CTA Paikka

Peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten perusteet ja oikeus korvaukseen sopimuksen päättyessä

14.10.2019
Antti Rajamäki Partner DLA Pipera

Henkilöstövuokrausyritys N Oy oli tehnyt useita peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia. Työsuhteiden kesto oli sidottu O Oy:n (käyttäjäyritys) työntekijää koskevan toimeksiannon päättymiseen. Peräkkäisiä työsopimuksia oli tehty työntekijäkohtaisesti 3-10. Työsopimukset olivat päättyneet viimeisten jatkosopimusten päätyttyä, eikä työsopimuksia ollut irtisanottu tai purettu.

KKO arvioi oliko työsopimuksia pidettävä toistaiseksi voimassa olevina ja oliko työntekijöillä tämän johdosta oikeus muun muassa korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Vuokratyösuhteessakin pääsääntö on, että työsopimus on voimassa toistaiseksi. Määräaikaisen työsopimuksen tekeminen edellyttää perusteltua syytä. Työtehtävät eivät ole määräaikaisia pelkästään sen vuoksi, että työtä teetetään vuokratyönä. Määräaikaisuuksien perusteiksi oli mainittu muun muassa kausiluonteinen työ, tuotanto- ja palveluhuipun tasaaminen, toimeksiantajan tilapäinen työvoiman tarve tai asiakkaan määräaikainen tilaus. N Oy vetosi siihen, ettei sillä ollut tarjota kantajille muuta kuin O Oy:n työtä, koska sillä ei ollut muita asiakkaita. O Oy:n työvoiman tarve oli ollut tilapäinen ja liittyi tilaushuipun toimittamiseen.

lähtökohtaisesti korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä edellyttää, että työnantajalla ei ole ollut lainkaan perustetta päättää työsopimusta.

KKO katsoi, että määräaikaisten työsopimusten tekemisen perusteeksi oli ilmoitettu syitä, jotka olivat ilmaisultaan niin yleisiä, ettei niiden perusteella voitu arvioida työvoiman tarpeen tilapäisyyttä. Siten KKO katsoi, että työsopimukset oli tehty määräaikaisiksi ilman perusteltua syytä. Työsopimuksia oli pidettävä toistaiseksi voimassa olevina ja työntekijöillä oli oikeus irtisanomisajan palkkaan ja lomakorvaukseen.

Työntekijät vaativat korvausta työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta katsoen, että laittoman määräaikaisen työsopimuksen päättyminen tarkoitti käytännössä työsopimuksen laitonta purkamista.

Korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä lähtökohtaisesti edellyttää, että työnantajalla ei ole ollut lainkaan perustetta päättää työsopimusta. Työntekijällä on kuitenkin oikeus korvaukseen, jos työnantajan käyttämä työsopimuksen päättämisperuste on ollut työntekijän henkilöä loukkaavampi kuin peruste, johon työnantaja olisi ollut oikeutettu vetoamaan.

KKO totesi, että kantajien työsopimukset olivat päättyneet viimeisten määräaikaisina tehtyjen työsopimusten päättyessä. Työsopimuksia ei ollut irtisanottu tai purettu. Asiassa oli riidatonta, että N Oy:llä oli ollut työsopimuslain mukaiset taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet. N Oy:n menettelyyn työsuhteiden päättyessä ei liittynyt työntekijän henkilöä loukkaavia piirteitä tai muutakaan sellaista, mikä olisi rinnastanut tapahtuneen työsopimusten purkamiseen.

Koska N Oy:llä olisi ollut oikeus päättää työsopimukset irtisanomalla ja työsopimusten päättämiseen ei liittynyt työntekijöitä loukkaavia piirteitä, työsopimuksia ei päätetty työsopimuslaissa säädettyjen perusteiden vastaisesti. KKO katsoi, ettei työntekijöillä ollut oikeutta korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

TyöoikeusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki