CTA Paikka

Varojen jakaminen SVOP-rahastosta (Verohallinnon ohje 11.12.2015)

Verotuksessa osakeyhtiön varojenjakoa voidaan käsitellä osinkona tai luovutuksena verotettavana tulona. Kun osinkotulon ja luovutusvoittojen verotus poikkeavat toisistaan, ei verovelvollisten kannalta ole samantekevää, mitkä varojenjaon muodot sijoittuvat osinkoverotuksen ja mitkä luovutusvoittoverotuksen piiriin.
18.3.2016

Seppo Penttilä, professori

Varojen jakaminen vapaan oman pääoman rahastosta ei ole yhtiöoikeudellisesti voitonjakoa vaan muuta varojenjakoa, vaikka sen jakaminen menettelyiltään ja edellytyksiltään melko pitkälle rinnastuukin voiton jakamiseen. Käytännössä varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta tarkoittaa varojenjakoa OYL 8:2:ssa tarkoitetusta sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta eli SVOP-rahastosta. SVOP-rahastoon voidaan tehdä kirjauksia monenlaisilla perusteilla ja rahasto voi olla kertynyt pääomansijoituksista, mutta se voi olla kertynyt myös muunlaisista eristä, kuten sinne siirretyistä voittovaroista. 

Verolaeissa ei ole ollut vapaan oman pääoman rahaston jakamista koskevia säännöksiä. Tällaisen varojenjaon luokittelu osingoksi tai luovutuksena käsiteltäväksi tuloksi tapahtui käytännössä Verohallituksen vuonna 2007 antamassa ohjeessa.

Vuoden 2013 lopussa tilanne muuttui. Verolakeihin saatiin vihdoin säännökset, jotka koskevat varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta. Verohallinto on 11.12.2015 antanut uusien säännösten soveltamista käsittelevän ohjeen ”Vapaan oman pääoman rahaston varojenjako verotuksessa”. 

 

Osinkoa tai pääomanpalautusta

Ennen lainmuutosta sovelletun Verohallituksen vuonna 2007 antaman ohjeen peruslähtökohtana oli, että varojenjako osakeyhtiön vapaan oman pääoman rahastosta käsiteltiin verotuksessa osinkona tai pääomanpalautuksena sen mukaisesti, mikä oli jaettavien varojen alkuperä. Jos jaetut varat olivat kertyneet osakkeenomistajien tai muiden kuin osakkeenomistajien pääomansijoituksista, kyseessä oli pääomanpalautus. Pääomanpalautusta on pidetty osakkeen luovutukseen rinnastettavana tulona, josta on saatu vähentää osakkeen hankintamenoa palautusta vastaava määrä (euro eurosta -periaate), enintään kuitenkin osakkeen hankintameno. Huomionarvoista vanhassa käytännössä oli se, että verovelvolliselle voitiin jakaa pääomanpalautuksena käsiteltäviä varoja SVOP-rahastosta, vaikka palautettavat varat olivat kertyneet muiden kuin kyseisen verovelvollisen yhtiöön tekemistä pääomansijoituksista.

 

Verotus pääsääntöisesti osinkona

Vuoden 2013 lainsäädäntömuutoksissa tuloverolakiin (TVL), elinkeinoverolakiin (EVL) ja maatilatalouden tuloverolakiin (MVL) lisättiin säännökset, jotka koskevat nimenomaan OYL 13:1.1:n 1 kohdassa tarkoitettua varojen­jakoa vapaan oman pääoman rahastosta. Uusien säännösten mukaan varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta verotetaan pääsääntöisesti osinkona. Näin on aina silloin, kun varoja jakava yhtiö on julkisesti noteerattu yhtiö. Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatu varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta voidaan kuitenkin verottaa luovutuksena, jos TVL 45a §:ssä tai EVL 6c §:ssä mainitut edellytykset ­täyttyvät. Luovutuksena verottamisen alue on selvästi kapeampi kuin se oli Verohallituksen vuoden 2007 ohjeen mukaan, sillä palautettavien varojen tulee olla peräisin kyseisen verovelvollisen tekemästä pääomansijoituksesta. Pääomansijoituksen jälkeinen osakkeiden omistajanvaihdos pääsääntöisesti katkaisee mahdollisuuden saada varat takaisin yhtiöstä luovutuksena verotettavana tulona.

Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua OYL 13:1:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään TVL 45a §:n ja EVL 6c §:n mukaan veronalaisena luovutuksena siltä osin kuin (1) verovelvolliselle palautetaan tämän (2) yhtiöön tekemä (3) pääomansijoitus, jos (4) pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta; ja (5) verovelvollinen esittää edellä mainittujen edellytysten täyttymisestä luotettavan selvityksen.

 

Varojenjako luovutuksena 

Luovutuksena käsiteltävästä SVOP-rahaston jaosta syntynyttä voittoa laskettaessa varojenjaosta vähennetään osakkeen poistamatta oleva hankintameno, kuitenkin enintään luovutuksena pidettävien varojenjaon määrä. Voiton laskemisessa noudatetaan siten niin sanottua euro eurosta -periaatetta. Kun vähennettävä hankintameno on kuitenkin enintään luovutuksena pidettävien varojenjaon määrä, SVOP-rahastojako ei voi johtaa tappion syntymiseen. Verohallinnon ohjeen mukaan varojenjaon määrästä ei voida vähentää hankintameno-olettamaa. Jos hankintameno on jo tullut kokonaan vähennetyksi tai sitä muusta syystä ei ole, luovutuksena käsiteltävästä SVOP-rahastojaosta veronalaiseksi tuloksi muodostuu koko varojenjaon määrä. 

Silloin, kun varojenjakoa pidetään verotuksessa osinkona, jaettua määrää ei vähennetä osakkeen verotuksessa poistamatta olevasta hankintamenosta. 

 

SVOP-rahaston pääomansijoitus

Jotta kysymys olisi pääomansijoituksen palauttamisesta, tulee palautettavien varojen olla peräisin verovelvollisen yhtiöön tekemästä pääomansijoituksesta. Pääomanpalautuksen saajan tulee esittää luotettava selvitys siitä, että hän on tehnyt yhtiöön pääomansijoituksen ja että yhtiöstä jaettavat varat ovat peräisin tällaisesta hänen tekemästään pääomansijoituksesta. Jos vaadittavaa selvitystä ei ole esitetty, varojenjako verotetaan osinkona. 

SVOP-rahastoon kirjatut pääomansijoitukset voivat muodostua monenlaisista eristä. Pääomansijoituksia ovat osakkeista, optioista ja muista erityisistä oikeuksista rahastoon kirjatut merkintähinnat. Saamisen, kuten esimerkiksi pääomalainasaamisen, muunto oman pääoman ehtoiseksi on pääomansijoitus samoin kuin omien osakkeiden luovutuksesta SVOP-rahastoon kirjatut määrät. 

Varojenjaon verotuksen uudistamista koskevassa lainvalmisteluaineistossa (HE 185/2013) todettiin, että varojenjaon luovutuksena verottamista koskevat säännökset eivät soveltuisi yritysjärjestelyissä muodostuneiden oman pääoman erien jakoihin. Lausuma on synnyttänyt oikeudellista epävarmuutta, koska laissa ei ole tällaista rajausta. Ennen lainsäädäntömuutosta yritysjärjestelyissä muodostuneiden SVOP-rahastojen jakoja voitiin käsitellä yhtiöön tehdyn pääomansijoituksen palautuksena. 

Jos sulautuvaan tai jakautuvaan yhtiöön on tehty TVL 45 a §:ssä tai EVL 6 c §:ssä tarkoitettu pääomansijoitus ja sijoitus merkitään vastaanottavassa yhtiössä vapaan oman pääoman rahastoon, voidaan tätä sijoitusta Verohallinnon ohjeen mukaan pitää pääomansijoituksena myös vastaanottavassa yhtiössä. Ohjeessa kuitenkin korostetaan sitä, että jaettavien varojen yhteys pääomansijoitukseen tulee luotettavasti selvittää. 

Keskusverolautakunta on ratkaisussaan KVL 8/2015 katsonut, että osakevaihdossa SVOP-rahastoon kirjattu määrä oli pääomansijoitusta. Päätös mainitaan Verohallinnon ohjeessa siihen sen enempää kantaa ottamatta. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valittanut KVL:n ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. KHO:n ratkaisu kiistaan saataneen tämän vuoden kuluessa. 

 

Sekarahasto

Vapaan oman pääoman rahastossa voi varojenjaon hetkellä olla sekä pääomansijoituksista että muunlaisista eristä kirjattuja varoja. Rahasto on tällaisessa tapauksessa niin sanottu sekarahasto. OYL 13:6.3 §:n mukaan varojenjakoa koskevassa päätöksessä on mainittava jaon määrä ja se, mitä varoja jakoon käytetään. Varojenjaon luovuttamisena verottamista sääntelevät TVL 45a § ja EVL 6c § perustuvat pääomansijoituksen tehneen verovelvollisen sijoituksen ja sen palautuksen seuraamiseen. Nämä seikat puoltaisivat sitä, että yhtiö voisi varojenjakopäätöksessään verotuksessa hyväksyttävällä tavalla yksilöidä sen, mitä varoja se SVOP-rahastosta palauttaa. Verohallinnon ohjeessa on otettu tiukempi kanta.  Ohjeen mukaan sekarahastosta jaettuja varoja pidetään osin luovutuksena ja osin osinkona pääomansijoitusten ja muiden rahastossa olevien varojen suhteessa. 

Ohjeen kannanotto huomioon ottaen yhtiön kirjanpito on syytä järjestää siten, että sekarahastojen muodostumiselta vältytään. Ohjeessa annetaan tällaiseen opastusta. Yhtiön kirjanpidossa voi olla erilliset vapaan oman pääoman rahastot toisaalta pääomansijoituksia ja toisaalta voittovaroista siirrettäviä varoja varten. Tällaisessa tilanteessa varojenjakoa koskevassa päätöksessä voidaan ohjeenkin mukaan varojenjako kohdistaa rahastoon, jossa on vain joko pääomansijoituksia tai voittovaroja. Tällaisten erillisten vapaan oman pääoman rahastojen osalta asiassa ei pitäisi olla epäselvyyttä. 

 

Alatilit

Samalla tavalla voidaan menetellä myös silloin, kun yhtiön kirjanpitoon sisältyvässä vapaan oman pääoman rahastossa on erilliset alatilit pääomansijoituksille ja voittovaroista kertyneille varoille. Verohallinnon ohjeen mukaan ratkaisevaa on sijoituksen kirjanpidollinen käsittely sijoituksen tekohetkellä. Jos eriyttäminen tapahtuu vasta myöhemmin, sitä ei ohjeen mukaan pidetä luotettavana selvityksenä varojen alkuperästä.

Alatilijärjestelmä on syytä ottaa huomioon myös sellaisessa tilanteessa, jossa epäselvyyttä on siitä, pidetäänkö sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon kirjattavaa erää pääomansijoituksena vai ei. Vero-oikeudelliselta luonteeltaan ”epävarmat pääomansijoitukset” on syytä pitää erillään selvistä pääomansijoituksista. Alatilijärjestelmän ja asianmukaisen kohdennetun varojenjakopäätöksen avulla voidaan nähdäkseni lieventää myös epäkohtia, joita pääomanpalautustilanteissa aiheutuu, jos yhtiöön on tehty pääomansijoituksia, joista osasta on kulunut yli kymmenen vuotta ja osa on uudempia. 

 

Eri aikoina tehdyt pääomansijoitukset 

Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastossa voi olla saman henkilön eri ajankohtina tekemiä sijoituksia. Pääomansijoituksen palauttamisen käsittely luovutuksena edellyttää sitä, että pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa­ kulunut enintään kymmenen vuotta. Tällaisessa tilanteessa on ratkaistava, miten varojenjako kohdistetaan eri aikoina tehdyille sijoituksille. Ohjeen mukaan varoja katsotaan palautettavan kullekin sijoittajalle hänen vanhimmasta sijoituksestaan alkaen. Menettely on siis fifo-periaatteen mukainen. Ohjeessa on tästä seuraava esimerkki:

Osakas A on tehnyt seuraavat vastikkeettomat pääomansijoitukset X Oy:n sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon: 10 000 euroa 2.9.2006 ja 10 000 euroa 5.1.2014. Osakas B on tehnyt 20 000 euron suuruisen vastikkeettoman pääomansijoituksen X Oy:n sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon 5.1.2014.

X Oy tekee 2.4.2017 päätöksen jakaa varoja sijoitetun vapaan oman pääoman rahastostaan yhteensä 20 000 euroa. Varoja jaetaan sekä A:lle että B:lle 10 000 euroa. Jaettavat varat maksetaan 7.4.2017.

Verotuksessa varojenjaon katsotaan kohdistuvan kummankin sijoittajan vanhimpaan pääomansijoitukseen: A:lle jaetaan hänen 2.9.2006 tekemäänsä pääomansijoitusta ja B:lle hänen 5.1.2014 tekemäänsä pääomansijoitusta. A:n tekemästä pääomansijoituksesta on kulunut yli 10 vuotta, joten hänen saamansa varojenjako verotetaan osinkona. B:lle varoja jaetaan 10 vuoden kuluessa, joten varojenjakoa käsitellään verotuksessa luovutuksena.

OYL 13:6.3 §:n mukaan varojenjakoa koskevassa päätöksessä on mainittava jaon määrä ja se, mitä varoja jakoon käytetään. Säännöstä ei ohjeessa oteta esille eri aikoina tehtyjen sijoitusten palauttamista käsiteltäessä eikä tässä kohdassa esiin oteta alatilijärjestelmääkään. Esimerkkitapauksessa 5.1.2014 tehdyt pääomansijoitukset olisi X Oy:ssä ollut mahdollista kirjata SVOP-rahastossa 2.9.2006 tehdystä sijoituksesta erilliselle alatilille ja yhtiö olisi voinut päättää jakaa varojaan tältä alatililtä. Ainakin tällaisessa tilanteessa varojenjakoa tulisi mielestäni käsitellä sekä X:n että Y:n osalta luovutuksena verotettavana tulona, mikäli varojenjaon saaja sitä vaatii.

Esimerkki on valaiseva ja mielenkiintoinen myös siinä suhteessa, että rahasto ei ole muuttunut sekarahastoksi, vaikka rahastossa on yli kymmenen vuotta sitten tehtyjä pääomansijoituksia ja että fifo-periaatetta sovelletaan sijoittajakohtaisesti. Hyvä olisi ollut sanoa myös se, miten B:tä verotettaisiin, jos hän olisi varojenjaon hetkellä yhtiön ainoa osakkeenomistaja. 

 

Jaksottaminen

Varojen jakaminen vapaan oman pääoman rahastosta vastaa menettelyltään olennaisilta osin voitonjakoa. Tästä syystä myös luovutuksena käsiteltävä varojenjako jaksotetaan ohjeen mukaan samoja periaatteita noudattaen kuin yhtiön jakama osinko. TVL:n mukaisessa verotuksessa varojenjako on sen verovuoden tuloa, jonka aikana se on ollut nostettavissa ja EVL:n mukaisessa verotuksessa sen verovuoden tuottoa, jonka aikana varojenjakoa koskeva yhtiökokouksen päätös on tehty. Varojenjakoa koskevan päätöksen tekoajankohdalla ei Verohallinnon ohjeen mukaan ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko pääomansijoituksen tekemisestä varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta. Kymmenen vuoden aikarajan kannalta ratkaisevaa on varojenjaon maksu­ajankohta.

Osakeyhtiön varojenjako

Osakeyhtiön varojenjaolla tarkoitetaan vastikkeetonta yhtiön varojen luovuttamista osakkeenomistajalle tai jollekin muulle henkilölle. Yhtiön lailliset varojenjaon muodot on säännelty osakeyhtiölain (OYL) 13 luvun 1 §:n 1 momentissa. Nämä ovat seuraavat:

  1. Voitonjako (osinko) ja varojen jakaminen vapaan oman pääoman rahastosta 
  2. OYL 14 luvussa tarkoitettu osakepääoman alentaminen 
  3. OYL 3 ja 15 luvussa tarkoitettu omien osakkeiden hankkiminen ja lunastaminen  
  4. Varojenjako OYL 20 luvussa tarkoitetussa yhtiön purkamisessa ja rekisteristä poistamisessa

Osakepääoman alentamista, omien osakkeiden hankintaa ja lunastamista sekä yhtiön purkautuessa saatavaa jako-osuutta on vakiintuneesti käsitelty luovutusvoittoverosäännösten mukaan. Osakeyhtiön voitonjako on sen voittovarojen jakamista ja siihen sovelletaan osinkoverotusta koskevia säännöksiä. 

VerotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki