CTA Paikka

Ennakkoperinnän muutokset 2015

Tulevaisuudessa siintävä visio reaaliaikaisesta henkilöverotuksesta ilman verokortteja ja vuosi-ilmoituksia antaa vielä odottaa itseään. Niinpä ennakkoperinnän vuosi vaihtui varsin rauhallisissa merkeissä.
22.1.2015

Tomi Peltomäki johtava asiantuntija, Verohallinto

Verohallinnon valmistautuessa uuden valmisohjelmiston käyttöönottoon ja toisaalta kansallisen tulorekisterihankkeen suomia mahdollisuuksia odotellessa on selvää, että erityisiä muutoksia menettelyihin ei ole ihan lähiaikoina odotettavissa. Lainsäätäjä ei kuitenkaan jää odottamaan tulevaisuuden muutoksia, vaan muutamia erikseen huomioitavia lakimuutoksia on toki toteutettu. Tämän lisäksi kuvassa mukana ovat normaalit vuodenvaihteen vakiomuutokset, joten vuosi ei vaihtunut ilman uuden omaksumista tälläkään kertaa.

 

Osuuskunnan jakama ylijäämä

Ennakkoperinnässä huomioon otettavia lakimuutoksia vuodelle 2015 on vähän. Harvoista muutoksista erityisesti huomioitavaa on osuuskunnan jakaman ylijäämän verotusta koskevien säännösten vaikutus ennakonpidätyksen mitoittamiseen. Kun ylijäämä vuodesta 2015 käyttäytyy lähinnä osingon tavoin, on myös ennakonpidätyksen vastattava muuttuneita säännöksiä. Ennakkoperintäasetuksen 15 §:n mukaan ennakonpidätys jaetusta ylijäämästä on 25,5 % silloin, kun ylijäämä saadaan julkisesti noteeratulta osuuskunnalta. Määräys on kuitenkin akateeminen, sillä Suomessa ei tällä hetkellä ole julkisesti noteerattuja osuuskuntia. Jos ylijäämää jakaa noteeraamaton osuuskunta, on ylijäämästä toimitettava 7,5 %:n ennakonpidätys 5 000 euron määrään saakka ja ylimenevästä osuudesta 25,5 %. Jos osuuskunta jakaa ylijäämää työpanoksen perusteella, on ylijäämä luonteensa mukaisesti joko palkkaa tai työkorvausta.

Osuuskunnan, jossa on alle 500 jäsentä, jakamasta ylijäämästä on ansiotuloa määrä, joka ylittää osuudesta maksetulle merkintähinnalle laskettavan kahdeksan prosentin vuotuisen tuoton. Ennakkoperintäasetuksen 15 §:n noteeraamattoman osuuskunnan jakamaa ylijäämää koskevia säännöksiä sovelletaan myös ansiotulona verotettavaan ylijäämään.

Ylijäämien ennakonpidätyksissä tulee ottaa huomioon myös Verohallinnon päätös ennakonpidätysvelvollisuudesta vapauttamisesta. Sen mukaan pidätystä ei toimiteta muille kuin luonnollisille henkilöille ja kuolinpesille maksetuista ylijäämistä. Tietyin edellytyksin nekin voivat olla ennakon­pidätysvelvollisuudesta vapaat.

 

Luontoisedut

Normaalien arvonmuutosten lisäksi Verohallinnon luontoisetupäätöksen rakenne on muuttunut vuodesta 2014. Asunto-, auto-, ravinto- ja täysihoitoetua koskevia määräyk­siä on muutettu. 

Asuntoedun arvo määräytyy aiempaa tarkemman alueellisen jaottelun mukaan.  Kahden alueen sijaan Suomi on jaettu kuuteen alueeseen. Niistä Helsinki on jaettu postinumeroiden perusteella neljään alueeseen, jotka vastaavat Helsingin kaupungin omaa kalleusluokitusta. Suuremmat kaupungit ja pääkaupunkia ympäröivät kehyskunnat muodostavat oman alueensa. Samaan alueeseen kuuluu myös Sipoosta Helsinkiin liitetty postinumeroalue 00890.

Asunnon iällä ja rakennuksen peruskorjausvuodella ei ole enää merkitystä arvoa määritettäessä. Niin ikään päätöksestä on poistettu ns. pappilapykälä, jonka mukaan suuriin ja vanhoihin asuntoihin sovellettiin erityistä pinta-alan mukaan määräytyvää leikkuria. Asuntoetua koskevat määräykset sisältävät ns. jarrusäännön, jonka mukaan palkansaajan vuonna 2014 käyttämän asunnon verotusarvo voi nousta korkeintaan 20 prosenttia.

Jatkossakaan asuntoedun arvoa ei määritellä asunnon varustelun, rakennusmateriaalien tason tai esimerkiksi sen mukaan sijaitseeko asunto rantatontilla vai kuivan maan tontilla. Arvostusperusteet säilyvät aiempaan tapaan varsin kaavamaisina. Yksittäisen asunnon verotusarvoon ei verotusta toimitettaessa voida tehdä arvoa korottavia muutoksia, vaikka tällaisia mahdollisuuksia väläyteltiinkin päätöksen rakennetta muutettaessa. Yleinen periaate siitä, että luontoisedun arvon kattona on päätöksen mukainen arvo tai sitä pienempi käypä arvo, pitää edelleenkin paikkansa.

Autoedun arvot ovat ennallaan eri ikäryhmissä. Normaalina vuosihuoltona on toteutettu eri ikäryhmien vuosirajojen päivitys.

Autoedun perusarvon määrittämisessä ratkaisevaa on uuden auton ostopäivän mukainen suositushinta käyttöönottokuukauden alussa voimassa olevan hinnan asemesta. Näin uutta autoa tilattaessa hinnaston muutos auton ostopäivän jälkeen ei vaikuta autoedun arvoon. Laskentatapaa käytetään ensimmäistä kertaa vuonna 2015 käyttöön otettuihin autoihin. Tätä vanhempiin sovelletaan edelleen käyttöönottokuukauden alun suositushintaa, kuten myös uusiin autoihin, jonka ostopäivän hinnasto ei ole tiedossa.

Ravintoedussa maksukortilla maksaminen on saanut oman määräyksensä luontoisetupäätökseen. Määräyksen mukaan edun arvo on 75 prosenttia kortille ladatusta määrästä, mutta kuitenkin aina vähintään 6,20 euroa ateriaa kohti. Arvostuksen edellytyksenä on, että kortilta voidaan veloittaa vain 6,20–10,10 euron väliin asettuvia aterioita ja että kortille ladataan korkeintaan 10,10 euroa kotimaan tosiasiallista työssäolopäivää kohti. Näin menetellen kortille vuoden vaihteessa mahdollisesti jäävään saldoon ei tarvitse ennakkoperinnässä kiinnittää huomiota. Samalla myös Verohallinnon aiempi ohjaus loppusaldon käsittelystä voidaan jatkossa unohtaa.

Täysihoitoetu määritellään aiempaa tarkemmin. Päätöksessä määrätään, että hotellissa tai muulla vastaavalla tavalla järjestetty täysihoitoetu arvostetaan käypään arvoonsa. Näin erillinen täysihoitoedun arvostus koskee lähinnä vain työnantajan omissa tiloissa esimerkiksi au pairin saamaa täysihoitoetua. Sanamuodon muutoksesta huolimatta tulkinta määräyksen sisällöstä on kuitenkin säilynyt ennallaan. 

 

Matkakustannusten korvaukset

Verohallinto on vahvistanut päätöksellään verovapaiden matka­kustannusten korvausten enimmäismäärät vuodelle 2015. Kustannuskorvauspäätöksen rakenne on ennallaan. Muutokset koskevat vähäisten ulkomaan päivärahojen maa- ja aluemuutosten lisäksi vain rahamääriä.

 

Palkan sivukulut

Palkan sivukulujen määräytymisperusteissa ei ole tapahtunut muutoksia vuodella 2015. Muutoksissa huomio kiinnittyy lähinnä maksujen mitoitukseen.

 

Vuosi-ilmoitukset

Verohallinto odottaa vuoden 2014 vuosi-ilmoituksia saapuvaksi pääsääntöisesti tammikuun loppuun mennessä. Aikataulut ovat aiemmilta vuosilta tuttuja. 

Vuosi-ilmoittamisessa erityisesti huomioitavaa on rajoitetusti verovelvollisten ja osinkojen vuosi-ilmoittaminen. Jos rajoitetusti verovelvollinen on halunnut verotusmenettelylain mukaista verotusta jo ennakkoperintävaiheessa, on hänen tullut toimittaa työnantajalle rajoitetusti verovelvollisen verokortti. Vuosi-ilmoittaminen määräytyy eri tavoin sen mukaan, onko maksaja yksityinen vai julkisen sektorin työnantaja. Yksityinen työnantaja ilmoittaa palkan suorituslajilla AR ja julkisen sektorin työnantaja käyttää jotain muuta suoritukseen soveltuvaa suorituslajia. Jos rajoitetusti verovelvolliselta on peritty lähdevero, ilmoitetaan se kuten ennenkin.

Osinkojen vuosi-ilmoittamisessa uutuutena on ilmoittamisen ajankohta. Ilmoitus annetaan siltä vuodelta, kun osinko on ollut nostettavissa, eikä vasta vuonna, jolloin osinko on tosiasiallisesti maksettu. Jos kuitenkaan osinkoon oikeutettu ei ole tiedossa, annetaan vuosi-ilmoitus vasta siltä vuodelta, kun osinko on tosiasiallisesti maksettu.

 

Verokortit ja suorasiirrot

Vuoden 2015 ennakonpidätysperusteet tulevat voimaan 1.2.2015. Tammikuussa ennakonpidätyksissä sovelletaan aiempaan tapaan vuoden 2014 viimeisen verokortin prosentteja, ellei palkansaaja ole toimittanut maksajalle muutos­verokorttia. Poikkeus tähän on rajoitetusti verovelvollisen verokortti. Rajoitetusti verovelvollisen tulee hakeutua verotusmenettelylain mukaiseen verotukseen erikseen joka vuosi, joten edellisen vuoden rajoitetusti verovelvollisen verokorttia ei voida käyttää tammikuun ennakonpidätyksissä.

Perusverokorttien suorasiirtomenettely on ennallaan. Menettelyssä saadaan perusverokorttien tiedot sähköisesti, kunhan pyyntö niistä esitetään tammikuun loppuun mennessä. Vuonna 2015 sovelletaan edelleen vuodelle 2014 toteutettua ennakkoperintäasetuksen muutosta. Sen mukaan verokorttia ei tarvitse antaa eikä esittää työnantajalle, jos verokorttitieto on saatu suorasiirtomenettelyssä. Jos palkansaaja kuitenkin haluaa, että ennakonpidätyksissä seurataan vuositulorajaa, on tästä ilmoitettava työnantajalle joko antamalla verokortti, johon on rastittu vaihtoehto B, tai kerrottava asiasta muutoin siten, kuin työnantajan kanssa on sovittu. 

Muutosverokortteja ei välitetä sähköisesti. Niihin pätee vanha sääntö siitä, että päätoimen verokortti on annettava ja muu verokortti on esitettävä suorituksen maksajalle.

 

Uusia ohjeita ja vanhoja ongelmia

Verohallinto on antanut uuden ohjeen ennakkoperinnän klassikosta: Palkka ja työkorvaus verotuksessa. Ohjeessa annetaan eväitä näiden kahden suorituksen erottamiseen toisistaan. Tulokulma rajankäynnissä on uusi. Ratkaisevaa on työsuhteen erottaminen toimeksiantosuhteesta muodollisten ja aineellisten tunnusmerkkien perusteella. Ohjetta lukiessa havaitsee tulkinnan olevan samalla tavalla hankalaa kuin aina ennenkin. Nyt ohjeessa kuitenkin annetaan hieman periksi tulkinnoissa ja todetaan, että Verohallinto ei puutu pieniin ja tulkinnanvaraisiin asioihin etenkään, jos tulosta on verot maksettu.

Palkan ja työkorvauksen erottaminen toisistaan samoin kuin verovapaiden kustannusten korvausten maksamisen edellytysten toteaminen ennakonpidätyksen toimittamishetkellä ovat ennakkoperinnän arkea. Miksi ne ovat niin kovin monimutkaisia? On mielenkiintoista, että samaan aikaan, kun ollaan tavoittelemassa reaaliaikaista verotusta, törmätään kuitenkin edelleen perusasioihin, joihin joudutaan hakemaan ratkaisua jopa monikymmensivuisista ohjeita ja lukemattomista oikeustapauksista puhumattakaan sitä, että jotkut asiat voivat saada lainmukaisen ratkaisunsa vasta jälki­viisautta soveltamalla. Sellaista ylellisyyttä ei ennakkoperinnässä ole. 

Menettelyiden kehittämisessä yhtenä perusajatuksena on hallinnollisen taakan keventäminen. Tuntuu siltä, että hallinnollisen taakan keventämisessä olisi työsarkaa myös muualla kuin pelkästään menettelyiden sujuvoittamisessa.  Ennakkoperintä olisi huomattavasti jouhevampaa jos perusasioita ei tarvitsisi edes miettiä. Sovellettavan aineellisen lainsäädännön tulisi olla ymmärrettävää, helposti sovellettavaa ja selkeää. Ehkä vielä jonain päivänä, mutta ei vielä vuonna 2015. 

 

 

VerotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki