Maailman­laajuinen minimi­vero tuli voimaan

Kolme toisiaan täydentävää verotussääntöä

 Järjestelmä perustuu kolmeen toisiaan täydentävään verotussääntöön, joilla varmistetaan, että alle 15 prosentin suuruinen verotus verotetaan aina täydennysverona jossakin niistä valtioista, joissa konsernilla on toimintaa. 

Tuloksilukemissääntö (IIR)

Konsernin ylimmällä emoyksiköllä on velvollisuus suorittaa täydennysveroa, mikäli sillä on tilikauden (fiscal year) aikana matalasti verotettu konserniyksikkö toisessa tai kolmannessa valtiossa. Sovellettava sääntö on niin sanottu tuloksilukemissääntö (Income Inclusion Rule, IIR), jota sovelletaan lähtökohtaisesti konsernin ylimmän emoyksikön sijaintivaltiossa. Säännön mukaan konsernin ylimmän emon on maksettava täydennysveroa, jos suoraan tai välillisesti omistetulle konserniyksikölle on jaettu osuus sen sijaintialueen täydennysverosta. 

Aliverotettujen voittojen sääntö (UTPR)

Täydennysvero verotetaan viimesijaisesti aliverotettujen voittojen säännön (Undertaxed Profits Rule, UTPR) perusteella niissä konserniyhtiöiden sijaintivaltioissa, jotka ovat ottaneet käyttöön UTPR-säännön. Aliverotettujen voittojen sääntö voi tulla sovellettavaksi esimerkiksi silloin, kun konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee valtiossa, joka ei ole ottanut käyttöön hyväksyttävää tuloksilukemissääntelyä. 

Kotimainen täydennysvero (QDMTT)

Monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluviin matalasti verotettuihin konserniyksiköihin voidaan niiden sijaintivaltiossa soveltaa kotimaista täydennysveroa (Qualified Domestic Minimum Top-up Tax, QDMTT), jos kotivaltio on ottanut menetelmän käyttöön. Kotimaista täydennysveroa sovellettaessa soveltava maa kantaa omaan verovajeeseensa liittyvän täydennysveron itse, eivätkä muiden maiden tuloksilukemis- ja aliverotettujen voittojen -säännöt tule sovellettaviksi. 

Suomi on ottanut käyttöön myös kotimaisen täydennysveron