IFRS-raportoinnin vaikutuksia

Monissa muissakin yrityksissä ollaan siirtymässä IFRS-raportointiin. Ainakin moni suuryritys haluaa vertailuryhmäkseen pörssiyhtiöt ja noudattaa IAS/IFRS-standardeja. Nyt on aika miettiä, mitä muuta IFRS-raportointi saa aikaan kuin työtä laatijoilleen.

IFRS-raportoinnin tarkoituksena on lisätä tilinpäätöksen lukijan tietämystä yrityksestä. IFRS ei tue tilinpäätössuunnittelua. Tarkoitus ei ole sallia yritysjohdon tavoitteleman kuvan näyttämistä, vaan antaa oikea ja monipuolinen kuva moniin tarpeisiin.

Avoimuuspyrkimys on johtanut yksityiskohtaisiin määräyksiin. Suurta osaa määräyksistä on Suomessa jo pitkään sovellettu kirjanpitolainsäädännössä määrättyjen periaatteiden ja niille käytännössä annetun sisällön nojalla. Hyvän kirjanpitotavan tärkeänä lähteenä on jo pitkään käytetty IAS/IFRS-standardeja erityisesti silloin, kun Suomen kirjanpitolaissa tai Euroopan yhteisöjen tilinpäätösdirektiiveissä ei muuta määrätä. Ristiriitatilanteissa nimenomaiset määräykset ovat ensisijaisia ratkaisuperiaatteita. Usein on tulkinnanvaraa: silloin pyrkimys yhtenäisiin menettelytapoihin tuo IAS/IFRS-periaatteet usein ratkaisijoiksi.

IFRS-väritteisestä tulkintaperiaatteesta esimerkin tarjoaa kirjanpitolautakunnan lausunto tilinpäätösperiaatteiden muuttamisesta ja virheiden korjaamisesta (KILA 2005/1750). Suomen lainsäädännössä ei ole nimenomaisia säännöksiä tilinpäätösperiaatteiden muuttamisen tai aikaisemmalla tilikaudella sattuneen virheen korjaamisen menettelutavoista. Kirjanpitolautakunnan lausunnon mukaan hyvää kirjanpitotapaa edustaa IFRS-periaate, vaikka se poikkeaa Suomessa aikaisemmin noudatetusta ja kirjanpitolautakunnankin ohjeistamasta käytännöstä. Kun IAS/IFRS-periaatteisiin (IAS 8) on nyttemmin otettu vain yksi sallittu menettelytapa, hyvän kirjanpitotavan katsottiin tältä osin kehittyneen meilläkin IFRS:n mukaiseksi. Tilinpäätösperiaatteiden muutokset ja virheiden korjaamiset tehdään pelkästään voittovarojen kautta, tuloslaskelmassa esittäminen ei ole mahdollista.

IFRS-periaatteissa pyritään varmistamaan tilinpäätösinformaation lukijoille käyttökelpoisia ja oikeita yritystä kuvaavia tietoja. Viime kädessä on kysymys yrityksen osakkeilla käytävän kaupan edellytysten parantamisesta ja siihen liittyvästä yritysten vertailtavuudesta. Ristiriitatilanteissa sijoittajan näkökulma ratkaisee.

Osakesidonnainen palkitseminen

Sijoittajaa korostava tilinpäätösperiaate tulee esiin esimerkiksi osakesidonnaisen palkitsemisen tilinpäätöskäsittelyssä (IFRS 2). Suomessa kirjanpidon ja tilinpäätöksen näkökulma on perinteisesti ollut omistajistaan erillään pidettävän yrityksen näkökulma. Siinä on kysymys yritysjohdon näkökulmasta suhteessa yrityksen sidosryhmiin, omistajiin, velkojiin, asiakkaisiin, työntekijöihin, tavarantoimittajiin jne. Lähtökohtaisesti tilinpäätökseen kuluiksi ovat tulleet vain yrityksen maksamat tai maksettavaksi tulevat menot.

Kun IFRS-tilinpäätös tarkastelee asioita omistajan näkökulmasta, osakesidonnainen palkitseminenkin on meno. Esimerkiksi optiopalkitsemisessa yrityksen kassassa ei ainakaan välittömästi tapahdu mitään (ellei veroasioista muuta johdu). Osakesidonnaisen palkan ”maksajina” ovat yhtiön osakkeenomistajat: heidän omistusosuutensa laimenee, kun yritys jakautuu aikaisempaa useammalle osakkeelle ja uudet osakkeet menevät ilman täyttä rahallista kompensaatiota palkittaville. Vastineeksi odotetaan motivoitunutta ja yritystä kehittävää henkilöstöä ja yritysjohtoa. Osakesidonnainen palkitseminen esitetään IFRS-tilinpäätöksessä kuluna; vastakirjaus tulee omaan pääomaan. Tämä edistää pörssiyritysten ja muiden – esimerkiksi vain bonuksia maksavien yritysten vertailtavuutta.

Käypä arvo

IFRS-periaatteissa korostetaan käypää arvoa. Kun asioita tarkastellaan omistajan kannalta, keskeinen informoitava asia on varallisuudessa tapahtunut muutos. IAS/IFRS-standarditkaan eivät tässä suhteessa ole kovin vaativia. Pakollinen käyvän arvon laskenta rajoittuu toistaiseksi rahoitusvälineisiin ja biologisiin hyödykkeisiin. Käyvän arvon käyttäminen on laajasti mahdollista. Yleisenä ongelmana on, ettei varojen ja velkojen käypiä arvoja ole kovin yleisesti saatavissa.

Liikearvon testaaminen

Merkittävä käypää arvoa korostava IFRS-menettely on liikearvojen testaus. Olemme tottuneet siihen, että liikearvot on poistettava viidessä vuodessa, aina viimeistään 20 vuodessa. IFRS-tilinpäätöksessä liikearvosta ei vähennetä suunnitelman mukaista poistoa. Liikearvo testataan vuosittain. Testauksen perustana on odotettu rahavirta. Näin viimekädessä on kysymys tuottoarvolaskennasta. Jos testaus osoittaa, ettei liikearvo ole pienentynyt, kulukirjaustakaan ei tehdä.

Testaukseen perustuvalla arvon määrityksellä saattaa olla suuri käytännön merkitys. Erityisesti yritysostoilla kasvaneen kirjanpitovelvollisen oma pääoma on saattanut huveta liikearvosta tehtäviin poistoihin. Kun säännönmukaisia poistoja ei tehdä, tällaisen yrityksen tulosparannukset voivat olla melkoisia.

IFRS-tilinpäätöksiin kuuluva tunnusluku on osakekohtainen voitto. Osakemarkkinoiden analysoinnissa tärkeä on myös P/E-luku, osakkeen hinnan suhde osakekohtaiseen voittoon. Kun poistoa ei enää vähennetä, aggressiivisen yritysostajan voitto kasvaa. Uudet laskentaperiaatteet voivat osoittaa sen osakkeen aliarvostetuksi. Viime kädessä markkinavaikutus riippuu siitä, sisältääkö IFRS-raportointi tältä osin uutta informaatiota, vai onko tilanne näkynyt numeroiden läpi aikaisemminkin.

Liikearvojen testaus voi vaikuttaa kassavirtoihin välittömästikin. Se saattaa vaikuttaa osingonjaon edellytyksiin ja osingonjakoon. Aikaisemmin liikearvopoistot saattoivat pilata vapaat omat pääomat. Vapaan oman pääoman kasvulla ja kasvaneella osingonjakomahdollisuudella voi olla vaikutuksia sekä osakkeitten arvostukseen, että osakesijoituksen arviointiin. Osingonjaon mahdollisuus vaikuttaa monen sijoittajan valintoihin, toiset hakevat osinko-osakkeita, toiset tulorahoituksensa kasvuun käyttävien yritysten osakkeita.

Pessimisti voi nähdä uudessa arvostustavassa vaarankin. Suunnitelman mukaiset poistot pakottivat varovaisuuteen: liikearvon poistot alensivat tulosta junan kulun kaltaisella säännöllisyydellä. Kun liikearvoja testataan, saattaa käydä niin, että odotettavissa olevat rahavirrat todetaan pitkään riittäviksi: eihän investointia olisi tehty, ellei rahavirtoja odotettaisi. Koska virheinvestoinnin myöntäminen ei ole aivan helppoa, rahavirtojen viipyminen ei välttämättä kovin nopeasti johda päättelemään, ettei niitä tulekaan. Pahimmillaan rahavirtojen ehtymiseen herätään laajasti samanaikaisesti: talouden yleisen taantuman, yksittäisen tilinpäätösskandaalin tms. seurauksena. Yhtäaikaiset ”alaskirjaukset” voivat saada aikaan yhtäaikaisia saneerauksia yms. taloudellista ympäristöä heilauttavia mullistuksia.

Esimerkkejä käyvän arvon vaikutuksista

SanomaWSOY informoi IFRS-säännösten vaikutuksesta: ”Liikearvopoistot ja poistot niistä aineettomista oikeuksista, joille ei ole määriteltävissä taloudellista pitoaikaa, olivat vuonna 2004 yhteensä 82,1 milj. euroa. Näistä poistoista luopuminen on tärkein SanomaWSOY:n tulokseen vaikuttava erä.” Sijoitetun pääoman tuottoprosentti on viime vuodelta IFRS-tilinpäätöksen pohjalta 18,0 prosenttia, suomalaisten säännösten mukaan ”vain” 14,8 prosenttia. Osakekohtainen tulos on IFRS-säännösten mukaan 1,31 euroa, suomalaisten säännösten mukaan 0,87 euroa.

Käyvän arvon käyttäminen kiinteistösijoituksissa antaa mielenkiintoista tietoa kiinteistösijoittaja- yrityksistä. Sellainen on esimerkiksi Helsingin Arvopaperipörssissä noteerattu Sponda. Kun yhtiö kertoo osaketta kohden olevan oman pääoman määräksi 7,53 euroa, se kertoo samalla, että varallisuutta käyvän arvon mukaan osaketta kohden on tämän verran. Siitä moni tekee tärkeitä johtopäätöksiä.

Varastot

Vaihto-omaisuuden hankintamenon määrittämisessä IFRS-raportointi edellyttää kaikkien hankinnan ja valmistuksen menojen sisällyttämistä vaihto-omaisuushyödykkeiden hankintamenoon. Suomalainen käytäntö, jossa vain muuttuvat menot sisällytetään hankintamenoon, ei kelpaa.

Elinkeinoverolain mukaan hankinnan ja valmistuksen kiinteät menot saa vähentää verotuksessa vuosikuluina vain, jos vähennys tehdään kirjanpidossakin. IFRS-tilinpäätöksestä ei kuitenkaan ole tullut verojen lisääntymiseen johtavaa automaattia. IFRS-tilinpäätöksen laatiminen on määrätty pörssiyrityksille pakolliseksi vain konsernitilinpäätöksen osalta. Sen pohjalta ei veroteta. – Käytännössä kuitenkin laskennan kustannukset ja ajattelutapojen muutokset ilmeisesti johtavat siihen, että konsernitilinpäätöksissään IFRS-raportointiin siirtyneet ennen pitkää käyttävät samoja laskentaperiaatteita yksittäisten yritysten (erillis)tilinpäätöksissä ja konsernitilinpäätöksissä.

Segmenttiraportointi

IFRS-raportointiin kuuluu myös segmenttiraportointi. Tuloslaskelma- ja tasetietoja annetaan yrityksen yksittäisistä segmenteistä. Ensisijaisina segmentteinä voidaan pitää liiketoimintoja tai maantieteellisiä alueita.

Segmentit tulee valita niin, että niiden mukaan raportoidaan myös yrityksen sisällä johdolle. Segmenttiraportointi voi tuoda julki seikkoja, jotka aikaisemmin ovat olleet tiukan liikesalaisuuden suojaamia. Ainakin yrityksiä analysoivat paneutuvat luultavasti tarkoin segmenttitietoihin. Segmenttitiedot saattavat olla kiihokkeita yrityskaupoille ja -järjestelyille.

Niin segmentti-informaatio kuin monet muutkin IFRS-raportoinnissa esiin nostetut asiat saattavat vaikuttaa yritysten johtamiseen. Sellaisista seikoista, jotka tulee tiedottaa, tulee helposti tavoitteita. Näin IFRS:llä saattaa olla vaikutusta yrityksen toiminnan suuntautumiseen, yritysjärjestelyihin yms. toimenpiteisiin.