CTA Paikka

Hyödyttävätkö luovutusvoitto-verosäännökset pk-konsernin verosuunnittelussa? Uusien yhteisöjä koskevien luovutusvoittoverosäännösten näkökulmasta

18.8.2005

Risto Heinänen Tax Adviser, Ernst & Young Oy

Useissa Euroopan maissa on viime vuosina otettu käyttöön säännöksiä, joiden tarkoituksena on ollut huojentaa yritysten saamien osakkeiden luovutusvoittojen verotusta. Muutosten taustalla on ollut kiristyvä verokilpailu ja pelko suuryritysten sijoittautumisesta sellaisiin valtioihin, joissa luovutusvoittoja ei veroteta. Lisäksi säännöksillä on haluttu helpottaa konsernien sisäisten rakennejärjestelyjen toteuttamista. Luovutusvoittojen verovapaussäännökset on otettu käyttöön muun muassa kaikissa pohjoismaissa.

Suomessa otettiin 30.7.2004 säädetyllä lailla (717/2004) käyttöön yritysten osakeluovutuksia koskeva verovapausmalli. Lakimuutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 92/2004) todettiin, että verovapausmallin käyttöönottoa puoltavat verokilpailun lisäksi myös julkistaloudelliset näkökohdat. Esityksessä todettiin, että aiemmin käytössä ollut malli saattoi suuryritysten kohdalla johtaa veroarbitraasiin ja verotulojen menetyksiin. Suuryrityksillä katsottiin olleen mahdollisuuksia hyödyntää ulkomailla käytössä olleita luovutusvoittojen verovapausmalleja voittojen kotiuttamiseen, kun taas tappiot vähennettiin kotimaassa.

Hallituksen esityksessä arvioitiin, että siinä esitetyn verovapausmallin verotuloja alentavat vaikutukset liittyvät lähinnä pienempien kansallisissa puitteissa toimivien yritysten kasvaviin verosuunnittelumahdollisuuksiin.

Osakeluovutusten verovapaus Suomessa

Uusia osakeluovutusten verovapautta koskevia elinkeinoverolain 6 ja 6b §:iä sovelletaan sellaisiin osakeluovutuksiin, jotka on tehty 19.5.2004 tai sen jälkeen. Osakkeiden luovutus on verovapaa, jos
• myyjä on osakeyhtiö, osuuskunta, säästöpankki tai keskinäinen vakuutusyhtiö,
• luovutuksen kohteena olevat osakkeet kuuluvat myyjän käyttöomaisuuteen,
• myytävä yhtiö on kotimainen osakeyhtiö, EU-valtiosta oleva yhtiö, johon sovelletaan emo-tytäryhtiödirektiiviä taikka yhtiö, jonka kotivaltion ja Suomen välillä on verosopimus, jota sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon,
• myytävän yhtiön osakepääomasta on omistettu yhtäjaksoisesti vähintään 10 % vähintään 1 vuoden ajan ja myytävät osakkeet kuuluvat näin omistettuihin osakkeisiin.

Henkilöyhtiöitä tai yksityisiä elinkeinonharjoittajia ei ole mainittu yllä olevalla listalla, joten ne eivät voi myydä käyttöomaisuuteensa kuuluvia osakkeita verovapaasti.

Vaikka verovapauden edellytykset täyttyisivät, osakkeiden luovutus ei ole verovapaa, jos
• osakkeiden myyjä harjoittaa pääomasijoitustoimintaa,
• myytävät osakkeet ovat kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeita tai
• myytävät osakkeet ovat sellaisen yhtiön osakkeita, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa.

Edelleen voi luovutushinnasta osa olla veronalaista sen takia, että
• osakkeista on tehty verotuksessa arvonalennuspoisto,
• osakkeiden hankintamenosta on vähennetty varaus tai hankintamenoa on katettu avustuksella,
• osakkeiden luovutuksesta on aiemmin konsernin sisällä syntynyt verovähennyskelpoinen luovutustappio.

Palautuvien arvonalennuspoistojen osalta on syytä olla tarkkaavainen, ettei verovapaaksi kuviteltu luovutus muuttuisikin verolliseksi. Arvonalentumisten palautumiselle ei ole aikarajaa, jolloin vanhatkin arvonalennukset on palautettava myyntitilanteessa.

Osakkeiden luovutusvoittojen verovapauden kääntöpuolena ovat säännökset, jotka rajoittavat käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappion vähennyskelpoisuutta. Yleistäen voidaan sanoa, että luovutustappiot ovat verotuksessa vähennyskelvottomia samoin edellytyksin kuin luovutusvoitto olisi ollut verovapaa. Tämän lisäksi käyttöomaisuusosakkeiden verotuksessa vähennyskelpoiset luovutustappiot ovat vähennettävissä ainoastaan osakkeiden luovutuksista saatavia veronalaisia voittoja vastaan tappion syntymisvuonna ja viiden seuraavan verovuoden aikana. Tappioita ei siis voi enää vähentää muusta elinkeinotoiminnan tulosta.

Luovutustappioiden vähennyskelvottomuuden lisäksi osakkeista ei voi enää tehdä arvonalennuspoistoja missään yhtiömuodossa. Tämä koskee siis myös henkilöyhtiöitä ja yksityisiä elinkeinonharjoittajia.

Koska luovutusvoittojen verosäännökset ovat monimutkaiset ja osin vaikeaselkoiset, on luovutusvoittojen verovapaussäännösten soveltuvuutta syytä tarkastella aina yhdessä oman veroasiantuntijan kanssa ja tarvittaessa hankittava säännösten soveltumisesta ennakkotieto verottajalta. Seuraavassa on lyhyesti tarkasteltu eräitä verovapauden edellytyksiä.

Milloin osakkeet kuuluvat käyttöomaisuuteen?

Luovutusvoittojen verovapaussäännös koskee vain käyttöomaisuusosakkeita. Tämä tarkoittaa sitä, että luovuttajan on harjoitettava elinkeinotoimintana pidettävää toimintaa.

Kun yhtiön on katsottu harjoittavan elinkeinotoimintaa, on varmistettava, että osakkeet kuuluvat käyttöomaisuuteen. Vain käyttöomaisuusosakkeiden luovutus voi olla verovapaa.

Elinkeinoverolain 12 §:n mukaan käyttöomaisuutta ovat elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut hyödykkeet, kuten arvopaperit. Käyttöomaisuuden kriteerinä on, että hyödykkeen tulee palvella käyttöarvollaan verovelvollisen elinkeinotoimintaa pitkäjänteisesti. Tässä suhteessa käyttöomaisuusosakkeet eroavat esimerkiksi vaihto-omaisuusosakkeista, jotka on tarkoitettu myytäviksi edelleen. Osakkeet voivat kuulua myös rahoitusomaisuuteen, jos osakkeita on hankittu lyhytaikaisesti esimerkiksi yhtiön kassavarojen väliaikaiseksi sijoittamiseksi.

Käyttöomaisuusosakkeille on tyypillistä, että ne on hankittu yleensä pitkäaikaiseen omistukseen ja niiden omistamisella tavoitellaan ensisijaisesti muita tarkoitusperiä kuin osinkotuottoja taikka lyhyen aikavälin arvonnousuja.

Tyypillisiä käyttöomaisuusosakkeita ovat esimerkiksi tytäryhtiöosakkeet ja omistusyhteysyritysten osakkeet sekä muut osakkeet, joiden voidaan katsoa palvelevan omistajansa liiketoimintaa. Vakiintuneesta ja runsaasta oikeuskäytännöstä huolimatta selvää kuitenkin on, että uusien säännösten johdosta erimielisyydet osakkeiden käyttöomaisuusluonteesta tulevat jatkossa lisääntymään.

Osakkeita, jotka eivät kuulu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen (usein sijoitusluonteiset osakkeet), ei voida luovuttaa verovapaasti.

PK-konsernin verosuunnittelu

PK-konsernin verosuunnittelun kannalta uudet säännökset johtavat siihen, että on tarkasteltava konsernirakennetta ja käyttöomaisuuteen kuuluvia osakeomistuksia.

Jos konsernirakenne on jo olemassa, on tarkasteltava myytävien liiketoimintojen sijaintia konsernissa. On selvitettävä, voiko mahdollinen myynti tapahtua osakekaupan muodossa verovapaasti. Jos tilanne ei ole tämä, on pohdittava kuinka myytävät liiketoiminnat saataisiin siirrettyä sellaiseen kohtaan konsernia, josta ne voidaan myydä verovapaasti. Liiketoiminnan siirtämisessä voidaan käyttää apuna verovapaita yritysjärjestelysäännöksiä, kuten liiketoimintasiirtoa, osakevaihtoa, sulautumista tai jakautumista.

Jos konsernia ei vielä ole, on pohdittava konsernirakenteen muodostamista. Konsernirakenteen voi muodostaa esimerkiksi verovapaalla liiketoimintasiirrolla (EVL 52d §).

Esimerkki:

A omistaa liiketoimintaa harjoittavan B Oy:n koko osakekannan. B Oy siirtää liiketoimintansa apporttina C Oy:öön. C Oy:stä tulee B Oy:n tytäryhtiö. Kun liiketoimintasiirto tehdään EVL 52d §:ssä mainittujen edellytysten mukaan, siirtoon ei liity veroseuraamuksia ja konsernirakenne syntyy.

Jotta esimerkissä perustetun C Oy:n osakkeet voisi aikanaan luovuttaa verovapaasti, tulee osakkeiden kuulua B Oy:n käyttöomaisuuteen. Se edellyttää, että B Oy harjoittaa liiketoimintaa, jota pelkkä passiivinen osakeomistus ei ole. Konsernin emoyhtiöksi muodostuneella B Oy:llä tulee myös olla liiketoimintaa, jota voi olla esimerkiksi konsernipalvelujen tuottaminen.

Edellä mainitun lisäksi tulee tarkastella myös veronkiertonäkökulmaa. Hallituksen esityksessä (HE 92/2004) on todettu, että kun luovutusta on edeltänyt verovapaa liiketoiminnan siirtäminen tytäryhtiöön, tulee huomiota kiinnittää järjestelyyn kokonaisuutena. Jotta kokonaisuutta ei voida pitää veronkiertona, on tärkeää, että rakenteen muokkaamiseen muun muassa liiketoimintasiirron avulla on liiketaloudellisia syitä.

Tarvittavat toimenpiteet on hyvä toteuttaa ajoissa ennen kuin liiketoiminnasta tai sen osasta luopuminen tulee ajankohtaiseksi.

Mitä hyötyä uusista säännöksistä on PK-yrittäjälle

Jos tarkastellaan asiaa yrityksestä tai sen osasta luopumisen näkökulmasta, käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoiton verovapaus antaa yrittäjälle uusia mahdollisuuksia.

Yritystoiminta tai sen osa on mahdollista realisoida ilman välittömiä veroseuraamuksia. Kauppahinta jää verovapaassa luovutuksessa myyjäyhtiöön, eikä PK-yrittäjä itse saa varoja suoraan omistukseensa. Rahat ovat yhtiörajan takana. Tässä vaiheessa tärkeäksi muodostuu yrittäjän henkilökohtaisen talouden suunnittelu. Jos varoja ei tarvita henkilökohtaiseen käyttöön, ne voidaan jättää yhtiöön ja sijoittaa edelleen.

Jos yrittäjä tarvitsee yrityksen luovutuksesta saadut varat henkilökohtaiseen käyttöönsä, voi verovapaa luovutus muuttua verolliseksi. Rahavarat voidaan nostaa osakeyhtiöstä vain osinkona tai palkkana ja tässä kohtaa joudutaan yleensä verolle. Osinkoa voi toki nostaa verovapaasti 9 prosenttia osinkoa jakavan yhtiön nettovaroista vuosittain, mutta tällä tavalla yrityksen luovutuksesta syntyneet voittovarat siirtyvät varsin hitaasti PK-yrittäjälle. Tämä ei tietenkään estä käyttämästä myös osingonjakoa verovapaan luovutuksen jatkotoimena.

Verovapaa osakeluovutus on PK-yrittäjälle edullinen, kun rahavaroja ei tarvitse nostaa yhtiöstä henkilökohtaiseen käyttöön, vaan ne voidaan sijoittaa edelleen yhtiön toimesta. Jos varat on nostettava osinkona, palkkana tai purkamalla osakeyhtiö, verovapaasta luovutuksesta saatava etu pienenee tai sitä ei ole verrattuna tilanteeseen, jossa PK-yrittäjä myy omistamansa yhtiön osakkeet suoraan itse.

Esimerkki:

Oletetaan, että henkilö A on omistanut kokonaan yli vuoden ajan metallialalla toimivan B Oy:n osakekannan, jolla ei ole merkittäviä kiinteistöomistuksia. A:n eläkepäivien häämöttäessä ajatukset siirtyvät yritystoiminnasta luopumiseen.

Jos yritykselle ei löydy jatkajaa A:n perillispiiristä, tulee yrityksen myynti ulkopuoliselle todennäköisimmäksi vaihtoehdoksi. Yrityksen myyntihinnaksi A on arvioinut miljoona euroa. A:lla on käytännössä kolme vaihtoehtoista tapaa myydä B Oy:ssä harjoitettu liiketoiminta:
I. A myy B Oy:n osakkeet;
II. B Oy myy yhtiön liiketoiminnan liiketoimintakaupalla. Liiketoimintakaupan jälkeen B Oy jäisi A:n sijoitusyhtiöksi; tai
III. B Oy siirtää liiketoimintasiirtona yhtiössä harjoitetun liiketoiminnan täysin omistamalleen tytäryhtiölleen C Oy:lle, minkä jälkeen B Oy luovuttaa omistamansa C Oy:n osakkeet ulkopuoliselle. B Oy jäisi A:n sijoitusyhtiöksi.

Vaihtoehto I

Jos osakkeiden luovutuksesta syntyy voittoa, A joutuu maksamaan luovutusvoitosta veroa 28 %. Luovutusvoittoa laskettaessa A voi käyttää vaihtoehtoisesti joko hankintameno-olettamaa taikka osakkeiden todellista hankintamenoa riippuen siitä, kumpi on suurempi.

Hankintameno-olettama on 20 % luovutushinnasta, jos osakkeet on omistettu alle 10 vuotta ja 40 % luovutushinnasta, jos osakkeet on omistettu yli 10 vuotta.

Hankintameno-olettamaa käytettäessä A:lle jää miljoonan euron kauppahinnasta verojen jälkeen käteen joko 776.000 euroa (1.000.000 ./. 200.000 = 800.000 x 28 % = vero 224.000) tai 832.000 euroa (1.000.000 ./. 400.000 = 600.000 x 28 % = vero 168.000)

Vaihtoehto II

B Oy joutuu maksamaan veroa myytävän liiketoiminnan verotuksessa poistamattomien hankintamenojen ja saadun luovutushinnan välisestä erotuksesta (vero 26%). Liiketoimintakaupan jälkeen myyntihinta jäisi kuitenkin edelleen B Oy:lle, josta se tulisi siirtää A:lle. A voisi nostaa varoja purkamalla yhtiön, jakamalla osinkoa tai nostamalla palkkaa (verokohtelu ks. vaihtoehto III).

Jos kauppahinta muodostuisi vain liikearvosta, eikä kauppaan kuuluisi mitään aineellista omaisuutta, olisi vero miljoonan euron kauppahinnasta 260.000 euroa ja yhtiölle jäisi voittovaroja 740.000 euroa. Vero olisi pienempi, jos luovutushinnasta voidaan vähentää omaisuuden hankintamenoja.

Tämä vaihtoehto voisi olla edullinen, jos luovutusvoittoa ei syntyisi tai se voitaisiin kuitata esimerkiksi vanhoja tappioita vastaan.

Vaihtoehto III

Jos verovapaan luovutuksen ehdot täyttyvät, eikä tapaukseen voida soveltaa veronkiertosäännöksiä, saa B Oy osakkeiden myynnistä miljoona euroa, eikä B Oy maksa voitosta veroa.

Varat ovat tällöin B Oy:ssä, mutta eivät A:n henkilökohtaisessa käytössä.

Jos B Oy puretaan, A:ta verotetaan kuten kohdassa I selvitetyssä luovutusvoittovaihtoehdossa. Verovapaus ei tällöin johda mihinkään etuun A:n kannalta.

Jos B Oy jakaa A:lle osinkoa, se voi tapahtua verovapaasti. Verovapaa osinko on vuodessa 9 % yhtiön nettovarallisuudesta. Jos B Oy:n varoina on vain miljoonan euron kassavarat, osinkoa voi jakaa verovapaasti 90.000 euroa vuodessa. Tämä edellyttää, ettei A saa osinkoja mistään muista listaamattomista yhtiöistä.

Osingonjako seuraavina vuosina riippuu edelleen yhtiön nettovaroista, jotka voivat kasvaa tai pienentyä riippuen B Oy:n sijoitustoiminnan kannattavuudesta. Varat siirtyvät näin hiljalleen verovapaan osingon muodossa A:lle. Karkeasti voidaan todeta, että viidessä vuodessa kauppahinnasta voidaan nostaa verovapaina osinkoina hieman alle 40 % ja kymmenen vuoden kuluessa noin 60 %.

Lopuksi

Uudet käyttöomaisuusosakkeiden verovapaita luovutuksia koskevat säännökset tulevat muuttamaan PK-yrittäjienkin verosuunnittelua. Jatkossa konsernirakenteen suunnittelussa nousee vahvasti esille kysymys siitä, miten konserniyhtiöissä harjoitetun liiketoiminnan arvonnousut voidaan realisoida verovapaasti ja onko verovapaan luovutuksen tavoittelu järkevää henkilökohtaisen talouden suunnittelun kannalta.

Verosuunnittelun työkaluina yritysjärjestelyjen merkitys kasvaa, koska elinkeinoverolain 52 §:ssä säänneltyjen strukturointivaihtoehtojen avulla konsernirakenteen myyntikuntoon saattaminen on mahdollista tehdä veroneutraalisti.

Verotus- ja oikeuskäytännön puuttumisen takia verotuskäytännössä joudutaankin ottamaan aktiivisesti kantaa sallitun verosuunnittelun rajoihin. Tulkintaepävarmuuden ja oikeuskäytännön puuttumisen takia verotoimistolta tai keskusverolautakunnalta haettavan ennakollisen ohjeistuksen hakeminen on suositeltavaa.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki