Valmisteveron alaisten tuotteiden siirtojärjestelmä (EMCS) – mikä se on?
Artikkelisarjan ensimmäinen osa
Yhdenmukaistetun valmisteveron alaisille tuotteille on EU:ssa otettu käyttöön kaikille jäsenmaille yhteinen sähköinen valmisteveron alaisten tuotteiden siirtojärjestelmä (myöh. EMCS), jossa on ilmoitettava jäsenmaiden välillä tapahtuvat tuotteiden siirrot. EMCS-järjestelmä otettiin käyttöön huhtikuussa 2010, jota edelsi vuodesta 1993 käytössä ollut paperinen menettely. Järjestelmä on alun perin koskenut vain väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä tapahtuvien yhdenmukaistetun valmisteveron alaisten tuotteiden jäsenmaiden välisiä siirtoja, mutta EMCS-järjestelmää laajennettiin 13.2.2023 alkaen koskemaan myös kulutukseen luovutettujen yhdenmukaistetun valmisteveron alaisten tuotteiden jäsenmaiden välisiä siirtoja. Kansallisen valmisteveron alaisten tuotteiden jäsenmaiden välisiä siirtoja ei ilmoiteta EMCS-järjestelmässä, vaan ne kulkevat jatkossakin kaupallisilla siirtoasiakirjoilla, kuten esimerkiksi rahtikirjalla.
Tässä yhteydessä on hyvä huomioida se, että verottomuusjärjestelmässä aloitettu siirto ei voi muuttua siirron aikana kulutukseen luovutettujen tuotteiden siirroksi, eikä kulutukseen luovutettujen tuotteiden siirto voi muuttua verottomuusjärjestelmässä tapahtuvaksi siirroksi. Alla olevassa kaaviossa on pyritty hahmottamaan tätä erillisyyttä ja EMCS järjestelmäkokonaisuutta lyhyesti.
Klikkaa kuvaa isommaksi.
Järjestelmän tekniset määrittelyt ovat harmonisoitu EU-tasolla ja jokainen jäsenmaa rakentaa niiden perusteella oman kansallisen ohjelmansa. Nämä jäsenmaiden kansalliset ohjelmistot luovat yhtenäisen verkoston, jossa liikkuu yhdenmukaistetun valmisteveron alaisten tuotteiden lähettäjien ja vastaanottajien sähköiset siirtoja koskevat ilmoitukset. Suomessa tämä järjestelmä siirtyi 13.2.2023 Tullilta Verohallinnon ylläpidon ja hallinnan alaisuuteen ja on sisäänrakennettu OmaVeroon.
EMCS-järjestelmän tavoitteet ja tuotteiden siirrot verottomuusjärjestelmässä
EMCS-järjestelmän tavoitteena on varmistua tuotteiden tosiasiallisesta sijainnista kullakin hetkellä. Toisin sanoen EMCS on valvonnallinen järjestelmä, josta hyötyvät tuotteiden lähettäjät ja vastaanottajat sekä viranomaiset. Järjestelmässä välitetyt tiedot ja tehdyt ilmoitukset liittyvät ainoastaan tuotteiden siirtoon. Järjestelmässä ei ole lainkaan rahaliikennettä. EMCS:ssä tehdyt ilmoitukset ovat kirjanpidollisesti tärkeitä niin yrityksille kuin viranomaisillekin, sillä verottomuusjärjestelmässä toiseen jäsenmaahan siirretyt tuotteet ovat lähtökohtaisesti verottomia lähtöjäsenvaltiossa.
Tuotteita verottomuusjärjestelmässä lähettävän toimijan on ilmoitettava sähköisellä hallinnollisella siirtoasiakirjalla (e-AD) (myöh. siirtoasiakirja) EMCS:ssä lähettäjän tiedot, vastaanottajan tiedot, kuljetuksen tiedot sekä tiedot tuotteista ja miten ne on pakattu. OmaVerossa on merkitty pakolliset kentät ja ilmoitusta ei voi lähettää, jos kaikkia pakollisia tietoja ei ole annettu. Esimerkiksi pienpanimon lähettäessä tuotteitaan verottomuusjärjestelmässä toiseen jäsenvaltioon on sen tehtävä EMCS:ssä siirtoasiakirja. Pakollisiin tuotetietoihin lisätään pienpanimo-oluesta muun muassa tieto siitä, että kyseessä on pienpanimotuote ja mikä on tuottajan vuosituotannon määrä hehtolitroissa. Alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain 9 §:ssä on säädetty pienpanimoalennuksesta ja tuotantomääräportaista. Kussakin jäsenmaassa on direktiivin 83/92/ETY 4 artiklan rajoissa mahdollisuus kansallisesti päättää miten pienpanimoille myönnetään verotukea tuotetusta oluesta. Suomessa on päädytty porrastettuun malliin. Verotukea ei voida myöntää panimolle, jonka vuosituotanto ylittää 15 miljoonaa litraa
Klikkaa kuvaa isommaksi.
Toisessa jäsenmaassa olevalle vastaanottajalle lähtee välittömästi tieto heille osoitetusta lähetyksestä kun lähettäjä on lähettänyt siirtoasiakirjan OmaVerossa. Vastaanottajalle välittyy kaikki samat tiedot, jotka lähettäjä on lisännyt siirtoasiakirjalle. Vastaanottajalla on mahdollisuus tarkastaa tietojen oikeellisuus. Kuljetuksen saapuessa vastaanottajan on annettava vastaanottoraportti viiden arkipäivän kuluessa tuotteiden saapumisesta määräpaikkaansa. Vastaanottoraportilla kuljetuserä voidaan hyväksyä kokonaisuudessaan, osittain tai hylätä kokonaisuudessaan.
Jos Suomeen saapuvassa lähetyksessä ei kaikki olisi kunnossa, voisi vastaanottaja tehdä OmaVerossa siirtoasiakirjalle huomautuksen tai vaihtoehtoisesti ennakkoon kieltäytyä vastaanottamasta tuotteita. Jos vastaanottaja kieltäytyisi ennakkoon vastaanottamasta tuotteita, ei tuotteita enää kuljeteta kyseiselle vastaanottajalle. Tällaisessa tilanteessa lähettäjä voi tehdä siirtoasiakirjalle määräpaikan muutoksen, jossa on joko ilmoitettu tavaroille kokonaan uusi määräpaikka ja vastaanottaja tai palauttaa tuotteet takaisin lähettäjälle eli itselleen.
Edellä mainittu määräpaikan muutos on hyvin yleinen toimintatapa silloin, kun tuotteet eivät jostakin syystä menekään ensimmäiselle ilmoitetulle vastaanottajalle, taikka ensimmäinen vastaanottaja ei ole hyväksynyt vastaanottoraportilla koko kuljetuserää, jolloin osa tuotteista pitäisi joko palauttaa lähettäjälle tai siirtää toiselle vastaanottajalle. Huomion arvoista on se, että määräpaikan muutos uudelle vastaanottajalle on rajattu pelkästään verottomuusjärjestelmässä tapahtuviin siirtoihin, eikä sitä voida käyttää samassa laajuudessa kulutukseen luovutettujen tuotteiden siirroissa. Kulutukseen luovutetut tuotteet voidaan määräpaikan muutoksella ainoastaan palauttaa lähettäjälle.
EMCS-järjestelmän tilapäiset käyttökatkot ja varamenettely
EMCS:n sähköisen tiedonsiirtojärjestelmän luonteesta johtuen sen toiminnassa saattaa aika ajoin esiintyä käyttökatkoksia. Lähiaikoina merkittävin esimerkki väliaikaisen käyttökatkon aiheuttajasta oli ennakkoon tiedossa ollut ja 13.2.2023 voimaan tullut EMCS-järjestelmän laajennus, jonka johdosta järjestelmä oli kuitenkin vain kaksi päivää poissa käytöstä. OmaVeron ja EMCS-järjestelmän käyttökatkokset ovat jokseenkin harvinaisia ja kestoiltaan lyhytaikaisia. Verohallinto pyrkii tiedottamaan suunnitelluista katkoista aina hyvissä ajoin. Joka tapauksessa tällaisten käyttökatkojen ei saa antaa vaikuttaa yritysten liiketoimintaan, joten EU-tasolla on sovittu käyttökatkojen aikaisesta varamenettelystä. Varamenettelyn käyttö ei kuitenkaan vapauta toimijoita pakollisesta sähköisestä ilmoittamisesta, vaan sähköinen ilmoitus on tehtävä jälkikäteen. Sähköiselle ilmoitukselle on tehtävä merkintä, että siirto on alkanut varamenettelyssä.
Käyttökatkon aikana lähettäjä voi laatia ja lähettää tuotteiden mukana paperisen varamenettelyasiakirjan, jossa on samat tiedot kuin sähköisellä siirtoasiakirjalla. Edellytyksenä varamenettelyn käytölle on, että OmaVero ja EMCS ovat lähettäjästä riippumattomasta syystä tilapäisesti poissa käytöstä ja lähettäjän olisi saatava tuotteet lähetettyä, eikä ole mahdollisuutta odottaa järjestelmän käyttökatkon päättymistä. Varamenettelyä käytettäessä lähettäjän on säilytettävä varamenettelyasiakirjan kopio muistiinpanona omassa varastokirjanpidossaan vähintään kuuden vuoden ajan. Muistiinpanon säilytysaikavaatimus tulee oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 28 §:stä. Myös tuotteiden vastaanottajalla on mahdollisuus varamenettelyn käyttöön, mutta tämä jää pääosin teoreettiseksi vaihtoehdoksi lähinnä siksi, että vastaanottajalla on usein mahdollisuus odottaa järjestelmän käyttökatkon päättymistä. Varamenettelystä löytyy tarkempia lisätietoja vero.fi-sivustolta, josta löytyy myös Verohallinnon laatimat varamenettelylomakkeet.
Kulutukseen luovutettujen tuotteiden siirrot toiseen jäsenmaahan
EMCS:ä on 13.2.2023 alkaen käytetty myös sellaisten yhdenmukaistetun valmisteveron alaisten tuotteiden jäsenmaiden välisiin siirtoihin, joista verovelvollisuus on syntynyt niiden poistuttua verottomuusjärjestelmästä – esimerkkinä suomalaisen pienpanimon verottomuusjärjestelmässä valmistamat tuotteet, jotka on niiden valmistuttua siirretty verolliseen varastoon. Tällaiset kulutukseen luovutetut tuotteet on ennen 13.2.2023 kulkeneet paperisella yksinkertaistetulla saateasiakirjalla, jonka on pitänyt liikkua tuotteiden mukana.
Kulutukseen luovutettujen tuotteiden siirtojen valvonnan sähköistämisessä on edetty nopeasti, jota kuvaa siirtymäajan rajoittaminen vain sellaisiin siirtoihin, jotka ovat alkaneet ennen 13.2.2023. Siirtymäaika on vuoden 2023 loppuun asti ja se mahdollistaa ennen 13.2.2023 alkaneiden siirtojen loppuunsaattamisen vanhoilla menettelyillä. Muissa tilanteissa siirtymäaikaa ei ole. Lähettäjien ja vastaanottajien on käytettävä EMCS:ä ja sähköistä yksinkertaistettua saateasiakirjaa (e-SAD) (myöh. yksinkertaistettu siirtoasiakirja).
Kulutukseen luovutettujen tuotteiden siirroissa on kokonaan omat toimijat, jotka eivät voi lähettää tai vastaanottaa tuotteita verottomuusjärjestelmässä. Siirtojen peruskuvio on kuitenkin täysin identtinen verottomuusjärjestelmässä siirrettävien tuotteiden kanssa, mutta muissa tilanteissa eroavaisuuksia löytyykin sitten useampia.
Klikkaa kuvaa isommaksi.
Säännöllisesti kulutukseen luovutettuja tuotteita Suomesta lähettävän tai Suomessa vastaanottavan on mahdollista rekisteröityä varmistetuksi lähettäjäksi tai varmistetuksi vastaanottajaksi. Pysyvän rekisteröinnin hankkiminen yritykselle tai toiminimelle ei kuitenkaan ole pakollista. Vaikka toiminta olisikin säännöllistä, myös väliaikaisilla rekisterimerkinnöillä voidaan toimia. Esimerkiksi pienpanimoille varmistetun lähettäjän rekisteröinnin hankinnasta voi olla hyötyä tilanteessa, jossa verottoman varaston varastointikapasiteetti ei riitä tuotteiden säilytykseen ja tuotteet on valmistumisen jälkeen siirretty verolliseen varastoon, josta niitä säännöllisesti myydään eteenpäin toiseen jäsenvaltioon. Tällaisessakin tilanteessa on täysin sallittua toimia väliaikaisesti varmistetun lähettäjän ennakkoilmoituksella, josta saadaan kertakäyttöinen rekisterimerkintä. Yksi merkittävä ero säännöllisellä rekisteröinnillä verrattuna satunnaiseen on se, että veroilmoitus on tehtävä joka kuukaudelta riippumatta siitä, onko valmisteveron alaista toimintaa ollut.
Varmistetun vastaanottajan rekisteröinti on hyödyllinen, jos yrityksellä tai toiminimellä on säännöllisiä ja verrattain suuria kulutukseen luovutettujen tuotteiden vastaanottoja. Verrattain suuren toiminnan hahmottamiseksi on huomioitava se, että Verohallinto määrää roolirekisteröinnin yhteydessä pääsääntöisesti vähintään 5 000 euron suuruisen pysyvän vakuuden valmisteveroriskien kattamiseksi. Pysyvä vakuus asetetaan joko pankkitakauksena tai tilipanttauksena, eikä sitä voi käyttää verojen maksuun. Vakuuden määrä antaa selvää osviittaa toiminnan laajuuteen, jossa varmistetun vastaanottajan rekisteröinnin hakeminen on hallinnollisesti kevyempi vaihtoehto, kuin kertakäyttöisen väliaikaisesti varmistetun vastaanottajan rekisterimerkinnän käyttäminen jokaiseen yksittäiseen vastaanottoon.
Esimerkkinä voidaan kuvitella tilanne, jossa toisessa jäsenmaassa sijaitseva pienpanimo lähettää tuotteita suomalaiselle jälleenmyyntiyritykselle säännöllisesti, mutta tuotteista maksettavan veron määrä jäisi kuukausittain 400 euroon, eli vuositasolla vastaanottojen verovastuu yritykselle olisi 4 800 euroa. Tässä esimerkissä kokonaiskassavaikutus yritykselle rekisteröitymisvuonna olisi rekisteröinnin yhteydessä maksettu vakuus 5 000 euroa ja veroja 4 800 euroa, yhteensä 9 800 euroa. Vertailukohtana jos sama toimija olisi toiminut väliaikaisten rekisterimerkintöjen avulla olisi tuo kokonaissumma pelkästään vuositasolla realisoituneen veron määrä, eli 4 800 euroa. Vaikka rekisteröitymisvuoden kassavaikutus on yli kaksinkertainen, yrityksen hallinnollista taakkaa helpottaisi se, että pysyvä vakuus on kertaluontoinen maksu ja on voimassa niin kauan kuin asiakkaan rekisteröinti on voimassa, eikä asiakkaan tarvitse tehdä OmaVerossa jokaisesta vastaanotosta erillistä ennakkoilmoitusta ja asettaa vakuutta.
Väliaikaisesti varmistetun lähettäjän ja väliaikaisesti varmistetun vastaanottajan kertakäyttöiset rekisterimerkinnät saadaan aikaiseksi OmaVerossa tehtävällä ennakkoilmoituksella. Ennakkoilmoitus ei ole veroilmoitus, vaan kyseessä on kaksi täysin erillistä ilmoitusta. Lähettäjille ei ole asetettu vakuusvelvollisuutta, mutta vastaanottajien on aina ennakkoilmoittamisen yhteydessä asetettava vakuus verojen maksua varten. Sitä käytetään veroilmoituksella muodostuneen veron maksuun. Vakuuden määrä vastaa ennakkoilmoituksella ilmoitettujen tuotteiden valmisteveron määrää. Kertakäyttöinen valmisteveronumero muodostuu, kun ennakkoilmoitus on tehty ja mahdollinen vakuus maksettu. Valmisteveronumero on ilmoitettava siirron toiselle osapuolelle, oli se sitten vastaanottaja tai lähettäjä. Toiseen jäsenmaahan siirrettyjen kulutukseen luovutettujen tuotteiden verottomuus on toteutettu siten, että tuotteiden lähettäjä hakee palautusta lähtöjäsenvaltiolle jo maksetuista valmisteveroista. Palautuksen maksamisen edellytyksenä on vastaanottajan EMCS:ssä tekemä vastaanottoraportti.
