Koskinen:
”Eivät opiskelut tähän loppuneet,eivätkä voikaan.”

Vastavalmistunut tradenomi Katja Koskinen haluaa tulevaisuudelta vaativaa itsensä kehittämistä.

Tammikuussa Helsingin HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulusta tradenomiksi valmistunut Katja Koskinen sanoo lähteensä opinahjoon syventääkseen taloushallinnon osaamistaan.

– Lähdin oppimaan uusia asioita. Niitä myös opin.

Koskinen opiskeli iltaisin työn ohessa. Takanaan hänellä oli Suomen Liikemiesten Kauppaopistosta vuonna 2000 hankittu merkonomin tutkinto. Alun perin kiinnostus taloushallintoon syttyi kesätöissä isännöitsijätoimistossa.

– Kun lähdin opiskelemaan tradenomiksi, minulla oli pohjana jo pari vuotta tilitoimistosta, jossa tein alan perustyötä – eri asiakkaiden kirjanpitoa.

Opintojen aikana Koskinen vaihtoi välillä valtion leipiin. Kolme vuotta kului maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksessa, maatilatalouden kehittämisrahaston taloushallintotehtävissä, kunnes kaipuu kotiseudulle Turkuun vei voiton. Työpaikka järjestyi Turun Tilitoimisto Oy:stä ja aviomieskin löysi mieleisen työn.

– Turkuun oli mukava palata seitsemän Helsinki-vuoden jälkeen. Nyt kirjanpitäjänä teen erittäin mielenkiintoista ja mukavaa työtä – asiakkaiden kirjanpitoa, tilinpäätöksiä ja verotusta alusta loppuun, hän sanoo.

– Taloushallinto on aina viehättänyt minua. Se ei ole pelkkää kirjapitoa, vaan laajempi kokonaisuus. Suola on siinä, että asiakkaat ovat erilaisia.

– Tilitoimistotyö on hyvin itsenäistä, mutta toisaalta toimialat ovat hyvin erilaisia. Jokainen asiakas tulee miettiä yhtenä erilaisena kokonaisuutena – mitkä ovat hänen tarpeensa ja minkälaista hänen liiketoimintansa on. On erittäin tärkeää, että myös itse tulee ymmärretyksi. Vain tällä tavalla asiakkaan hyöty tulee maksimoitua.

Lisää syvyyttä

– Suoritin kolmessa vuodessa kaikki tradenomin opinnot, mutta lopputyö jäi tekemättä. Puristin se kasaan viime syksynä. Tunnelma oli riemuisa, kun sain tutkintotodistuksen käteeni.

Koskinen katsoo, että tradenomin opinnot ja työkokemus tukivat hyvin tosiaan ja nivoutuivat yhteen. Opiskelu toi myös lisää varmuutta työntekoon.

– Opinnot olivat hyvin laaja-alaisia ja monipuolisia. Erityisen myönteisiä olivat ryhmätyöt, joissa yhdessä mietittiin ja pohdiskeltiin asioita. Jokainen sai antaa oman näkökulmansa ja panoksensa. Juuri ne ovat oppimistilanteita, joissa kehitetään yhteistyökykyä työelämää varten.

– Joissain asioissa olisin halunnut mennä vielä syvemmälle ja opiskella enemmän. Esimerkiksi verotus oli alue, joka kiinnosti. Niistä syövereistä olisin halunnut saada enemmän irti.

Koskisen nykyinen työnantaja kouluttaa työntekijöitä sisäisenä koulutuksena sekä kannustaa heitä osallistumaan ulkopuolisten asiantuntijaorganisaatioiden järjestämille kursseille ja pitkäkestoiseen koulutukseen. Viimeksi Koskinen kertoo käyneensä alv-päivillä.

– Olen ajatellut, että eivät opiskelut ole vielä tähän loppuneet, eivätkä voikaan. Tämä on eläväinen ala ja tiedot muuttuvat.

Ajan tasalla pysyminen on työn edellytys. Toisaalta Koskinen on ajatellut, että pelkkä tietojen päivitys ei riitä. Ajatuksissa siintää KLT-tutkinto.

– Se on juuri sitä vaativaa itsensä kehittämistä, jota haluan tulevaisuudelta.

Katja Koskisella on ollut myös toinen elämä. Alun perin hän kouluttautui perushoitajaksi ja työskenteli vanhainkodissa. Onkohan tästä taustasta ollut hyötyä nykyisissä töissä?

– Enpä ole asiaa ennen tästä näkökulmasta ajatellut. Olen ottanut sen rikkautena, että minulla on ollut myös erilaista työkokemusta. Ehkä sitä osaa suhtautua työelämään hieman laajemmin, hän pienen miettimisen jälkeen arvelee.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki