Paikallinen sopiminen laajenee

Muutokset pähkinänkuoressa

1. Työnantajakohtaiset työehtosopimukset. Työnantajakohtaisella työehtosopimuksella voidaan poiketa työlainsäädännöstä samassa laajuudessa kuin valtakunnallisella työehtosopimuksella.
2. Epäasiallisten työehtosopimusten ehkäiseminen. Työehtosopimuslain muutoksella ehkäistään sellaisten yhdistysten toimintaa, jotka eivät aidosti edusta työntekijöitä.
3. Järjestäytymättömän työnantajan oikeus paikalliseen sopimiseen. Yleissitovaa työehtosopimusta noudattava työnantaja voi soveltaa kaikkia työehtosopimuksen paikallisen sopimisen mahdollisuuksia samoin edellytyksin kuin järjestäytynyt työnantaja.
4. Henkilöstön edustaja paikallisessa sopimisessa.
   Paikallinen sopimus tehdään ensisijaisesti luottamusmiehen kanssa. Työntekijät voivat tehdä paikallisia sopimuksia myös muun työehtosopimuksen mukaisen menettelyn mukaisesti tai luottamusvaltuutetun kanssa.
5. Henkilöstön edustajan koulutus ja tiedonsaanti. Työnantajalla on velvollisuus edistää luottamusvaltuutetun osaamista.
6. Paikallisten sopimusten valvonta. Yleissitovaa työehtosopimusta noudattavan työnantajan tekemiä paikallisia sopimuksia valvoo työsuojeluviranomainen.

Mistä voidaan sopia?

Paikallinen sopiminen voi tarkoittaa muutakin kuin työehtosopimusten puitteissa tapahtuvaa sopimista. Juridisesti työsuhteet rakentuvat sopimusvapaudelle. Työlainsäädännön lähtökohtana on kuitenkin työntekijän suojelun periaate. Lainsäädäntö rajoittaa sitä, missä laajuudessa työnantaja ja yksittäinen työntekijä (tai työntekijät yhdessä) voivat sopia työsuhteen ehdoista.

Lähtökohtaisesti työlainsäädäntö on pakottavaa työntekijän eduksi. Pakottavasta lainsäädännöstä ei voida sopimuksin poiketa työntekijän oikeuksia ja etuja heikentäen. Työlainsäädännössä on kuitenkin myös tahdonvaltaisia säännöksiä. Niistä voidaan poiketa työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella, ja lain säännös soveltuu vain, ellei toisin ole sovittu. Lisäksi laissa sääntelemättömistä asioista voidaan sopia periaatteessa vapaasti.

Tällainenkin sopiminen voi olla paikallista sopimista.
Vuoden alusta voimaan tulleet muutokset koskevat vain työehtosopimuksiin perustuvaa paikallista sopimista. Muunlaiseen työpaikoilla tapahtuvaan sopimustoimintaan muutokset eivät vaikuta. Työlainsäädännön ja työehtosopimusten ulkopuolisista asioista voidaan jatkossakin sopia työpaikoilla ilman muodollisia menettelyvaatimuksia tai rajoituksia.

Paikallisten sopimusten valvonta

Työehtosopimusten noudattamisen valvonta on työehtosopimusosapuolten tehtävänä silloin, kun on kyse järjestäytyneistä osapuolista. Sama koskee työehtosopimukseen perustuvia paikallisia sopimuksia. Työnantaja- ja työntekijäliitot valvovat jäsentensä toimintaa ja siten myös paikallisten sopimusten noudattamista.

Liittojen valvonta ei ulotu työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella noudattaviin työnantajiin. Työlainsäädännön ja yleissitovan työehtosopimuksen valvonta
on työsuojeluviranomaisen tehtävä. Yleissitovaan työehtosopimukseen perustuvien paikallisten sopimusten kohdalla työsuojeluviranomaisen valvonta kohdistuu siihen, onko sopimus tehty lain edellyttämällä tavalla sekä työehtosopimuksen rajoissa ja siinä edellytettyjen menettelytapojen mukaisesti. Lisäksi työsuojeluviranomainen valvoo sopimusten sisältöä ja noudattamista.

Valvonnan mahdollistamiseksi yleissitovaa työehtosopimusta noudattavan työnantajan on toimitettava paikallinen sopimus ja siihen tehdyt muutokset työsuojeluviranomaiselle kuukauden kuluessa sopimuksen tekemisestä. Yksittäisen työntekijän kanssa tehtyä paikallista sopimusta ei kuitenkaan tarvitse toimittaa työsuojeluviranomaiselle.

Sopimuksen toimittamatta jättämisen sanktiona on laiminlyöntimaksu, joka maksetaan valtiolle. Maksun suuruus on 1 000–10 000 euroa. Paikallisen sopimisen irtisanomisesta ei tarvitse ilmoittaa työsuojeluviranomaiselle.

Kommentti: paikallisen sopimisen juridiikka on monimutkaista

Paikallista sopimista koskevien lainsäädäntömuutosten tavoitteena on saattaa osapuolten mahdollisuudet sopimiseen samanlaisiksi järjestäytymisestä riippumatta. Sopimisoikeuden laajuuteen ja menettelytapoihin vaikuttaa kuitenkin edelleen jonkin verran osapuolten järjestäytyminen ja se, miten henkilöstön edustus on järjestetty.

Työsopimuslakiin tehdyt muutokset sääntelevät järjestäytymättömissä yrityksissä tapahtuvaa paikallista sopimista. Työehtosopimuslain muutokset puolestaan määrittävät liittojen roolia ja järjestäytyneiden työnantajien sopimustoimintaa. Lain lisäksi on kuitenkin aina huomioitava myös sovellettava työehtosopimus, sen aineelliset työehtoja koskevat määräykset ja mahdolliset sopimista koskevat menettelymääräykset.
Osapuolten oikeudet ja velvollisuudet eivät hahmotu helposti lakia tai työehtosopimusta lukemalla. Paikallisen sopimisen juridiikka on monimutkaista juuri normien monitasoisuuden vuoksi. Työpaikalla onkin syytä pitää pää kylmänä, kun paikallisesta sopimuksesta lähdetään neuvottelemaan. Vaikka sopiminen on aiempaa laajemmin mahdollista, vasta ajan myötä nähdään, millaiseksi sen käytännöt kehittyvät.