CTA Paikka

Hallinnollinen taakka ja kirjanpitosäännöstön kehittäminen

10.3.2009

Markku Ojala asiantuntija, Taloushallintoliitto

Yritysten kirjanpito- ja tilinpäätössäännösten nykytilan arviointi ja kehittäminen on parhaillaan työ- ja elinkeinoministeriön tarkastelussa. Taustalla on yritysten hallinnollisen taakan keventämistavoitteet, josta ministeriöstä valmistui juuri joulun alla ehdotus vuosille 2008–2012 ajoittuvaksi kansalliseksi toimintaohjelmaksi. Ohjelma on tarkoitus antaa hallituksen periaatepäätöksenä.

Ministeriön työ liittyy laajassa mittakaavassa Euroopan unionin hankkeisiin, joilla tavoitellaan eurooppalaisten yritysten hallinnollisen taakan keventämistä ja kilpailukyvyn parantamista. Tavoitteet ovat korkealla, sillä EU-lainsäädännöstä ja sen täytäntöönpanosta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa on tarkoitus vähentää 25 prosenttia vuoteen 2012 mennessä.

Komissio antoi kesällä 2007 tiedonannon, jossa ehdotettiin pienimpien yritysten vapauttamista tilinpäätösdirektiivien soveltamisesta. Käytännössä juuri annettu direktiiviehdotus jättäisi toteutuessaan jäsenvaltioiden vapaaseen harkintaan, millaisia kirjanpito- ja tilinpäätössäännöksiä – direktiiviin pohjautuvia tai kansallisia – näihin pienimpiin yrityksiin sovelletaan. Asiaa valmistellut Stoiberin työryhmä oli asiasta erimielinen, ja lopputulos syntyi varsin kummallisen kompromissin tuloksena: ehdotus oli siis kompromissi vastoin EU:n yleisiä harmonisointitavoitteita.

Direktiiviehdotuksen ennakoimiseksi ja Suomessa mahdollisesti tarvittavien toimien kartoittamiseksi työ- ja elin-keinoministeriössä on nyt ryhdytty työhön. Työ- ja elin-keino­ministeriö on pyytänyt eri tahoilta lausuntoja tärkeänä pitämiinsä kysymyksiin.

Taloushallintoliitto laati viime syksynä raportin, jossa se listasi suuren määrän Suomessa tarpeellisia pienten yritysten hallinnollisen taakan keventämistoimia myös kirjanpitosäännöstön osalta, vaikka merkittävimmät ja laajimmat toimet olivatkin työnantajana toimimisessa ja verotuksessa.

Uhkaako yhtenäistä säännöspohjaa sirpaloituminen?

Kirjanpitojärjestelmä kuuluu koko yritystoiminnan keskeisiin fundamentteihin. Luotettavan talousinformaation tuottaminen ja hyväksikäyttö yrityksessä ja sen eri sidosryhmissä on yksi keskeisimpiä taloudellisen toiminnan peruspilareita. Talousinformaation luotettavuus, ajantasaisuus ja relevanttius ovat tärkeitä arvoja niin yritykselle kuin sen sidosryhmillekin.

Suomen kirjanpitosääntelyssä on kolmen viime vuosikymmenen ajan muotoutunut traditio yhtenäissääntelystä. Näin kaikki kirjanpitovelvolliset ovat noudattaneet kirjanpitolakia riippumatta yritysmuodosta, yrityksen suuruudesta tai toiminnan tarkoituksesta.

Mitä mieltä Taloushallintoliitto on yhtenäissääntelystä?

Taloushallintoliiton mukaan kirjanpidon osalta toimivaksi on osoittautunut nykyinen yhtenäissääntelyyn pohjautuva lähtökohta, jossa pienyrityksille on määritelty omat helpotukset. Tässä suhteessa kirjan­pitosäännöstömme on ollut merkittävästi edellä monta muuta sääntelyaluetta, muun muassa osakeyhtiölakia, jossa vasta viime uudistuksen valmistelun yhteydessä eri kokoiset yritykset saivat erityishuomiota osakseen.

– Kuukausikirjanpito ei ole yritykselle raskas eikä kallis hoitaa, silloin kun pk-yritys käyttää sellaista taloushallinnon järjestelmää, jossa laskutus, reskontrat, maksatus, palkanlaskenta ja varsinainen pääkirjanpito ovat samassa järjestelmässä integroituna ja samalla hyödyntää sähköistä tiedonsiirtoa sekä suomalaista viitekäytäntöä, Taloushallintoliiton toimitusjohtaja Juha Ahvenniemi toteaa.

Liiton mielestä näiden hyvien käytäntöjen edistäminen on hallinnollisen taakan kannalta keskeistä – ei sellaisten helpotusten hakeminen, jotka hidastavat edellä kuvattujen tavoitteiden toteutumista yrityskentässä.

Haasteena ja kaikkien yhteisenä tavoitteena on saada pk-yrittäjät ymmärtämään uuden tekniikan suomat mahdollisuudet, sillä pk-yritysten kirjanpidossa tehdään aivan liian paljon turhaa käsityötä ja samoja tietoja käsitellään useaa kertaan.

– Kirjanpidon yhtenäissääntely on ollut hyvä ja toimiva perusta taloudelliselle raportoinnille. Sitä on voitava pitää raportoinnin kehittämisen lähtökohtana myös tulevaisuudessa. Olisi tarkoituksenmukaista, että raportoinnin pohjana olisi EU:n sisämarkkinoilla yhtenäinen standardi, siihen perustuva kansallinen perussäännöstö, johon pienimpien yritysten osalta tehdään jo tehtyjen kevennysten lisäksi kevennyksiä esimerkiksi tiedonantovelvoitteiden osalta, Ahvenniemi arvioi.

Mitä uhkakuvia näette?

Tulevaisuudessa kirjanpitosääntelyn uhkakuvana on sen hajoaminen useampaan segmenttiin. Tilinpäätösdirektiivejä koskevan EU:n muutoshankkeen lisäksi IASB:ssä on parhaillaan kehitteillä pk-IFRS -normisto, jonka on ajateltu soveltuvan pienten ja keskisuurten yritysten kansainväliseksi tilinpäätösstandardiksi.

– Pahimmillaan suomalaisten yritysten kirjanpitoasioista säänneltäisiin jopa neljän itsenäisen sääntelyjärjestelmän avulla: IFRS, pk-IFRS, kansallinen kirjanpitolainsäädäntö ja vielä erillinen järjestelmä pieniä yrityksiä varten. Tämä toisi pirstaleisen järjestelmän, eikä kokonaisuutta kykenisi hallitsemaan edes alan parhaat ammattilaiset.

– Pidämme tärkeänä, että tämä uhkakuva ei toteudu, vaan pk-yritysten kirjanpitosääntely perustuu vastaisuudessakin kustannus–hyöty -ajattelun mukaisesti yhtenäiseen ja riittävän yksinkertaiseen normistoon, Ahvenniemi toteaa.

Yritysten toimintatapa ja kehityssuunnat tärkeitä

Työ- ja elinkeinoministeriön tarkastelussa on nyt se, millä keinoin kirjanpitovelvollisten työmäärää voitaisiin alentaa ja samalla vähentää yritysten taloudellisesta raportoinnista aiheutuvia kustannuksia.

– Asiaa tulee arvioida yritysten taloushallinnon hoidon kokonaisuuden näkökulmasta. Yhdeksän kymmenestä yrityksestä on ulkoistanut muun muassa talous-, vero- ja työnantajavelvoitteiden hoidon tilitoimistoille. Yritykset keskittyvät siis omaan liiketoimintaansa, ja käyttävät talousasioiden hoitoon ammattimaisia palvelutarjoajia, joilla yhä useammilla on käytössä kehittyneet taloushallinnon sovellusohjelmat. Näin kysymys raportoinnin keventämisestä avautuu Suomessa aivan eri tavalla verrattuna siihen, että yrittäjät hoitaisivat kaikki nämä velvoitteet itse, Ahvenniemi luonnehtii.

Mitä eväitä Taloushallintoliitolla on antaa työhön kirjanpidosta ja tilinpäätöksestä aiheutuvan työmäärän ja kustannusten vähentämiseksi?

– Taloudellinen raportointi on nykyaikaista tekniikkaa hyödyntämällä kustannustehokasta nykysäännöksinkin. Muutamia kehittämisen paikkoja varmastikin löytyy: erityisesti verolainsäädännöstä aiheutuu taloudelliseen raportointiin lisätyötä ja -kustannuksia, minkä vuoksi kirjanpidollista ja verotuksellista tuloksenlaskentaa on syytä lähentää toisiinsa ja ainakin välttää ratkaisut, jotka nimenomaisesti erkaannuttaisivat niitä. Olennaisuuden periaatteen tulkitseminen väljemmin muun muassa tilinpäätöksen jaksotuksissa ja pienten osakeyhtiöiden mahdollisuus laatia lyhennetyt liitetiedot ovat myös keinoja raportoinnin keventämiseksi, Ahvenniemi summaa.

Kohti sähköistä taloushallintoa

Julkisuudessa on esitetty kassaperusteisen kirjanpidon ja tilinpäätöksen ottamista laajemminkin käyttöön yritysten taloudellisessa raportoinnissa. Nyt asia on nostettu myös työ- ja elinkeinoministeriössä keskustelun kohteeksi. Mitä tästä olette mieltä?

– Kassaperusteinen kirjanpito on jo nykyisenkin lain mukaan mahdollinen, mutta tilinpäätös on laadittava suoriteperusteisesti. Pienyritysten osalta tilinpäätöksen suoriteperusteisuus ei kuitenkaan ole merkittävä lisätyön teettäjä.

– Kirjanpidon ja tilinpäätöksen laatiminen maksuperusteisena ei tuo juurikaan säästöjä pk-yritykselle, jos yrityksen taloushallinnon osat – laskutus, reskontrat, maksatus, palkanlaskenta ja pääkirjanpito – ovat integroituna samassa järjestelmässä ja samalla hyödynnetään sähköistä tiedonsiirtoa ja suomalaista viitekäytäntöä. Erillisissä järjestelmissä saamisten ja velkojen seuranta aiheuttaa kaksinkertaista työtä, kun liiketapahtumat on joka tapauksessa vietävä kirjan­pitoon maksuhetkellä, Ahvenniemi laskeskelee.

Juha Ahvenniemen luotsaama Taloushallintoliitto pitää taloudellisen raportoinnin kehityksen kannalta tärkeänä, että pk-yritykset omaksuvat sähköisten taloushallinnon järjestelmien suomat mahdollisuudet raportoinnin tehostamiseksi.

– Taloudellisen raportoinnin keventämisen tulevaisuudenkuvana pitää olla sähköinen taloushallinto, eivät vanhat ja tehottomat menettelyt ja niiden keventäminen lainsäädännön tuella, josta vain seuraa kehityksen hidastumista sähköisen taloushallinnon ja sen prosessien puolella, Ahvenniemi esittää.

Liitto haluaa varjella myös tilinpidon ajantasaisuutta ja erityisesti maksukyvyn seurantaa ja kassanhallintaa.

– Kassaperusteinen kuukausikirjanpito näyttää sitä parempaa tulosta, mitä heikompi yrityksen maksuvalmius on. Maksamattomat laskut eivät rasita tulosta ja näin yritys saa väärää informaatiota taloudellisesta tilanteestaan. Emme pidä tätä toivottavana kehityssuuntana. Tietotekniikka ja sen aikaansaama tehokkuus antavat mahdollisuuden tehostaa yritysten taloudellista raportointia ilman, että ajantasaisuudesta tingitään, Ahvenniemi esittää liiton kantoja.

Haastateltavana oli OTK, ekonomi Juha Ahvenniemi, joka toimii Suomen Taloushallintoliitto ry:n toimitusjohtajana.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki