Miten osinkoverotus muuttuu?

Hallitus ilmoitti maaliskuussa 2013, että yritys­toiminnan verotukseen tullaan tekemään merkittäviä muutoksia vuoden 2014 alussa. Omistaja­yrittäjän kannalta merkittävimmät muutokset liittyvät siihen, että yhteisöjen tuloverokanta alenee 24,5 prosentista 20,0 prosenttiin ja osinkotulojen verotukseen tehdään merkittävä rakenteellinen muutos, jossa osinkojen verovapaasta osuudesta luovutaan.

Pääomatuloveroprosentit pysyvät ennallaan, mutta pääomatulojen progressiota kiristetään siten, että 32 prosentin pääomatuloveroa menee jo 40 000 euron ylittävistä pääomatuloista aiemman 50 000 euron sijaan. Lisäksi myöhemmin on ilmoitettu ansiotuloverotukseen tehtävästä inflaatio­tarkistuksesta, jossa tuloveroasteikon tulorajoja nostetaan noin 1,5 prosenttia ylintä luokkaa lukuun ottamatta.

Yhteisöjen tulovero alenee

Yhteisöjen tuloveron alennus alentaa suomalaisten yhteisöjen tuloveroprosentin selkeästi alle kehittyneiden maiden keskiarvon. Menetettyjä verotuottoja pyritään osittain kompensoimaan veropohjaa laajentaen muun muassa poistamalla edustus­menojen vähennysoikeus.

Lisäksi vähennysoikeuksia supistetaan lyhentämällä ­tutkimus-­ ja kehittymistoiminnan lisävähennyksen sekä tuotannollisten investointien korotettujen poistojen voimassaolo­aikoja vuodella siten, että molemmat päättyvät jo verovuonna 2014 aiemman verovuoden 2015 sijaan.

Osinkoverotus uudistuu

Vuodenvaihteen jälkeen jaettavien tai nostettavissa olevien osinkojen verotus muuttuu noteeraamattomien osakeyhtiöiden­ osalta siten, että osingosta 25 prosenttia on veronalaista pääomatuloa siltä osin kuin jaetun osingon määrä on enintään 8 prosenttia osakkeiden matemaattisesta arvosta ja enintään 150 000 euroa. Mikäli noteeraamattomasta yhtiöstä saadun osingon määrä ylittää 8 prosenttia osakkeiden matemaattisesta arvosta, verotetaan ylimenevää osuutta 75-prosenttisesti ansiotulona.

Mikäli osingon määrä on enintään 8 prosenttia, mutta yli 150 000 euroa, verotetaan ylimenevää osuutta 85-prosenttisesti pääomatulona. Aiempaan tapaan euromääräinen raja, eli jatkossa 150 000 euroa, on osakaskohtainen. Peitelty osinko verotetaan 75-prosenttisesti ansiotulona.

Mitä muutokset tarkoittavat käytännössä?

Vaikka osinkoverotuksen perusperiaatteet näyttävätkin muuttuvan merkittävästi, on muutoksessa kuitenkin – ainakin ammattilaisen silmin – enemmänkin kyse siitä, että miltä asiat näyttävät. Edelleenkin noteeraamattomasta yhtiöstä saatua osinkoa verotetaan huojennetusti.

Nykyisen saajalleen verovapaan osingon (enintään 9 prosenttia osakkeiden matemaattisesta arvosta ja enintään 60 000 euroa) sijaan tulee jatkossa huojennettu osinko (enintään 8 prosenttia osakkeiden matemaattisesta arvosta ja enintään 150 000 euroa). Huojennetun osingon osalta kokonaisveroaste nousee 24,5 prosentista 26,0 prosenttiin (26,4 prosenttia).

Veronkorotuksen maksumiehiksi joutuvat myös pienimpien osinkotulojen saajat. Toisaalta osakkeiden matemaattisen arvon riittäessä voi menestyvä yrittäjä maksaa itselleen nettona nykytilanteeseen verrattuna jopa yli 2,3-kertaisen määrän kevyesti verotettua osinkoa 26,0 prosentin kokonaisverorasituksella: 60 000 euroa vs. 138 750 euroa (150  000 euron brutto-osinko, josta 25 prosenttia on verollista pääomatuloa, josta tulee maksettavaksi 30 prosentin pääomatulovero).

Jatkossa kaikki pääomatulona verotettava osinko on sellaista pääomatuloa, josta voi tehdä normaaleja pääomatuloista tehtäviä vähennyksiä. Nykytilanteessa pääomatulojen verovapaasta osuudesta ei ole voinut tehdä vähennyksiä. Osakkeen matemaattisen arvon laskentaan ei ole tulossa muutoksia.

Hallituksen esityksessä ei ole siirtymäsäännöksiä osinkojen verotukseen liittyen siirryttäessä tilanteeseen, jossa osinko­tulot tulevat veronalaisiksi. Kun otetaan huomioon, että vuonna 2014 jaettavat osingot jaetaan pääosin vuonna 2013 ja sitä ennen päättyneiden tilikausien tuloksista, jolloin yhtiön tuloverokanta on ollut korkeampi (vähintään 24,5 prosenttia), muodostuu kokonaisverokanta (yrityksen ja osingonsaajan yhteenlaskettujen verojen määrä) vuonna 2014 jaettujen osinkojen osalta huomattavasti korkeammaksi kuin mitä se tulee olemaan jatkossa siinä vaiheessa, kun voidaan jakaa vuonna 2014 tai sen jälkeen kertyneitä voittovaroja, joista on maksettu uudistuksen jälkeinen 20,0 prosentin tulovero.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mikäli osinkoa jaetaan osingonsaajan näkökulmasta huojennettuun osinko­veroon oikeuttava enimmäismäärä, muodostuu kokonaisveroasteeksi vuonna 2014 vähintään 30,2 prosenttia tulevan 26,0 prosentin sijaan. Tämä edellyttää, että pääomatulojen ­kokonaismäärä on alle 40 000 euroa. Vuoteen 2013 verrattuna kokonaisveroasteen nousu on merkittävä huojennetun osinkoverotuksen piiriin kuuluvien osinkojen osalta kokonaisveroasteen noustessa yli 23 prosenttia (30,2 prosenttia vs. 24,5 prosenttia).

Yhteisöverokannan laskun johdosta voi yhtiön ja osakkaan yhdessä maksamien verojen määrä suhteessa voiton määrään jatkossa jopa alentua nykytilanteeseen verrattuna. Tämä toteutuu jatkossa tilanteessa, jossa kaikkea yrityksen tekemää voittoa ei jaeta osinkona. Tällöin osingonsaajan pääoma­tuloveroa (efektiivisesti 7,5 prosenttia / 8,0 prosenttia) ei tule maksettavaksi ja 20,0 prosentin tulovero on ainoa jakamattomiin voittovaroihin kohdistuva vero.

Varojen nostamisen edullisuusjärjestys

Yrittäjän mahdolliset tavat nostaa varoja yrityksestään edullisuuden mukaisessa järjestyksessä on listattu alla. Laskelmia tehtäessä on oletettu, että henkilö kuuluu yrittäjäeläkkeen piiriin, asuu Helsingissä ja kuuluu kirkkoon. Kunnallis­veroprosentiksi liitännäisineen muodostuu näin ollen 21,68 prosenttia. Lisäksi on oletettu, että henkilöllä ei ole muita ansio- tai pääomatuloja eikä muita kuin viran puolesta tulevia vähennyksiä.

Näiden lisäksi laskelmissa on vielä huomioitu palkan osalta sivukuluna työnantajan sosiaaliturvamaksu 2,14 prosenttia. Koska hallitus ei ole esittänyt siirtymäsäännöksiä vuonna 2014 tapahtuvan osingonjaon osalta,  edullisuus­järjestys vuonna 2014 ja sen jälkeen riippuu siitä, onko jaettavat voittovarat verotettu vähintään 24,5 prosentilla vai vuoden 2014 alussa voimaanastuvalla 20,0 prosentilla. Varojen nostamisen edullisuusjärjestys on seuraava:

Varojen nostojärjestys vuonna 2014, kun jaettavat voittovarat on verotettu 24,5 %:lla:

1. Yritykselle vähennyskelpoiset kulut, jotka ovat saajalleen verovapaita (esimerkiksi kilometrikorvaukset, päivärahat).
2. Palautus sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta, jota verotetaan saajallaan luovutuksena; enintään ko. osakkaan yhtiön svop-rahastoon maksama määrä.
3. Palkka, jonka veroaste on enintään 20,0 % eli yrityksen tuloveroprosenttia vastaava määrä; palkan määrä noin 27 500 euroa.
4. Palkka, jonka veroaste on enintään 30,0 %; palkan määrä noin 49 000 euroa.
5. Vuokra-, korko- tai muu kulu, joka on yhtiön verotuksessa vähennyskelpoinen ja saajalleen pääomatulona verotettava, jonka veroaste 30,0 % (32,0 %).
6. Huojennettu osinko, jonka kokonaisveroaste on 30,2 % (tai 30,5 %) eli enintään 8 % ko. osakkeiden matemaattisesta arvosta ja enintään 150 000 euroa (vanhat voittovarat verotettu 24,5 %:lla).
7. Palkka, jonka veroaste on enintään 43,8 %; palkan määrä enintään noin 133 000 euroa.
8. Huojennetun osingon ylittävä pääomatulona verotettava osinko (enintään 8 % matemaattisesta arvosta), jonka kokonaisveroaste 43,8 %.
9. Palkka, jonka veroaste on yli 43,8 % (>133 000 euroa).

Varojen nostojärjestys vuonna 2014 ja sen jälkeen, kun jaettavat voittovarat on verotettu 20,0 %:lla:

1. Yritykselle vähennyskelpoiset kulut, jotka ovat saajalleen verovapaita (esimerkiksi kilometrikorvaukset, päivärahat).
2. Palautus sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta, jota verotetaan saajallaan luovutuksena; enintään kyseisen osakkaan yhtiön svop-rahastoon maksama määrä.
3. Palkka, jonka veroaste on enintään 20,0 % eli yrityksen tuloveroprosenttia vastaava määrä; palkan määrä noin 27 500 euroa.
4. Palkka, jonka veroaste on enintään 26,0 % eli huojennetun osinkoverotuksen piiriin kuuluvan osingon kokonaisveroaste; palkan määrä noin 38 000 euroa.
5. Huojennettu osinko, jonka kokonaisveroaste on 26,0 % (tai 26,4 %) eli enintään 8 % kyseisten osakkeiden matemaattisesta arvosta ja enintään 150 000 euroa.
6. Palkka, jonka veroaste on enintään 30,0 % (tai 32,0 %); palkan määrä noin 49 000 euroa.
7. Vuokra-, korko- tai muu kulu, joka on yhtiön verotuksessa vähennyskelpoinen ja saajalleen pääomatulona verotettava, jonka veroaste 30,0 % (32,0 %).
8. Palkka, jonka veroaste on enintään 41,8 %; palkan määrä noin 110 000 euroa.
9. Huojennetun osingon ylittävä pääomatulona verotettava osinko (enintään 8 % matemaattisesta arvosta), jonka kokonaisveroaste 41,8 %.
10. Palkka, jonka veroaste on yli 41,8 % (>110 000 euroa).

Edelläolevissa taulukoissa palkkojen osalta veroasteena on esitetty ko. suuruisen palkan kokonaisveroaste, ei marginaaliveroaste ko. tulotasolla. Tässä tarkastelussa ei ole kiinnitetty huomiota marginaaliveroasteeseen.

Hallituksen esityksen mukaan peiteltynä osinkona verotetun osingon kokonaisveroasteeksi muodostuisi jatkossa 20,0– 50,7 prosenttia. Ansiotulo-osingon alin ja ylin veroaste alenevat hieman nykytilanteeseen verrattuna. On selvää, että jatkossa ansiotulo-osinkoa ei kannata maksaa niin pitkään kunnes edellä kohtien 3 mukainen tulotaso ja veroaste on saavutettu palkalla.

TyElin piiriin kuuluvien osakkaiden osalta ansiotulona verotettavan osingon nostaminen on kokonaisuuden kannalta edullisempaa kuin palkan nostaminen johtuen palkkaan liittyvistä sivukuluista. Toisaalta on huomattava, että kyseisen henkilön sosiaaliturva jää alhaisemmalle tasolle. Yrittäjäeläkkeen piiriin kuuluvien yrittäjien osalta vastaavaa peukalosääntöä ei ole annettavissa, vaan palkan vs. ansiotulo-osingon edullisuus tulee laskea tapauskohtaisesti.

Vaikka edellä esitetty luettelo toimiikin yleisellä tasolla, on se kuitenkin ainoastaan suuntaa-antava. Tehtäessä päätöstä siitä, missä muodossa ja missä järjestyksessä kompensaatio kannattaa kulloinkin nostaa, tulee verotus kyseisessä tilanteessa laskea eri vaihtoehtoja vertaillen siten, että kyseessä olevaan henkilöön ja yritykseen liittyvät erityispiirteet tulevat asianmukaisesti huomioiduksi.

Kuten tähänkin asti, yrittäjän kannattaa käydä tarkasti läpi, mitä vaihtoehtoja hänellä on varojen nostamiseksi yrityksestään ja sen jälkeen valita niistä kaikista edullisin tapa. Verojärjestelmämme ei uudistuksesta huolimatta ole yksinkertaistunut lainkaan, joten patenttiratkaisua tähän ei edelleenkään ole olemassa. Edullisimman kompensaation rakenne pitää laskea tulonsaajakohtaisesti eri vaihtoehdot huomioiden.