Hyödynnä rahastosijoittamisen veroedut oikein
Kotimaisen ja ulkomaisen sijoitusrahaston osuuksien luovutuksesta saatu voitto on veronalaista pääomatuloa, jota verotetaan joko 30 prosentin tai 34 prosentin pääomatuloverokannalla verovuoden pääomatulojen kokonaismäärästä riippuen. Osuuksien luovutuksesta muodostunut tappio on vähennyskelpoista omaisuuden luovutustappioista tai muista pääomatuloista. Sijoittajan mahdollisesti maksamat merkintä- ja lunastuspalkkiot tulevat huomioon otetuiksi osana luovutusvoittoa tai -tappiota.
Sijoitusrahastot ovat varteenotettava vaihtoehto sekä tavalliselle että varakkaammalle sijoittajalle. Rahastosijoittamisessa voidaan tavoitella tuottoa hyödyntämällä ammattimaista varojen hallintaa ja hajautusta. Rahastot mahdollistavat yksityissijoittajalle myös pääsyn sellaisiin sijoituskohteisiin, jotka olisivat muutoin saavuttamattomissa joko sijoituksen koon tai maantieteellisen sijainnin takia.
Rahastosijoittamiseen liittyy kuluja ja veroja kuten muuhunkin sijoittamiseen. Molemmilla on keskeinen merkitys sijoittajan saamaan tuottoon. Rahastosijoituksen kokonaisverotuksessa tulee huomioida sekä sijoitusrahaston että osakkaan verotus.
Kotimainen sijoitusrahasto
Sijoitusrahaston kautta saadun tulon kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi sijoitusrahasto on säädetty TVL 20 §:ssä verovapaaksi yhteisöksi. Keskeinen sijoitusrahaston veroetu on, että sijoitustuotot voidaan uudelleensijoittaa ja voittoja voidaan realisoida ilman verokustannusta. Verovapaudesta johtuen sijoitusrahastosta perittyjä hallinnointi- ja muita palkkioita ei voida vähentää verotuksessa, vaan ne pienentävät täysimääräisesti sijoituksen tuottoa.
Sijoitusrahaston verovapaus koskee vain tuloverotusta. Esimerkiksi kiinteistösijoitusrahastot maksavat omistamistaan kiinteistöistä kiinteistöveroa ja kiinteistön hankinnoista varainsiirtoveroa samaan tapaan kuin muutkin verovelvolliset.
Ulkomaille sijoittavan sijoitusrahaston saamat osingot voivat olla lähdeveronalaisia osinkoa jakavan yhtiön asuinvaltiossa. Lähdeverot pienentävät rahastosijoituksen tuottoa, sillä niitä ei voida hyvittää Suomessa sijoitusrahaston tai osakkaan verotuksessa. Huolellinen rahastoyhtiö pyrkii käyttämään kaikki verosopimusten ja EU-oikeuden tarjoamat mahdollisuudet lähdeverojen minimointiin.
Ulkomaiset sijoitusrahastot
Suomessa markkinoidaan satoja ulkomaisia sijoitusrahastoja. Tyypillisiä sijaintivaltioita tällaisille rahastoille ovat Luxemburg, Irlanti ja Ruotsi. Erityisesti varakkaille sijoittajille on lisäksi tarjolla loputon määrä ”räätälöidympiä” vaihtoehtoja perhevarallisuuden hallinnointiin. Tällaisten rahastojen toiminta voidaan sovittaa joustavammin yksittäisen sijoittajan tarpeisiin kuin tavanomaisten sijoitusrahastojen.
Ulkomaiset sijoitusrahastot toimivat yleensä joko suomalaista sijoitusrahastoa vastaavassa oikeusmuodossa tai erilaisissa yhtiömuodoissa. Rahaston oikeudellisella muodolla on merkitystä erityisesti rahaston osakkaan verotukselle Suomessa.
Myös ulkomaiset sijoitusrahastot toimivat verovapaina yhteisöinä. Eräissä valtioissa kuten Luxemburgissa rahaston hallinnoimaan varallisuuteen voi kohdistua pieni vero.
Tuoton verotus
Merkittävin rahastosijoittamisen verohyöty muodostuu verotuksen lykkääntymisestä. Sijoitusrahaston osakkaalle muodostuu veronalaista pääomatuloa vasta, kun rahasto maksaa tuottoa tai kun osakas lunastaa tai muutoin luovuttaa rahasto-osuudet. Käytännössä yksityissijoittajan kannattaakin verosyistä valita kohteekseen rahaston kasvuosuudet, joille ei makseta vuosittaista tuottoa.
Verotuksen lykkääntymisedun suhteellinen merkitys on kasvanut pääomatuloverotuksen kiristymisen seurauksena. Toisaalta sijoitusrahaston kautta saadun osinkotulon verotus on edelleen kireämpää kuin jos osinko saadaan suoraan. Sijoitusrahaston kautta saatuihin osinkoihin ei liity verovapaata osaa kuten suoraan saatuihin osinkoihin. Osinkoverotuksen kiristymisen seurauksena suoraan ja rahaston kautta saadun osingon verotuksen ero on kuitenkin pienentynyt.
Tuloverolaissa ei ole erityisiä säännöksiä ulkomaisesta sijoitusrahastosta saadun tuoton verotuksesta. Jos ulkomainen rahasto on vertailukelpoinen suomalaiseen sijoitusrahastoon, verotus seuraa kotimaista rahastosijoitusta. Jos ulkomainen rahasto on vertailukelpoinen kotimaiseen osakeyhtiöön, sovelletaan samoja verotusperiaatteita kuin osakeyhtiöstä saatuun tuloon. Tuoton verottaminen osinkona saattaa olla erityisen edullista, jos sijoitus tehdään julkisesti listaamattomaan rahastoon. Huolellisen sijoittajan on syytä hakea verokohtelustaan ennakkoratkaisu Verohallinnolta epäselvissä tapauksissa.
Luovutusvoittojen verotus
Verotuksen lykkääntymisedun maksimoimiseksi sijoituksen tuotto realisoidaan yleensä rahasto-osuuksien luovutuksen yhteydessä. Myös sijoitusrahasto-osuuksien vaihto rahaston sisällä tai rahastojen välillä voidaan katsoa verotuksen realisoivaksi luovutukseksi. Rahasto-osuuksien vaihdosta ei ole erillisiä verosäännöksiä, mutta oikeuskäytännössä on haettu rajoja luovutusvoiton realisoivalle vaihdolle.
Katse kuluihin
Kulut voidaan jakaa rahastosta maksettaviin kuluihin ja sijoittajalta perittäviin kuluihin. Pitkäaikaisessa sijoittamisessa kuluilla voi olla suurempi tuottoa pienentävä vaikutus kuin veroilla.
Rahastosta maksettavista kuluista merkittävimmät ovat hallinnointi- ja säilytyspalkkiot, jotka määritetään yleensä prosenttiosuutena rahaston varoista. Tyypillisesti näiden yhteismäärä suomalaisissa sijoitusrahastoissa on 0,5–3,5 prosentin välillä. Lisäksi rahaston sijoitustoiminnasta tulevat maksettavaksi muun muassa välityspalkkiot, joiden merkitys riippuu sijoituskohteista ja kaupankäyntiaktiivisuudesta.
Sijoittajalta voidaan periä kertaluonteinen maksu rahastomerkinnän tekemisestä tai rahasto-osuuksien lunastuksesta. Merkintä- ja lunastuspalkkiot vaihtelevat rahastotyypin mukaan useimmiten nollasta kolmeen prosenttiin merkintä- tai lunastussummasta.