CTA Paikka

EU:n tilintarkastusdirektiivi kiristää vaatimuksia

Direktiivi, jolla halutaan parantaa luottamusta tilinpäätöksiin ja tilintarkastukseen, vauhdittaa lainmuutosta myös Suomessa.
15.3.2006

Ari Rytsy

EUROOPAN parlamentin ja neuvoston uusi tilintarkastusdirektiivi korvaa vuodelta 1984 olevan direktiivin, jota ei ole kertaakaan muutettu. Sinällään varsin hyvin palvelleena se on koettu nykytilanteessa suppeaksi, sillä se käsittelee lähinnä tilintarkastajien hyväksymisen vähimmäisvaatimuksia. Uusi direktiivi on huomattavasti laajempi. Sen poikimia muutoksia onkin luvassa monissa maissa. Keskuskauppakamarin apulaisjohtajan Pasi Horsmanheimon laatimassa top ten -listassa sen Suomeen heijastuvien vaikutusten yleispiirteenä voidaan nähdä tilintarkastusalan valvonnan sekä tilintarkastajien ja valvovien viranomaisten vastuun selvä lisääntyminen.

– Meidän kannaltamme tämä uudistus on iso asia, sillä olemme viranomaistyyppinen organisaatio, jonka toiminta rakentuu pitkälti lainsäädännön ympärille. Toisaalta myös tilintarkastajien täytyy sovittaa työmenetelmänsä ja -välineensä tulevan lainsäädännön mukaisiksi.

Tilintarkastusdirektiivi tuo komission päätöksellä kansainväliset IASB:n IAS-standardit osaksi kansallista tilintarkastusta. Tähän asti IAS-standardit ovat olleet KHT-yhdistyksen antamien suositusten perustana. Eräs tulevan lain aiheuttama käytännön muutos on se, että vakiomuotoisen tilintarkastuskertomuksen lausuntojen määrä vähenee viidestä kahteen. Tilintarkastajien ammattikuntaan kohdistuvista uudistuksesta kielivät hyväksymisvaatimusten tarkennukset. Vaikutukset näkyvät muun muassa oppiaineiden tarkentumisena ja jatkuvan koulutuksen vaatimuksena. Samalla toisessa EU:n jäsenvaltiossa hyväksytty tilintarkastaja rinnastetaan kotimaassa hyväksyttyyn tilintarkastajaan. Ratkaisemattomia yksityiskohtia on jäljellä.

– Kansallisesti esityksessä uudeksi tilintarkastuslaiksi on toistaiseksi tarkentamatta esimerkiksi se, rinnastetaanko ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot maisterin tutkintoon vai ei. Virallista kannanottoa tähän asiaan ei ole vielä olemassa, kertoo Horsmanheimo.

Kansainvälistä valvontayhteistyötä

Toinen olennaisesti tilintarkastajia koskeva muutos liittyy riippumattomuusvaatimusten kiristymiseen. Pakollinen rotaatio yleisen edun kannalta merkittävissä yhteisöissä (julkisesti noteeratut yritykset, pankit, vakuutuslaitokset) merkitsee päävastuullisen tilintarkastajan vaihtoa seitsemän vuoden välein. Kiristys näkyy myös riippumattomuussäännöksissä. Tilintarkastaja ei saa jatkossa omistaa tilintarkastuskohteen osakkeita, eikä hänen palkkionsa saa olla ehdollinen. Valtaosa palkkioista on julkistettava eriteltynä tilintarkastusasiakkaan tilinpäätöksen liitetiedoissa. Direktiivin laadunvarmistusta koskevat säännökset määrittävät laaduntarkistusten tekemisen kuuden vuoden välein. Yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilintarkastajien laaduntarkastus on tehtävä kerran kolmessa vuodessa. Uuden direktiivin soveltaminen lisää komission valtaa tehdä päätöksiä tilintarkastusta velvoittavista IAS-standardeista, laadunvarmistuksesta ja tilintarkastajien eettisistä säännöistä. Komissio voi myös vaikuttaa jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden suhteisiin tilintarkistajien hyväksymisessä ja valvonnassa sekä tilintarkastusalan sääntelyä koskevassa yhteistyössä.

– Direktiivi velvoittaa tilintarkastajavalvontaa tekevät valvontaviranomaiset yhteistyöhön EU:n sisällä. Tämä liittyy siihen tosiasiaan, että yritykset eivät enää välttämättä toimi vain kansallisten rajojen sisällä. Silloin myös tilintarkastajavalvonnan täytyy olla kansainvälistä.

Vaikka direktiivi soveltuu yhteistyön normittamiseen kolmansien maiden viranomaisten, esimerkiksi USA:n Public Companies Oversight Boardin kanssa, näkee Horsmanheimo kuvion haastavana.

– Paljon on puhuttu USA:n Sarbanes Oxley -laista sekä maan kiristyneestä yritysvalvonnasta, joka ulottuu myös eurooppalaisiin yrityksiin. EU:ssa siihen yritetään edelleen löytää sopivaa ratkaisua, joka mahdollistaisi toimimisen vastavuoroisuuden perusteella.

PCAOB on aloittamassa USA:n markkinoilla rekisteröityneiden yritysten tilintarkastustoimistojen tarkastukset kaikkialla maailmassa.

Yleisesti eurooppalaisen tilintarkastusalan valvontaa pyritään siis kiristämään. Samalla valvovien viranomaisten vastuut lisääntyvät. Direktiivi velvoittaa huolehtimaan tehokkaasta ja riippumattomasta tilintarkastusalan yleisestä valvonnasta. Se sisältää alan valvontaa koskevia periaatteita ja käytännön toimintaohjelmia. Komissio onkin jo perustanut päätöksellään uuden EU-tason valvontaa hoitavan yhteistyöelimen, EGAOB:n (European Group of Auditors’ Oversight Bodies).

– Suomessa on käytössä kattava tilintarkastajien valvontajärjestelmä sekä direktiivin edellyttämät sanktiot. Valvontaviranomaisten vastuun lisääntyminen edellyttää kuitenkin lisäpanostusta. Valvonnan pitää jatkossa olla entistäkin syvällisempää, tarkempaa ja pidemmälle menevää, pohtii Horsmanheimo.

Valvonnan ohella lisääntyy rekisteröinnin ja tilintarkastusalan valvonnan julkisuus. Tämä tarkoittaa luonnollisesti lisää byrokratiaa. Kaikkien hyväksyttyjen tilintarkastajien ja tilintarkastustoimistojen tiedot merkitään julkiseen sähköiseen rekisteriin. Samalla myös ulkomaisia ja EU:n ulkopuolisia tilintarkastajia ryhdytään rekisteröimään ja valvomaan jäsenvaltioissa. Yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilintarkastustoimistot joutuvat julkaisemaan toiminnastaan muita enemmän tietoja. Tilintarkastajan eroamisesta ja erottamisesta on annettava selostus valvontaviranomaiselle.

Kun kansainvälisten konsernien päävastuullisille tilintarkastajille säädetään vastuu konsernin tilintarkastuskertomuksesta, myös tilintarkastuksen dokumentointivaatimukset lisääntyvät. Tarkastusvaliokunnat (audit committee) tulevat julkisesti noteerattuihin yrityksiin, mutta niiden pakollisuudesta direktiivissä on kuitenkin tingitty. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lakipykäliä tarkistuskomiteasta ei Suomessa tarvita. Yrityksen hallitus voi kokonaisuudessaan hoitaa tarkastusvaliokunnan tehtävät.

Korvausvastuu selvityksen alla

Tuleva lainsäädäntö ei puutu tilintarkastajien vahingonkorvausvastuuseen, vaikka sen rajoittaminen oli esillä direktiiviehdotuksen parlamenttikäsittelyssä. Ongelmana ovat edelleen rajoittamattoman vastuun aiheuttamat riskit tilintarkastustoiminnalle sekä vaikeus saada vastuuvakuutusta. Sen tiimoilta komissio on ryhtynyt tekemään korvausvastuukysymystä koskevaa selvitystä, jonka odotetaan valmistuvan tämän vuoden loppuun mennessä. Sen pohjalta komissio saattaa antaa suosituksia jäsenvaltioille.

– Tämä on toistaiseksi ratkaisematon kysymys. Käytäntö tulee mitä todennäköisimmin säilymään aika kauan erilaisena eri jäsenmaissa, arvioi Horsmanheimo.

Suomessa tilintarkastuslain uudistamista valmistellut tilintarkastuslakityöryhmä puolestaan ehdotti raportissaan vuonna 2003 kansallisista syistä johtuen tiukennuksia tilintarkastajien rikosvastuuseen. Tavoitteena oli saada tilintarkastusrikokset suhteutettua kirjanpitorikoksiin sekä yhdenmukaistaa tilintarkastajan antamia lausuntoja ja tilintarkastuskertomusta koskevia sanktioita. Tämän ohella työryhmä ehdotti myös rangaistusasteikon korottamista niin, että tilintarkastusrikokset eivät vanhenisi niin nopeasti.

– Nämä asiat sisältyvät todennäköisesti eduskunnalle annettavaan lakiesitykseen. Niillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä EU:n tilintarkastusdirektiivin kanssa, Horsmanheimo muistuttaa.

Toinen kansallisella tasolla kiinnostava seikka liittyy pienyrityksiin sekä niiden vapauksiin ja velvollisuuksiin. Pakollinen tilintarkastusvelvollisuus jakaa mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan. Tilintarkastuslakityöryhmä ehdotti lakiin kompromissia, jolla kaikkien pienimmät yritykset vapautettaisiin tilintarkastusvelvoitteestaan. Ne voisivat toimittaa tilintarkastuksen valitsemalla tilintarkastajan vapaaehtoisesti. Horsmanheimon mukaan valtaosa HTM- ja KHT-tilitarkastajista näkisi mielellään velvollisuuden koskevan kaikkia osakeyhtiömuotoisia yrityksiä. EU:n tilinpäätös- ja tilintarkastussäädökset tarjoavat jäsenmaille mahdollisuuden säätää helpotuksia raja-arvot alittaville yrityksille. Suomessa tilintarkastusvelvollisuus on kuitenkin ollut aina melko tiukka.

– Lähtökohtaisesti kaikissa oikeushenkilöissä, yhdistyksissä, yhteisöissä, säätiöissä ja asunto-osakeyhtiöissä pitää olla tilintarkastus. Toisaalta meillä on toistaiseksi ollut harvinainen järjestelmä, joka on mahdollistanut näissä yhteyksissä maallikkotilintarkastajien käytön. Tätä käytäntöä ollaan nyt kuitenkin poistamassa.

Lisää Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunnasta: www.chamber.fi > Keskuskauppakamari > Toimialat > Tilintarkastus

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki