Uutta ennakkoperinnässä

Säädösrintamalla ei ole tapahtunut mitään mullistavaa. Pieniä yksityiskohtia on sitäkin enemmän. Muutokset ovat normaaleja numeromuutoksia, budjettilakien johdosta tehtäviä muutoksia ja eurooppaoikeuden mukanaan tuomaa. Joukkoon mahtuu myös menettelyiden uudistamista sekä jo säädetyn kumoamista.

Kilometrikorvausten leikkuri

Hallitus päätti luopua jo säädetystä muutoksesta verovapaan kilometrikorvauksen mitoitukseen. Ajomäärään perustuvaa verovapaan enimmäismäärän leikkuria ei sovelleta vuodesta 2014, joten kilometrikorvauksen verovapaa enimmäismäärä on vanhaan tapaan ajomäärästä riippumaton. Sen sijaan jo vuonna 2013 sovellettu
5 prosentin leikkuri säilyy. Leikkuri on huomioitu Verohallinnon kustannuskorvauspäätöksessä, joten sen vuoksi ei ole tarvetta erillisille laskutoimituksille.

Luontoisedut ja pappilapykälä

Verohallinnon luontoisetupäätökseen on tehty normaalit etukohtaisesta kustannustason muutoksesta johtuvat päivitykset. Päätöksen ainoat tekstimuutokset koskevat asunto­etua ja vapaata autoetua.

Asuntoedun niin sanottu pappilapykälä ei vuodesta 2014 koske Helsingissä sijaitsevia asuntoja. Päätöksen mukaan ennen vuotta 1961 valmistuneessa muualla kuin Helsingissä sijaitsevassa asunnossa pinta-alaan luetaan 150 neliömetriä ylittävältä osalta vain puolet.

Valtiovarainministeriö tutkii mahdollisuuksia asuntoedun kehittämiseen siten, että poikkeuksellisen arvokkaiden asuntojen arvostus vastaisi paremmin käypää arvoa. Saattaa olla, että asuntoedun rakenne muuttuu tulevina vuosina.

Vapaassa autoedussa käyttökustannusten osuudesta vähennetään 135 €/kk tai 9 snt/km, jos auton ainoa mahdollinen käyttövoima on sähkö. Muutos koskee vain niin sanottuja täyssähköautoja, joten esimerkiksi pistokehybridien verotusarvo lasketaan edelleen samaan tapaan kuin muidenkin autojen.

Pääomatulon ja osinkojen verotus muuttuu

Varsinaiset verotuksen lainsäädäntömuutokset liittyvät lähinnä osinkoverotukseen sekä pääomatulon ja yhteisöjen verokantojen mitoitukseen. Yhteisöjen verokanta alenee 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Hintana tälle on osinkoverotuksen muutos. Vuodesta 2014 luonnollisten henkilöiden saamat osingot ovat ainakin osittain veronalaisia.

Noteeratusta yhtiöstä saatu osinko on edelleen pääomatuloa. Osingosta veronalaista pääomatuloa on entisen 70 prosentin sijaan 85 prosenttia ja loput on verovapaata tuloa. Muutos edellyttää myös ennakonpidätyksen korottamista 21 prosentista 25,5 prosenttiin. Yhteisöverokannan alenemisesta huolimatta yhteisöille maksettavan työkorvauksen ennakonpidätys säilyy.

Noteeraamattoman yhtiön maksama osinko on pääomatuloa kahdeksaan prosenttiin saakka osakkeen matemaattisesta arvosta. Jos osingon määrä on enintään 150 000 euroa, on siitä 25 prosenttia veronalaista pääomatuloa ja loput on verovapaata tuloa. Osingon 150 000 euroa ylittävästä osasta veronalaista pääomatuloa on 85 prosenttia ja loput on verovapaata tuloa. Osingosta 75 prosenttia on veronalaista ansiotuloa ja loput verovapaata tuloa siltä osin, kuin osinko ylittää kahdeksan prosenttia osakkeen matemaattisesta arvosta.

Kun verovapaata osinkoa ei henkilöverotuksessa enää ole, on myös noteeraamattomasta osingosta toimitettava ennakonpidätys. Pidätyksen määrä on 7,5 prosenttia osingon 150 000 euron määrään saakka ja sen ylittävästä osasta 27 prosenttia. Osingon ennakonpidätys tulee toimitettavaksi silloin, kun osinko on nostettavissa. Huomattavaa on, että esimerkiksi osakaslainaa voidaan kuitata vain osingon ennakonpidätyksen jälkeisellä määrällä. Osingot ilmoitetaan kausiveroilmoituksella ja vuosi-ilmoituksella.

Pääomatulojen verokannan progressio muuttuu. Verokannat säilyvät ennallaan 30 ja 32 prosentissa, mutta korkeamman verokannan perimisen alarajaa on laskettu 10 000 eurolla 40 000 euroon.

Muita tuloverotuksen muutoksia

Budjettilakipaketti sisältää joukon pieniä muutoksia.

Niitä ovat:

• työtulovähennyksen enimmäismäärän nosto 40 eurolla 1010 euroon
• kunnallisverotuksen perusvähennyksen nosto 2 880 eurosta
  2 930 euroon
• kotitalousvähennyksen enimmäismäärän korotus 2 000 eurosta
  2 400 euroon
• perusvähennyksen enimmäismäärän korotus 2 250 eurosta
  2 850 euroon
• kolttalain mukaisten asuinrakentamiseen liittyvien avustusten verovapaus
• asuntolainan korkovähennyksen leikkaaminen 70 prosenttiin vuodesta 2015, kun vähennyksen määrä vuonna 2014 on 75 prosenttia
• opintolainavähennyksestä luopuminen
• opintolainojen korkovähennyksen poistaminen vuodesta 2015 sekä
• eräiden opintososiaalisten etujen verovapaus.

Rajoitetusti verovelvollisille uutta

Rajoitetusti verovelvollisille on tullut lähdeverotuksen rinnalle uusi menettely. Tarkoituksena on poistaa lähdeverotuksen syrjivyys verrattuna yleisesti verovelvollisten verotukseen. Ongelmana on ollut etenkin korkea verokanta, tulonhankkimiskulujen vähentäminen sekä verovapaiden matkakustannusten korvausten määräytyminen.

Vuodesta 2014 ETA- tai verosopimusvaltiossa asuva sekä tutkijadirektiivissä tarkoitettu oleskeluluvan haltija voi valita lähdeverotuksen sijaan verotusmenettelylain (VML) mukaisen verotuksen. Menettelyssä heihin sovelletaan normaalia progressiivista ansiotuloveroasteikkoa ja keskimääräistä
kunnallisveroprosenttia. Lisäksi tulonhankkimiskulut voidaan vähentää. Verovelvollinen saa myös esitäytetyn vero­ilmoituksen. Verotuksen taso Suomessa riippuu rajoitetusti verovelvollisen Suomesta ja ulkomailta sadun ansiotulon yhteismäärästä. Näin VML-verotuksella ei voi saada progressioetua, kun muualtakin samana verovuonna saatu ansiotulo huomioidaan verokannassa. Ulkomailta saatuja ansiotuloja ei kuitenkaan huomioida, jos ETA-valtiossa asuva tai tutkija­direktiivissä tarkoitettu oleskeluluvan haltijan Suomesta saama puhdas ansiotulo muodostaa vähintään 75 prosenttia hänen palkkansa, eläkkeensä ja sosiaalietuuksien yhteismäärästä.

Menettelyn muutos heijastuu ennakkoperintään. VML- verotuksen valinneelle annetaan rajoitetusti verovelvollisen verokortti. Verokortin saaminen edellyttää henkilökohtaista asiointia verotoimistossa. Korttia varten rajoitetusti vero­velvolliselle haetaan henkilötunnus. Lisäksi on selvitettävä Suomesta ja ulkomailta saatavan ansiotulon määrä, jotta pidätysprosentti voitaisiin mitoittaa oikein. Verokortissa on perus- ja lisäprosentit sekä tuloraja. Ennakonpidätysprosentti sisältää sairausvakuutuksen maksut, jolloin niitä ei erikseen tarvitse niin sanotun minipidätyksen muodossa huomioida.

Lähdeverotus säilyy uuden menettelyn rinnalla. Jos rajoitetusti verovelvollinen ei halua VML-verotusta, hänelle maksetusta suorituksesta peritään lähdevero. Lähdeverovähennys tulee aiempaan tapaan huomioitavaksi, jos lähdeverokortissa on siitä maininta.

Rajoitetusti verovelvollisen ei tarvitse tehdä päätöstä VML-verotuksen valinnasta työskentelyn alkaessa. Tällöin häneltä peritään lähdevero. Hän voi halutessaan myöhemmin hakeutua VML-verotuksen piiriin, jolloin hänen verotuksensa oikaistaan lähdeverotuksesta VML-verotukseksi. Vaatimuksen VML-verotuksesta voi esittää normaalien verotuksen muutoksenhakuaikojen puitteissa.

Uusi menettely heijastuu työnantajan vuosi-ilmoittamiseen ja kausiveroilmoittamiseen. Muun kuin julkisyhteisön rajoitetusti verovelvolliselle maksama ennakonpidätyksen alainen palkka ilmoitetaan kausiveroilmoituksella ennakonpidätyksen alaisena palkkana ja palkasta peritty määrä ennakonpidätyksenä. Julkisyhteisö ilmoittaa palkan lähdeveronalaisena suorituksena ja perimänsä määrän lähdeverona. Vastaavasti rajoitetusti verovelvollisen vuosi-ilmoituksella yksityisen sektorin työnantaja ilmoittaa maksamansa palkan uudella suorituslajilla AR suorituslajin A1 sijaan. Muiden maksajien osalta vuosi-ilmoituksen antaminen ei muutu.

Matkakustannusten korvausten verovapaus määräytyy rajoitetusti verovelvollisille tuloverolain mukaan kuten yleisesti verovelvollisilla. Näin rajoitetusti verovelvollinen voi aiemmasta poiketen saada verovapaasti myös ateriakorvauksen, yömatkarahan ja ulkomaan päivärahan.

Verokorttiin oletusarvo

Verokortit tulevat voimaan helmikuun alusta. Verokorteissa uutta on eläkkeensaajien palkkakorttien muuttuminen tulo­rajallisiksi. Uutta on myös se, että päätoimen palkkakortissa ei ole paikkaa, johon tulisi merkitä vaihtoehto A, jos pidätys halutaan toimitettavan palkkakausikohtaista tulorajaa seuraten. Vaihtoehto A on oletusarvo, josta poiketaan vain työntekijän tahdosta. Jos halutaan vuositulorajan käyttöä, merkitään rasti vaihtoehdon B kohdalle tai ilmoitetaan siitä muutoin työnantajalle.

Jos palkansaaja ei esitä vuoden alusta voimassaolevaa muutosverokorttia, käytetään tammikuun ennakonpidätyksissä joulukuun 2013 verokorttia. Tulojen seuranta aloitetaan vuoden vaihteessa alusta ja vuonna 2013 tehtyä valintaa A ja B-vaihtoehdon välillä noudatetaan myös vuoden 2014
tammikuun ennakkoperinnässä.

Verokortin suorasiirto korvaa paperikortin

Työnantaja voi saada Verohallinnolta perusverokortin tiedot suorasiirtopyynnöllä. Suorasiirtopyyntö tehdään Ilmoitin- tai Tyvi-palvelun kautta sähköisesti. Suorasiirtopyyntö tulee tehdä viimeistään 31.1.2014.

Vuodesta 2014 lukien verokorttien suorasiirtotietoa voidaan käyttää ennakonpidätyksen perusteena. Ennakko­perintäasetuksen 2 §:ää on muutettu siten, että verokorttia ei ole tarpeen esittää tai antaa työnantajalle, jos työnantaja on saanut suorasiirtotiedon Verohallinnolta. Näin verokortin puuttumiselta johtuvalta 60 prosentin ennakonpidätykseltä voidaan välttyä, jos suorasiirtotieto on olemassa. Jos suorasiirtotietoa ei ole, on verokortti edelleen annettava tai esitettävä työnantajalle.

Suorasiirtotiedossa käytetään oletusarvoisesti palkka­kausikohtaista tulorajan seurantaa. Jos työntekijä haluaa käytettävän vuositulorajaa, on siitä erikseen kerrottava työnantajalle tai vaihtoehtoisesti annettava sille verokortti, jossa kohta B on rastittu. Jos työsuhde päättyy kesken vuoden ja käytetään vaihtoehtoa B eikä verokorttia ole annettu, on työn­antajan annettava uutta työnantajaa varten palkansaajalle erillinen todistus tulorajan käytöstä. Parhaiten se onnistuu uudella Verohallinnon lomakkeella 5049.

Muutos ei tarkoita, että suorasiirtopyynnön esittäminen olisi pakollista, joten se koskee vain suorasiirtotiedon pyytäneitä. Menettelyä ei voida soveltaa muutosverokortteihin, sillä niistä ei voi saada suorasiirtotietoa.

Palkan sivukulut

Sosiaalivakuutusmaksujen ja muiden palkan sivukulujen rakenteet ja perusteet ovat ennallaan. Vain numerot muuttuvat.

Vuosi-ilmoitukset

Vuodelta 2013 annettavat vuosi-ilmoitukset annetaan pääsääntöisesti tammikuun loppuun mennessä. Ilmoitusten palautuspäivät ovat:

Uutta vuoden 2013 vuosi-ilmoittamisessa on julkis­yhteisöjen velvollisuus ilmoittaa maksamansa verovapaat kustannusten korvaukset samaan tapaan kuin yksityiset työn­antajat. Tiedonantovelvollisten piiriä laajennettiin jo perutun kilometrikorvausten verovapauden muutoksen vuoksi, mutta
tiedonantovelvollisuus säilyi.

Vuosi-ilmoitus saattaa osoittautua virheelliseksi monesta eri syystä. Vuosi-ilmoituksen korjaamisessa on huomioitava korjausten ajankohtien merkitys. Korjaukset, jotka on tehty 15.3.2013 mennessä, voidaan huomioida esitäytetyissä veroilmoituksissa. Tämän jälkeen seuraava huomioitava päivämäärä on 8.8.2014, johon mennessä tehdyt korjaukset ehtivät ensimmäisiin korjausverotuspäätöksiin. Jos korjaus ehditään tehdä ennen 15.10.2014, voidaan korjaus huomioida vielä säännönmukaisessa verotuksessa.

Verotuksen korot

Verotuksessa määräytyviin korkoihin sovelletaan pääsään­töisesti Suomen Pankin edellisen vuoden loppupuolelle ilmoittamaa viitekorkoa. Ajalle 1.7. – 31.12.2013 vahvistettu korko on 0,5 %. Vuonna 2014 sovellettavat korot ovat:

Ennakkoperintä tulevina vuosina

Suorasiirtotiedon käyttö verokortin asemesta näyttää palkansaajien verotuksessa olevan ensimmäinen askel kohti paperitonta ennakonpidätyksen määräämismenettelyä. Saattaa olla, että jatkoa seuraa, kunhan tekniset ratkaisut kehittyvät. Yhtenä ajatuksena on saada verotus reaaliaikaiseksi siten, että ennakkoperintä käytännössä vastaa verotuksen toimittamista. Verokorttimenettelyä ei enää tarvittaisi.

Haasteena on ensinnäkin ansiotuloverotuksen progressiivisuus. Ennakonpidätyksen mitoittaminen jo alkuvuonna vastaamaan verovuodelta maksettavan veron määrää edellyttää tietoa koko vuoden tulosta. Tämä ei aina onnistu etu­käteen arvioimalla.  Toiseksi vaikeuksia tuottaa useat erilaiset tuloon ja veroon kohdistettavat vähennykset, joiden perusteet verovelvollinen itse esittää. Kukaan ei voi etukäteen varmuudella tietää esimerkiksi matkakulujaan.

Ratkaisumallina voi olla jatkuva tulotietojen ilmoittaminen samaan tapaan kuin nykyisin vuosi-ilmoituksella. Ilmoittajana toimisi suorituksen maksaja. Näin verottajalla olisi ajantasainen tieto saaduista tuloista. Tähän yhdistettäisiin vähennystietojen ilmoittaminen, josta vastaisi vero­velvollinen itse. Tietoa annettaisiin sitä mukaa, kuin esimerkiksi kotitalousvähennyksen perusteena olevia suorituksia tai tulonhankkimiskuluja syntyy. Kun lisäksi esimerkiksi pankit ilmoittaisivat vähennyskelpoiset korot pitkin vuotta, oltaisiin lähellä reaaliaikaista verotusta. Verottaja voisi yhdistää tulo- ja vähennystiedot ja laskisi niiden perusteella veron tarpeen ja palauttaisi suoritusten maksajalle sitä vastaavat ennakonpidätystiedot. Vuoden mittaan tulisi huomioitua sekä tulot että vähennykset, ja ennakonpidätys voitaisiin mitoittaa niitä vastaavaksi. Näin verotus tulisi käytännössä toimitetuksi jo verovuoden aikana.

Jäljelle jää kolmas haaste. Miten vaadittava järjestelmä rakennetaan? Se taitaa olla haasteista suurin. Nykyinen ennakkoperintämenettely säilynee vielä ainakin muutaman vuoden.