Yritysjärjestelyiden verokarikot ja mahdollisuudet

Elinkeinoverolain (EVL) 52 a-g §:n yritysjärjestelysäännösten soveltaminen tarjoaa sekä yhtiön että sen osakkaiden verotuksessa jatkuvuusperiaatteen mukaisen lykkääntymisedun.Yritysjärjestelydirektiiviin perustuvien säännösten soveltaminen edellyttää niissä mainittujen edellytysten täyttymisen ohella sitä, että yritysjärjestelyjä koskevan veronkiertosäännöksen EVL 52 h §:n soveltamisriski ei realisoidu.

Lisäksi yritysjärjestelyihin perustuvaa kokonaisuutta suunniteltaessa tulee välttää tilanteet, joissa järjestelyn osaan voisi tulla sovellettavaksi verotusmenettelylain (VML) 28 §:n yleinen veronkiertosäännös ja/tai 29 §:n peitellyn osingon säännös.

Soveltamisedellytyksistä – normaalitulkinta

Yritysjärjestelysäännöksissä mainitaan soveltamisedellytyksenä, että rahavastike saa pääsäännön mukaan olla enintään kymmenen prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden nimellisarvosta. Oikeuskäytännön mukaan osakeyhtiölain (OYL) mukaisessa menettelyssä maksettavaa lunastusvastiketta ei oteta huomioon mainittua rahavastiketta laskettaessa (KHO 1999:75, KHO 2003:13 ja KVL 33/2013). Edellä tarkoitetuissa tilanteissa on yleensä kysymys siitä, että järjestelyä vastustava osakas vaatii yhtiötä lunastamaan hänen osakkeensa.

Liiketoimintakokonaisuuden kriteerien tulee täyttyä osittaisjakautumista ja liiketoimintasiirtoa koskevien säännösten soveltamisessa. Liiketoimintakokonaisuudella tarkoitetaan EVL 52 c.2 §:n mukaan ”yhtiön osan kaikkia varoja ja vastuita, jotka hallinnollisesti muodostavat itsenäisen toiminnan eli omavaraiseen toimintaan kykenevän yksikön”. Jossain määrin käsitteen voidaan katsoa avartuneen oikeuskäytännössä (KHO 2015:155 ja KHO 2015:156). Liiketoimintakokonaisuudeksi katsottiin niissä ”kiinteistö, jolla toimi 133 vuokralaista ja josta kertyneet vuokratulot olivat noin 2,5 miljoonaa euroa” sekä ”91 huoneiston käsittävä vuokratalokiinteistö”.

Mainituissa ratkaisuissa siirrettiin kokonaisuudet, joita ei vakiintuneen tulkinnan mukaan eikä siten käsittelyn aiemmissa vaiheissa ollut pidetty liiketoimintakokonaisuutena. Yleisesti tuloverolain (TVL) ja EVL:n välistä tulolähdejakoa koskeva kysymys on sulautumisen ja jakautumisen osalta ratkaistu TVL 28 §:n säännöksellä. Oikeuskäytännössä (KHO 2012:24) myös liiketoimintasiirtosäännöstä on sovellettu TVL:n mukaan verotettavaan yhtiöön.

Liiketoimintakokonaisuudeksi ei oikeuskäytännössä (KHO 2008:74) ole katsottu yksittäisiä varallisuuseriä kuten rahavaroja ja rahastosijoituksia. Ratkaistun asian erityispiirteitä korostaen on oikeuskäytännössä (KHO 2010:9) äänestyksen jälkeen hyväksytty kokonaan omistetun yhtiön osakekanta liiketoimintakokonaisuudeksi. Myös muita mainittujen säännösten soveltamisedellytysten normaalitulkintaa koskevia ratkaisuja on julkaistu.

Yritysjärjestelyjä koskeva veronkiertosäännös

Yritysjärjestelyjä koskevan EVL 52 h §:n veronkiertosäännöksen mukaan yritysjärjestelysäännöksiä ei sovelleta, jos on ilmeistä, että järjestelyjen yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on ollut veron kiertäminen tai veron välttäminen. Säännöstä on sovellettu hyvin pidättyvästi KHO:n julkaistussa ratkaisukäytännössä. Soveltamisriski tulee silti tiedostaa järjestelyjä koskevassa suunnittelussa, jota voi tukea ratkaisuissa KHO 2013:44 ja KHO 2017:78 omaksuttu tulkinta.

Ensin ratkaistussa asiassa jakautuvan yhtiön harjoittama matkailupalvelutoiminta oli loppunut viisi vuotta aiemmin, minkä jälkeen yhtiö oli realisoinut toimintaan liittyneitä huoneistoja ja kiinteistöjä. Jakautuvalla yhtiöllä ei ollut liiketoimintaa, ja sille oli ennen sen jakautumista kertynyt tuloa kiinteistöjen myynnistä ja vuokrauksesta. Jakautuvan yhtiön omistuksessa oli enää kaksi toisistaan 130 kilometrin päässä olevaa kiinteistöä, joista toinen oli määrä myydä ja se myytiin jakautumisen jälkeen samana vuonna. Kahden osakkaan oli määrä pitää toinen kiinteistö eläkeasuntonaan.

Ratkaisun otsikossa mainitaan syitä, joiden vuoksi veronkiertosäännöstä ei tullut soveltaa. Niiden mukaan: 1) kyseiseen, osaltaan liiketoiminnan lopettamiseen liittyneeseen järjestelyyn ei ollut sovellettava elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n veron kiertämistä koskevaa säännöstä pelkästään sillä perusteella, että yhtiö ei ollut enää harjoittanut aktiivista liiketoimintaa, 2) eikä säännöstä ollut sovellettava myöskään sillä perusteella, että järjestelyn yhtenä keskeisenä tarkoituksena oli ollut K:n kunnassa sijaitsevan kiinteistön nopea realisoiminen.

EVL 52 h §:n veronkiertosäännöstä sovellettiin mainitussa ratkaisussa seuraavin perustein:
”Jakautuneen yhtiön osakkaat ovat kuitenkin voineet alkaa käyttää Asunto Oy R:n omistukseen siirtynyttä asuntoa tuloverolain 53 §:n 1 kohdan mukaisella tavalla ilman vuokranmaksuvelvollisuutta, mikä ei ole ollut mahdollista ennen jakautumista. Asunto voi lisäksi myöhemmin olla myytävissä oman asunnon myyntivoittosäännösten puitteissa siten, että jakautuneen yhtiön omistusaikana kertynyt arvonnousu jää verovapaaksi.

Kun järjestelyyn liittyi tällaiset jakautumissäännösten tarkoituksen vastaiset veroedut, oli ilmeistä, että yhtenä järjestelyn pääasiallisista tarkoituksista oli ollut veron kiertäminen tai veron välttäminen elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:ssä tarkoitetulla tavalla.”
Ratkaisussa EVL 52 h §:n soveltumiskriteerit täyttyivät melko poikkeuksellisesti mainittujen TVL:n säännösten mukaisten veroetujen vuoksi.

Osakevaihtoa koskevassa ratkaisun KHO 2017:78 perusteluissa viitattiin EVL 52 h §:n säännösten yritysjärjestelydirektiivitaustaan sekä yhtiön toiminnan uudelleenjärjestelyyn ja järkeistämiseen esimerkkeinä hyväksyttävistä liiketaloudellisista syistä.

”Korkein hallinto-oikeus katsoi, että toiminnan uudelleenjärjestely oli lähtökohtaisesti hyväksyttävä taloudellinen syy järjestelylle. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n veron kiertämistä koskeva säännös voi tulla sovellettavaksi vain, jos kysymys on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetusta oikeuden väärinkäytöstä. Koska asiassa ei näytetty syntyvän konkreettisia ja järjestelmälle vieraita veroetuja, järjestelyn tueksi esitetyt liiketaloudelliset perusteet eivät tulleet enemmälti punnittaviksi. Edellytyksiä mainitun säännöksen soveltamiselle ei ollut.” KHO viittasi ratkaisussaan yritysjärjestelydirektiivin lisäksi EUT:n oikeuskäytäntöön.

Yritysjärjestelyn jälkeen tehtävät toimenpiteet

EVL 52 h §:n veronkiertoa koskevan säännöksen soveltaminen liittyy yritysjärjestelyn verotukseen. Mahdollisin jatkotoimiin sovelletaan pääsääntöisesti luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä. On kuitenkin mahdollista, että esimerkiksi vastaanottavan yhtiön purkaminen tai sen osakkeiden luovutus voi tulla arvioitavaksi VML 28 §:n veronkiertosäännöksen tai VML 29 §:n peitellyn osingon säännöksen näkökulmasta.

Viimeaikaisessa julkaistussa oikeuskäytännössä mainittujen säännösten soveltamiskynnys on ollut melko korkea. Ratkaisussa 2016:115 jakautumisissa syntyneet yhtiöt oli purettu noin kahden vuoden kuluttua jakautumisten jälkeen. Asiassa oli siten kysymys siitä, tuliko henkilöosakkaan puretuista yhtiöistä saamien jako-osuuksien verotukseen soveltaa luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä vai VML 28 §:n veron kiertämistä ja VML 29 §:n peiteltyä osinkoa koskevia säännöksiä.

”Korkein hallinto-oikeus totesi, että verovelvollinen voi lopettaa omistamansa yhtiön toiminnan ja purkaa yhtiön, eikä yhtiön purkamiselle lähtökohtaisesti tarvitse esittää liiketaloudellisia syitä. Tässä tapauksessa asiaa oli kuitenkin arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon aiemmat yhtiöiden jakautumiset, joiden seurauksena nyt kysymyksessä olevat yhtiöt olivat syntyneet. X Oy:n ja Y Oy:n jakautumisten keskeisenä syynä oli ollut tavoite myydä yhtiöt, joten jakautumisille oli ollut verotuksesta riippumaton liiketaloudellinen syy.

Nyt Z Oy:n ja R Oy:n purkamisen jälkeen tarkasteltaessa järjestelyjä kokonaisuutena ei voitu pitää ilmeisenä, että jakautumiset olisivat olleet vain välivaihe ja että järjestelyjen todellisena syynä olisi ollut jakautumisissa syntyneiden yhtiöiden myöhempi purkaminen ja sen seurauksena osingonjaon verotusta lievempi luovutusvoiton verotus. Näin ollen yhtiöiden purkamisiin ei voitu soveltaa VML 28 §:n veronkiertosäännöstä.

A:n Z Oy:stä ja R Oy:stä saamia jako-osuuksia ei tullut katsoa peitellyksi osingoksi, vaan niiden verottamiseen tuli soveltaa luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä.”
Kiinnostavaa ratkaisussa on muun muassa se, että verotuksesta riippumattomana syynä pidettiin jakautumiselle mainittua tavoitetta myydä yhtiöt.

Yritysjärjestelyiden verotus on selkeytynyt

Edellä kuvattu julkaistu oikeuskäytäntö on selkeyttänyt jossain määrin yritysjärjestelyjen verotusta koskevaa oikeustilaa. Järjestelyjä koskevaan suunnitteluun liittyy kuitenkin edelleen soveltamisedellytysten vaatimuksista ja mainituista veronkiertosäännöksistä aiheutuvat veroriskit. Veroriskien välttäminen edellyttää siten huolellista suunnittelua, jossa nämä tekijät otetaan huomioon.

Oikeuskäytännön ohella tukea päätöksentekoon voivat tarjota Verohallinnon tänä syksynä uudistetut yritysjärjestelyjen verotusta koskevat ohjeet. Yksittäistapauksessa voi olla myös syytä hakea ennakkoratkaisua yritysjärjestelyn ja mahdollisten jatkotoimien verotuksesta.

Lähitulevaisuudessa kansallisen lainsäädännön suunnitellut muutokset sekä EU-tasoisen sääntelyn implementointi saattavat vaikuttaa oikeustilaan välittömästi tai välillisesti.