Paikallinen sopiminen laajenee
Paikallisen sopimisen laajentaminen on yksi pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman keskeisistä työlainsäädäntöuudistuksista. Hallitusohjelman tavoitteena on uudistaa työlainsäädäntöä siten, että mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen lisääntyvät. Tavoite ei ole uusi. Paikallista sopimista on pyritty edistämään usean hallituskauden aikana, mutta valmistelu ei ole johtanut aiemmin lainsäädäntömuutoksiin.
Voimaantulleet muutokset siirtävät työehdoista sopimista piirun verran hajautetumman sopimisen suuntaan. Muutosten vaikutuksia rajoittaa kuitenkin se, että sopiminen tapahtuu jatkossakin työehtosopimusten puitteissa. Työehtosopimuksesta ei siis voida poiketa vapaasti, vaan ainoastaan silloin, kun työehtosopimuksen määräys sallii paikallisen sopimisen.
Muutosten tarkoituksena on saattaa työnantajat yhdenvertaiseen asemaan paikallisessa sopimisessa niiden järjestäytymisestä ja työntekijöiden edustusjärjestelmästä riippumatta. Tähän liittyen laista poistettiin järjestäytymätöntä työnantajaa koskevat sopimiskiellot. Lisäksi muutokset tekevät työnantajakohtaisista työehtosopimuksista houkuttelevamman vaihtoehdon valtakunnalliselle työehtosopimukselle.
Sopiminen järjestäytymättömillä työpaikoilla laajenee
Yleissitovaa työehtosopimusta noudattavan järjestäytymättömän työnantajan mahdollisuus paikalliseen sopimiseen on aiemmin ollut rajoitettu. Työlainsäädäntöön sisältyneet sopimiskiellot estivät järjestäytymättömiä työnantajia soveltamasta niitä työehtosopimuksen määräyksiä, joilla poiketaan laista, ja jotka edellyttävät paikallista sopimista. Sopimiskiellot asettivat järjestäytyneet ja järjestäytymättömät työpaikat eriarvoiseen asemaan.
Sopimiskieltojen poisto tarkoittaa, että järjestäytymätön työnantaja saa soveltaa kaikkia yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä, jotka antavat mahdollisuuden paikalliseen sopimiseen. Tämä parantaa järjestäytymättömien työnantajien asemaa.
Jatkossa sopiminen on mahdollista samassa laajuudessa kuin järjestäytyneillä työnantajilla.
Muutos lisää työpaikkojen yhdenvertaisuutta kuitenkin myös työntekijöiden kannalta. Aiemmin sopimiskiellot ovat voineet estää myös sellaisen sopimisen, joka olisi ollut työntekijöiden intressissä. Jatkossa niin työntekijöiden kuin työnantajienkaan kannalta ei ole merkitystä, ovatko osapuolet järjestäytyneet.
Sopimiskieltojen poisto lisää myös työpaikoilla tapahtuvan sopimisen oikeusvarmuutta. Aiemmin on toisinaan ollut epäselvää, milloin sopiminen on sallittua ja milloin kiellettyä. Jatkossa työsopimuslain mukaan yleissitovaan työehtosopimukseen perustuva paikallinen sopimus voidaan tehdä työehtosopimuksen sallimissa rajoissa.
Toimialakohtaiset erot paikallisen sopimisen mahdollisuuksissa ovat suuria.
Henkilöstön edustus sopimisessa
Paikallisessa sopimisessa on noudatettava työehtosopimuksen osapuolia ja menettelytapoja koskevia määräyksiä. Usein työehtosopimuksessa edellytetään paikallisen sopimuksen osapuoleksi luottamusmiestä. Sopiminen voi kuitenkin olla työehtosopimuksen mukaan mahdollista myös esimerkiksi yksittäisen työntekijän kanssa tai koko henkilöstön kesken.
Jos työehtosopimuksessa edellytetään sopijapuoleksi luottamusmiestä, myös järjestäytymättömän työnantajan on tehtävä paikallinen sopimus ensisijaisesti luottamusmiehen kanssa. Luottamusmies on lähtökohtaisesti vain järjestäytyneiden työntekijöiden valitsema. Tästä huolimatta hän edustaa paikallisessa sopimisessa kaikkia niitä työpaikan työntekijöitä, joihin työehtosopimusta sovelletaan.
Koska muutosten tavoitteena on lisätä yhdenvertaisuutta paikallisessa sopimisessa, myös järjestäytymättömillä työntekijöillä on oikeus valita itselleen edustaja. Luottamusmiehen rinnalle voidaan valita työsopimuslain mukainen luottamusvaltuutettu, joka edustaa järjestäytymättömiä työntekijöitä paikallista sopimista koskevissa kysymyksissä. Tällaisessa tilanteessa järjestäytymättömän työnantajan on tehtävä paikallinen sopimus sekä luottamusmiehen että luottamusvaltuutetun kanssa.
Vaihtoehtoiset menettelyt henkilöstön edustukselle
Työnantajan järjestäytymisestä riippumatta on tavanomaista, ettei työpaikalle ole valittu työehtosopimuksen mukaista luottamusmiestä. Etenkin pienemmillä työpaikoilla on myös yleistä, että järjestäytyneet työntekijät ovat vähemmistönä. Paikallisen sopimisen edistämiseksi ei olisi siten riittävää, jos sopiminen olisi mahdollista vain luottamusmiehen kanssa.
Tämän vuoksi lakiin lisättiin säännökset, joiden mukaan paikallinen sopimus voidaan tehdä myös yksin luottamusvaltuutetun kanssa. Luottamusvaltuutetun kanssa sopiminen edellyttää, ettei työehtosopimukseen sisälly tasapuolisia sopimusedellytyksiä turvaavia määräyksiä siitä, kuinka menetellään luottamusmiehen puuttuessa.
Työehtosopimuksen osapuolilla eli työnantaja- ja työntekijäliitoilla on oikeus määritellä, millaisin edellytyksin paikallisia sopimuksia voidaan tehdä. Siksi laissa ei säädetä siitä, millaisia tällaisten vaihtoehtoisten sopimismenettelyjen on oltava, vaan asia jää työehtosopimusosapuolten harkinnan ja neuvottelujen varaan.
Jotta liitoilla olisi mahdollisuus luoda vaihtoehtoisia menettelyjä, lakiin sisältyy siirtymäsäännös. Sen mukaan luottamusvaltuutetun kanssa tehtävä sopimus edellyttää, että työehtosopimus, johon paikallinen sopiminen perustuu, on tehty lain voimaantulon jälkeen. Vaihtoehtoisten menettelymääräysten kehitys jää nähtäväksi kevään 2025 ja sen jälkeisissä työehtosopimusneuvotteluissa.
Henkilöstön edustus paikallisessa sopimisessa määräytyy siten kolmiportaisesti niin, että ensisijaisesti paikallinen sopimus on tehtävä luottamusmiehen kanssa. Jos luottamusmiestä ei ole valittu, sopimusta tehtäessä on noudatettava työehtosopimuksen vaihtoehtoisia menettelyjä. Vasta jos niitäkään ei ole, paikallinen sopimus voidaan tehdä luottamusvaltuutetun kanssa.
Säännöllisestä työajasta sopimista koskeva poikkeus
Paikallisia sopimuksia ei voida pääsääntöisesti tehdä ilman henkilöstön edustajaa, ellei työehtosopimus tätä mahdollista. Erityisesti mikroyrityksissä sopiminen olisi usein luontevaa ja käytännöllistä myös kaikkien työntekijöiden kanssa yhdessä. Edustajaa koskevaan pääsääntöön on kuitenkin yksi tärkeä poikkeus.
Säännöllisen työajan järjestelyjä koskeva paikallinen sopimus voidaan edellä selostetusta poiketen tehdä myös muun henkilöstön edustajan tai koko henkilöstön kanssa. Tämä työaikalain 36 §:ssä säädetty poikkeus koskee yleissitovaan työehtosopimukseen perustuvaa paikallista sopimista. Siten vain järjestäytymättömät työnantajat voivat soveltaa sitä.
Poikkeuksen soveltaminen edellyttää, ettei työpaikalla ole luottamusmiestä tai luottamusvaltuutettua. Koko henkilöstön kanssa sopiminen on siten aina viimesijaista. Yksittäisen työntekijän asemaa näissä tilanteissa turvaa se, että hänellä on oikeus noudattaa aikaisempaa työaikaansa ilmoittamalla siitä työnantajalle viimeistään kahta päivää ennen paikallisen sopimuksen soveltamisen aloittamista.
Koko henkilöstön kanssa sopimista koskeva säännös ei ole uusi. Se on sisältynyt työaikalakiimme vuodesta 1996 alkaen. Nyt säädettyjä muutoksia valmisteltaessa esillä oli malli, jonka mukaan koko henkilöstön kanssa sopiminen olisi ollut mahdollista muissakin kuin säännöllistä työaikaa koskevissa asioissa. Tämä oli myös paikallista sopimista koskevan hallitusohjelmakirjauksen lähtökohta. Työ- ja elinkeinoministeriö kuitenkin arvioi, että koko henkilöstön kanssa tehtävä laajempi sopiminen ei olisi mahdollista kansainvälisten sopimusten vuoksi.
Paikallista sopimista koskevat menettelysäännökset
Järjestäytyneiden työnantajien on noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä paikallisen sopimisen menettelytavoista sellaisenaan. Järjestäytymättömien työnantajien osalta paikallisen sopimisen menettelyistä on kuitenkin säädetty myös erikseen. Jos työnantaja on järjestäytymätön, paikallinen sopimus on tehtävä kirjallisesti, vaikka työehtosopimus ei edellyttäisi kirjallista muotoa.
Silloin kun paikallinen sopimus tehdään luottamusvaltuutetun kanssa, paikallinen sopimus on sen kestosta riippumatta puolin ja toisin irtisanottavissa kolmen kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen, jollei työehtosopimuksesta muuta johdu. Paikallisessa sopimuksessa voidaan myös aina sopia lyhyemmästä irtisanomisajasta. Tätä säännöstä sovelletaan sekä järjestäytyneisiin että järjestäytymättömiin työnantajiin.
Laissa säädetään luottamusvaltuutetun oikeudesta saada työnantajalta tarpeelliset tiedot paikallisen sopimuksen tekemistä varten. Työnantajan on myös varattava luottamusvaltuutetulle riittävä harkinta-aika sopimusta neuvoteltaessa ja tilaisuus käsitellä sopimuksen merkitystä yhdessä henkilöstön kanssa. Luottamusmiehellä puolestaan on oikeus koulutukseen ja tiedonsaantiin työehtosopimuksen määräysten mukaisesti.
Tärkeintä on aina se, onko sopimuksen tekemiseen yhteistä tahtoa.
Laajemmat mahdollisuudet yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin
Paikallinen sopiminen voi tarkoittaa myös kokonaisesta työehtosopimuksesta sopimista. Työehtosopimus voidaan tehdä vain yhtä työnantajaa koskevana (niin sanottu yritys- tai työnantajakohtainen työehtosopimus). Neuvottelemalla ammattiliiton kanssa yrityskohtaisesta työehtosopimuksesta työnantaja voi saada liiketoimintaansa liittyviä tarpeita yksilöllisemmin huomioiduksi.
Aiemmin yrityskohtaisella työehtosopimuksella ei voinut poiketa työlainsäädännöstä samassa laajuudessa kuin valtakunnallisella työehtosopimuksella. Lainsäädäntömuutosten myötä myös yrityskohtaisella työehtosopimuksella voidaan poiketa lain niin sanotuista puolipakottavista säännöksistä. Muutoksella on merkitystä erityisesti niille työnantajille, joiden toimialalla ei ole yleissitovaa tai valtakunnallista työehtosopimusta.
Puolipakottavia säännöksiä on runsaasti erityisesti työsopimuslaissa, työaikalaissa ja vuosilomalaissa. Ne koskevat esimerkiksi sairausajan palkkaa, työaikajärjestelyjä, ylityökorvauksia ja vuosilomapalkkaa. Siten jatkossa yrityskohtaisella työehtosopimuksella voitaisiin sopia esimerkiksi ylityökorvauksista lain vähimmäistaso alittaen.
Yrityskohtainen työehtosopimus voidaan tehdä sekä valtakunnallisen työntekijäyhdistyksen (liiton) että sen alayhdistyksen, esimerkiksi ammattiosaston, kanssa. Kuitenkin vain valtakunnallisen työntekijäyhdistyksen kanssa tehty yrityskohtainen työehtosopimus ohittaa yleissitovan työehtosopimuksen. Ammattiosaston kanssa tehty työehtosopimus ei siten voi olla työntekijän kannalta saman toimialan yleissitovaa työehtosopimusta heikompi.
Muutosten vaikutukset työmarkkinoilla
Vaikka paikallisen sopimisen laajentaminen on periaatteellisesti merkittävä muutos, sen käytännön vaikutukset nähdään vasta pidemmällä aikavälillä. Ensisijaisesti vaikutukset riippuvat siitä, miten laajasti työehtosopimuksiin otetaan paikallisen sopimisen mahdollistavia määräyksiä. Toimialakohtaiset erot paikallisen sopimisen mahdollisuuksissa ovat suuria. Eniten poikkeamismahdollisuuksia on perinteisesti ollut teknologiateollisuuden sopimuksissa. Sen sijaan esimerkiksi elintarvikealoilla poikkeamismahdollisuuksia on ollut vähän.
Työmarkkinaosapuolet ovat usein korostaneet paikallisen sopimisen molemminpuolisia hyötyjä. Paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovatkin ajan myötä lisääntyneet työehtosopimuksissa. Vaikka työntekijäliitot ovat arvostelleet lainsäädännön muutoksia, ei ole todennäköistä, että työehtosopimuksista poistettaisiin laajasti paikallisen sopimisen mahdollistavia määräyksiä.
Valtakunnallisten työehtosopimusten merkitys on jatkossakin keskeinen. Vaikka muutos lisännee jonkin verran yrityskohtaisten työehtosopimusten tekemistä, niistä ei tule valtavirtaa ilman työmarkkinaosapuolten omaa aktiivisuutta. Ammattiliittojen halu yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin ei liene suuri niin kauan, kun toimialalla on voimassa valtakunnallinen, yleissitovaksi julistettu työehtosopimus.
Paikallisen sopimisen kannalta tärkeintä onkin aina se, onko sopimuksen tekemiseen yhteistä tahtoa. Yksin työnantajan halu työehtosopimuksesta poikkeamiseen tai yrityskohtaisen työehtosopimuksen tekemiseen ei vielä riitä. Työmarkkinoilla ei ole sopimuspakkoa. Ei valtakunnallisesti eikä paikallisesti.
Muutokset pähkinänkuoressa
- Työnantajakohtaiset työehtosopimukset. Työnantajakohtaisella työehtosopimuksella voidaan poiketa työlainsäädännöstä samassa laajuudessa kuin valtakunnallisella työehtosopimuksella.
- Epäasiallisten työehtosopimusten ehkäiseminen. Työehtosopimuslain muutoksella ehkäistään sellaisten yhdistysten toimintaa, jotka eivät aidosti edusta työntekijöitä.
- Järjestäytymättömän työnantajan oikeus paikalliseen sopimiseen. Yleissitovaa työehtosopimusta noudattava työnantaja voi soveltaa kaikkia työehtosopimuksen paikallisen sopimisen mahdollisuuksia samoin edellytyksin kuin järjestäytynyt työnantaja.
- Henkilöstön edustaja paikallisessa sopimisessa.
Paikallinen sopimus tehdään ensisijaisesti luottamusmiehen kanssa. Työntekijät voivat tehdä paikallisia sopimuksia myös muun työehtosopimuksen mukaisen menettelyn mukaisesti tai luottamusvaltuutetun kanssa. - Henkilöstön edustajan koulutus ja tiedonsaanti. Työnantajalla on velvollisuus edistää luottamusvaltuutetun osaamista.
- Paikallisten sopimusten valvonta. Yleissitovaa työehtosopimusta noudattavan työnantajan tekemiä paikallisia sopimuksia valvoo työsuojeluviranomainen.
Mistä voidaan sopia?
Paikallinen sopiminen voi tarkoittaa muutakin kuin työehtosopimusten puitteissa tapahtuvaa sopimista. Juridisesti työsuhteet rakentuvat sopimusvapaudelle. Työlainsäädännön lähtökohtana on kuitenkin työntekijän suojelun periaate. Lainsäädäntö rajoittaa sitä, missä laajuudessa työnantaja ja yksittäinen työntekijä (tai työntekijät yhdessä) voivat sopia työsuhteen ehdoista.
Lähtökohtaisesti työlainsäädäntö on pakottavaa työntekijän eduksi. Pakottavasta lainsäädännöstä ei voida sopimuksin poiketa työntekijän oikeuksia ja etuja heikentäen. Työlainsäädännössä on kuitenkin myös tahdonvaltaisia säännöksiä. Niistä voidaan poiketa työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella, ja lain säännös soveltuu vain, ellei toisin ole sovittu. Lisäksi laissa sääntelemättömistä asioista voidaan sopia periaatteessa vapaasti.
Tällainenkin sopiminen voi olla paikallista sopimista.
Vuoden alusta voimaan tulleet muutokset koskevat vain työehtosopimuksiin perustuvaa paikallista sopimista. Muunlaiseen työpaikoilla tapahtuvaan sopimustoimintaan muutokset eivät vaikuta. Työlainsäädännön ja työehtosopimusten ulkopuolisista asioista voidaan jatkossakin sopia työpaikoilla ilman muodollisia menettelyvaatimuksia tai rajoituksia.
Paikallisten sopimusten valvonta
Työehtosopimusten noudattamisen valvonta on työehtosopimusosapuolten tehtävänä silloin, kun on kyse järjestäytyneistä osapuolista. Sama koskee työehtosopimukseen perustuvia paikallisia sopimuksia. Työnantaja- ja työntekijäliitot valvovat jäsentensä toimintaa ja siten myös paikallisten sopimusten noudattamista.
Liittojen valvonta ei ulotu työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella noudattaviin työnantajiin. Työlainsäädännön ja yleissitovan työehtosopimuksen valvonta
on työsuojeluviranomaisen tehtävä. Yleissitovaan työehtosopimukseen perustuvien paikallisten sopimusten kohdalla työsuojeluviranomaisen valvonta kohdistuu siihen, onko sopimus tehty lain edellyttämällä tavalla sekä työehtosopimuksen rajoissa ja siinä edellytettyjen menettelytapojen mukaisesti. Lisäksi työsuojeluviranomainen valvoo sopimusten sisältöä ja noudattamista.
Valvonnan mahdollistamiseksi yleissitovaa työehtosopimusta noudattavan työnantajan on toimitettava paikallinen sopimus ja siihen tehdyt muutokset työsuojeluviranomaiselle kuukauden kuluessa sopimuksen tekemisestä. Yksittäisen työntekijän kanssa tehtyä paikallista sopimusta ei kuitenkaan tarvitse toimittaa työsuojeluviranomaiselle.
Sopimuksen toimittamatta jättämisen sanktiona on laiminlyöntimaksu, joka maksetaan valtiolle. Maksun suuruus on 1 000–10 000 euroa. Paikallisen sopimisen irtisanomisesta ei tarvitse ilmoittaa työsuojeluviranomaiselle.
Kommentti: paikallisen sopimisen juridiikka on monimutkaista
Paikallista sopimista koskevien lainsäädäntömuutosten tavoitteena on saattaa osapuolten mahdollisuudet sopimiseen samanlaisiksi järjestäytymisestä riippumatta. Sopimisoikeuden laajuuteen ja menettelytapoihin vaikuttaa kuitenkin edelleen jonkin verran osapuolten järjestäytyminen ja se, miten henkilöstön edustus on järjestetty.
Työsopimuslakiin tehdyt muutokset sääntelevät järjestäytymättömissä yrityksissä tapahtuvaa paikallista sopimista. Työehtosopimuslain muutokset puolestaan määrittävät liittojen roolia ja järjestäytyneiden työnantajien sopimustoimintaa. Lain lisäksi on kuitenkin aina huomioitava myös sovellettava työehtosopimus, sen aineelliset työehtoja koskevat määräykset ja mahdolliset sopimista koskevat menettelymääräykset.
Osapuolten oikeudet ja velvollisuudet eivät hahmotu helposti lakia tai työehtosopimusta lukemalla. Paikallisen sopimisen juridiikka on monimutkaista juuri normien monitasoisuuden vuoksi. Työpaikalla onkin syytä pitää pää kylmänä, kun paikallisesta sopimuksesta lähdetään neuvottelemaan. Vaikka sopiminen on aiempaa laajemmin mahdollista, vasta ajan myötä nähdään, millaiseksi sen käytännöt kehittyvät.
