CTA Paikka

Palkkaa vai osinkoa – veroseuraamusten näkökulmasta

Vertailtaessa osingon ja palkan edullisuutta yrittäjän ja yrityksen näkökulmasta pitää kiinnittää erityistä huomiota veroseuraamuksiin. Kysymyksessä on Tilisanomissa 5/2007 julkaistun artikkelin päivitys. Verosäännösten muuttuessa sekä tekstiosiot että verojen edullisuuslaskelmat on päivitetty nykysäännösten mukaisiksi.
12.12.2012

Kari Alhola KTM, Fiscales Oy

Kuva Dreamstime

Palkka voi olla joissain tapauksissa jopa verovapaata osinkoa keveämmin verotettava vaihtoehto, kun huomioon otetaan kokonaisuus (yrittäjä ja hänen oma yrityksensä). Palkan ja osingon erilaisen käyttäytymisen ymmärtäminen yrittäjän ja yrityksen verotuksessa ovat tärkeitä lähtökohtia, kun vertaillaan palkan ja osingon edullisuutta. Verosuunnittelua ajatellen muuttujia on useita. Lisäksi erilaisilla ratkaisuilla saattaa olla vaikutusta myös esimerkiksi nettovarallisuuden kertymiseen. Varojen nostoajankohdalla on myös omat vaikutuksensa.Palkan ja osingon erilainen käyttäytyminen yrittäjän ja yrityksen verotuksessa johtaa jo sinänsä verosuunnittelutarpeeseen. Palkka on yritykselle vähennyskelpoista, mutta osinko ei. Tässä mielessä palkka on yritykselle osinkoa ”edullisempi” vaihtoehto. Palkkaan liittyy tosin aina sivukuluja – vähintään sosiaaliturvamaksu (v. 2012 se on 2,12 %).Palkka verotetaan omistajayrittäjän kädessä käytännössä aina ankarammin kuin osinko. Tämä johtuu siitä, että perustapauksessa osinko on enimmilläänkin veronalaista vain 70-prosenttisesti, kun palkka on aina 100-prosenttisesti veronalaista (ansiotuloa) saajalleen. Tässä tarkastellaan nimenomaan kokonaistilannetta, eli viime kädessä edullisuutta pohdittaessa ratkaisevinta on se, miten käy kokonaisuudelle – omistajayrittäjälle ja hänen yritykselleen.NettovarallisuusvaikutusSe, nostetaanko varat yhtiöstä palkkana vai osinkona, ei sinänsä vaikuta nettovarallisuuden kertymiseen. Eli jos yhtiö ”tyhjennetään”, nettovarallisuus pysyy samana riippumatta siitä, tyhjennetäänkö yhtiö palkanmaksulla vai osingoilla. Sen sijaan – kuten jäljempänä osoitetaan – jos tavoitteena on tietyn suuruinen yrittäjän käteen jäävä rahamäärä, osinko on yleensä nettovarallisuusvaikutuksiltaan parempi. Erityisesti tämä pitää paikkaansa sitä paremmin, mitä suurempi rahantarve on.Tämä johtuu siitä, että kun ansiotulo verotetaan progressiivisesti, palkan määrän on oltava suurissa tuloluokissa ansiotulo-osinkoakin suurempi, ja siten palkka syö nettovarallisuutta tällaisissa tapauksissa enemmän. Toteamisen arvoista on myös se, että osingon nostamisen verotus riippuu osittain verovuotta edeltäneen vuoden nettovarallisuudesta (osakkeen matemaattisesta arvosta), kun taas palkan veroseuraamukset eivät ole millään tavoin riippuvaisia nettovarallisuudesta.Esimerkkien lähtökohdatAsiakokonaisuutta lähestytään useiden esimerkkien avulla. Esimerkeissä verojen laskennassa on käytetty vuoden 2012 verosäännöksiä (esim. vuoden 2012 valtion progressiivinen tuloveroasteikko). Kunnallisverojen liitännäisineen (kunta, seurakunta sekä ns. sava-maksu eli sairaanhoito- ja päivärahamaksu) oletetaan olevan 22 %. Laskelmissa on oletettu, että muut tulot ovat yhtä suuret kuin vähennykset, joten vähennyksiä ei ole erikseen käsitelty eikä eroteltu. Esimerkeissä laskelmat on tehty niin sanotusta yhden henkilön osakeyhtiöstä, jossa omistajayrittäjä on niin sanottu YEL-yrittäjä, jolloin palkan sivukuluiksi on katsottu vain sosiaaliturvamaksu. Laskelmissa sosiaaliturvamaksuprosenttina on käytetty vuoden 2012 sosiaaliturvamaksuprosenttia eli 2,12 % ja se on otettu verojen luonteisena eränä laskelmissa huomioon.Pienillä tulotasoilla palkka on verovapaata osinkoa edullisempiPienillä tulotasoilla palkanmaksu on jopa verovapaata osinkoa edullisempi. Artikkelin oletuksilla osakeyhtiön 24,5 %:n verokanta toteutuu noin 18 541 euron palkalla, eli raja kulkee 14 295 euron nettorahantarpeen kohdalla. Seuraava esimerkki havainnollistaa asiaa.Esimerkki 1Esimerkki osoittaa, että verorasitus on samansuuruinen, nostetaanpa varat sitten palkkana tai verovapaana osinkona (edellyttää riittävää nettovarallisuutta). Molemmissa tapauksissa (esimerkin oletuksin) verojen määrä on sentilleen sama ja käteen jäävä määrä 14 295 euroa. Jollei omistajayrittäjällä ole muita ansiotuloja, pieni palkanmaksu on mielekäs varojen nostotapa, vaikka vaihtoehtona olisi mahdollisuus saada yhtiöstä vastaava määrä verovapaasti osinkoja. Verovapaasta osingostahan vain yhtiö maksaa veron (24,5 %). Huomionarvoista on, että vaikka varat jätettäisiin yhtiöön, verojen määrä ei pienene.Ylimenevältä rahan tarpeen osalta tulee tehdä palkan ja osingon noston kannattavuudesta edullisuuslaskelmia. Käytännössä palkan maksu on tällöin yleensä edullisempi vaihtoehto, jos osinko tulee nostettavaksi ansiotulo-osinkona ja palkan sivukuluina on vain sosiaaliturvamaksu (ns. YEL-yrittäjä).Esimerkit 2–5Esimerkeissä 2–5 yrityksen verotettava tulo on 40 000 euroa ennen palkanmaksua. Yrittäjän rahantarve on sellainen, että yhtiö tulisi tyhjentää. Esimerkeissä nettovarallisuus on nolla (0). ”Tyhjennysvaihtoehtoina”

  • esimerkissä 2 kaikki palkkana
  • esimerkissä 3 kaikki osinkona
  • esimerkissä 4 palkkana 20 000 euroa (eli puolet tuloksesta ennen palkkaa ja veroja) ja loput osinkona
  • esimerkissä 5 ansiotulo-osinkona 20 000 euroa (eli vastaavasti kuin esimerkissä 4 palkkana nostettiin).

Esimerkit 2–5 osoittavat, että tilanteessa, jossa nettovarallisuutta ei ole, yrityksen ”tyhjentäminen” palkanmaksulla on edullisin tapa. Kaikkein epäedullisin tapa taas on ”tyhjentää” yritys ansiotulo-osingolla. Esimerkit 4 ja 5 osoittavat, että palkan ja osingon yhdistelmässä parhaan tuloksen antaa sellainen vaihtoehto, jossa palkan määrä on ansiotulo-osinkoa suurempi.Esimerkit 6–9Esimerkeissä 6–9 yrityksen verotettava tulo on edelleen 40 000 euroa ennen palkanmaksua. Yrittäjän rahantarve on niin ikään edelleen sellainen, että yhtiö tulisi tyhjentää, mutta esimerkeissä nettovarallisuus on niin suuri, että osinko saadaan kulloinkin verovapaana. ”Tyhjennysvaihtoehtoina”

  • esimerkissä 6 kaikki palkkana (eli kuten esimerkki 2, koska nettovarallisuus ei vaikuta palkanmaksun edullisuuteen)
  • esimerkissä 7 kaikki osinkona
  • esimerkissä 8 palkkana 20 000 euroa (eli puolet tuloksesta ennen palkkaa ja veroja) ja loput osinkona
  • esimerkissä 9 pääomatulo-osinkona 20 000 euroa (eli vastaavasti kuin esimerkissä 4 palkkana nostettiin).

Esimerkit 6–9 todistavat osaltaan sitä, että pieni palkanmaksu on edullinen tapa siinäkin tapauksessa, että osinko on kokonaisuudessaan mahdollisuus saada verovapaana. Esimerkki 9 havainnollistaa tätä hyvin. Optimipalkan määrä on juuri progressiivisen tuloveroasteikon alarajan alapuolella. Kun taas palkan määrää lisätään, huomataan, että tietyssä pisteessä se tulee epäedullisemmaksi kuin verovapaa osinko. Jos palkanmaksua nostetaan noin 18 540 euroon, näin tapahtuu (kuten esimerkki 1 osoittaa).Toiseksi paras vaihtoehto on nostaa varat verovapaana osinkona (esimerkki 7). Kolmanneksi edullisin vaihtoehto on nostaa palkkaa hieman enemmän kuin esimerkissä 9. Esimerkkien tilanteessa epäedullisin vaihtoehto on jättää käyttämättä verovapaa osinkomahdollisuus eli nostaa kaikki varat palkkana (esimerkki 6).Varakkaissakin yhtiöissä palkanmaksu kannattaaJo edellä olevat esimerkit osoittavat, että palkanmaksu ei suinkaan ole täysin poissuljettu vaihtoehto, kun haetaan optimaalisinta varojen nostamisen muotoa. TVL:n 33b §:n mukaisesti vuodesta 2012 alkaen enimmäismääräinen verovelvollisen verovapaa osinko vuosittain on 60 000 euroa (aikaisemmin
90 000 euroa). Tämä edellyttää, että osingonsaajan osakkeiden matemaattinen arvo (nettovarallisuusosuus) on vähintään 666 667 euroa. Siltä osin kuin verovelvollisen saamien osinkojen määrä ylittää 60 000 euroa, osingosta 70 % on saajalleen veronalaista pääomatuloa. Jos kuitenkin nostettavan osingon määrä on enemmän kuin 9 % nettovarallisuusosuudesta, ylittävä osa verotetaan saajan kädessä 70-prosenttisesti ansiotulona.Mielenkiintoinen kysymys on, olisiko palkanmaksu mielekäs vaihtoehto siinäkin tapauksessa, että omistajayrittäjän rahantarve on tasan 60 000 euroa ja se hänellä olisi mahdollisuus nostaa verovapaana. Seuraava esimerkki osoittaa, että kyllä on.Esimerkit 10–12Esimerkeissä 10–12 verotettava tulo ennen palkkaa ja veroja on 79 470 euroa ja oletetaan, että nettovarallisuutta on 666 667 euroa. Esimerkissä 10 nostetaan 60 000 euron verovapaa osinko. Esimerkeissä 11 ja 12 palkkaa nostetaan enintään 18 540 euroa, ja loput nostetaan verovapaana osinkona. Noin 18 540 euron palkka johtaa esimerkin 1 mukaisesti juuri 24,5 %:n veroon. Esimerkissä 12 palkkaa nostetaan juuri alle valtion progressiivisen tuloveroasteikon alarajan (eli alle 16 100 euroa v. 2012).Esimerkit 10–12 osoittavat, että vaikka omistajayrittäjällä, jolla rahantarve on 60 000 euroa, olisi mahdollisuus nostaa se verovapaana, on kokonaisuus huomioon ottaen mielekästä nostaa osa varoista palkan muodossa. Parhaaseen tulokseen päästään esimerkin tilanteessa, kun nostetaan palkkana hieman alle progressiivisen tuloveroasteikon alarajan, joka vuonna 2012 on 16 100 euroa, verran palkkaa. Esimerkit 10 ja 11 johtavat verorasitukseltaan molemmat samaan lopputulokseen.Seuraavissa esimerkeissä tarkastellaan tilanteita, joissa nostetaan ensin maksimimääräinen verovapaa osinko ja ylittävältä osin tarkastellaan palkan ja osingon edullisuutta.Esimerkit 13–15Esimerkeissä 13–15 yrityksen verotettava tulo on 120 000 euroa ennen palkanmaksua. Yrittäjän rahantarve on 80 000 euroa ja nettovarallisuus on
666 667 euroa, joka siis mahdollistaa 60 000 euron verovapaan osingon. Esimerkissä 15 nettovarallisuus on niin korkea, että se kattaa 9 % osingon määrästä.Erikseen ei ole esitetty esimerkkiä siitä, että koko summa nostettaisiin palkkana, koska esimerkiksi jo 60 000 euron nettopalkka edellyttää noin
100 000 euron bruttopalkkaa, joka esimerkin oletuksilla saadaan ulos 24,5 %:n yhtiöverokannalla, koska nettovarallisuutta on 666 667 euroa. Sen sijaan tarkastellaan tilannetta, jossa rahantarve ylittää 60 000 euroa ja pohditaan, kannattaako ylittävä osa nostaa palkkana vai ansiotulo-osinkona.Huomionarvoista on myös, että ylittävän osan määrä riippuu siitä, nostetaanko se palkkana vai osinkona. Esimerkissä 13 ylittävä osa nostetaan osinkona ja esimerkissä 14 vastaavasti palkkana. Kun 60 000 euron ylittävä osa nostetaan osinkona, on osingon oltava 23 687 euroa yli 60 000 euron verovapaan osingon. Kun ylittävä osa nostetaan palkkana, bruttopalkan määrän tulee olla 26 996 euroa. Esimerkissä 15 tarvittava määrä nostetaan osinkona, mutta nettovarallisuutta on ”riittävästi” ja mahtuu siten 9 %:n sisään nettovarallisuudesta. Tarvittava osingon määrä on tällöin noin 25 225 euroa yli 60 000 euron verovapaan määrän. Kaikissa vaihtoehdoissa yrittäjän käteen tavoitellaan jäävän 80 000 euroa. Esimerkit osoittavat jälleen, että palkka on ansiotulo-osinkoa edullisempi vaihtoehto. Tärkeä huomio sen sijaan on se, että varojen nostaminen pääomatulo-osinkona ylittävältä osin on kaikkein epäedullisin. Tämä johtuu siitä, että ylittävä osa on tässä sen verran pieni, että sekä palkan että ansiotulo-osingon verokanta ei nouse suhteellisen pääomatulo-osingon veron tasolle (30 %:iin). Esimerkki 15 poikkeaa esimerkeistä 13 ja 14, koska siinä oletettiin, että nettovarallisuus on korkeampi ja siten pääomatulo-osinko on mahdollinen.Esimerkkejä tarkastellessa saattaa tulla mieleen, että jos rahantarve on vieläkin korkeampi, muuttuuko ansiotulo-osinko jossain vaiheessa palkkaa edullisemmaksi. Kokonaisuus huomioon ottaen tämä raja ei tule ihan heti vastaan, paitsi tilanteessa, jossa palkanmaksu ei enää pienennä yrityksen verotettavaa tuloa. Raja menee siis käytännössä siinä kohdassa, jossa ”nettotulos” menee nollaksi. Tietysti tällöinkin tappiot voidaan ajatella hyödynnettävän myöhempinä vuosina, jolloin verosuunnittelullisesti tällainenkin palkanmaksu voi olla ansiotulo-osinkoa edullisempi. Palkkavaihtoehdossa on syytä aina ottaa huomioon tämä rajoite.Sen sijaan pääomatulo-osinko tulee palkkaa edullisemmaksi melko nopeasti. Seuraavat esimerkit havainnollistavat tätä vertailua.Esimerkit 16–17Esimerkeissä 16 ja 17 yrityksen verotettava tulo on 180 000 euroa ennen palkanmaksua, mutta yrittäjän rahantarve on noin 100 000 euroa ja nettovarallisuus on niin suuri, että paitsi 60 000 euron verovapaa osinko mahdollistuu niin lisäksi jaettava osinko mahtuu 9 %:n nettovarallisuuden sisään. Kysymys on siis siitä, onko ylittävän käteen jäävän osuuden määrä (eli noin 40 000 euroa nettona) edullisempaa nostaa palkkana vai pääomatulo-osinkona. Jotta nettona käteen jää edellä mainittu määrä, edellyttää se palkkaa noin 61 500 euroa tai vaihtoehtoisesti pääomatulo-osinkoa 50 600 euroa.Esimerkit 16 ja 17 osoittavat, että palkanmaksu on jopa pääomatulona verotettavaa osinkoa mielekkäämpi vaihtoehto melko suurillakin tulotasoilla. Tavoitteena oli 100 000 euron nettotulo ja 60 000 euron verovapaan osingon ylittävältä osin selvitettiin kumpi vaihtoehdoista, pääomatulo-osinko vai palkka, on kokonaisuus huomioon ottaen mielekkäämpi vaihtoehto. Tosin osingonmaksu vaikuttaa tässäkin nettovarallisuuden kertymiseen positiivisemmin ja sekin tulisi pitkällä aikavälillä ottaa huomioon. Jos rahantarve tyydytetään pääomatulo-osingolla, on verojen määrä yhteensä noin 54 700 euroa, mutta jos rahan tarve tyydytetään verovapaalla osingolla ja ylittävältä osin palkkana, on verojen määrä yhteensä noin 51 500 euroa.
Jos puolestaan nostetaan rahan tarpeen määrää esimerkiksi 130 000 euroon havaitaan, että pääomatulo-osinko on palkkaan nähden lähes ylivoimainen vaihtoehto, kun nettovarallisuutta on riittävästi. Tosin edullisuusasema on pienentynyt ennen kaikkea siitä syystä, että pääomatuloveroprosentti on nykyisin 30 % ja 50 000 euron ylittävältä osalta 32 %. Oletetaan, että verotettava tulo ennen palkanmaksua on 230 000 euroa.Kuten edellä on todettu, mitä suuremmaksi 60 000 euron ylittävä osa muodostuu, sitä selkeämmin pääomatulona verottava osinko on palkanmaksua edullisempi. Seuraavat esimerkit havainnollistavat tällaista tilannetta.Esimerkit 18–19LopuksiArtikkelissa tarkastelun kohteena oli omistajayrittäjä (ns. YEL-yrittäjä) ja hänen omistamansa osakeyhtiö. YEL-yrittäjällä palkanmaksutilanteessa sivukuluja tulee minimitilanteessa vain sosiaaliturvamaksu, joka vuonna 2012 on 2,12 %. Jos yrittäjä ei ole YEL-yrittäjä, palkan sivukulut ovat korkeammat ja muuttavat siten paitsi laskelmia myös vertailun lähtökohtia.  

VerotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki