Käyttö­omaisuus­osakkeet verotuksessa

Kun osakeyhtiö myy toisen osakeyhtiön osakkeita, kysymys kuuluu, pidetäänkö myytyjä osakkeita elinkeinotoiminnan käyttöomaisuutena vai muuna omaisuutena. Asialla on merkitystä siitä syystä, että käyttöomaisuusosakkeet voidaan tiettyjen edellytysten täyttyessä luovuttaa – siis esimerkiksi myydä – verovapaasti. Edellytykset voidaan tiivistää seuraavasti1):

• Osakeyhtiö²⁾ myy toisen osakeyhtiön osakkeita ja
• nämä osakkeet kuuluvat myyjäyhtiön elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen ja
• myyjäyhtiö on omistanut nämä osakkeet yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan ja
• omistus on ollut vähintään kymmenen prosenttia luovutettavan yhtiön osakepääomasta.

Verovapautta on kuitenkin rajoitettu, vaikka edellytykset täyttyisivätkin, jos

• myyjäyhtiö on pääomasijoitustoimintaa harjoittava osakeyhtiö tai
• yhtiö, jonka osakkeita myydään, on kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiö tai osakeyhtiö, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa.

Korostettakoon vielä, että jos osakkeet ovat vaihto- tai rahoitusomaisuutta, niin niihinkään ei sovelleta muun omaisuuden tavoin verovapaussäännöksiä.³⁾ Kun edellä esitettyjä verovapauskriteerejä tarkastellaan tilanteessa, jossa osakeyhtiö on myynyt tai suunnittelee myyvänsä toisen osakeyhtiön osakkeita, niin usein voidaan suhteellisen helposti todeta omistusajan ja omistusosuuden ylittävän tai alittavan vaaditut rajat. Käytännössä tosin niihinkin voi liittyä paikoin haastavia tilanteita, mutta niitä ei pohdita tässä artikkelissa.

Tulolähdejakosääntelyn muututtua 2020 elinkeinotoiminta ja myös muu tulonhankkimistoiminta verotetaan osakeyhtiöillä elinkeinotoiminnan tulolähteellä maatilataloutta lukuun ottamatta. Elinkeinotoiminnan tulolähteen sisällä omaisuuslajilla on tällöin merkitystä muun muassa osakkeiden luovutusvoittoa ja -tappiota ajatellen. Tällöin kysymys on useimmiten siitä, katsotaanko osakkeet kuuluneen yhtiön käyttöomaisuuteen vaiko ei.

Käyttöomaisuusosake – mistä on kysymys?

Käyttöomaisuus määritellään laissa elinkeinotulon verottamisesta (EVL) 12 §:ssä. Sen mukaan käyttöomaisuutta ovat elinkeinotoiminnassa pysyvään käyttöön tarkoitetut arvopaperit ja muut pykälässä luetellut hyödykkeet. Käyttöomaisuusosakkeiden verovapautta koskevissa lain esitöissä (kuten hallituksen esitykset⁴⁾) käyttöomaisuuden kriteeriksi on mainittu muun muassa, että hyödykkeen tulee palvella käyttöarvollaan verovelvollisen elinkeinotoimintaa. Osakkeet kuuluvat käyttöomaisuuteen esimerkiksi silloin, kun niiden omistamisen tarkoituksena on lisätä tai muutoin edistää yrityksen suoritteiden menekkiä taikka turvata tai helpottaa liikkeen tarvitsemien tuotannontekijöiden hankkimista.

Viime päiviin asti Verohallinnon päätöksissä on käyttöomaisuusosaketta arvioitaessa pidetty edellytyksenä hallinnollisen ja toiminnallisen yhteyden olemassaoloa.

Tyypillisiä käyttöomaisuusosakkeita ovat esimerkiksi tytäryhtiöosakkeet ja omistusyhteysyritysten osakkeet. Käyttöomaisuutena voidaan pitää myös niin sanottuja strategisia osakeomistuksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi samalla alalla tai lähialalla toimivan yhtiön osakkeet.

Käyttöomaisuusosakkeille on tyypillistä, että ne on hankittu pitkäaikaiseen omistukseen ja niiden omistamisella tavoitellaan ensisijaisesti muita tarkoitusperiä kuin osinkotuottoja tai lyhyen aikavälin arvonnousuja. Käyttöomaisuus eroaa pitkäaikaisista sijoituksista eli lähinnä muun omaisuuden omaisuuslajista siten, että käyttöomaisuuden hankintameno kohdistuu verovelvollisen varsinaiseen suoritetuotantoon ja on sen kannalta välttämätön. Jos arvopaperit eivät liity verovelvollisen elinkeinotoimintaan, ne luetaan verotuksessa muun omaisuuden omaisuuslajiin.

Hallinnollinen ja toiminnallinen yhteys

Verohallinnon päätöksissä ja oikeuskäytännössä laajemminkin on viime päiviin asti käyttöomaisuusosaketta arvioitaessa pidetty edellytyksenä hallinnollisen ja toiminnallisen yhteyden olemassaoloa. Käytännössä hallinnollinen yhteys on täyttynyt esimerkiksi silloin, kun myyjäyhtiön edustaja on myytävän yhtiön (kohdeyhtiö) hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja.

Toiminnallisen yhteyden täyttyminen on monesti ollut haastavampaa ja aina myös ratkaisevampaa. Toiminnallisen yhteyden täyttymisen rajanvetoa on usein kuvattu lähinnä kahden korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ennakkopäätöksen avulla. KHO:n päätöksessä 2012:73 toiminnallinen yhteys täyttyi, mutta rinnakkaispäätöksessä 2012:74 ei. Viimeksi mainittu päätös korosti osaltaan myös sitä, että hallinnollinen yhteys ei yksin riitä eikä toiminnallinen yhteys täyty, jos myyjäyhtiön pääosakas on konsulttina osallistunut yhtiönsä kautta pienessä määrin kohdeyhtiön toimintaan.

KHO:n ennakkopäätöksessä 2012:73 toimitusjohtajuuden ja hallitustyöskentelyn kautta hallinnollinen yhteys täyttyi ja lisäksi toiminnallista yhteyttä osoittivat lukuisat tekijät. Näiden eri osatekijöiden kokonaisuuteen kuuluivat muun muassa seuraavat:

• myyjäyhtiö oli ollut perustamassa kohdeyhtiötä
• myyjäyhtiö oli saanut rojaltituloja kohdeyhtiöltä
• kohdeyhtiö oli toiminut myyjäyhtiön omistamissa tiloissa vuokralaisena ja myyjäyhtiö oli remontoinut tilat kohdeyhtiön tarpeita varten
• myyjäyhtiö oli vuokrannut kohdeyhtiön työntekijöille asuntoja sekä hankkinut ja vuokrannut kohdeyhtiön käyttöön henkilöautoja
• myyjäyhtiö oli luovuttanut kohdeyhtiölle tuotantokoneensa ja -kalustonsa ensin veloituksetta, mutta sai myöhemmin korvauksen näistä luovutuksista
• myyjäyhtiö oli myöntänyt kohdeyhtiölle lainoja ja taannut näitä lainoja

Lisähuomiona mainittakoon, että myyjäyhtiön omisti yksi ainoa luonnollinen henkilö. Käytännössä siis myös yhden luonnollisen henkilön omistamalla osakeyhtiöllä voi olla käyttöomaisuusosakkeita.

Ennakkopäätöksen 2012:74 tapauksessa myyjäyhtiön toimialana oli muun ohella arvopaperikauppa sekä liikkeenjohdon palvelujen myynti ja yritysjohdon seminaarien järjestäminen. Yhtiön liikevaihto oli muodostunut kahdella pörssiyhtiön osakekaupalla, joista oli kertynyt liikevaihtoa runsaat
300 000 euroa. Loppuosa liikevaihdosta kertyi 8 000 euron konsultointipalkkioista, jotka oli saatu kohdeyhtiöltä, jota myyjäyhtiö omisti 12,6 prosenttia. Kohdeyhtiön osakkeet eivät liittyneet myyjäyhtiön arvopaperikauppaan. Kohdeyhtiön osakkeet katsottiin kuuluvan liiketoimintaan kuulumattomaan omaisuuteen, nykyisin siis muun omaisuuden omaisuuslajiin.

Edellä mainittuja päätöksiä myöhemmin KHO:n ennakkopäätöksessä 2019:61 kuvattiin erityisesti EVL 53 §:n merkitystä tulolähdejaottelun ratkaisijana. Pykälässähän todetaan, että jos hyödykettä (esimerkiksi osaketta) käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoimintaa välittömästi tai välillisesti edistäviin tarkoituksiin, hyödyke kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Tällöin voidaan ajatella, että verotuskäytännössä merkitykselliseksi noussut toiminnallinen yhteys voi syntyä periaatteessa joko niin, että myyjäyhtiö on hyötynyt kohdeyhtiöstä tai toisin päin. Viimeksi mainittu tarkoittaa sitä, että myyjäyhtiö edistää kohdeyhtiön liiketoimintaa, jolloin tällainen osakeomistus voidaan katsoa edistävän välillisesti myyjäyhtiön elinkeinotoimintaa.

Tulolähdejaon osittaisen poistumisen jälkeinen aika

Verohallinto, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö sekä verotuksen oikaisulautakunta ja osin jopa hallinto-oikeudetkin ovat näihin päiviin saakka painottaneet erityisesti toiminnallisen yhteyden täyttymistä käyttöomaisuusosakkeen kriteeristöä arvioidessaan. Tilanne on ollut jo pitkään paljolti toisenlainen. Asiaan on erityisesti vaikuttanut verovuodesta 2020 alkaen se, että tulolähdejako poistui osittain esimerkiksi osakeyhtiöiltä.

KHO nostikin asian esille parissa tuoreehkossa ennakkopäätöksessään (2024:41 ja 2024:42) todetessaan itse päätöstekstissä seuraavasti:
KHO on aiemmassa käyttöomaisuusosakkeita koskevassa oikeuskäytännössään tarkastellut sitä, onko myyjäyhtiön ja myytävänä olevan yhtiön (kohdeyhtiö) välillä vallinnut hallinnollinen ja toiminnallinen yhteys. Hallinnollisen ja toiminnallisen yhteyden perusteella on arvioitu, ovatko kulloinkin esillä olleet osakkeet kuuluneet myyjäyhtiön elinkeinotoiminnan tulolähteen vai muun toiminnan tulolähteen varoihin. EVL:ää on muutettu siten, että EVL 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön harjoittaman muun toiminnan kuin maatalouden tulosta laskettaessa sovelletaan, mitä sanotussa laissa säädetään elinkeinotoiminnasta. Verovuonna 2020 ja sen jälkeen osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta arvioitaessa vastaavaa painoarvoa ei ole enää annettava sille, millainen hallinnollinen ja toiminnallinen yhteys osakkeita myyvän yhtiön ja kohdeyhtiön välillä on vallinnut. Sen sijaan merkitystä on annettava entistä keskeisemmin sille, miten kohdeyhtiön osakkeet ovat palvelleet myyjäyhtiön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia.
Tässä mielessä edellä mainittuja hallinnollisen ja toiminnallisen yhteyden täyttymistä painottavia KHO:n ennakkopäätöksiä (2012:73, 2012:74 ja 2019:61) on jatkossa arvioitava ainakin paikoin toisin käyttöomaisuuskriteerin täyttymistä ajatellen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että käyttöomaisuusosakkeen arviointikriteeristö on muuttunut ainakin piirun verran ja siten käyttöomaisuusluonnetta puoltavat seikat tulee arvioida tarkastelutilanteessa aikaisempaan nähden uudestaan.

Käyttöomaisuusosakkeen tunnusmerkistöä ja kokonaisarvioinnin merkitys

Ensin voidaan kysyä, onko käyttöomaisuusosakkeen kriteeristö täsmentynyt vaiko ei. Edellä viitatut käyttöomaisuusosakkeiden verovapautta koskevat lain esityöt ovat suhteellisen vahvasti indikoineet kriteeristöä jo aikaisemminkin. Kuten KHO ennakkopäätöksissään (2024:41 ja 2024:42) toteaa, toiminnallisen ja hallinnollisen yhteyden painottaminen on liittynyt tulolähdejakoon. Nyt sen poistuttua näiden painoarvo on vähentynyt ja entistä selkeämmin tulisi antaa painoa sille, miten kohdeyhtiön osakkeet ovat palvelleet myyjäyhtiön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia.

Kysymykseen siitä, onko käyttöomaisuusosakkeen kriteeristö täsmentynyt, ei voida vastata selkeästi kyllä tai ei. Sen sijaan tuoreista KHO:n ennakkopäätöksistä voidaan nostaa esille muutamia seikkoja, jotka ovat päätöksissä puoltaneet verovapautta, ja toisaalta niin seikkoja, jotka ovat pikemminkin olleet verovapautta vastaan. Samalla on ymmärrettävä, että ennakkopäätökset koskivat tietynlaisia tilanteita – kuten osakevaihtoa, suku- tai suppeaomistuspohjaisia myyjäyhtiöitä sekä esimerkiksi strategista omistusta. Nämäkään päätökset eivät siis kerro koko totuutta, vaan kutakin tilannetta tulisi arvioida kokonaisuutena, johon vaikuttavat monet eri tekijät.

Päätösten kokonaisarviointia tarkasteltaessa, voidaan tietyille asiakokonaisuuksille muun ohella antaa merkitystä. Seuraavaksi kuvataan tiiviisti tällaisia tekijöitä.

Minkälaisia liiketoiminnallisia syitä on omistus- tai konsernirakenteen syntymiselle esitetty?

Jo aikaisemminkin on painoarvoa annettu osakeomistuksen syntyhistorialle eli millaisissa olosuhteissa omistus on syntynyt ja miksi. Tuoreehkoissa päätöksissä asiaa on pohdittu erityisesti osakevaihdon näkökulmasta. Käytännössä valitettavan usein osakevaihdon jälkeen erityisesti suppeaomistuspohjaisissa emoyhtiöissä näiden osakkeiden omaisuusluonne on tulkittu muun omaisuuden omaisuuslajiin kuuluvaksi. Eri oikeusasteissa asia on tällöin tulkittu usein yhden tai muutaman luonnollisen henkilön sijoitusten hallinnoimiseksi perustetuksi emoyhtiöksi, jolloin osakeomistuksia ei katsota käyttöomaisuudeksi.

Sen sijaan, jos konsernirakenteelle on nähtävissä esimerkiksi yhtiöiden toiminnan johtamiseen, riskien hallintaan ja rahoituksen järjestämiseen liittyviä perusteita, nämä seikat puoltavat käyttöomaisuusosakeluonnetta eikä konsernirakenne näin ollen palvele vain osakkeenomistajien sijoitusten hallinnointia.

Kysymykseen siitä, onko käyttöomaisuusosakkeen kriteeristö täsmentynyt, ei voida vastata selkeästi kyllä tai ei.

Onko osakkeet myyvä yhtiö veloittanut kohdeyhtiöiltä esimerkiksi hallinto- ynnä muista palveluista?

Aikaisemmin kovin usein veronsaajapuolen valituksissa tai vastineissa on todettu, että pelkkien talous-, hallinto- ja erilaisten konsulttipalvelujen tuottamista saman konsernin yhtiöille sekä niistä perittäviä maksuja ei ole pidettävä riittävänä. Talous- ja hallintopalvelujen tuottaminen voidaan kuitenkin ottaa kokonaisarvioinnissa yhtenä tekijänä huomioon, jos näitä palveluja myydään myös ulkopuolisille tahoille.⁵⁾

Tuoreet KHO:n ennakkopäätökset puhuvat vahvasti jopa yllä mainittua vastaan, vaikka Verohallinto toteaa edelleenkin ohjeessaan⁶⁾, että lähtökohtaisesti pelkkien talous- ja henkilöstöhallinnon palveluiden tuottaminen kohdeyhtiölle ja niistä perittävät maksut eivät merkitse, että kohdeyhtiön osakkeet palvelevat omistajayhtiön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia. Päätöksiä onkin tässä mielessä tärkeä arvioida harkiten. Kun myyjäyhtiö on tarjonnut kohdeyhtiölle usean vuoden ajan esimerkiksi taloushallintoon ja muuhun hallintoon liittyviä erilaisia palveluja ja näitä on tuottanut myyjäyhtiön osakaskuntaan kuulumaton henkilö, tämä puoltaa käyttöomaisuusosakeluonnetta eli osakkeet voidaan katsoa tästä näkökulmasta palvelevan käyttöarvoltaan myyjäyhtiön elinkeinotoimintaa.

Veronsaajapuoli näyttää edelleen jopa korostetusti asettavan lisävaatimukseksi sen, että näitä palveluja tulisi myydä myös ulkopuolisille eli muille kuin konserni- tai kohdeyhtiölle. Tätä vaatimusta ei kuitenkaan esimerkiksi KHO:n ennakkopäätöksessä 2024:41 edellytetty, vaan siinä puheena olevia palveluja oli myyty vain kohdeyhtiölle ja pienessä määrin myös toiselle konserniyhtiölle, mutta tästä huolimatta kysymyksessä katsottiin kokonaisarvioinnissa olevan käyttöomaisuusosakkeiden verovapaa luovutus.

Onko hallinto- ym. palveluja tuottanut yhtiöön palkattu ei-osakkeenomistajana oleva taho?

Tämä kysymys on kuulunut arviointikriteeristöön jo pidempään. Verohallinnon vanhentuneessakin ohjeessa7) on viitattu siihen, kuka palveluja tuottaa ja tuotetaanko palveluja myös muiden kuin yhtiön osakastyöntekijöiden toimesta. Nyt tähän on kiinnitetty huomiota myös KHO:n tuoreissa ennakkopäätöksissä.

Käyttöomaisuusluonnetta puoltavana tekijänä pidetään siis sitä, että osakaskuntaan kuulumaton henkilökunta tuottaa kohdeyhtiölle tarjottavia hallinto- ja muita palveluja.

Mikä on konsernipalvelujen liikevaihdon suhde muihin tuottoeriin?

KHO:n rinnakkaispäätökset 2024:41 ja 2024:42 kuvaavat hyvin sitä, miten konsernipalvelujen liikevaihdon suhde muihin tuottoihin (lähinnä sijoitustuottoihin) voi vaikuttaa käyttöomaisuusluonteen arvioinnissa. Ensin mainitussa koko myyjäyhtiön noin 70 000 euron liikevaihto oli syntynyt konsernipalveluista eli kysymys oli 100 prosentin osuudesta. Tämä katsottiin puoltavan käyttöomaisuustulkintaa.

Sen sijaan jälkimäisessä tapauksessa, vaikka kohdeyhtiöstä saatu liikevaihto oli absoluuttisesti noin kolme kertaa suurempi, se ei puoltanut käyttöomaisuustulkintaa, koska tapauksessa vuotuisten liikevaihtojen pääosa eli 74,4–86,2 prosenttia oli kertynyt muista tuotoista kuin mainituista palveluveloituksista. Päätös tuo siis esille muun ohessa, että absoluuttisesti suurempi keskinäinen laskutus ei menestynyt, koska veloitus oli suhteellisesti vain pieni osa myyjäyhtiön kokonaistuotoista.

Kuinka pitkäaikainen osakeomistus on ollut?

Yksinkertaistaen voidaan todeta, että mitä pidempi omistusaika on, sitä parempi. Valitettavasti tässäkään ei voida tarkemmin määritellä vuosien määrää – kuten verotuksessa ei yleensäkään. Lähtökohtaisesti käytännöstä voidaan kuitenkin todeta, että yli viisi vuotta on parempi kuin alle viisi vuotta. Tämäkään ei kuitenkaan yksinään pidä paikkaansa. KHO:n ennakkopäätöksessä (2024:43) alle kahden vuoden omistus katsottiin täyttävän käyttöomaisuusosakkeen luonteen, kun kokonaisarvioinnissa oli muita puoltavia seikkoja enemmän kuin niitä vastaan puhuvia tekijöitä.

Edelleen on hyvä huomata, että KHO:n päätöksissä 2024:41 ja 2024:42 oli molemmissa omistusaika vähintään 10 vuotta, mutta vain ensimmäisessä tapauksessa käyttöomaisuustulkinta täyttyi. Näin ollen omistusaika ei luonnollisestikaan ole yksistään asiaa ratkaiseva tekijä, kuten ei mikään muukaan tekijä.

Onko osakeomistus ollut 100 prosenttia?

KHO:n tuoreehkoissa ennakkopäätöksissä on katsottu yhdeksi käyttöomaisuutta puoltavaksi tekijäksi se, että myyjäyhtiö on omistanut kohdeyhtiön 100 prosenttisesti. Päätöksistä on kuitenkin vedettävä sama johtopäätös kuin muistakin käyttöomaisuuskriteereistä, eli että pienempikin omistus voi täyttää kriteeristön, kun kokonaisarvioinnissa otetaan muutkin asiaan vaikuttavat tekijät huomioon. Tätä kuvaa hyvin KHO:n ennakkopäätös 2024:43, jossa omistusosuus oli vain hieman yli 12 prosenttia. Viitatussa tapauksessa omistettava yhtiö oli tosin pörssinoteerattu ja tapaus korosti muutoinkin strategisen omistuksen merkitystä.

Viitattu strateginen omistus on mainittu jo lain esitöissä yhtenä käyttöomaisuutta puoltavana tekijänä. Sen sisältö on kuitenkin jostain syystä käytännössä jäänyt kovin tuntemattomaksi, mutta viitattu KHO:n päätös kuvaa sitä hyvin. Sitä ei tarkastella tässä artikkelissa yksityiskohtaisemmin. Yhteenvetona voidaan kuitenkin todeta, että 100 prosenttinen omistus on katsottu käyttöomaisuustulkintaa puoltavaksi tekijäksi.

Onko myyjäyhtiö säilyttänyt suurimman osakkeenomistajan aseman myös osakemyyntien jälkeen?

Tämä kriteeri liittyy lähinnä edellä viitattuun KHO:n päätöksessä (2024:43) olleeseen tapaukseen. Siinä pörssinoteerattua kohdeyhtiötä omistettiin hieman yli 12 prosenttia ja osakeluovutuksen jälkeenkin myyjäyhtiö oli suurin yksittäinen kohdeyhtiön omistaja. Tästä kriteeristä ei tulisi tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä siihen suuntaan, että 100 prosentin omistuksesta tulisi jättää osa myymättä.

Onko omistava yhtiö tarjonnut kohdeyhtiölle lainoja esimerkiksi asiakasprojektien rahoittamista varten?

Se, että myyjäyhtiö on rahoittanut kohdeyhtiötä, on sinällään ollut jo aikaisemminkin yksi toiminnallisen yhteyden tunnusmerkeistä. Tämä kriteeri korostuu erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa kohdeyhtiölle tarjottu laina kohdistuu tukemaan tämän ansaintaa ja siten edistämään myyjäyhtiön elinkeinotoimintaa. Tällainen lainasuhde voidaan katsoa käyttöomaisuusluonnetta puoltavaksi tekijäksi. Asialla on yhteys myös omistus- ja konsernirakenteen syntymiseen esitettyihin liiketoiminnallisiin syihin.

Ovatko kohdeyhtiön osakkeet palvelleet käyttöarvollaan osakkeita luovuttavan yhtiön elinkeinotoimintaa?

Tässä kohdin on kysymys ikään kuin käyttöomaisuusosaketta puoltavien tekijöiden koonnista, eli miten myyjäyhtiön omistamat kohdeyhtiön osakkeet ovat palvelleet myyjäyhtiön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia. Kuten edellä on todettu, käyttöomaisuusosakkeen kriteeristön täyttymistä arvioidaan kokonaisuutenaan. Kokonaisarviointi on ratkaiseva.

Ei syytä luvata eikä arvailla

Allekirjoittanut on ollut viimeisen vuoden aikana kymmenien yhtiöiden apuna käyttöomaisuusriita-asioissa – ennakkoratkaisut Verohallinnolta, valitusasiat oikaisulautakuntaan, hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tilanteissa, joissa verovelvollinen saa positiivisen päätöksen, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valittaa niistä lähes järjestäen.

Kun puheenaiheena ovat yhtiön myymät toisen yhtiön osakkeet, kuulen usein niin yritysten edustajien kuin yrityksiä auttavienkin tahojen toteavan liian löyhästi, että kysymys on verovapaasta käyttöomaisuusosakkeen luovutuksesta. Soisin vähintäänkin kaikkien yrittäjiä ja yrityksiä näissä asioissa auttavien tahojen perehtymään asiakokonaisuuteen vakavasti. Kysymys kun ei ole suinkaan läpihuutojutusta.

Kun palvellaan asiakasta tilanteessa, jossa tämä toimii osakeyhtiömuodossa ja myy toisen osakeyhtiön osakkeita, ei ole syytä luvata tai arvailla, onko kysymyksessä verovapaa käyttöomaisuusosakkeen myynti, jos asiaa ei ole selvitetty ja arvioitu tätä ennen perusteellisesti esimerkiksi ennakkoratkaisulla.

¹ Ks. tarkemmin Laki elinkeinotulon verottamisesta (EVL) 6 § ja 6 b §.
² Huomionarvoista on, että säännös koskee myös muita yhteisöjä kuin osakeyhtiöitä. Yhteisöjä ovat myös mm. osuuskuntamuotoiset toimijat. Yhteisöt määritellään tuloverolain (TVL) 3 §:ssä.
³ EVL tuntee myös sijoitusomaisuuden käsitteen, mutta sitä voi olla vain eläke-, vakuutus- ja rahoituslaitoksilla (ks. EVL 11 §) eikä näitä käsitellä tässä yhteydessä.
⁴ Esimerkiksi HE 92/2004 ja 176/2008.
⁵ Näin oli todettu myös Verohallinnon aikaisemmassa ohjeessa ”Yhteisön käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verokohtelu” (Dnro: VH/5186/00.01.00/2023; 28.11.2023), joka on päivitetty 12.7.2024 (Dnro: VH/2668/00.01.00/2024). Päivityksessä on otettu huomioon nimenomaisesti uusin oikeuskäytäntö kuten KHO 2024:41, 2024:42 ja 2024:43.
⁶ Yhteisön käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verokohtelu (Dnro: VH/2668/00.01.00/2024).
⁷ Verohallinnon ohje: ”Yhteisön käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verokohtelu” (Dnro: VH/5186/00.01.00/2023; 28.11.2023).