Osakesäästötili, säästöhenkivakuutus ja kapitalisaatiosopimus: Uusi sijoitusinstrumentti ja uutta verosääntelyä

Osakesäästötiliä koskevat säännökset tulivat voimaan 1.1.2020. Pidän erityisen tärkeänä, että suoraa osakesäästämistä edistetään mahdollisimman monin eri keinoin. Osakesäästötili on siten erittäin tervetullut uusi sijoitusinstrumentti. Toisin kuin monissa muissa maissa, tuloverolaissa on huomattava määrä merkittäviä rajoituksia osakesäästötilin käytölle.

Ensinnäkin osakesäästötili on tarkoitettu vain luonnollisille henkilöille, ei siis yrityksille. Toiseksi sijoituskohteina voivat olla ainoastaan pörssilistatut osakkeet. Kolmanneksi talletukset tilille tai nostot tililtä voidaan tehdä ainoastaan rahana ja neljäntenä merkittävä ominaisuutena (rajoituksena) on se, että osakesäästötilillä on 50 000 euron talletuskatto. Lisäksi on huomattava, että henkilöllä voi olla vain yksi osakesäästötili.

Osakesäästötilin keskeisenä veroetuna voidaan pitää verotuksen lykkääntymistä. Osakesäästötilillä olevista varoista kertyneet tuotot (luovutusvoitot, osingot, korot) eivät ole veronalaista tuloa. Tosin myöskään luovutustappiot eivät ole vähennyskelpoisia. Mahdollisia tuottoja verotetaan pääomatulona niin sanotun suhteellisen tuoton verotuksena vasta kun varoja nostetaan osakesäästötililtä.

Esimerkki

Verovelvollinen nostaa 10 000 euroa osakesäästötililtään seuraavanlaisessa tilanteessa:

Säästövarojen käypä arvo nostohetkellä  40 000 euroa

Tehdyt rahasuoritukset                               30 000 euroa

Tuoton määrä                                                10 000 euroa

Suhteellinen tuotto                                      10 000/40 000 = ¼

Veronalainen tuotto                                     10 000 x ¼=2 500 euroa

Pääoman nosto                                             10 000–2 500=7 500 euroa

Sijoitettua pääomaa on noston
jälkeen jäljellä                                               30 000–7 500=22 500 euroa

Osakesäästötilin tappion vähentäminen on mahdollista vasta tilin lopettamisvuonna. Tappiot vähennetään muista pääomatuloista.

On huomattava, että osakesäästötili lakkaa säästäjän kuollessa. Tällöin ei enää tule tuloveroseuraamuksia säästäjälle. Perillisten maksettavaksi tulee perintövero ja osakesäästötili arvostetaan niin kuin muutkin varallisuuserät niiden käypään arvoon.

Osakesäästötilin verokohtelua tulee kehittää

Julkisessa keskustelussa on ollut esillä 50 000 euron niin sanottu raja-arvo. Tämän summan on esitetty olevan pienehkö. Toiseksi kritiikkiä on esitetty sen suhteen, että osakesäästötilin kautta ei ole mahdollista sijoittaa esimerkiksi sijoitusrahastoihin.

Valittua 50 000 euron maksimimäärää tukee hallituksen esityksessä mainitut tavoitteet, joiden mukaan esityksen tavoitteena on osaltaan edistää kotitalouksien ja ylipäänsä piensijoittajien aktiivista säästämistä ja sijoittamista sekä lisätä kotitalouksien saatavilla olevien kiinnostavien sijoitusmuotojen tarjontaa.

On tärkeää, että osakesäästötili koetaan mahdollisimman pikaisesti tarkoituksenmukaiseksi sekä palveluidentarjoajien että myös asiakkaiden kannalta. Osakesäästötili on niin hyvä sijoitusinstrumentti, että sen menestyksen eteen ei saa asettaa liikaa lainsäädännöllisiä esteitä, kuten mainittua 50 000 euron raja-arvoa. Voisi olla loppujen lopuksi kaikkien etu – myös piensijoittajien – että raja-arvoa nostetaan nopeasti. Näin voisi parhaiten toteutua lainsäädännön keskeisin tavoite, että piensijoittajat ryhtyisivät osakesijoittajiksi.

Toiseksi kun tavoitteena on nimenomaan piensijoittajien sijoitustoiminnan aktivoiminen, keskeistä olisi kiinnittää huomiota riskinhallinnallisiin kysymyksiin. Vaikka ensisijaisena tavoitteena on toki lisätä suoraa osakesijoittamista, riskinhallinnalliset syyt mielestäni tukevat erityisesti piensijoittajien kohdalla sitä, että sallittuina sijoituskohteina voisi olla myös sijoitusrahastot. Edellä lausutun vuoksi tulisikin vakavasti miettiä sitä, että mahdollisimman pian lain voimaantultua tarkasteltaisiin sitä, olisiko sittenkin tarkoituksenmukaista lisätä sallittuihin sijoituskohteisiin sijoitusrahastot.

Säästöhenkivakuutus ja kapitalisaatiosopimus yritysvarallisuutena

Keskeisinä kysymyksinä elinkeinoverotuksessa ovat olleet ainakin seuraavat kysymykset: Mihin tulolähteeseen varallisuuserä kuuluu? Miten veronalainen tulo lasketaan ja tappio vähennetään?

Niissä tilanteissa, joissa säästöhenkivakuutus tai kapitalisaatiosopimus on liittynyt yrityksen sijoitustoimintaan, verotuskäytännössä on useasti katsottu, että edellä mainituissa muodoissa harjoitettu sijoitustoiminta on passiivista varojen sijoittamista. Siksi niiden on katsottu kuuluvan henkilökohtaiseen tulolähteeseen. Tästä voidaan olla perustellusti toistakin mieltä.

Mihin tulolähteeseen varallisuuserä kuuluu? miten veronalainen tulo lasketaan ja tappio vähennetään?

Niiden yhteisöjen kohdalla, joiden osalta henkilökohtainen tulolähde poistuu, tilanne muuttuu. Kysymys kuuluukin vastaisuudessa, mihin omaisuuslajiin säästöhenkivakuutus tai kapitalisaatiosopimus kuuluu.

Erityisesti niiden tilanteiden osalta, joissa vakuutus tai kapitalisaatiosopimus on kuulunut henkilökohtaiseen tulolähteeseen, on saatettu joutua niiden ongelmien eteen, minkä vuoksi henkilökohtaisesta tulolähteestä muun muassa osakeyhtiöiden (pois lukien asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöt) luovuttiin.

Muu omaisuuslaji ja tappioiden vähennyskelpoisuus

Vastaisuudessa erityisesti henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluneet vakuutukset ja kapitalisaatiosopimukset kuuluvat käytännössä joko rahoitusomaisuuteen tai uuteen omaisuuslajiin eli ”muu omaisuus” (EVL 12 a). Viimeksi mainittu merkitsee käytännössä sitä, että mahdollisten tappioiden vähentäminen onnistuu jo tappiovuoden verotuksessa, jos yrityksellä on muuten voitollinen elinkeinotoiminnan tulolähde. Tämä on huomattava ja merkittävä parannus suhteessa aikaisempaan lainsäädäntöön. Onneksi muun omaisuuslajin tappioiden vähennyskelpoisuutta elinkeinotoiminnan tulolähteen muiden omaisuuslajien voitollisesta tuloksesta laajennettiin siitä, mikä oli hallituksen esitysluonnoksen ensimmäiset versiot.

Osittaisen takaisinoston verokohteluun muutos

Merkittävä muutos suhteessa aikaisempaan oikeustilaan on tuoton ja sen jaksottamisen verokohtelu. Ennen verovuotta 2020 verovelvollinen sai valita vakuutuksen tai kapitalisaatiosopimuksen osittaisen takaisinoston tilanteessa, nostaako hän pelkästään voittoa, pääomaa vai valitsemassaan suhteessa sekä pääomaa että kertynyttä voittoa. Tämä mahdollisti osittaisen takaisinoston tilanteessa tarkoituksenmukaisen tuoton jaksottamisen. Enää edellä mainittu valinnanvapaus ei ole mahdollista vaan tuoton verotuksessa on siirrytty vuoden 2020 alusta lukien suhteellisen tuoton verotukseen (ks. EVL 5 §:n kohdat 14 ja 15, EVL 8.1 §:n 21 ja 22 kohdat ja EVL 27 g §). Edellä on esitetty osakesäästötilin kohdalla esimerkin avulla se, mitä tarkoitetaan ns. suhteellisen tuoton verotuksella.

Vakuutuskuoren sivuuttamista koskevat säännökset

TVL 35 b §:ssä on säännökset vakuutuskuoren sivuuttamista koskevista säännöksistä. Tämä tarkoittaa verotuksellisesti sitä, että vakuutuksen tai kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuutena oleville sijoituskohteille kertyneet tuotot verotetaan verovelvollisen sen vuoden tulona, jona tuotot ovat kertyneet vakuutusyhtiölle ja ne ovat pykälässä tarkemmin säädetyllä tavalla olleet verovelvollisen nostettavissa. Tuotot verotetaan siten verovelvollisen tulona, vaikka hän ei olisi nostanut euroakaan vakuutuksesta tai kapitalisaatiosopimuksesta.

Hallituksen perusteluissakin todetaan nimenomaisesti, että TVL 35 b § mukainen verotus on realisointiperiaatteen vastaista ja kansainvälisesti hyvin poikkeuksellista, mutta uusi säännös on perusteltu vaihtoehto puuttua keinotekoisluonteisiin vakuutusjärjestelyihin. Lainsäätäjä on katsonut tarpeelliseksi säätää nimenomaisen sivuuttamista koskevan säännöksen eikä tukeutua esimerkiksi voimassa olevaan VML 28 §:n veronkiertosäännökseen.

Kansainvälisen vero-oikeuden kysymykset ovat jääneet hyvin ohuelle huomiolle.

TVL 35 b § on hyvin monestakin näkökulmasta vero-oikeuden perusperiaatteiden vastainen. Ensinnäkin TVL 35 b § tulee käytännössä sovellettavaksi tilanteisiin, joihin ei liity minkäänlaisia verotuksellisesti keinotekoisia piirteitä. Samalla se merkitsee sitä, että verovelvollista verotettaisiin tulosta, jota hänen ei TVL 110.1 §:n nojalla vielä ole katsottava saavansa vallintaansa. Se, että jokin tuloerä on mahdollisesti nostettavissa (ks. TVL 35 b.1 §), on täysin eri asia kuin se, että tulo on saatu vallintaan.

Kansainvälisen vero-oikeuden kysymykset ovat jääneet hyvin ohuelle huomiolle. Erityisesti tämä koskee EU-oikeudellista tarkastelua, oli sitten kysymys niin sanotuista perusvapauksista tai siitä, miten EUT:n käytännössä nykyään suhtaudutaan veronkiertosäännöksiin.