Yllätykselliset veroratkaisut

Hallituksen verolinjaukset tuovat muutoksia muun muassa yhteisöverokantaan, osinkoverotukseen ja edustusmenojen verovähennyksiin.
15.5.2013

OTT. dosentti Pauli K Mattila

Pääministeri Jyrki Kataisen hallitus on, ellei yllätyksiä satu, taipaleensa puolivälissä. Hallitus kokoontui maaliskuussa jo perinteiseksi muodostuneeseen menokehysriiheen. Tarkoitus oli sopia raamit valtion tuloille ja menoille vuosiksi 2014–2017. Agendalla oli todella isoja asioita. Listalla oli muun muassa kunta- ja sote-uudistukset, mutta huomion varastivat kokonaan hallituksen yllättävät verolinjaukset. Tyytyväisyyttä säteilevät ministerit kokoontuivat Säätytalolla tiedotustilaisuuteen. Tulopoliittisten neuvotteluiden kariutuminen ei näyttänyt haittaavan, kun hallitus alkoi ladella verotuksen ilosanomaa. Moni tilaisuutta seurannut ei ollut uskoa kuulemaansa. Osa varmaankin uskoi kuulleensa väärin, tai ainakin toivoi ymmärtäneensä väärin.

Yhteisöverokanta 20 prosenttiin

Ensimmäinen suuri pommi oli ilmoitus, että Suomi alentaa yhteisöverokantansa 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Yleinen oletus oli ollut, että yhteisöverokantaa alennetaan, mutta tuskin alle Ruotsin 22 prosentin. Hallituksen rohkeuteen vaikutti varmaan sekin, että Tanska oli juuri vähän aikaisemmin ilmoittanut alentavansa yhteisöverokannan asteittain 22 prosenttiin. Huolta kannettiin myös siitä, että Virossa verokanta on 21 prosenttia ja sekin on päätetty laskea vuodesta 2015 alkaen 20 prosenttiin. Yrityksiä on siirtänyt toimintansa Viroon jo tuhansia, ja nyt virtaa halutaan vähentää.

Staattisin laskelmin yhteisöverokannan alentamisen arvioidaan pienentävän verotuloja hieman vajaat 900 miljoona euroa vuodessa. Uutta ajattelua ilmensi myös se, että nyt kerrottiin avoimesti veronkevennyksen myönteiset dynaamiset vaikutukset verotuloihin. Loppuarvioksi saatiin, että tuntuva yhteisöverokannan alentaminen pienentää verotuloja vain 480 miljoonaa euroa, kun otetaan huomioon veropohjan laajennukset ja yritysten kilpailukyvyn parantuminen.

Yllättävää kyllä, hallituksen ilmoitus tuntuvasta yhteisöverokannan alentamisesta ei saanut osakseen millään taholla totaalista tyrmäystä. Myös oppositio antoi ainakin varovaisesti tukensa tälle hankkeelle.

Osinkoverouudistus ei mennyt kerralla putkeen, eikä ehkä edes toisella

Toinen pommi oli rakennettu osinkoverotuksesta. Hallitus oli päättänyt yritysten verotuksen keventämisen vastapainoksi kiristää yritysten omistajien verotusta. Tällaista mallia oli pari vuotta aikaisemmin esittänyt Hetemäen ekonomistityöryhmä. Valtiosihteeriksi noussut Hetemäki oli vahvasti mukana myös hallituksen linjauksia tehtäessä. Tässä linjassa ei sinänsä ole mitään vikaa, jos tehdyt ratkaisut johtavat tavoitteeseen. Nyt ei kuitenkaan ollut näin.

Menokehysriihen osinkoveroratkaisut olisivat kiristäneet tuntuvasti pörssiyhtiöiden jakamien osinkojen verotusta. Osingosta menevä vero olisi noussut 21 tai 22,4 prosentista 30 tai 32 prosenttiin. Kiristys olisi ollut yli 40 prosenttia. Merkittävin muutos olisi kuitenkin ollut perheyhtiöiden jakamien osinkojen rakenteellinen uudistus, jossa olisi luovuttu kokonaan osinkojen verottamisesta ansiotulona samoin kuin täysin verovapaista osingoista. Tilalle olisi otettu malli, jossa osingosta verotetaan vain 25 prosentin osuus, jos osinko ei ylitä 8 prosenttia yhtiön nettovarallisuudesta. Jos tämä raja olisi ylitetty, osinko olisi ollut kokonaan pörssiosingon tapaan kokonaan veronalaista pääomatuloa. Jos tästä mallista olisi pidetty kiinni, kaikkien suurten osinkojen verotus olisi keventynyt. Pahin epäkohta olisi koskenut holdingyhtiöiden kautta juoksutettuja pörssiyhtiöiden miljoonaosinkoja, joiden verotaso olisi ollut 8 prosenttia, kun suoraan pörssistä saatuina veroa olisi mennyt 32 prosenttia.

Osa ministereistä saattoi ymmärtää, mitä edellä mainittu merkitsi käytännössä. Ainakin yksi ministeri kertoi avoimesti, että VM:n virkamies oli antanut väärää informaatiota, minkä vuoksi hän ei voi seistä yhteisen yksimielisen ratkaisun takana. Vähin erin heräämistä alkoi tapahtua myös muualla. Lopulta hallitus pakotettiin tarkistamaan tehtyä päätöstä. Pörssiosinkojen verotuksesta sovittiin, että veronalaista on 85 prosenttia ja perheyhtiöiden jakamissa osingoissa huojennettu alue (vero 7,5%–8,0%) ulottuu enintään 150 000 euron määrään. Tämän ylittävältä osin osinkoa verotetaan nettovarallisuuden riittäessä samalla tavalla kuin pörssiosinkoja.

Hallituksen tarkistettu päätös rauhoitti kuumana käyvää keskustelua, mutta ei tukahduttanut sitä kokonaan. Pinnan alla kytevä epäily johti hallituksen tunnustamaan, että lainvalmistelun yhteydessä voidaan tehtyjä päätöksiä vielä tarkistaa. Epäilyjen kohteeksi näyttää nousseen tulonmuunto-ongelma, jossa suuria ansiotuloja muunnetaan yhtiön kautta saataviksi pääomatuloiksi (asianajajat, lääkärit, konsultit jne.). Viimeistä lukua ei tällä näkymin ole siis vielä kirjoitettu osinkoverotuksesta.

Muitakin yllätyksiä

Yhteisöverokannan ja osinkoverotuksen lisäksi hallitus sopi joukosta muitakin pikku yllätyksiä. Kuin tyhjästä päätösten listalle tuli edustusmenojen täysi vähennyskelvottomuus verotuksessa. Tämä ei ollut aikaisemmin millään tarkkailulistalla eikä tiettävästi kukaan ollut edes vaatinut muutosta. Vuonna 2011 yritykset vähensivät edustusmenoja 230 miljoonaa euroa.

Toinen ja ehkä merkittävämpi veropohjan laajennus koski pitkävaikutteisten investointien poistojärjestelmän muuttamista hyödykekohtaiseksi. Päätöksen yksityiskohdat ovat vielä auki, mutta pahimmillaan kysymyksessä voi olla tuntuva poistotason leikkaus.

Yllätyksenä voidaan pitää myös sitä, että tiettävästi nyt ensimmäisen kerran historiassa määräaikaisten veronhuojennuslakien voimassaoloaikaa lyhennetään. T&K-vähennyksen ja tuotannollisten investointien korotettuja poistoja koskevaa voimassaoloa leikataan vuodella, joten ne ovat voimassa vain vuodet 2013 ja 2014.

 

 

VerotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki