Korkojen vähennysoikeus yritysverotuksessa

Tuloverotus on nettotulon verotusta. Tämän vuoksi yrityksen toiminnan rahoittamiseksi otettujen velkojen korot ovat olleet Suomessa samoin kuin muidenkin maiden verojärjestelmissä laajasti vähennyskelpoisia. Sen sijaan yrityksen omalle pääomalle maksettavaa korvausta ei Suomessa ja muuallakaan yleensä pidetä vähennys­kelpoisena. Oman pääoman sijoittaja saa korvauksen yrityksen voitosta vasta verojen jälkeen. Korkoa ja osinkoa käsitellään siis maksajayrityksen verotuksessa toisistaan poikkeavalla tavalla, mutta niitä käsitellään myös tulon saajan verotuksessa eri tavoin. Korko on saajalleen täysimääräisesti veronalaista tuloa, mutta osingon verotus on hyvin vaihtelevaa. 

Kun korkoja ja osinkoja käsitellään verotuksessa toisistaan poikkeavalla tavalla, on yrityksen rahoitus ja rahoitusrakenne tällaisessa lainsäädäntöympäristössä myös verosuunnittelullinen kysymys. Se on sitä etenkin kansainvälisillä yrityksillä. Laaja korkojen vähennyskelpoisuus on joissain tapauksissa johtanut siihen, että tytäryhtiöiden rahoitusrakenteet ovat hyvin velkapainotteisia. Tällöin tytäryhtiön asuinvaltioon jää vastaavasti vähemmän verotettavaa tuloa. Useissa valtioissa tämä on johtanut korkojen vähennysoikeuden rajoituksiin. Näin on käynyt myös Suomessa. Vuodesta 2014 lähtien korkojen vähennyskelpoisuutta on rajoitettu EVL 18a §:n säännöstöllä. 

Koron vähentämisen pääsäännöt

EVL 18.1 §:n 2 kohdan mukaan elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korko on vähennyskelpoinen. Se on vähennyskelpoinen silloinkin, kun korko riippuu liikkeen tuloksesta. EVL 18.2 §:ssä rajoitetaan yksityisen elinkeinonharjoittajan ja elinkeinoyhtymän koron vähennyskelpoisuutta tilanteessa, jossa oma pääoma on muodostunut negatiiviseksi yksityisottojen johdosta. Koron vähennyskelpoisuus voidaan evätä myös peiteltyä osinkoa (VML 29 §), veron kiertämistä (VML 28 §) tai siirtohinnoitteluoikaisua (VML 31 §) koskevien säännösten nojalla. Nämä ovat kuitenkin poikkeustilanteita. 

Vuodesta 2014 alkaen yhteisöjen ja elinkeinoyhtymien etuyhteysvelkojen korkojen vähennysoikeutta on rajoitettu EVL 18a §:n säännöstöllä. Siinä etuyhteysvelkojen korkojen vähennysoikeuden enimmäismäärä rajoitetaan 25 %:iin säännöksen mukaan lasketusta oikaistusta elinkeinotoiminnan tuloksesta. 

Korko on sen verovuoden kulua, jolta se suoritetaan (EVL 23 §). Saajalleen korko on veronalaista tuloa (EVL 5 § 3 kohta), ja se jaksotetaan sen verovuoden tuotoksi, jolta se saadaan (EVL 19 § ja 20 §). 

EVL:n systematiikassa korko ei ole menoa, vaan se on erikseen vähennyskelpoiseksi säädetty lähinnä voiton­jakoeräksi luonnehdittavissa oleva erä. Kun korko ei ole luonteeltaan meno vaan muulla perusteella vähennyskelpoinen erä, EVL:n yleiset menon vähennyskelpoisuutta koskevat rajoitukset eivät koske korkoja. EVL 16 §:n 2 kohdan mukaan verovapaan tulon hankkimisesta aiheutuneet menot eivät ole vähennyskelpoisia. Säännös koskee vain menoja, jolloin sitä ei sovelleta korkojen vähentämiseen. 

EVL:ssa koron vähennyskelpoisuutta ei ole sidottu velan käyttötarkoitukseen muuta kuin siten, että kyseessä tulee olla elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korko. Tämän vuoksi kaikki toiminnan rahoittamiseen liittyvien velkojen korot ovat vähennyskelpoisia. Ne voivat olla tietyn liikeomaisuuden hankintaan liittyviä velkojen korkoja, mutta yhtä hyvin yrityksen yleiseen rahoittamiseen liittyvien velkojen korkoja. Myös osingonjaosta aiheutuvan velan korot ovat vähennyskelpoisia. Henkilöyhtiöissä velka voidaan ottaa yksityis­ottojen tai voitto-osuuksien rahoittamiseksi, ja se on silti elinkeinotoiminnasta aiheutunutta velkaa, jos oma pääoma ei mene yksityisoton vuoksi negatiiviseksi. Tätä kuvaa hyvin ratkaisu KHO 1996 T 3160. Siinä yhtiömies nosti kommandiittiyhtiön pankista ottaman velan samana päivänä yksityisottona. Kun pankista nostetun lainan määrä alitti tilinpäätöksen mukaan käytettävissä olleiden voittovarojen määrän, lainan katsottiin siitä huolimatta, että lainatuilla varoilla oli rahoitettu vastuunalaisen yhtiömiehen yksityisotto, liittyneen kommandiittiyhtiön harjoittamaan liiketoimintaan.

Selvää on, että tytäryhtiön osakkeiden hankkimisesta aiheutuneiden velkojen korot ovat vähennyskelpoisia, vaikka osakeyhtiön saama osakkeiden luovutushinta voi olla EVL 6b §:n nojalla verovapaata tuloa ja tytäryhtiöstä saadut osinko­tulot ovat verovapaita EVL 6a §:n mukaan. 

Koron vähennyskelpoisuutta arvioitaessa on huomioon kuitenkin otettava myös tulolähdejako. Jos velka liittyy yrityksen henkilökohtaiseen tulolähteeseen, esimerkiksi liiketoiminnan ulkopuoliseen kiinteistön vuokraamiseen, vähennetään sen korko henkilökohtaisessa tulolähteessä TVL:n säännösten mukaisesti. Jos osakeyhtiö on ottamallaan lainalla rahoittanut osakkaalle antamansa lainan, ovat tällaisesta lainasta maksetut korot yleensä henkilökohtaisen tulolähteen korkoja. TVL 58 §:n mukaan vähennyskelpoisia ovat tulonhankkimisvelan korot. 

Mikä on korkoa?

Korko on korvausta yrityksen käyttöön saadusta vieraasta pääomasta. Tyypillisesti koron suuruus määräytyy tiettynä prosenttina velan pääoman ja ajan kulumisen perusteella.  

Korkona pidetään nollakorkolainan emissiokurssin ja lunastushinnan erotusta (KHO 1986 II 516). Tämä huomioon ottaen lainan nimellisarvoa alempaan kurssiin tapahtuneen liikkeeseenlaskun yhteydessä syntynyttä emissio­tappiota on niin ikään pidettävä korkona. Ratkaisussa KHO 1999 T 330 esillä oli obligaatiolainan liikkeeseenlaskun yhtey­dessä syntynyt emissiotappio. Sen ei ollut osoitettu olleen korvausta lainan liikkeeseen laskemisesta aiheutuneista erityisistä kustannuksista. KHO katsoi, että alikurssista johtuva määrä oli tosiasiallisesti korkoon verrattava lainasta aiheutunut kustannuserä, joka oli jaksotettava laina-aikana päättyvien tilikausien kuluksi. Lainan liikkeeseen laskemisesta aiheutuneet kulut eivät ole korkoa (KHO 1992 T 931), vaan muita EVL 22 §:n mukaan suorittamisvelvollisuuden syntyajankohdan mukaan kuluksi jaksotettavia eriä. Jälkimarkkinahyvitystä (TVL 54a §) ei pidetä korkona.

EVL 18 §:n 2 kohdassa on nimenomaisesti todettu, että korko on vähennyskelpoista silloinkin, kun korko riippuu liikkeen tuloksesta. Se, että lainanantajan asema tällä tavoin lähestyy oman pääoman sijoittajan asemaa, ei muuta korkoa vähennyskelvottomaksi omalle pääomalle maksetuksi suoritukseksi. Ratkaisussa KVL 44/2010 kommandiittiyhtiömuotoisen sijoitusrahaston syöttörahastona toimivan yhtiön koko tulos, kommandiittiyhtiön yhtiömiesten osuutta lukuun ottamatta, jaettiin voitonjakolainan korkona lainanantajille (sijoittajille). Voitonjakolainalle maksettua korkoa pidettiin vähennyskelpoisena korkona. Velka voi olla sellainen, että velkojalla on oikeus muuttaa se osake- tai muuksi omaksi pääomaksi. Tällaiselle velalle, esimerkiksi vaihtovelkakirjalainalle, muuntohetkeen saakka kertyneet korvaukset ovat vähennyskelpoisia korkoja. 

OYL 12:1:ssä on säännelty pääomalaina. Lainan pääoma ja korko saadaan maksaa yhtiön selvitystilassa tai konkurssissa takaisin vain kaikkia muita velkoja huonommalla etu­oikeudella, ja sille saadaan maksaa korkoa vain, jos yhtiöllä on säännöksessä määritellyllä tavalla voitonjakokelpoisia varoja.  Pääomalainoja on verotuksessa käsitelty vieraana pääomana ja lainalle maksettua korvausta korkona. KPL 5:5c:ään on lisätty säännös, jonka mukaan pääomalaina, jota osake­yhtiö tai osuuskunta pitää ehdoiltaan oman pääoman luonteisena siten kuin IAS-asetuksella hyväksytyissä tilinpäätösstandardeissa omaan pääomaan luettavilta arvopapereilta edellytetään, saadaan merkitä erilliseksi eräksi omaan pääomaan. Hallituksen esityksessä on nimenomaisesti todettu, että rahoitusvälineen tilinpäätökseen merkitsemispaikalla ei ole tarkoitettu olevan vaikutuksia arvopaperin verokäsittelyyn. Verotuksessa pääomalainaa tulee siis edelleenkin arvioida samalla tavalla kuin aikaisemminkin.

Monesti koron tunnusmerkkinä pidetään sitä, että se on korvausta pääomasta, joka on sitouduttu maksamaan takaisin sen antajalle. Ellei pääoman takaisinmaksuvelvollisuutta ole, ei kysymys myöskään ole korosta. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, velan takaisinmaksuvelvollisuudella tarkoitetaan velallisen sellaista velvollisuutta takaisinmaksuun, josta hän ei voi omalla tahdonilmaisullaan vapautua. Tällainen vaatimus on kuitenkin liian pitkälle menevä ja olennaisempaa on pikemminkin se, millaiset oikeudet instrumentti tuottaa yhtiössä. Ratkaisussa KVL 57/2009 A Oy aikoi laskea liikkeeseen eräpäivättömän joukkovelkakirjalainan, mutta liikkeeseenlaskijalla oli oikeus lunastaa se takaisin tietyn ajan kuluttua. Velalle maksettiin kiinteätä vuosittaista korkoa, mutta liikkeeseenlaskijalla oli oikeus siirtää kertyneen koron maksamista. Velkakirjan ehtojen mukaan merkitsijöille ei muodostunut oikeuksia yhtiöön, eikä velkakirja ollut vaihdettavissa osakkeiksi. A Oy:n maksama korko katsottiin EVL 18.1 §:n 2 kohdassa tarkoitetuksi koroksi. Julkaisemattomassa oikeuskäytännössä velkana on pidetty lainaa, jonka laina-aika oli 50 vuotta ja joka velallisella oli oikeus muuttaa myös eräpäivättömäksi. 

Vieraan pääoman ja koron käsitteen kannalta merkittävänä on pidettävä myös ratkaisua KHO 2014:119, vaikka se onkin keskeisemmin siirtohinnoittelua koskeva ratkaisu. Siinä velallisyhtiöllä (A Oy) oli luxemburgilaiselta emo­yhtiöltään laina, joka oli vakuudeton ja eräpäivätön. Laina oli lainasopimuksessa mainittuihin pankkilainoihin nähden maksunsaantijärjestyksessä takasijainen. Lainalla oli kiinteä korko, joka lisättiin vuosittain lainapääomaan. Laina voitiin maksaa takaisin vain A Oy:n vaatimuksesta ja vasta sen jälkeen kun pankkilainat oli maksettu. Laina merkittiin A Oy:n IFRS-tilinpäätöksessä omaksi pääomaksi. KHO piti lainaa lainaehdot kokonaisuutena ja vallitsevat taloudelliset olosuhteet huomioon ottaen vieraana pääomana ja sille maksettua korvausta korkona.

EVL 18a §:n korkorajoitukset

EVL 18a §:ssä rajoitetaan yhteisön ja avoimen yhtiön sekä kommandiittiyhtiön elinkeinotoiminnasta johtuneiden velkojen korkojen vähentämistä. Jos yhtiötä verotetaan TVL:n mukaan tai korot liittyvät elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön henkilökohtaiseen tulolähteeseen, rajoitussäännökset eivät sovellu. Rajoitussäännöstö on varsin monimutkainen kokonaisuus. EVL 18a §:ään sisältyy eräitä turvasatamia (safe harbour -lausekkeita), jotka rajoittavat rajoitusten soveltamisalaa. Sinänsä EVL 18a §:ää sovelletaan yhtä lailla rajat ylittävissä koronmaksutilanteissa kuin puhtaasti kotimaisissakin tilanteissa. 

EVL 18a §:ää sovelletaan vain etuyhteysvelkojen korkoihin. Jos yrityksellä ei ole tällaisia korkoja, se saa vähentää kaikki korkonsa normaalilla tavalla EVL 18.1 §:n 2 kohdan mukaan. Etuyhteyssuhde on olemassa muun muassa silloin, kun toisella osapuolella on määräysvalta toisessa osapuolessa tai kolmannella on määräysvalta yksin tai yhdessä lähipiinsä kanssa velkasuhteen molemmissa osapuolissa. EVL 18a § soveltuu tyypillisesti konsernin sisäisiin korkoihin. Huomattava kuitenkin on se, että määräysvaltaa käyttävä osapuoli voi olla myös luonnollinen henkilö. 

Toinen EVL 18a §:n soveltamisalaa rajoittava tekijä on se, että säännöstä sovelletaan vain, jos verovuoden nettokorkomenojen määrä on enemmän kuin 500 000 euroa. Nettokorkomenoilla tarkoitetaan sitä osaa korkomenoista, joka ylittää korkotulot. Nettokorkomenoihin sisältyvät verovelvollisen kaikki korkomenot ja korkotulot, siis myös täysin ulkopuolisille tahoille maksettavat korot. Jos osakeyhtiön korkomenot ovat 700 000 euroa, mutta sillä on korkotuloja 210 000 euroa, sen nettokorkomenot ovat 490 000 euroa. Se saa vähentää 700 000 euron suuruiset korkomenot kokonaan, vaikka ne olisivat kaikki etuyhteysosapuolelle maksettuja korkoja.

Laissa mainittu 500 000 euron raja on siis säännöksen soveltumisen kannalta tärkeä. Rajan ylittyessä nettokorkomenot voidaan vähentää vain siltä osin kuin ne ovat enintään 25 prosenttia oikaistusta elinkeinotoiminnan tuloksesta. Tällöinkin kaikki ulkopuolisille tahoille maksettavat korko­menot ovat vähennyskelpoisia. Laskentatapa voi johtaa siihen, että etuyhteysvelkojen korkoja ei saada vähentää lainkaan. Näin käy silloin, kun 25 prosentin raja ylittyy ulkopuolisille suoritettavista koroista. Ne saadaan vähentää 25 %:n rajasta huolimatta, mutta tilaa ei tällöin jää etuyhteysvelkojen koroille lainkaan. Jos ulkopuolisille suoritettavia korkojen määrä jää 25 prosentin alapuolelle, etuyhteysvelkojen korkoja päästään vähentämään 25 prosentin rajaan saakka. Kun nettokorkomenot ylittävät 500 000 euroa ja siis siirrytään 25 prosentin laskentatapaan, voi lopputuloksena olla myös se, että vähennyskelpoisten nettokorkomenojen määrä jää pienemmäksi kuin 500 000 euroa, jos yrityksellä on etuyhteysvelkojen korkoja. Syynä tähän on se, että euromääräisen 500 000 rajan ylittyminen johtaa siihen, että korkomenojen vähennyskelpoisuus lasketaan yksinomaan 25 prosentin rajan perusteella. Korkomenojen vähennyskelpoisuus voi siis olla olennaisesti toisistaan poikkeava, jos nettokorkomenot ovat 499 999 euroa tai jos ne ovat 500 001 euroa. Edellisessä tilanteessa korot saadaan vähentää kokonaan, mutta pahimmillaan jälkimmäisessä tilanteessa korkoja ei saada vähentää lainkaan. 

Laskennassa käytettävän oikaistun elinkeinotoiminnan tuloksen lähtökohtana on EVL 3 §:n mukainen elinkeinotoiminnan tulos. Tähän lisätään korkomenot ja verotuksessa vähennettävät poistot. Laskentapohjaan lisätään konserniavustuslaissa tarkoitettu saatu konserniavustus ja vähennetään annettu konserniavustus.

EVL 18a §:n mukaan vähentämättä jäävät korot saadaan vähentää myöhempinä vuosina, jos vähennykselle silloin on ”tilaa”. Vähennysoikeutta ei siten menetetä lopullisesti.

Tasevertailu

Korkovähennysrajoitusten vaikutukselta voi välttyä niin sanotun tasevertailun perusteella. Rajoituksia ei sovelleta, jos yhtiö esittää selvityksen siitä, että sen oman pääoman suhde vahvistetun tilinpäätöksen mukaiseen taseen loppusummaan on korkeampi tai yhtä suuri kuin vahvistetun konsernitaseen vastaava suhdeluku verovuoden lopussa. Tasevertailulla pyritään muun muassa lieventämään sääntelyn vaikutuksia keskitettyyn konsernirahoitukseen. Säännöksen periaatteellisena taustana on se, että jos verovelvollisen oman pääoman suhde taseen loppusummaan on korkeampi kuin konsernitaseen vastaava suhdeluku, korkomenot eivät todennäköisesti ole aiheutuneet verotuksellisia syitä

Tasevertailuun sisältyy useita ongelmia, joista yksi on se, että erillisyhtiön tase ja konsernitase eivät sellaisenaan ole täysin vertailukelpoisia. KPA 1:6:sta ilmenee, että poistoero ja verotusperäiset varaukset merkitään taseessa oman ja vieraan pääoman väliin tilinpäätössiirtojen kertymänä. KPL 6:7.5:n mukaan konsernitasetta laadittaessa poistoero ja verotus­perusteiset varaukset merkitään konsernitaseeseen jaettuna omaan pääomaan ja laskennalliseen verovelkaan. Tästä syystä erillisyhtiön oman pääoman suhde taseen loppusummaan voi olla jo lähtökohtaisesti alempi kuin konsernitilinpäätöksessä. Tästä huolimatta taseita ei muuteta taloudellisessa mielessä oikealla tavalla vertailukelpoisiksi. Tämä ilmenee ratkaisusta KHO 2015:11. Siinä katsottiin, että vertailua tehtäessä erillisyhtiön taseeseen merkittyä poistoeroa ei saatu lukea laskennallisella verovelalla vähennettynä omaan pääomaan. 

Tulevaisuudennäkymiä

Julkisuudessa käytävässä veropoliittisessa keskustelussa niin Suomessa kuin muuallakin veron kiertämisen ja aggressiivisen verosuunnittelun estäminen tuntuu tällä hetkellä olevan keskeisin verolainsäädännön kehittämistä koskeva asia. Myös korkovähennys on tämän myrskyn silmässä. OECD:n BEPS-hanke sisältää korkojen vähennyskelpoisuutta rajoittavan osion. EU:n komissio on 28.1.2016 antanut direktiivi­ehdotuksen sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien säännösten vahvistamisesta. Direktiiviehdotus sisältää myös korkojen vähennysoikeuden rajoittamista koskevan säännön. Jos ehdotus tältä osin toteutuu, korkovähennysrajoitukset tulisivat koskemaan myös ulkopuolisille maksettuja korkoja, TVL:n mukaan verotettavien yritysten korkoja ja rajoitus laajenisi myös muihin vieraan pääoman menoihin. Ehdotus ei sisällä minkäänlaisia arvioita siitä, millaisia vaikutuksia uudella sääntelyllä olisi investointeihin. Sääntelyehdotukseen kokonaisuutena ja erityisesti korkovähennysrajoitukseen ehdotetussa muodossa onkin syytä suhtautua kriittisesti. 

Valtioneuvosto on antanut direktiiviehdotuksesta kirjelmän eduskunnalle 3.3.2016. Kirjelmän perusvire direktiiviehdotusta kohtaan on myönteinen. Direktiiviehdotusta on tarkoitus käsitellä Ecofin-neuvostossa toukokuussa 2016. Panama-vuotojen innoittamina mainitunlaiset korkovähennystenkin rajoittamiseen tähtäävät EU-hankkeet tuntuvat olevan poliittisessa keskustelussa kovassa huudossa. Asiat menevät siis sekaisin, sillä yrityksen korkovähennyksillä ja Panama-vuotojen kaltaisilla veronvälttelytilanteilla ei ole liittymäkohtia.