Mitä EU:ssa on meneillään alv-asioissa?

Arvonlisävero kuuluu EU:ssa harmonisoituihin aluei­siin. Tämä tarkoittaa sitä, että arvonlisäverolaki pohjautuu EU:ssa yhtenäisen direktiivin säännöksiin.

Käytännön tasolla tämä näkyy siten, että arvonlisäverolakiin voi tulla muutoksia joko puhtaasti kotimaisesta aloitteesta tai EU-tasolta. EU-tasolta ehdotukset lainsäädännön muuttamiseksi tekee komissio.

EU-parlamenttiin äänestämämme edustajat eivät päätä verolaeista, vaan päätösvalta on jäsenvaltioilla itsellään. Päätökset tehdään Ecofin-kokouk­sissa, johon veroasioiden osalta Suomesta osallistuu valtio­varainministeri.

EU-tason verolakimuutokset voivat tulla voimaan ainoas­taan silloin, kun kaikki EU-maat ovat asiasta yksimielisiä. Tämän vuoksi muutosten valmistelu vie usein aikaa eivätkä kaikki komission ehdottamat muutokset löydä koskaan tietään maaliin saakka. Esimerkki tällaisesta todennäköisemmin kuopattavasta asiasta on edelleen vireillä oleva ehdotus lopullisesta järjestelmästä, joka toteutuessaan muuttaisi koko yhteisö­myyntien ja yhteisöhankintojen säännöstön.

Nykyään yritykset voivat myydä tavaroita muissa EU-maissa sijaitseville yrityksille verottomasti, kun taas ehdotuksen mukaan myyntiin pitäisi soveltaa kohdemaan verokantaa.

Esimerkki. Nykysäännöillä myytäessä tavaraa ruotsalaiselle alv-rekisteröityneelle elinkeinonharjoittajalle siten, että tavara lähetetään Ruotsiin, suomalainen myyjä lähettää verottoman laskun ja viittaa yhteisömyyntiin. Veron tilittää ruotsalainen ostaja paikallisten sääntöjen mukaan. Lopullisessa järjestelmässä myytäessä tavaraa Ruotsiin myyntiin pitäisi lisätä Ruotsin alv 25 prosenttia. Vero tilitettäisiin ja ilmoitettaisiin Ruotsin verottajalle käyttäen mahdollisesti tätä varten rakennettua uutta järjestelmää.

EU-maat eivät ole olleet innostuneita komission muutosehdotuksesta. Nyt todennäköisemmältä näyttääkin, että tilapäiseksi alun perin tarkoitettu yhteisömyyntien ja -hankintojen säännöstö jatkaa elämäänsä, ainakin toistaiseksi.

Monet lakihankkeet vaativat myös teknisiä muutoksia yritysten ja Verohallinnon tietojärjestelmiin, ja tämän vuoksi lainsäädännöstä sovitaan usein jo hyvissä ajoin ennen muutosten voimaantuloa. Tällä hetkellä EU-maat ovat päässeet yhteis­ymmärrykseen jo useammasta hankkeesta, jotka maiden on saatettava voimaan sovitusti vuosien 2022–2025 aikana.

Alla käsittelen erityisesti pienyrityksiä koskettavaa, kansainvälistymistä helpottavaa muutosta. Tämän lisäksi muutoksia on sovittu liittyen yhteisen puolustustoiminnan hankintojen verottomuuteen sekä maksupalvelujen tarjoajien velvollisuuteen jakaa maksudataa. Lopuksi esittelen tällä hetkellä valmistelussa olevia ja suunniteltuja hankkeita.

Pienyritysten kansainvälistymisen helpottaminen 1.1.2024 alkaen

Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella edistettiin useampia alv-hankkeita, ja moni niistä saatiin lopullisesti maaliin tuona aika tehdyn työn johdosta. 18.2.2020 EU-tasolla sovittiin 1.1.2024 voimaan tulevasta niin sanotusta SME-paketista. Esityksen tavoitteena on parantaa kilpailuneutraalisuutta EU-markkinoilla ja alentaa pienyritysten hallinnollista taakkaa. Käytännössä tämä toteutetaan avaamalla vähäisen toiminnan rajat koskemaan myös toisiin EU-maihin sijoittautuneita yhtiöitä.

Tällä hetkellä vähäisen toiminnan rajaa, joka esimerkiksi Suomessa on 15 000 euroa, ei sovelleta ulkomaisiin yrityksiin. Toisin sanoen, kun yritys lähtee toimimaan kotimaansa ulkopuolella, alv-rekisteröintivelvollisuus syntyy helpommin kuin kotimaassa. Havainnollistetaan asiaa esimerkillä.

Esimerkki. Suomalainen elinkeinonharjoittaja menee Haaparannan puolelle Ruotsiin joulumarkkinoille myymään valmistamiaan sukkia. Elinkeinonharjoittajan on rekisteröidyttävä Ruotsiin alv-velvolliseksi riippumatta myynnin määrästä, koska vähäisen toiminnan rajaa ei sovelleta ulkomaisiin toimijoihin. 1.1.2024 muutoksen jälkeen suomalaiseen elinkeinonharjoittajaan sovelletaan samaa vähäisen toiminnan rajaa kuin ruotsalaiseen elinkeinonharjoittajaan. Elinkeinonharjoittajan on selvitettävä Ruotsista paikallinen vähäisen toiminnan raja ja rekisteröidyttävä alv-velvolliseksi ainoastaan, jos raja ylittyy.

Toisessa EU-maassa sovellettavan vähäisen toiminnan rajan edellytyksenä on, ettei yrityksen vuosittainen liikevaihto EU:ssa ylitä 100 000 euroa. Tarkoitus on siten nimenomaisesti helpottaa pienyritysten kansainvälistymistä.

EU-maat voivat päättää omassa maassaan sovellettavasta vähäisen toiminnan rajasta. Vuosittaisen rajan on kuitenkin oltava alle 85 000 euroa. Suomen 15 000 euron raja voidaan pitää tai sitä voidaan muuttaa. Tämä on ennen kaikkea poliittinen päätös, johon sovittu muutos ei automaattisesti vaikuta.

EU-maat voivat päättää omassa maassaan sovellettavasta vähäisen toiminnan rajasta.

Tämä direktiivimuutos ei vaikuta yhteisömyyntisääntöihin, eli myytäessä Suomesta toiseen EU-maahan sijaitsevalle yritykselle sovelletaan edelleen yhteisökaupan verottomuussäännöksiä. Muutokset koskevat nimenomaisesti tilanteita, joissa ­syntyisi tällä hetkellä paikallinen alv-rekisteröintivelvoite. Yrityksille säädetään uusi velvoite ilmoittaa omalle verohallinnolleen, jos se myy toisissa EU-maissa hyödyntäen vähäisen liike­toiminnan rajaa.

Kotimaisesti tämä SME-paketti tarkoittanee myös sitä, että meidän on luovuttava alarajahuojennussäännöksestä sellaisena kuin sen tunnemme. Alarajahuojennusta on kritisoitu sen hankaluuden vuoksi; alarajahuojennussäännösten on katsottu työllistävän paljon sekä sitä hyödyntäviä yrityksiä että Verohallintoa.

Kun direktiiviä aikanaan tuodaan osaksi kotimaista lainsäädäntöämme, pienyritysten osalta uudet säännökset on katsottava tarkasti. Lainsäädäntötyö lienee vauhdikkaimmillaan loppuvuodesta 2022 vuoteen 2023.

Verokannat ja muutoksia tiedossa?

Komissio antoi tammikuussa 2018 esityksen koskien verokantojen vapauttamista laajemmin. Tällä hetkellä alv-direktiivi mahdollistaa yleisen verokannan lisäksi kaksi alennettua verokantaa, joiden on oltava yli 5 prosenttia. Yleisen verokannan on oltava vähintään 15 prosenttia, ylärajaa ei ole. Suomessa on käytössä sallittu maksimimäärä verokantoja, eli yleisen 24 prosentin verokannan lisäksi alennetut verokannat 10 prosenttia ja 14 prosenttia.

Koronaepidemian aikana EU-maat ovat hyväksyneet tilapäisesti 0 prosentin verokannan käytön pandemian voittamiseksi tarkoitettuihin tuotteisiin; esimerkiksi maskeihin, suojavälineisiin, testeihin ja rokotteisiin. Suomessa 0 prosentin verokanta otettiin käyttöön vain maskien ja suojavälineiden osalta äärimmäisen rajatusti, julkisen toiminnan harjoittajille. Pandemia kuitenkin tuntuu vaikuttaneen EU-maiden halukkuuteen keskustella verokannoista. Verokantaehdotuksessa saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys Ecofin-neuvoston kokouksessa 7.12.2021 eli ehdotus tullaan hyväksymään.

Suomessa 0 prosentin verokanta otettiin käyttöön vain maskien ja suojavälineiden osalta äärimmäisen rajatusti.

Verokantaehdotus ehti olla käsittelyssä lähes neljän vuoden ajan, ja se toimiikin hyvänä esimerkkinä siitä, ettei EU-lainsäädäntöä ole aina mahdollista saada nopeasti eteenpäin. Verokantaehdotus laajentaa alv-direktiivin III liitteen listaa niistä tavaroista ja palveluista, joihin alennettuja verokantoja voidaan soveltaa. Lisäksi verokantaehdotus mahdollistaa 0–5 prosentin verokannan käytön tietyille tavaroille ja palveluille.

Se, mihin alennettuja verokantoja lopulta päätetään käyttää, on jokaisen EU-maan omassa harkintavallassa. Ehdotus ei pakota yhtään maata tekemään muutoksia verokantoihinsa. Suomessa on siten käytävä kotimainen keskustelu siitä, mihin tavaroihin ja palveluihin ja minkä suuruisia verokantoja halutaan käyttää vai halutaanko niitä laisinkaan ottaa käyttöön. Alv tuo valtion kassaan yksittäisenä verona suurimman potin, joten kyse on myös valtiontaloudellisesti merkittävistä päätöksistä.

VAT in the Digital age – ehdotus syksyllä 2022

Useat EU-maat ovat viime vuosina ottaneet käyttöön erilaisia alv-raportointiin liittyviä uudistuksia. Esimerkiksi Italiassa laskut toimitetaan paikallisille veroviranomaisille jo ennen ostajalle lähettämistä, kun taas Espanjassa ja Unkarissa on tarkat aikarajat, miten pian laskun lähettämisen jälkeen se on toimitettava viranomaisille.

Yritysnäkökulmasta täysin toisistaan poikkeavat säännöt raportoinnissa ovat johtaneet alati nouseviin kustannuksiin ja merkittävään hallinnolliseen taakkaan. Monille pienyrityksille nämä teknologiset muutokset ovat näyttäytyneet jopa markkinoille menon esteenä.

EU:n perusajatukseen kuuluu tavaroiden, ihmisten ja pääomien vapaa liikkuvuus. Teknologiset esteet kaupankäynnille luovat jopa uusia raja-aitoja. Tämän vuoksi komissio on herännyt asian äärelle. Komissio on käynnistämässä julkista kuulemista asiaan liittyen. Komissio on ilmoittanut, että heidän tarkoituksensa on tulla ulos ehdotuksella vuoden 2022 kolmannella kvartaalilla. Ehdotuksen on tarkoitus toimia raameina, jolla yhtenäistetään raportointivaatimuksia EU:ssa.

Tällä hetkellä on ainoastaan avoimia kysymyksiä – tulisiko malli koskettamaan ainoastaan b-to-b-myyntejä vai myös kuluttajakauppaa ja ainoastaan EU-maiden välisiä myyntejä vai myös paikallisia myyntejä. Asiasta ei ole vielä tietoa.

Keskustelussa EU:n tulevasta yhtenäisestä raportointi­järjestelmästä on hyvä muistaa, että Suomi on edelläkävijä yritysten välisessä sähköisessä laskutuksessa. Huhtikuusta 2020 yritysten on verkkolaskulain perusteella ollut mahdollista vaatia kauppakumppaniltaan sähköistä laskua. Huhtikuusta 2019 julkishallinnon on tullut kyetä vastaanottamaan verkkolaskulain mukaisia sähköisiä laskuja. Kotimaisesti meillä on samanaikaisesti käynnissä Yrityksen digitalous -hanke, jonka kesto ulottuu vuoteen 2024. Hankkeen tarkoituksena on edistää yritysten taloushallinnon digitalisoitumista.

Yritysten näkökulmasta on tärkeää varmistaa, että taloushallinnon digitalisaatioon käytettävät rahat hyödynnetään viisaasti. Näin ollen onkin äärimmäisen tärkeää, että Suomessa seurataan ja vaikutetaan aktiivisesti EU-kehitykseen ja varmistetaan kotimaisten hankkeiden yhteensoveltuvuus EU:ssa suunniteltujen kanssa. Yritykset ja tilitoimistot eivät liene halukkaita investoimaan useita kertoja samaan asiaan.

Lopuksi

Arvonlisäverolainsäädännön muutoksista valtaosa tulee EU:sta. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että meillä myös Suomessa ­asioista puhutaan riittävän ajoissa, jotta yrityksillä on mahdollisuus riittävään reagointiaikaan. Monet uudistuksista tarkoittavat tietojärjestelmämuutoksia, ja jokainen tietojärjestelmä­muutosten kanssa toiminut tietää, ettei niitä tehdä yhdessä yössä.

Tärkeää on myös, että kotimaassa tehdyt valinnat ovat yhteensopivia EU:ssa tehtävien uudistusten kanssa. Näin vältetään tuplatyö.