Kiinnostus numeroihin osoitti uratien

Määrätietoisuuden sanotaan olevan onnistumisen tae. Väittämä pitää paikkansa myös Hanna Hartlinin osalta. Joskus kannattaa silti tarkistaa kurssia: onko se, mitä kohden on pyrkimässä todella itselle juuri se oikea valinta?

– Kirjoitin ylioppilaaksi Tapiolan lukiosta vuonna 2000. Suoritin lukiossa pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian. Matematiikka edustaa eksaktia tietoa, ja se sopii luonteelleni. Ajattelin, että minusta tulisi diplomi-insinööri ja tähtäsin TKK:hon Otaniemeen. Pääsinkin opiskelemaan tietoliikenne­tekniikkaa suoraan ylioppilastodistuksella heti kirjoitusten jälkeen. Olin todella onnellinen, Hartlin muistelee.

Todellisuudella on kuitenkin ikävä tapa viis veisata nuorista haaveista. Hanna Hartlin huomasi aika pian, ettei opiskelu ollut ihan sitä, mitä hän oli kuvitellut. Tosiasioiden tunnustaminen vei aikansa.

– Olin aina haaveillut, että työskentelisin numeroiden parissa. Tietoliikennetekniikka oli kuitenkin liian teknistä mieltymyksiini nähden. Toisen vuoden jälkeen myönsin vihdoin itselleni, ettei se ollut minun juttuni.

Hartlin oli TKK:ssa osallistunut laskentatoimen kurssille, mikä alana tuntui enemmän omalta. Hän päättikin pyrkiä Helsingin Kauppakorkeakouluun, mutta ovet eivät auenneet. Hän laittoi paperinsa vetämään myös Laurea-ammattikorkeakoulun liiketalouden opintoihin. Sinne tärppäsi.

– Tunne siitä, että olin lopulta oikealla alalla, vain vahvistui. Pidin laskentatoimesta. Samalla suoritin Laureassa joitakin yritysjuridiikan peruskursseja. Seuraavana vuonna päätin hakea kauppakorkeaan ihan tosissani. Keväällä 2003 menin valmennuskurssille ja keskityin kesäkuussa pidettävään pääsy­kokeeseen, jotka sitten läpäisinkin, Hartlin muistelee.

Työtä opintojen ohessa

Hanna Hartlin oli töissä koko opiskeluaikansa. Jo TKK-kautena hän oli aloittanut osa-aikatyöt huonekalumyyjänä. Kauppakorkeakouluun päästyään Hartlin päätti ruveta hankkimaan enemmän opintojaan tukevaa työkokemusta.

– Viihdyin toki hyvin myyjänäkin, mutta ajattelin, että työkokemuksesta olisi hyötyä tulevaa uraa ajatellen. 2003 syksyllä aloitin talousassistenttina Plantagenissa. Seuraavana kesänä pääsin kesätöihin Helsingin yliopiston talousosastolle. Siellä sitten tein vaihtelevasti opiskelujen lomassa töitä sekä täyspäiväisesti että osa-aikaisesti. Helsingin yliopisto oli työnantajana erinomaisen joustava, hän kiittelee.

Kahtena ensimmäisenä opintovuotena Hartlin panosti opintoihin täysillä. Hän kertoo haalineensa tuona aikana kasaan melkoisen määrän opintoviikkoja. Kahden vuoden jälkeen hän keskittyi kuitenkin jo enemmän työn tekoon, vuodesta 2006 lähtien täyspäiväisesti. Nykyisessä työpaikassaan kansainvälisen lääkeyhtiön palveluksessa hän aloitti vuoden 2007 alussa, ensin assistant controllerina, ny­kyään controllerina.

– Siinä vain kävi kuten monelle muullekin, että työ vei mennessään. Tuskin olen ainoa lajissani. Paikka oli uusi ja mielenkiintoinen ja uppouduin siihen. Koko ajan takaraivossa silti jyskytti, miten gradun tekeminen voi olla niin vai­keaa, Hartlin kertoo.

Yliopistot siirtyivät jokunen vuosi sitten kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen. Opintonsa aiemmin aloittaneet pystyivät opiskelemaan vanhan, opintoviikkopohjaisen tutkinto­järjestelmän mukaan vielä viime kesään asti.

– Oman itseni kannalta olisi ollut hyödyllistä valmistua siihen mennessä, mutta heräsin liian myöhään. Sen verran opintoja oli kasassa, että pystyin valmistumaan kauppatieteiden kandiksi. Lopullinen valmistuminen jäi, kun gradu puuttui. Siitä kuitenkin aktivoiduin niin, että sain maisterin paperit vuoden kuluttua kandiksi valmistumisesta, Hartlin kuvailee.

Opintovapaasta potkua

Jälkikäteen arvioidessa Hanna myöntää, että töiden ja opintojen yhteensovittaminen on melkoinen tinki. Hänen valmistumisensa ratkaisi viime helmikuussa otettu opinto­vapaa. Loppujen lopuksi gradusta tuli palkinnoksi kiitettävä arvosana.

– Gradukyselyn tein jo viime syksynä. Silloin vielä ajattelin, että pystyn hoitamaan homman työn ohessa. Se ei sitten onnistunutkaan. Opintovapaa oli minun pelastukseni. Kolme viikkoa kirjoitin gradua ihan kellon ympäri. Lopullinen versio oli valmis maalis–huhtikuun vaihteessa. Ilman opinto­vapaata gradun valmistuminen olisi varmaan viivästynyt entisestään, nuori nainen huokaisee nyt jo helpottuneena.

Kandityönsä Hartlin oli tehnyt tilintarkastajan raportointivelvollisuudesta Suomessa ja Ruotsissa. Ruotsissa tilintarkastajalla on velvoite raportoida viranomaisille talousrikosepäilyistä mutta Suomessa ei. Näitä eroja hän vertaili keskenään. Jo silloin hän mietti, että olisi mielenkiintoista tehdä myös gradutyö talousrikoksista.

– Teemaan liittyy käsite tilintarkastuksen odotuskuilu. Näin aiheessa mahdollisuuden laajempaan tutkimukseen.

Tutkimuksen teoreettinen osa tarkastelee talousrikoksia ja niiden erityispiirteitä sekä esittelee tilintarkastajan vastuuta ja velvollisuuksia talousrikoksiin liittyen. Empiirisessä osassa selvitetään, eroavatko tilintarkastajien ja eri sidosryhmien käsitykset tilintarkastajan tehtävistä toisistaan. Lisäksi Hartlin tutki, mihin tehtäviin mahdollinen tilintarkastuksen odotuskuilu erityisesti liittyy ja millaiseksi eri sidosryhmät kokevat tilintarkastajan roolin talousrikosten ehkäisijänä ja havaitsijana.

– Tutkimustulokset osoittivat, että tilintarkastuksen odotuskuilu on todellinen. Helposti ajatellaan, että kun tilintarkastajat pääsevät tutkimaan yrityksen kirjanpitoa, he myös löytävät sieltä kaiken. Tosiasiassa laki ja standardit edellyttävät tilintarkastajaa saavuttamaan ainoastaan kohtuullisen varmuuden siitä, että tilinpäätös on laadittu oikein ja että se antaa oikeat ja riittävät tiedot. Yleensä tällaisen varmuuden saavuttamiseen riittää otos. Harvoin on resursseja tarkistaa erikseen joka ikinen tosite. Se olisi valtava työ, Hartlin pohtii.

Koulutus vankka kivijalka

Työn tekeminen opintojen ohessa ei ole Hanna Hartlinin mukaan ollut yksistään hidaste. Hän sanoo sen myös motivoineen.

– Luennoilla kuultuja asioita pystyi usein peilaamaan suoraan omaan työhönsä. Opiskelu ei ollut pelkkää arkitodellisuudesta irrallisten teorioitten pänttäämistä, kun oppimaansa pääsi soveltamaan käytäntöön. Asiantuntijoiden osaamista osasi myös arvostaa, kun tiesi, ettei todellisuus ole niin yksinkertaista, kuin mitä kokemattomana voisi luulla.

Hanna kiittelee saamaansa opetusta korkeatasoiseksi ja ar­vioi saaneensa hyvän pohjakoulutuksen työelämää varten. Sen ansiosta pystyy hahmottamaan myös kokonaisuuksia sen sijaan, että tuijottaisi vain omaan erityisalaansa. Akateeminen vapaus vaati tosin itsekuria.

Tulevaisuudessa Hartlin toivoo työskentelevänsä laskentatoimen ammattilaisena joko yrityksen talousosastolla asian­tuntijatehtävissä tai tilintarkastajana. Sekä taloudellisen datan tekeminen että sen tarkistaminen kiinnostaa.

– Tällaisessa taloudellisessa tilanteessa opintojen ohella hankitun työkokemuksen merkitys varmaan korostuu. Uskon silti, että myös enemmän vain opintoihinsa keskittyneet pärjäävät työmarkkinoilla. KTM-koulutus antaa monipuolisen ja kattavan käsityksen talouselämän mekanismeista. Mihin alaan ikinä sitten suuntautuukin ja millaisessa yrityksessä työskentelee, aina pystyy linkittämään palasia pohjakoulutukseen. Kauppatieteen opinnot avaavat portin mihin tahansa tehtävään.