Finanssikriisi lisää valvonnan tarvetta

Maailmaa kansainvälisesti sekoittanut finanssikriisi on tuonut rahoitusvalvonnalle ja -tarkastukselle lisää arvostusta.
10.12.2008

Heidi Gedik

Rahoitusvalvontaa harjoittavat eri maissa sekä keskuspankki että erillinen rahoitustarkastus. Joskus nämä elimet toimivat tiukasti yhdessä, joskus ne ovat täysin erillisiä viranomaisia.

– Meillä Suomessa valvonta uudistuu pankki- ja vakuutustoimialan sekä arvopaperimarkkinat kattavaksi finanssivalvonnaksi siten, että se toimii Suomen Pankin yhteydessä, mutta on valvontatyössään itsenäinen, Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Pentti Hakkarainen kertoo. Hakkarainen on myös Rahoitustarkastuksen johtokunnan puheenjohtaja.

– Erona on se, että finanssivalvonta valvoo yksittäisiä pankkeja, vakuutusyhtiöitä ja arvopaperimarkkinoiden toimijoita, kun taas Suomen Pankki valvoo yleisesti rahoitusmarkkinoiden tehokasta ja luotettavaa toimintaa, hän vielä tarkentaa.

Hakkarainen toteaa, että Suomessa käytössä oleva malli on yleinen myös muualla. Samalla hän painottaa, että keskuspankin läheisyys on koettu monissa maissa tärkeäksi. Hyvä esimerkki on Englannista, Northern Rock -pankin kriisistä.

– Keskuspankin, rahoitusvalvojan ja valtiovarainministeriön keskinäinen yhteys sekä informaation vaihto oli erittäin tärkeää jatkotoimien aikana.

Markkinakuri ei riitä

Pentti Hakkarainen uskoo, että rahoitustarkastuksen ja -valvonnan rooli on vahvistunut meneillään olevan finanssikriisin aikana. Monissa maissa uskottiin, että vapaa toiminta ja markkinoiden itsesäätely – markkinakuri – riittää, mutta kriisi on osoittanut näissäkin maissa organisoidun valvonnan tarpeelliseksi.

Konkreettisesti rahoitustarkastuksen merkityksen kasvu näkyy muun muassa lainsäädäntöhankkeina, joita on ryhdytty työstämään muun muassa Yhdysvalloissa, Englannissa ja Pohjoismaissa.

Suomessa jo 1990-luvun pankkikriisi loi rahoitusvalvonnalle vahvan perustan, mutta myös tällä hetkellä vaikuttava kansainvälinen kriisi tuo välillisesti paineita Suomeen.

Työnjaossa kehittämisen varaa

Finanssikriisin vuoksi kansainvälinen yhteistyö on kasvanut ja muun muassa rahoitusvalvojat ovat lisänneet yhteistyötään. EKP ja eurojärjestelmä toimivat tehokkaasti yli rajojen. Myös Euroopan komissiossa sekä Euroopan Unionin omissa toimielimissä ja valvojien yhteistyökomiteoissa eri valtiot ovat yhä tiiviimmässä yhteydessä toisiinsa.

– Lisäksi viimeisen vuoden aikana lähes kaikissa ECOFIN-neuvoston kokouksissa on käsitelty rahoitusmarkkinoiden valvontaa, ja G7 maiden järjestämä rahoitusmarkkinoiden vakausfoorumi FSF on tehnyt töitä nykyistä laajemman yhtenäisen valvontasäännöstön ja yhteistyön harmonisoimisen eteen.

Myös yksityissektorilla suurten rahoituslaitosten johdosta koostuva IIF on tehnyt omaa sääntelytyötään.

Hakkaraisen mukaan kansainvälinen yhteistyö toimii hyvin, mutta myös parantamisen varaa on.

– Viime aikoina on otettu edistysaskeleita osaksi jo sen vuoksi, että kriisiytyneet rahalaitokset ovat harjoittaneet toimintaa useassa maassa. Paljon on kuitenkin vielä tapahduttava, jotta Euroopassa muutoin integroitunut rahamarkkinajärjestelmä olisi hyvän ja riittävän kattavan valvonnan alla.

Hakkarainen toteaa, että erityisesti työnjakoa eri maiden valvojien kesken tulisi selventää. Pääperiaatteen mukaan useassa eri maassa toimivan pankkiryhmän kotimaan valvoja on keskeinen. Jos taas pankilla on sivukonttoreita (Suomessa esimerkiksi Handelsbank), isäntämaan valvojalla on sen toimintaan rajoitetut oikeudet. Vakavaraisuusvalvonta ja toimintaan liittyvä keskeinen valvonta on yhä kotivalvojalla, ja isäntämaan valvoja lähinnä seuraa, mitkä ovat toimintatapaan ja markkinointiin liittyvät kysymykset.

Kun rahoituslaitos tai pankkiryhmä on organisoinut ulkomaiset toiminnot tytärpankkeihin (Suomessa esimerkiksi Nordea), on tytärpankin maan valvonnalla kyseiseen pankkiin täydet oikeudet ja velvollisuudet.

– Tytärpankin ja emopankin valvojat ovat tiiviissä yhteistyössä, ja nimenomaan tässä työnjaossa on kehittämisen varaa.

Parasta aikaa Euroopan Unionissa on uudistettavana Capital requirements -direktiivin – pääomavaatimusdirektiivi – muutos ja uudistuksen yhtenä elementtinä on määritellä kansainvälisen rahoitusvalvonnan työnjakoa eri maissa.

 

 

Kuka on Pentti Hakkarainen?

• Syntynyt 1958, Iisalmi
• Oikeustieteen kandidaatti, Helsingin yliopisto 1982
• Varatuomari 1984
• Kauppatieteiden maisteri, Helsingin kauppakorkeakoulu 1987
• Senior Executive Program, Stanfordin yliopisto USA, 1997
• Suomen Pankki, johtokunnan varapuheenjohtaja 2008–
• Suomen Pankki, johtokunnan jäsen 2002–2007
• Rahoitustarkastuksen johtokunnan puheenjohtaja 2008–
• Vakuutusvalvontaviraston johtokunnan jäsen 2008–
• Euroopan yhteisön talous- ja rahoituskomitean (EFC) jäsen 2005–
• Kansainvälisen valuuttarahaston tarkastusvaliokunnan jäsen 2004–2005, puheenjohtaja 2006 sekä hallintoneuvoston varajäsen 2008–
• Perhe: Naimisissa

 

Kansainvälistä finanssivalvonnan yhteistyötä tekevät muun muassa:

CEBS – Committee of European Banking Supervisors
CESR – Committee of European Securities Regulators
CEIOPS – Committee of European Insurance and Occupational Pensions Supervisors
ECOFIN – Talous- ja rahoitusasioiden neuvosto
IIF – Institution of International Finance
FSF – Financial Stability Forum

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki