Sosiaalihuollon arvonlisäverotus 

Verottomuuden edellytykset

Yksityisen toimijan tarjoaman palvelun verottomuuden edellytyksenä on, että toiminta on luonteeltaan sosiaalihuoltoa, palvelujen suoritukset ja tavaroiden luovutukset tapahtuvat sosiaalihuoltoon oikeutetuille henkilöille ja palvelujen tuottaminen on sosiaaliviranomaisen valvomaa. Suoritettavien palvelujen tarve tulee lisäksi ilmetä sosiaalihuoltoon oikeutetun kanssa laaditusta palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muusta vastaavasta suunnitelmasta. Lisäksi palvelun tuottamisesta sosiaalihuoltoon oikeutetulle tulee olla kunnan sosiaaliviranomaisen tekemä päätös tai kyseisen henkilön kanssa solmittu palvelusopimus. Yksityisellä palveluntarjoajalla tulee olla myös laadittuna omavalvontasuunnitelma. Jokaisen edellä mainitun edellytyksen tulee täyttyä samanaikaisesti.

Sosiaalihuoltopalvelun luonne

Palvelun luonnetta tai sitä, minkälaisia tavaroita verottomuus koskee, ei ole tarkemmin määritelty tai rajattu arvonlisäverolaissa (AVL 30.12.1993/1501). AVL 38 §:n mukaan sosiaalihuollolla tarkoitetaan kaikkea sellaista toimintaa, jonka tarkoituksena on huolehtia lasten ja nuorten sekä iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden huollosta ja muista palveluista ja tukitoimista, päihdehuollosta sekä muusta vastaavasta toiminnasta. Sosiaalihuoltona pidetään myös lain nojalla järjestettäviä tai valtion varoin avustettuja tulkkauspalveluja kuulo-, kuulonäkö- tai puhevammaisille.

Pitkään oli epäselvää päivähoidon ja esiopetuksen verottomuuden kategorisointi, eli toisin sanoen se, tulisiko niitä pitää verottomana sosiaalihuoltoa vai koulutusta koskevan vapautuksen perusteella. Oikeustilan selkeyttämiseksi ja sääntelyn ajantasaistamiseksi varhaiskasvatus (toisin sanoen päivähoito ja esiopetus) on vuoden 2019 alusta lähtien säännelty omana säännöksenä verottomaksi (AVL 38 a ja 38 b §). Muutos ei vaikuttanut verottomuuden laajuuteen.

Sosiaalihuoltoa voivat olla kaikki sellaiset palvelut ja tavaroiden luovutukset, joita sosiaalihuoltoon oikeutettu tarvitsee oman toimintakykynsä alentumisen johdosta. Palvelu voi muodostua esimerkiksi asumispalvelusta, ateriapalvelusta, siivouspalvelusta, avustajapalvelusta ja jopa lumenluonnista. Ratkaisevaa on, että sosiaalihuoltona suoritettavan palvelun tarve on arvioinnin perusteella todettu ja kirjattu henkilöä koskevaan palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muuhun vastaavaan suunnitelmaan. Kyseinen suunnitelma on asiakkaan ja sosiaalihuollon toteuttajan välinen toimintasuunnitelma. Yleensä suunnitelman laatii sosiaalihuollon järjestäjänä toimivan kunnan sosiaalityöntekijä tai lääkäri, mutta suunnitelma voidaan laatia myös asiakkaan ja yksityisen sosiaalihuoltopalvelujen tarjoajan välillä.

Alihankintatilanteissa suunnitelma laaditaan palvelukokonaisuuden tuottajan ja sosiaalihuoltoon oikeutetun välillä, jolloin alihankkijan tuottamat palvelut sekä niiden tarve tulee olla mainittuna kyseisessä suunnitelmassa.

Sosiaalihuoltoon oikeutettu

Palvelusuorituksen tai tavaraluovutuksen arvonlisäverottomuus edellyttää, että kohteena on henkilö, jonka toimintakyky on alentunut iän, vamman tai muun sellaisen johdosta. Ratkaisevaa on lisäksi, että palvelu suoritetaan suoraan ja välittömästi sosiaalihuoltoon oikeutetulle, taikka että tavara luovutetaan tällaiselle henkilölle. Jos palvelusuorituksen taustalla tai perusteena olisi sosiaalihuoltoon oikeutettu henkilö, mutta palvelusuoritus liittyisi vain välillisesti kyseiseen henkilöön, ei verottomuudelle ole perusteita. Tällainen tilanne voisi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, jos kunta tilaisi huostaanotetun ja perheeseen sijoitetun lapsen sijaisperheelle koulutuksen, arvioinnin tai muun vastaavan erillisen palvelun.

Sosiaaliviranomaisen valvonta

Arvonlisäverolain mukaan sosiaalihuollon verottomuuden edellytyksenä on, että palvelujen tuottaminen on sosiaaliviranomaisen valvomaa. AVL:a koskevan hallituksen esityksen (HE 88/1993) mukaan 37 ja 38 §:ssä tarkoitettuja toimintaa valvovia sosiaaliviranomaisia ovat lääninhallitus (nykyään Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira tai sen alaisena toimiva aluehallintovirasto, AVI) ja kunnan sosiaalilautakunta. Myös oikeuskäytännössä kysymyksessä olevina valvovina sosiaaliviranomaisina on katsottu voivan toimia ainoastaan aluehallintovirasto tai jos palveluntuottaja tarjoaa palveluja useamman aluehallintoviraston alueella, Valvira. Kotipalvelun ja kotipalvelun tukipalvelujen osalta sosiaaliviranomaisena toimii kunnan sosiaalihuollosta vastaava toimielin, kuten kunnan tai kaupungin sosiaalilautakunta, perusturvalautakunta tai sosiaali- ja terveyslautakunta.

Viimeaikaisia oikeuskäytännön linjauksia verottomuuden edellytysten täyttymisestä

Oikeuskäytännössä on viime vuosina annettu useampi maininnan arvoinen päätös, joissa on ollut kyse sosiaaliviranomaisen valvontaa koskevan ehdon täyttymisestä ja palvelun kohdistumisesta välittömästi sosiaalihuoltoon oikeutettuun henkilöön.

Kotouttamislainsäädännön perusteella toteutettava lastensuojelu

KHO:n linjasi 9.4.2019 antamassaan vuosikirjapäätöksessä (KHO:2019:45), että yleishyödyllisenä yhteisönä toimivan A:n turvapaikkaa hakeville ja oleskeluluvan saaneille ilman huoltajaa Suomeen saapuneille alaikäisille lapsille ja nuorille kotouttamislain perusteella tarjottavaa perheryhmäkotipalvelua, tukiasuntolapalvelua ja tuettua asumispalvelua ei voitu pitää verottomana sosiaalihuoltona, koska kyseistä toimintaa valvoi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus). Vaikka ratkaistavana olevassa tapauksessa A:n kyseiseen palvelutoimintaan liittyi lastensuojelulain perusteella toteutettavaa toimintaa, jota valvoi AVI, KHO:n mukaan toiminta kuului pääsääntöisesti ELY-keskuksen valvonnan piiriin, eikä palvelun tarjoajaa siten merkitty AVIn rekisteriin. Näin ollen KHO katsoi, että toimintaa ei voitu myöskään pitää arvonlisäverottomana sosiaalihuoltona.

Huomion arvoisina seikkoina voidaan pitää sitä, että keskusverolautakunta (KVL) oli katsonut toiminnan arvonlisäverottomaksi sosiaalihuolloksi ja KHO:n kumoava päätös syntyi äänestystuloksena 3–2. Äänestyslausunnon mukaan kysymyksessä olevien palvelujen olennaisena sisältönä oli huolehtia lasten ja nuorten huollosta AVL 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ja tätä toimintaa valvoi AVI lastensuojelulaissa säädettyjen edellytysten täyttymisen osalta. Näin ollen eriävän mielipiteen esittänyt oikeusneuvos katsoi toiminnan olevan sosiaaliviranomaisen valvomaa riippumatta siitä, oliko A merkitty kyseisten palvelujen tuottajana yksityisten sosiaalipalvelujen antajien rekisteriin. Eriävän mielipiteen esittäneen oikeusneuvoksen äänestyslausunto oli samansisältöinen kuin esittelijäneuvoksen esitys asian ratkaisemiseksi. Kuten sanottua, KHO:n lopputulos oli kuitenkin toisen suuntainen.

Palveluntarjoajan näkökulmasta KHO:n päätöstä voidaan pitää vähintäänkin hämmentävänä. Asiaa kärjistäen voitaisiin esittää kysymys, onko yksityisen palveluntarjoajan toiminnan arvonlisäverollisuus tarkoitettu todellakin olevan eri riippuen siitä, onko lastenhuollon kohteena oleva alaikäinen lapsi syntyperäinen suomalainen vai turvapaikanhakija, joka niin ikään kuuluu Suomen lastensuojelun piiriin.

Aterioiden kuljetuspalvelun tarjoaminen alihankintana

Keskusverolautakunta antoi 17.6.2020 ratkaisun 22/2020 koskien aterioiden kuljetuspalvelua. Tapauksessa oli kyse yhtiön tarjoamasta aterioiden kuljetuspalvelusta, jota se myi kunnille ja yksityisille sosiaalihuoltopalvelujen tarjoajille. Ratkaistavana olevassa asiassa oli kyse sosiaalihuoltoon oikeutetun henkilön kotiin toimitettavien aterioiden kuljetuksista sekä aterioiden kuljetuksista sosiaalihuoltolain piirissä oleviin laitoksiin.

Ratkaisussa mainitaan taustatietoina, että yhtiö ei itse valmistanut kuljetettavia aterioita, vaan kuljetuspalvelun ostava kunta tai yksityinen sosiaalipalvelujen tarjoaja valmisti ateriat itse tai osti valmistuksen alihankintana. Lisäksi todetaan, että kuljetuspalvelujen tuottaminen perustui kirjalliseen sopimukseen kunnan tai yksityisen sosiaalipalvelujen tarjoajan kanssa, eikä yhtiö siten myynyt ateriakuljetuspalvelua omissa nimissään suoraan sosiaalihuoltoon oikeutetuille henkilöille tai muille toimijoille. Näissä olosuhteissa KVL katsoi, että yhtiön alihankintana suorittama aterian kuljettaminen sosiaalihuoltolain piirissä olevaan laitokseen tai sosiaalihuoltoon oikeutetun henkilön kotiin ei ollut arvonlisäverotonta sosiaalihuoltoa, vaan palvelusta tuli suorittaa arvonlisävero. Merkitystä ei ollut sillä, osallistuiko kuljetuksen suorittava kuljettaja aterian valmisteleviin tehtäviin, kuten jakelutehtäviin tai sillä, että kuljettaja kysyi ja tarkkaili sosiaalihuoltoon oikeutetun henkilön terveydentilaa ateriatoimituksen yhteydessä.

Ratkaisu sai lainvoiman KHO:n 1.4.2021 antamalla päätöksellä (KHO 1.4.2021 taltio H1124, ei muutosta). Päätökset olivat molemmissa vaiheissa yksimielisiä.

Sosiaalihuollon henkilöstön vuokraaminen

Keskusverolautakunta antoi 14.12.2021 ratkaisun koskien yhtiö A:n alihankintapalveluna suorittamaa henkilöstön asettamista samaan konserniin kuuluvan yhtiön toimintayksikön käyttöön sosiaalihuoltopalvelujen tuottamiseksi. A:n henkilöstöä työskenteli toisen konserniyhtiön toimintayksikössä aina tarpeen mukaan niin, että toimintayksiköltä vaadittava henkilöstömitoitus täyttyi.

Taustatietojen perusteella A oli merkitty toiminnastaan Valviran ja aluehallintovirastojen ylläpitämään Valveri-rekisteriin yksityisenä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottajana ja yhtiöllä oli omavalvontasuunnitelma. Taustatietojen perusteella A:n toiminta oli siten lupaviranomaisen valvomaa.

A:n toimi alihankkijana konserniyhtiölle, jolla oli lupa ympärivuorokautisten sosiaalihuoltopalvelujen tuottamiseen sekä palvelusuunnitelmat sosiaalihuoltoon oikeutettujen asiakkaidensa kanssa. A:n henkilöstön tekemä työ oli hoito- ja hoivatyötä, ja henkilöstön toimenpiteet kohdistuivat välittömästi sosiaalihuoltoon oikeutettuihin henkilöihin.

KVL katsoi hakemuksessa esitetyissä olosuhteissa tosiasiallisesti olevan kyse A:n toiselle konserniyhtiölle suorittamasta työvoiman vuokrauksesta. KVL ei valitettavasti mainitse ratkaisussaan tarkemmin, mitkä hakemuksessa esitetyt olosuhteet se katsoi ratkaiseviksi. Ratkaisun lopputulokseen johtaneet olosuhteet jäävät siten epäselviksi. Ratkaisu ei ole lainvoimainen, joten toivottavasti KHO:n päätöksestä tulevat ilmenemään tarkemmin lopputulokseen vaikuttavat seikat.

Sijaisperhepalvelu

Oikeusasteissa on ollut vireillä jo muutaman vuoden ajan ainakin kaksi tapausta liittyen niin sanottuun sijaisperhepalveluun, jonka keskeisenä ja pääasiallisena sisältönä on sijaisperhehoidon toteuttaminen huostaanotetulle lapselle. Kyseiseen kokonaispalveluun sisältyy toimenpiteitä, kuten perheen rekrytointia, kouluttamista ja sijoitusaikaista tukemista, jotka toteutetaan välttämättömänä osana sijoitetun lapsen tarpeisiin suunnattua sijaisperhehoitopalvelua. Kyseessä eivät siten ole lapsen perheeseen sijoittamiseksi ja sijoittamisen aikana toteutettavasta palvelusta erilliset rekrytointi, koulutus- tai muut vastaavat palvelut, vaan nämä palvelut ovat osa laajempaa sijaisperhepalvelukokonaisuutta. Tätä kirjoitettaessa kyseiset valitusasiat ovat edelleen vireillä KHO:ssa ja lastensuojelualan yksityiset sosiaalipalvelujen tarjoajat toimivat epäselvässä oikeudellisessa tilassa.

Valviran kannanottopyynnön johdosta sosiaali- ja terveysministeriö (STM) vahvisti edellä kuvatun sijaisperhepalvelun ja siihen liittyvien tukipalvelujen luonteen sosiaalihuoltopalveluna 29.10.2021 Valviralle antamassaan vastauksessa. Vastauksessa todetaan, että perhehoidon järjestäminen tulee nähdä kokonaisuutena, jolla taataan perhehoidossa olevan asiakkaan yksilöllisiä tarpeita vastaava sosiaalihuollon palvelu. Täten sijaisperhepalvelussa on STM:n mukaan kyseessä yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa tarkoitettu yksityinen sosiaalipalvelu, joka tulee rekisteröidä lain 25 §:n mukaisesti. Vastaavaan lopputulokseen tultiin tukiperhepalvelujen osalta.

STM:n lausunnon perusteella tulisi olla selvää, että kysymyksessä on kokonaispalvelu, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tarjota sosiaalihuoltoon oikeutetulle henkilölle eli huostaanotetulle lapselle sijaisperhe ja että palvelun kohteena on huostaanotettu lapsi. Näillä perusteilla kyseessä olisi katsottava olevan arvonlisäveroton sosiaalihuolto.