Yritys- ja osinkoveromuutos alensi yhteisöveroa

Yhteisövero aleni 20 prosenttiin ja osinkoverotuksessa luovuttiin niin sanotuista verovapaista osingoista.  SVOP-rahaston palautukselle saatiin omat verosäännöt ja edustusmenoille säädettiin täysi vähennyskielto. Näistä yritysverotuksen muutoksista seuraavassa lähinnä pk-yrityksen ja -yrittäjän näkökulmasta.

Osingoille uudet säännöt

Painopisteen siirtäminen yhteisöverosta osinkoveron suuntaan oli periaatteellinen linjaus. Päätöksillä ei kuitenkaan vielä tällä erää dramaattisesti kiristetty kokonaisverorasitusta, kun puhutaan aiemmin 60 000 euroon saakka verovapaista pääomatulo-osingoista.

Kun yhteisöverokanta oli 24,5 prosenttia ja kun osakas ei maksanut pääomatulo-osingosta osinkoveroa, kokonaisverorasitus oli yhteisöverokannan suuruinen eli 24,5 prosenttia. Nyt kun yhteisöverokanta on 20 prosenttia ja osakas maksaa osingosta vielä osinkoveron, kokonaisverorasitukseksi tulee 26 prosenttia (0,20 + 0,80 *0,25*0,30). Ero on 1,5 prosenttiyksikköä.

Osinko verotetaan uusin säännöin, kun se on ollut nostettavissa 1.1.2014 tai sen jälkeen. Lakiin ei otettu minkäänlaisia siirtymäsäännöksiä, jotta esimerkiksi vuodelta 2013 verotettavia voittoja voitaisiin jakaa siten, että siihen sovellettaisiin aiempia osinkoverosääntöjä. Siirtymäsäännösten puute nostaa kokonaisverorasituksen ennen 1.1.2014 syntyneiden voittojen osalta  30 prosentin tuntumaan ja näiltä osin verotus käytännössä kiristyy.

Huomionarvoista on, että osinkoverotukseen tuli uusi huojennusalue
60 000–150 000 euron pääomatulo-osingoille. Aiemmin tämänsuuruisista osingoista oli 70 prosenttia veronalaista tuloa, nyt
25 prosenttia. Ero on merkittävä. Yli 150 000 euron pääomatulo-osinkojen osalta veronalainen osuus nousee jo 85 prosenttiin.

Mikäli yhtiöllä ei ole juurikaan nettovaroja tai niiden pohjalta laskettava kahdeksan prosentin tuotto ei riitä kattamaan jaettavaa osinkoa, laskennallisen pääoman tuoton ylittävä osa osingosta käsitellään ansiotulona, josta veronalaista on 75 prosenttia.

Yritys ei voi siirtää vuoden 2013 aikana syntynyttä voittoa  21.3.2013 tai sen jälkeen tehdyllä tilikausimuutoksella vuoden 2014 puolelle
20 prosentin verokannan piiriin.  Mikäli tilikautta on muutettu, vuoden 2014 tuloa verotetaan aiemmalla 24,5 prosentin verokannalla. Sulkusääntö on kategorinen eikä se näyttäisi jättävän rauhaan ilman veronsäästötarkoitusta tehtyjä muutoksiakaan. Mainittu maaliskuun päivä on se hetki,  jolloin hallitus teki päätöksen yhteisöverokannan alentamisesta. Mikäli yrityksen normaali tilikausi on vaikka 1.5.2013–30.4.2014 ja sitä pidennetään esimerkiksi kahdella kuukaudella, ei tällaista muutosta ole tehty vuoden 2013  aikana syntyneen voiton siirtämiseksi matalamman veron piiriin. Tuloa verotettaisiin ilman muutostakin vuoden 2014 tulona.Tällaiseen ja vastaaviin muutoksiin siirtymäsäännöksellä ei pitäisi puuttua.

Yhteisön ja yksityisyrittäjän elinkeinotoiminnan osingot

Osakeyhtiöiden välisissä osingoissa on edelleen pääsääntö, että ne ovat verovapaita. Osinko on verovapaata myös niissä tilanteissa, joissa EU- tai ETA-maassa verotettava osingon­jakajayritys on velvollinen suorittamaan tulostaan veroa vähintään kymmenen prosenttia.

Osinko on aiemmasta poiketen kokonaan veronalaista tuloa, jos noteeraamaton yhtiö saa osinkoa julkisesti noteeratulta yhtiöltä ja omistusosuus on alle kymmenen prosenttia. Sääntö pätee niin kotimaisiin kuin EU:n sisäisiin osinkoihin. Osinko on kokonaan veronalaista tuloa myös silloin, kun osinko on saatu muualta kuin ETA-valtiosta.

Yksityisyrittäjän julkisesta noteeratusta yhtiöstä saaman osingon veroalainen osa kohosi 85 prosenttiin, kun osinko saadaan elinkeinotoimintaan kuuluvasta arvopaperista. Noteeraamattomasta yhtiöstä saadun osingon veronalainen osa nousi puolestaan
75 prosenttiin.

Peitellystä osingosta 75 prosenttia verotetaan ansiotulona.

SVOP-palautus osinkoverolle

Tuloverolakiin otettiin säännökset sijoitetun vapaan pääoman rahaston (SVOP) palautuksen verokäsittelystä. Palautus verotetaan osinkotulona, mikäli pääomansijoituksesta on kulunut yli kymmenen vuotta. Julkisesti noteeratun yhtiön jakama SVOP-rahaston palautus verotetaan aina saajansa osinkotulona.

Mikäli yksityiseen yhtiöön tehty SVOP-sijoitus tai osa siitä nostetaan kymmenen vuoden sisällä sijoituksesta,  sitä käsitellään luovutuksena ja siihen sovelletaan myyntivoiton verosääntöjä.  Palautus vähennetään tällöin osakkeiden verotuksessa vähennyskelpoista hankintamenoa vastaan.

Hallitus nosti SVOP-säännöt lakiesityksensä yllättäen syksyn 2013 aikana. Samalla se luopui hallitusohjelmaan tekemästään kirjauksesta, jonka mukaan laki olisi käytännössä säädetty Verohallinnon maaliskuussa 2007 antaman ohjeen mukaisesti.

Luovutuksena käsittely ja kymmenen vuoden määräaika ei sovellu niihin tilanteisiin, joissa rahasto on muodostettu esim. yhtiön tuottamista voitto­varoista tai jos sijoituksen on tehnyt joku muu henkilö kuin jolle se palautetaan.  Voittovaroista muodostuneen SVOP- rahaston palautus verotetaan osinkona ja  kun aiemman omistajan tekemä sijoitus tai osa siitä palautetaan myöhemmälle omistajalle, palautus verotetaan tämän uuden omistajan osinkotulona ilman aikarajoja.

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan varojenjakoa käsitellään luovutuksena siltä osin kuin jaossa palautettava määrä vastaa yhtiöön tehdyn pääomansijoituksen määrää.  Voitaneen lähteä siitä, että jos rahasto siis sisältää sekä voittovaroja että pääomansijoituksia, palautusta ei jouduta kohdentamaan osingoksi ja pääoman­palautukseksi suhteellisin osuuksin rahaston sisällön mukaisesti, mikäli osakas on tehnyt pääomansijoituksia vähintään palautuksen verran.

SVOP-rahaston palautusta ei käsitellä luovutuksena eikä siihen sovelleta myyntivoiton verosääntöjä myöskään niissä tilanteissa, joissa rahasto on syntynyt yritysjärjestelyn yhteydessä. Tämä on todettu  kategorisesti hallituksen esityksen 185/2013 perusteluissa (s. 44).

Aiemmassa oikeuskäytännössä SVOP-sijoitus on katsottu pääomansijoitukseksi Kuopion hallinto-oikeuden 9.6.2010 antamassa ratkaisussa, jossa myyntivoiton verosääntöjä sovellettiin SVOP-palautukseen, kun rahasto oli muodostettu yritysmuodon muutoksessa sijoittamalla toiminimen varat ja velat nettoapporttina perustettavaan yhtiöön.  Esimerkiksi tämän ratkaisun soveltuvuus nykytilanteessa saattaa olla epävarmaa, joten ennakkoratkaisuhakemukselle on jälleen tarvetta.

Edustusmenoille täyskielto

Edustusmenoja ei voi vähentää vuodesta 2014 alkaen yrityksen tuloverotuksessa. Aiemmin täyskielto on ollut voimassa jo arvonlisäverotuksessa. Mikäli yrityksen tilikausi käsittää esimerkiksi ajan 1.2.2013–31.1.2014, edustusmenot jäävät vähentämättä takautuvasti myös vuonna 2013 tapahtuneen edustuksen osalta.

Eräiden arvioiden mukaan edustuskulujen verovähennysoikeuden epäämisellä on negatiivisia vaikutuksia erityisesti majoitus- ja ravintolaliiketoimialaan ja pohjoisen matkailuelinkeinoon.  Pellervon taloustutkimus PTT:n selvityksen mukaan edustusmenot alenisivat
40 prosenttia verovähennys­oikeuden poistumisen vuoksi.

Täyskielto ei poistanut problematiikkaa ja rajanvetoa sen suhteen, mikä on edustusmenoa ja mikä esimerkiksi myynti- ja markkinointimenoa. Rajanvedon merkitys itse asiassa vahvistui lakimuutoksen myötä, kun ratkaisu merkitsee joko menon vähentämistä tai sen vähentämättä jäämistä.