CTA Paikka

Kehitysaluepoistojen määräaikaisuutta jatkettiin

Nykyinen laki kehitysalueelle tehtävien investointien korotetuista poistoista tuli voimaan 1.1.1994. Lakia on jouduttu muuttamaan muutamaan otteeseen. Kysymys on ollut lähinnä yhteensovituksesta EU-säännösten kanssa ja määräaikaisen lain voimassa olon jatkamisesta.
13.3.2007

Matti Myrsky professori, Joensuun yliopisto

Aluepolitiikkaa on pyritty toteuttamaan Suomessa muun muassa verojärjestelmän avulla. Tavoitteena on ollut kannustaa yritysten investointitoimintaa kehitysalueilla ja kehitysalueille. Kehitysalueille tehtävien investointien kannustamiseksi on annettu aikaisemmin useita määräaikaisia veronhuojennuslakeja. Nykyinen laki kehitysalueelle tehtävien investointien korotetuista poistoista (1262/1993) tuli voimaan 1.1.1994. Lakia on jouduttu muuttamaan muutamaan otteeseen. Kysymys on ollut lähinnä yhteensovituksesta EU-säännösten kanssa ja määräaikaisen lain voimassa olon jatkamisesta.

Nykyisen kehitysalueiden veronhuojennuslain voimassaoloa on jatkettu (979/2006). Pienet ja keskisuuret voivat tehdä korotetut poistot myös vuosina 2007–2008 tekemiensä käyttöomaisuusinvestointien hankintamenoista. Huojennuksen soveltamisala on pysynyt aikaisempaan verrattuna pääosin ennallaan. Seuraavassa on tarkoitus antaa pääpiirteittäinen kuvaus voimassa olevan lain sisällöstä.

Soveltamisala ja soveltamisaika

Laki kehitysalueelle tehtävien investointien korotetuista poistoista annetun lain muuttamisesta tuli voimaan 1.1.2007. Voimassa olevaa lakia sovelletaan verovuosilta 1994–2012 toimitettavissa verotuksissa. Kehitysalueella tarkoitetaan laissa valtioneuvoston alueiden kehittämislain (602/2002) määräämää kehitysalueen I tukialuetta (1.2 §). Kehittämislain 38.2 §:n nojalla valtioneuvolle on annettu valtuus määrätä kehitysalueen jakautumisesta seutukunnittain tukialueisiin. Veronhuojennuslakia sovelletaan pienten ja keskisuurten yritysten verovuosina 1998–2008 kehitysalueelle tekemiin investointeihin.

Veronhuojennukseen oikeuttavat investoinnit

Elinkeinotoimintaa harjoittavalla verovelvollisella, joka vuosien 1994–1997 aikana
• perusti kehitysalueelle uuden tuotantolaitoksen tai
• perusti kehitysalueelle uuden matkailuyrityksen tai
• laajensi kehitysalueella olevaa tuotantolaitostaan tai
• laajensi kehitysalueella olevaa matkailuyritystään
• taikka uudisti niiden koneistoa, laitteita tai kalustoa niin, että tuotantolaitoksen tuotantokyky tai tuotannon jalostusaste olennaisesti kasvoi, tai matkailuyrityksen toimintakyky olennaisesti kasvoi tai laatutaso olennaisesti nousi, oli oikeus vähentää uutta tuotantolaitosta tai matkailuyritystä taikka tuotantolaitoksen tai matkailuyrityksen laajentamista tai uudistamista varten hankitun käyttöomaisuuden hankintameno huojennuslain mukaisesti. Kehitysalueella suoritetuille perustamis-, laajentamis- ja uusimisinvestoinneille on näin annettu samat huojennukset. Laajennus- ja uusimisinvestointien tulee kuitenkin olla olennaisia (ks. 2.1 §).

Edellä mainittu koskee myös elinkeinotoimintaa harjoittavaa pientä tai keskisuurta yritystä, joka verovuosien 1998-2008 aikana tekee siinä tarkoitetun investoinnin. Korotettu poisto saadaan tehdä, jos yritys on verovuoden päättyessä pieni tai keskisuuri yritys.

Korotettu poisto-oikeus ei kuitenkaan koske yritystä, jonka toimialana on maataloustuotteiden jalostus, teräksen tai teräsputkien valmistus, tekokuitujen valmistus, autojen tai autonosien valmistus taikka laivojen valmistus tai korjaus (2.2 §). Veronhuojennuslakia ei sovelleta valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetuissa EY:n suuntaviivoissa (1999/C288/02) tarkoitettuun vaikeuksissa olevaan yritykseen (2.3 §).

Tukea ei veronhuojennuksen kautta myönnetä näin toimialoille, joille annettavat tuet ovat EY:n perustamissopimuksen mukaan kiellettyjä tai joihin liittyy erityisiä rajoituksia (ns. herkät alat). Koska näihin herkkiin aloihin liittyviä kieltoja ja mahdollisuuksia ei ole mahdollista ottaa huomioon sovellettaessa lakia yksittäisiin investointeihin, tietyt toimialat katsottiin tarkoituksenmukaiseksi rajata kokonaan lain soveltamisalueen ulkopuolelle.

Pieni tai keskisuuri yritys?

Pienellä ja keskisuurella yrityksellä tarkoitetaan yritystä, johon soveltuvat seuraavat kolme kokokriteeriä (2a §):
1) palveluksessa on vähemmän kuin 250 henkilöä;
2) liikevaihto on enintään 20 miljoonaa euroa tai taseen summa enintään 10 miljoonaa euroa; ja
3) täyttää mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annetussa komission suosituksessa (2003/361/EY) tarkoitetut yrityksen riippumattomuutta kuvaavat ja muut suositukseen sisältyvät pienen ja keskisuuren yrityksen tunnusmerkit.

Tuotantolaitoksella tarkoitetaan 3 §:n mukaan laitosta, joka teollisesti valmistaa tai jalostaa tuotteita, turvetuotantolaitosta, joka muodostaa maataloudesta erillisen liikkeen sekä työliikettä, joka pääasiallisesti valmistaa tai jalostaa tuotteita. Matkailuyrityksellä tarkoitetaan hotellia, motellia ja muuta niihin verrattavaa majoitusliikettä, majoitusliikkeen omistajan sen yhteydessä harjoittamaa ravitsemusliikettä sekä maatalouden yhteydessä harjoitettua majoitustoimintaa, jos se muodostaa maataloudesta erillisen liikkeen. Matkailuyrityksenä ei sen sijaan pidetä erilaisia matkailuelinkeinoon liittyviä ohjelmapalveluja tarjoavia yrityksiä (VaVM 25/2000).

Veronhuojennuksen kohteena oleva käyttöomaisuus on yksityiskohtaisesti määritelty. Tuotantolaitoksen käyttöomaisuudella tarkoitetaan irtainta kuluvaa käyttöomaisuutta sekä rakennusta tai rakennelmaa, jota käytetään tehtaana, työpajana, voima-asemana tai varastona taikka muuhun tuotantolaitoksen toimintaan välittömästi liittyvään tarkoitukseen. Matkailuyrityksen käyttöomaisuudella tarkoitetaan irtainta kuluvaa käyttöomaisuutta sekä rakennusta ja rakennelmaa, jota käytetään matkailuyrityksen toimintaan välittömästi liittyvään tarkoitukseen.

Korotettu poisto

Käyttöomaisuuden hankintamenosta tehtävän poiston enimmäismäärä kolmena ensimmäisenä verovuonna on säännönmukainen poisto korotettuna 50 %:lla (ks. 5 §). Käyttöomaisuushyödykkeiden poistamista koskevista pääsäännöistä (ks. EVL 30 ja 34 §) poiketen verovelvollisella on oikeus vähentää poistoina tuotannollisessa toiminnassaan tai matkailuyritystoiminnassaan käyttämänsä käyttöomaisuuden hankintamenosta siltä verovuodelta, jona uutta tuotantolaitosta tai matkailuyritystä taikka tuotantolaitoksen tai matkailuyrityksen laajentamista tai uudistamista varten hankittu käyttöomaisuus otetaan käyttöön, sekä kahdelta seuraavalta verovuodelta toimitettavissa verotuksissa määrä, joka on enintään EVL:ssa säädetyn poiston enimmäismäärä korotettuna 50 %:lla. Irtaimen käyttöomaisuuden enimmäispoisto on tällöin kolmena ensimmäisenä vuonna 25 %:n sijasta 37,5 % ja esimerkiksi tuotantorakennuksen poisto 7 %:n sijasta 10,5 %.

Oikeus tehdä korotettu poisto koskee vain EVL 30 ja 34 §:ssä tarkoitettua omaisuutta eli koneita, kalustoa ja muuta niihin verrattavaa irtainta käyttöomaisuutta sekä rakennuksia ja rakennelmia.

Korotettujen poistojen vähentäminen verotuksessa aiheuttaa poistojen pienenemisen myöhempinä vuosina. Yritysten veronhuojennuksesta saama etu muodostuu poistojen etupainotteisuudesta johtuvasta korkoedusta; kyse on verotuksen lykkääntymisestä johtuvasta korkohyödystä.

Laissa on myös liiketoimintasiirtoa sekä kirjanpitoa ja ilmoitusvelvollisuutta koskevia erityissäännöksiä (6-7 §). Muutetun lain lopussa todetaan vielä seuraavaa: Sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, kehitysalueen tuotantotoiminnan ja matkailutoiminnan tukemiseen sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen annettua komission asetusta (EY) n:o 70/2001. Asetuksessa edellytetty tiivistelmä tukiohjelmasta julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Lopuksi

Edellä on tarkasteltu huojennuslakia vain yleispiirteittäisesti ryhtymättä tarkemmin selvittämään muun muassa elinkeinotoiminnan sisältöä tai elinkeinotoiminnan tai maatalouden välistä rajanvetoa (mm. maataloudesta erillinen liike) tai esimerkiksi tuotantolaitoksen tai matkailuyrityksen käyttöomaisuuden tarkempaa sisältöä. Tältä osin viittaan yleisesti asiaa koskevaan oikeuskäytäntöön.

Kannustavatko veronhuojennukset sitten lain tarkoittamalla tavalla investointitoimintaa? Olisiko investoinnit tehty joka tapauksessa vai vaikuttiko korotettu poisto-oikeus niiden tekemiseen? Valtion taloudellinen tutkimuslaitos teki vuonna 2005 valtiovarainministeriön pyynnöstä selvityksen poistojen vaikuttavuudesta kehitysalueilla tehtäviin investointeihin. Tutkimuksessa selvitettiin erityisesti tuen vaikutusta investointeihin ja investointien alueelliseen kohdentumiseen, huojennusten määrällistä kehitystä sekä verotukien päällekkäisyyttä yritysten saamien suorien tukien kanssa vuosina 1994-2002.

Selvityksen johtopäätös oli se, että kehitysalueilla tehtävien poistojen merkitys aluepoliittisena instrumenttina on kutistunut vähäiseksi. Tukea hyödynnetään erittäin vähän. Syiksi poistojen vähäiselle käytölle selvityksessä arvioitiin muun muassa se, että osalla yrityksistä kannattavuus ei riitä huojennusopistojen vähentämiseen ja että nykyisillä tukiperusteilla ja matalalla korkotasolla tuen tarjoama korkohyöty koetaan mitättömäksi. Toisaalta poiston vähentäminen saattaa jopa lisätä yrityksen ja omistajan kokonaisverotaakkaa poiston nettovarallisuusvaikutuksen vuoksi. Huojennuspoistojen vähentämiseen liittyy lisäksi hallinnollisia kustannuksia.
Lain valmistelun yhteydessä (ks. HE 118/2006) tehtiinkin se johtopäätös, että veronhuojennuksen tehokkuus investointikannustimena nykyisessä muodossaan ei ole merkittävä, minkä johdosta sen jatkamisen tarkoituksenmukaisuutta on tulevaisuudessa arvioitava uudelleen. Kaiken kaikkiaan voitaneen näin todeta, että veronhuojennuslaille ei ole odotettavissa kovinkaan pitkää tulevaisuudessa. Toisaalta perusongelma säilyy: Kuinka turvata elämisen ehdot ja elinkeinoelämän kehittyminen Suomessa muuallakin kuin kasvukeskuksissa?

Tämä on laaja kysymys, johon tässä yhteydessä ei ole mahdollista antaa vastauksia. Korotettujen poistojen käyttö on joka tapauksessa riippuvainen monesta seikasta. Myös muilla verolajeilla voi olla merkitystä. Huojennuslain tuleva jatko riippuu monesta tekijästä kuten EU-ympäristöstä, hallitusohjelmasta sekä yleisemmästä veropolitiikan linjasta: Pyritäänkö pysymään perusteiltaan neutraalissa veropolitiikassa vai saako ohjaava veropolitiikka suuremman painoarvon? Myös eri huojennuskeinojen keskinäinen teho saattaa tulla arvioitavaksi (esim. investointivähennys, vapaa poisto-oikeus, korotettu poisto). Järjestelmän ”alasajamisen” vaihtoehtona tulisikin nähdä sen kehittäminen paremmin uuteen toimintaympäristöön soveltuvaksi.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki