Hallituksen työelämä­uudistukset etenevät

Hallituksen tavoitteena on kehittää suomalaisia työmarkkinoita joustavampaan suuntaan. Tarkoituksena on tukea työllisyyttä, talouskasvua ja yritysten kilpailukykyä. Hallituksen toimien pitkän aikavälin tavoitteena on saavuttaa 80 prosentin työllisyysaste vuoteen 2031 mennessä.

Käytännössä työmarkkinoiden joustavoittaminen tarkoittaa työmarkkinaosapuolten toiminnan ohjaamista lainsäädännöllä. Keskeiset työehdot, kuten palkat, perustuvat Suomessa työmarkkinaosapuolten välisiin sopimuksiin. Niiden sisältöön hallitus ei voi suoraan vaikuttaa. Hallitus pyrkii kuitenkin muovaamaan työmarkkinoiden toimintaa asettamalla tarkemmat rajat työtaistelutoimille ja ohjaamalla työehtosopimusneuvotteluihin liittyvää sovittelutoimintaa.

Hallituksen toimet kohdistuvat myös aineellisen työlainsäädännön sisältöön. Hallitusohjelman mukaan työsopimuslaista puretaan työllistämisen esteitä. Lainsäädäntömuutosten erityisenä tavoitteena on vahvistaa pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä.

Tarkempaa sääntelyä työtaisteluihin

Vaikka työmarkkinaosapuolilla on oikeus neuvotella työehdoista vapaasti, työehtosopimustoiminnan puitteista säädetään laissa. Työehtosopimuksen tekemisestä ja sitovuudesta säädetään työehtosopimuslaissa. Työriitojen sovittelusta annetussa laissa on puolestaan säädetty siitä menettelystä, jolla työehtosopimusneuvotteluissa syntyneitä erimielisyyksiä pyritään ratkaisemaan työtaistelut välttäen.

Työtaisteluoikeuden on vakiintuneesti katsottu kuuluvan perustuslaissa turvattuun ammatilliseen yhdistymisvapauteen. Työtaisteluoikeuden käytöstä ei kuitenkaan ollut aiemmin säädetty tarkemmin. Tänä vuonna 18.5. voimaan tulleilla muutoksilla poliittisia työtaisteluja ja myötätuntotyötaisteluja rajoitettiin. Työmarkkinakierroksiin liittyviä lakkoja voidaan kuitenkin odottaa myös jatkossa, sillä uusilla säännöksillä ei rajoiteta työehtosopimusneuvotteluihin liittyviä työtaisteluita.

Työtaisteluoikeuden käyttöä rajoitetaan jatkossa myös valmistelussa olevalla suojelutyön turvaamista koskevalla sääntelyllä. Valmistelun taustalla on määräaikainen vuoden 2022 niin sanottu potilasturvallisuuslaki, joka säädettiin hoitoalan pitkittyneen työtaistelun vuoksi. Potilasturvallisuuslakia säädettäessä eduskunta edellytti, että hallitus valmistelee pysyvää lainsäädäntöä suojelutyön käyttöön ristiriitatilanteissa.

Hallitusohjelman mukaan työsopimuslaista puretaan työllistämisen esteitä.

Suojelutyö turvaa perusoikeuksia

Kuten muutkaan perusoikeudet, myöskään työtaisteluoikeus ei ole rajoitukseton. Suojelutyöllä tarkoitetaan työtä, jonka tekeminen on työtaistelusta huolimatta välttämätöntä muiden perusoikeuksien, kuten esimerkiksi ihmisten hengen tai terveyden suojaamiseksi. Työtaistelun aikaisesta suojelutyöstä ei ole työsuhteisten työntekijöiden osalta aiemmin säädetty laissa. Käytännössä työtaisteluun osallistuva työntekijäliitto on päättänyt siitä, millä edellytyksillä ja kuinka paljon suojelutyötä voidaan tehdä.

Suojelutyöstä säädettäisiin jatkossa työriitojen sovittelusta annetussa laissa. Ammattiliitolla olisi velvollisuus huolehtia, ettei sen toimeenpanema työtaistelu vakavasti vaaranna henkeä, terveyttä tai esimerkiksi ympäristöä ja omaisuutta. Jos jokin tällainen laissa tarkemmin määritelty oikeushyvä vaarantuisi, työtaistelu voitaisiin kieltää.

Työnantaja voisi hakea tuomioistuimelta huolehtimisvelvollisuuden vastaisen työtaistelun kieltämistä. Edellytyksenä työtaistelun kieltämiselle olisi, ettei työnantaja voi välttää oikeushyvien vaarantumista kohtuudella käytettävissään olevilla keinoilla. Työnantajan pitäisi pyrkiä välttämään työtaistelun vaikutuksia esimerkiksi toimintojen uudelleenjärjestelyn tai työaikajärjestelyjen avulla. Ensisijaisesti suojelutyöstä olisi neuvoteltava ammattiliiton kanssa.

Poikkeuksellisissa tilanteissa työnantajalla voi myös olla oikeus määrätä työntekijä hätätyöhön työaikalain nojalla. Hätätyön käyttöä on kuitenkin rajoitettu, eikä se ole yleensä työtaistelutilanteissa mahdollista. Jos kuitenkin työnseisaus alkaa esimerkiksi täysin yllättäen ilman lain mukaista ennakkoilmoitusta, hätätyötä voitaisiin työneuvoston käytännön mukaan käyttää. Hätätyötä koskevaan sääntelyyn ja käytäntöön ei ole tiedossa muutoksia.

Vientialat määrittämään palkankorotusten tasoa

Työmarkkinatoiminnan ohjaamiseen liittyy myös hallituksen tavoite vientivetoisen työmarkkinamallin vahvistamisesta. Mallissa vientialat määrittäisivät palkankorotusten tason, jota muut alat seuraisivat. Hallituksen tavoitteen taustalla vaikuttaa muun muassa vuoden 2022 työehtosopimuskierroksella koettu tilanne, jossa julkisella sektorilla sovittiin vientialoja korkeammista palkankorotuksista. Tämä horjutti aiempaa käytäntöä, jossa vientisektori oli toiminut suunnannäyttäjänä palkankorotuksille.

Vientivetoisella työmarkkinamallilla pyritään tukemaan vientiyritysten kilpailukykyä ja vahvistamaan eri alojen välistä palkkakoordinaatiota. Mallissa on kyse ensisijaisesti kansantalouden ja työmarkkinatoiminnan yhteensovittamisesta. Hallituksen toiveesta huolimatta mallista ei saatu aikaan sopua työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kesken, minkä vuoksi mallia edistetään lainsäädännöllä.
Konkreettisesti mallista säädetään siten, että valtakunnansovittelijalle asetetaan lailla velvoite huomioida sovittelutoimessa kansantalouden ja työmarkkinoiden toimivuuden kannalta kestävä palkanmuodostus. Tätä tarkoitusta varten työriitojen sovittelusta annettuun lakiin lisätään yleinen säännös ohjaamaan sovittelutoimintaa.

Vientivetoinen työmarkkinamalli on herättänyt runsaasti keskustelua. Kritiikistä huolimatta sääntely ei rajoita työmarkkinaosapuolten oikeutta tehdä keskenään työehtosopimuksia ja sopia niin sanotun yleisen linjan ylittäviä palkankorotuksia. Jos kuitenkin työmarkkinaosapuolten riidassa päädytään valtakunnansovittelijalle, sääntely ohjaa sovittelijaa pyrkimään kustannuskilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta kestäviin ratkaisuihin.

Hallitusohjelman mukaan työsopimuslaista puretaan työllistämisen esteitä.

Työehtojen sopiminen paikallisesti laajenee

Paikallisen sopimisen laajentaminen siirtää työehdoista sopimisen painopistettä keskitetystä hajautetumpaan sopimiseen. Muutos on osa jo pidempään jatkunutta kehitystä, johon kuuluu myös niin sanotuista keskusjärjestösopimuksista luopuminen ja eräiden keskeisten vientialojen päätös lopettaa valtakunnallisten työehtosopimusten tekeminen.

Jatkossa työehdoista voidaan sopia yrityskohtaisella työehtosopimuksella samassa laajuudessa kuin valtakunnallisella työehtosopimuksella. Yrityskohtaisesta työehtosopimuksesta sopiminen voi olla houkutteleva vaihtoehto, jos tällaisella sopimuksella voidaan tukea liiketoimintaa toimialakohtaista valtakunnallista sopimusta paremmin. Nähtäväksi kuitenkin jää, mikä on ammattiliittojen halukkuus ryhtyä neuvottelemaan yrityskohtaisia työehtosopimuksia.

Jatkossa paikallisen sopimisen kannalta ei ole enää merkitystä sillä, noudattaako työnantaja työehtosopimusta työnantajaliiton jäsenyyden vai yleissitovuuden perusteella. Muutos on periaatteellisesti merkittävä erityisesti järjestäytymättömien työnantajien kannalta, jotka noudattavat työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella. Näissä paikallinen sopiminen kaikista työehtosopimuksen mahdollistamista asioista ei ole ollut aiemmin mahdollista.

Joustoa ja riskittömämpää rekrytointia

Hallitusohjelman mukaan työsopimuslakia ja yhteistoimintalakia muutettaisiin siten, että tuotannollisten ja taloudellisten ongelmien koittaessa lomautukset ja yhteistoimintalain mukaiset muutosneuvottelut voitaisiin toteuttaa nykyistä nopeammin. Lomautusilmoitusaikaa ja yhteistoimintalain mukaisia neuvotteluaikoja on tarkoitus lyhentää puolella.

Työntekijän palkkaamisen kynnystä pyritään madaltamaan määräaikaisia työsopimuksia helpottamalla. Hallitusohjelman mukaan määräaikainen työsopimus olisi jatkossa mahdollista tehdä ilman erityistä perustetta enintään vuodeksi. Myös henkilöperusteisen irtisanomisen kynnystä on tarkoitus madaltaa. Tavoitteena on laskea etenkin pienten yritysten kynnystä työllistää työntekijöitä. Näiden muutosten valmistelu on parhaillaan käynnissä.

Ensimmäisen sairauspäivän palkattomuutta koskeva lainsäädäntövalmistelu on alkamassa myöhemmin. Niin sanotusta omavastuupäivästä säätämistä on arvosteltu, koska sen on esitetty johtavan sairaana työskentelyyn. Omavastuupäivä soveltuisi kuitenkin vain, jos työehtosopimuksessa tai yksilöllisessä työsopimuksessa ei ole sovittu sairausajan palkan maksamisesta. Muutoksen on siksi arvioitu koskevan enintään noin 20 prosenttia työntekijöistä.

Sääntely kevenee alle 50 työntekijän työpaikoilla

Hallituksen valmistelemat muutokset keventävät hallinnollista taakkaa ja velvoitteita etenkin niiltä työnantajilta, joiden palveluksessa on alle 50 työntekijää. Yhteistoimintalain soveltamisraja nousee hallituksen esityksen mukaan 50 työntekijään. Lisäksi tuotannollisissa ja taloudellisissa irtisanomistilanteissa vaikuttava takaisinottovelvoite on tarkoitus poistaa alle 50 työntekijän työnantajilta.

Tästä huolimatta niissä yrityksissä ja yhteisöissä, joissa on 20–49 työntekijää, on jatkossakin sovellettava tiettyjä yhteistoimintalain säännöksiä. Syynä tälle on lain taustalla vaikuttava EU:n niin sanottu joukkovähentämisdirektiivi.

Direktiivin mukaan myös alle 50 työntekijän työnantajan on käytävä muutosneuvottelut silloin, kun se harkitsee vähintään 20 työntekijän irtisanomista, osa-aikaistamista tai työsopimuksen olennaisen ehdon yksipuolista muuttamista taikka lomauttamista tuotannollisella ja taloudellisella perusteella 90 päivän ajanjakson aikana. Jatkossa yhteistoimintalaki noudattaa näitä joukkovähentämisdirektiivin vähimmäisvaatimuksia.

Myös jatkuvan vuoropuhelun velvollisuus säilyy 20–49 työntekijän yrityksissä ja yhteisöissä. Vuoropuhelun toteuttamisesta ei kuitenkaan säädetä näillä työpaikoilla jatkossa yksityiskohtaisesti, vaan työnantajan vastuulla on ainoastaan luoda työpaikkakohtaiset käytännön vuoropuhelulle. Vuoropuhelu voidaan järjestää työnantajan tarkoituksenmukaiseksi katsomalla tavalla.