Työntekijä vai yrittäjä?

Viime vuosina on syntynyt aivan uusia töitä ja toimenkuvia, joista esimerkkeinä voidaan mainita Über-taksikuskit, ruokalähetit ja sähköpotkulautojen niin sanotut hunterit. Työtä tekevien avuksi on tarjolla myös erilaisia laskutusta sekä ennakonpidätyksen toimittamista ja työnantajamaksujen suorittamista koskevia palveluja, joita hyödyntäviä henkilöitä on ryhdytty kutsumaan kevytyrittäjäksi. Kevytyrittäjä on siis henkilö, joka tekee työtä ”omiin nimiinsä” ja laskuttaa tekemästään työstä laskutuspalvelun avulla. Palvelun käyttö edellyttää rekisteröitymistä laskutuspalvelun asiakkaaksi.

Kuvaan vielä yleisesti laskutuspalvelun, eli itse asiassa kevytyrittäjyyspalvelun toimintaa seuraavan kuvitteellisen esimerkin avulla:

Valokuvaaja Veikka rekisteröityy kevytyrittäjille markkinoitavan Toimi yrittäjämäisesti -laskutuspalvelun käyttäjäksi ja sitoutuu sen ehtoihin. Veikka markkinoi itse työtään ja saa hankittua valokuvauskeikan Jalasvaaran Kukka Oy:ltä. Veikka sopii yhtiön kanssa mitä työtä tehdään, milloin ja paljonko työ kokonaisuudessaan maksaa sekä maksuehdoista. Kun työ on tehty, ilmoittaa Veikka laskutuspalvelulle tiedot laskutusta varten. Jalasvaaran Kukka Oy saa sovitun suuruisen laskun laskutuspalvelulta, joka maksaa palkan Veikalle, kun lasku on maksettu. Palkka määräytyy laskutussummasta, josta on vähennetty arvonlisävero (joka on peritty laskun yhteydessä Jalasvaaran Kukka Oy:ltä), palvelumaksu, joka voi olla esimerkiksi 3–5 prosenttia arvonlisäverottomasta laskutussummasta, tapaturmavakuutusmaksun osuus ja laskutuspalveluun liittyvät lakisääteiset työnantajamaksut sekä ennakonpidätys. Jäljelle jääneen nettosumman laskutuspalvelu maksaa Veikalle.

Käytännössä asioita monimutkaistaa se, että samaa oikeussuhdetta saatetaan joutua tarkastelemaan usean eri lain näkökulmasta.

Pohdin, milloin kevytyrittäjänä tehty työ voisi olla yhtäältä työsuhteista työtä ja toisaalta itsenäistä yrittäjätyötä. Kirjoituksen kohteena on vain perinteinen yllä kuvatun esimerkin mukainen toiminta, ei siis kevytyrittäjyys toiminimellä, jolloin toiminnan harjoittajalla on myös y-tunnus (ks. tästä lisää: yrityksen-perustaminen.net > kevytyrittäjyys > kevytyrittäminen toiminimellä.

Käytännössä asioita monimutkaistaa se, että samaa oikeussuhdetta saatetaan joutua tarkastelemaan usean eri lain näkökulmasta. Näin ollen myös eri viranomaisten ratkaisut voivat poiketa toisistaan. Lisäksi on huomattava, että arvio oikeussuhteen luonteesta tehdään aina kussakin yksittäisessä oikeussuhteessa. Yhtä ja yleistä kannanottoa ei voida antaa, sama henkilö voi myös tehdä työtä peräkkäin, rinnakkain ja lomittain eri tahoille erilaisissa oikeussuhteissa.

Kevytyrittäjyyden ”vyyhti”

Kevytyrittäjyydestä ei säädetä laissa, vaan se on lähinnä markkinoinnissa käytettävä nimitys. Kysymys ei ole uudesta työsuhteen ja itsenäisen yrittäjyyden välille sijoittuvasta työnteon muodosta. Kevytyrittäjän tekemän työn oikeudellinen luonne on arvioitava työsopimuslain (55/2001) perusteella samalla lailla kuin muissakin tapauksissa. Tämä tapahtuu selvittämällä, täyttyvätkö yksittäisessä tilanteessa työsopimuslaissa säädetyt työsuhteen tunnusmerkit.

Työnsuorittajan nimeäminen kevytyrittäjäksi ei kerro mitään työn oikeudellisesta luonteesta. Laskutuspalvelun käyttö sellaisenaan ei myöskään ole ratkaiseva. Kevytyrittäjille tarjottavat laskutuspalvelut ja kevytyrittäjyys-termi ovat kuitenkin omiaan luomaan mielikuvia ja ohjaamaan järjestelyssä mukana olevien käyttäytymistä. Yrittäjyyteen viittaava nimitys saattaa johtaa siihen, että toiminnan uskotaan olevan muuta kuin työsuhteista työtä. Näin ollen epäselvyyksiä ja erimielisyyksiä ei välttämättä käytännössä synny.

Työsuhteen syntyminen ei ole sopimuksenvaraista

Työtä koskevan oikeussuhteen luonne tai työsuhteen syntyminen eivät ole sopimusasioita, vaan ratkaisu perustuu aina tosiasialliseen työntekoon ja sen olosuhteisiin. Työtä koskevan sopimuksen osapuolet eivät voi pätevästi sopia siitä, että kysymys ei olisi työsuhteesta.

Työsuhteen ja itsenäisen yrittäjätyön erottaminen toisistaan on tärkeää

Rajanveto-ongelmat työsuhteen ja muiden työnteon muotojen välillä eivät ole kovin yleisiä, koska arviointi on ollut pitkään melko vakiintunutta. Käytännössä epäselvyyttä on pääasiassa syntynyt työntekijän ja itsenäisen yrittäjän työn välisestä rajasta. Itsenäisen yrittäjän määritelmää ei ole laissa. Arvioitaessa työsuhteen ja itsenäisen yrittäjyyden välistä rajaa on samalla luotu itsenäisen yrittäjyyden tunnusmerkkejä.

Milloin kevytyrittäjänä tehty työ voi olla työsuhteista?

Työsuhteen syntyminen edellyttää, että työtä tehdään sopimuksen perusteella toiselle, vastiketta vastaan, henkilökohtaisesti ja tämän toisen eli työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Jokaisen näistä viidestä työsopimuslaissa säädetystä työsuhteen perustunnusmerkistä on täytyttävä, jotta kysymys voisi olla työsuhteesta. Ja yhdenkin puuttuminen johtaa siihen, että työsuhde ei voi syntyä.

Mitä edellä mainitut tunnusmerkit oikein tarkoittavat? Työsuhteen sopimustunnusmerkin täyttymisen kynnys on matala. Sopimus työstä voi siis syntyä vapaamuotoisesti, eikä siitä tarvitse sopia nimenomaisesti. Työsuhteessa työtä tehdään toiselle. Työstä tulevan hyödyn on koiduttava työnantajan hyväksi. Työnantajan ja työntekijän on oltava toisistaan erottuvia varallisuuspiirejä. Se, että työstä maksetaan korvaus, ei johda siihen, että työtä tehtäisiin itselle. Työksi kelpaa mikä tahansa aktiivinen, passiivinen, ruumiillinen tai henkinen toiminta, jolla on jonkinlaista taloudellista merkitystä. Kysymys voi olla esimerkiksi ruokalähetysten toimittamisesta asiakkaille, valokuvaamisesta, valokuvaajan mallina olemisesta, remontoinnista, kielenkäännöstehtävistä, tutkimustyöstä tai vaikkapa taksin kuljettamisesta. Kysymyksessä on aina oltava luonnollisen henkilön eli ihmisen toiminta, ja hänen on henkilökohtaisesti sitouduttava työn tekemiseen.

Työsuhteen syntyminen edellyttää myös sitä, että työstä on maksettava palkkaa tai muuta vastiketta. Kysymys voi kuitenkin olla työsuhteesta, vaikka vastikkeesta ei olisi lainkaan sovittu. Vastike voi olla mikä tahansa suoritus, jolla on saajalleen taloudellista arvoa. Käytännössä vastike on pääasiassa rahaa. Työstä saatavan vastikkeen pienuus tai suuruus ei ole ratkaiseva, ei myöskään se, tuleeko korvaus työnteettäjältä vai sen ulkopuoliselta taholta. Näin ollen tunnusmerkki voi täyttyä kevytyrittäjyysjärjestelyssä, vaikka korvauksen työstä suorittaa kevytyrittäjälle laskutuspalvelu eikä varsinainen työnteettäjä.

Kevytyrittäjyydestä ei säädetä laissa vaan se on lähinnä markkinoinnissa käytettävä nimitys.

Edelleen työsopimuslain mukaan työntekijän on tehtävä työtä työnantajan johdon ja valvonnan eli direktion alaisena. Kysymys on työnantajan oikeudesta ennen työn aloittamista ja sen aikana määrätä missä, miten ja milloin työ tehdään. Valvonta puolestaan tarkoittaa oikeutta seurata, että työntekijä noudattaa annettuja, työn suorittamista koskevia ohjeita ja määräyksiä. Työnantajalta ei edellytetä konkreettisia tai yksityiskohtaisia toimia. Osapuolten aseman on kuitenkin oltava sellainen, että työnantaja voi halutessaan ryhtyä johtoon ja valvontaan, ja toisaalta työntekijä tulee mahdollisia määräyksiä noudattaa. Työnantaja päättää, ja osittain myös tehtävän työn luonne määrää, millaisia johto- ja valvontatoimia tarvitaan vai tarvitaanko niitä lainkaan. Tunnusmerkki täyttyy esimerkiksi asettamalla työlle aikarajoja, muistuttamalla sen tekemisestä tai antamalla palautetta tehdystä työstä. Työnteon paikka ei ole ratkaiseva tekijä. Näin ollen työntekijän yksinomaan kotonaan tai muussa valitsemassaan paikassa tekemä työ voi olla työsuhteista, jos työnantajalla on työnteon paikasta riippumatta oikeus työn johtoon ja valvontaan. Samoin, vaikka työntekijä käyttää työssään omistamiaan työvälineitä ja -koneita.

Itsenäisen yrittäjätyön tunnusmerkit

Toiminnan taloudellinen riski sekä toiminnan laajuus ja julkisuus ovat yleensä tunnusomaisia itsenäiselle yrittäjätyölle. Yrittäjäriski eli pääoman menettämisen riski vaihtelee, eikä itsenäisen yrittäjän työ vaadi välttämättä muun pääoman kuin oman osaamisen ja ammattitaidon panostamista. Tällöin on tarkasteltava erityisesti sitä, onko toiminta yleistä, julkista ja tietyn laajuista. Toimeksiantoja on yleensä oltava useampia yhtä aikaa ja palveluja tulee tarjota yleisesti eikä vain joillekin ennalta sovituille tahoille. Yrittäjätyöhön kuuluu yleensä yrittäjän vapaus. Yrittäjyyteen liittyy myös muodollisia seikkoja, kuten elinkeinolupa, kaupparekisteri-ilmoitus, ennakkoperintärekisteriin ilmoittautuminen ja yrittäjävakuutuksen ottaminen. Nämä muodolliset seikat eivät kuitenkaan ole ratkaisevia.

Rajanvedon ratkaiseminen voi edellyttää kokonaisarviointia

Yksittäiset työsuhteelta vaadittavat tunnusmerkit näyttäisivät siis täyttyvän ainakin alussa esille tuodussa kevytyrittäjyysjärjestelyn esimerkissä. Toisaalta, jos oikeussuhteeseen voidaan katsoa liittyvän työsuhdetta vastaan puhuvia seikkoja, jotka horjuttavat työsuhdeolettamaa, on asia ratkaistava kokonaisarvioinnilla. Siitä ei ole laissa säädetty mutta se on vakiintunut riidattomasti osaksi rajanvetojen ratkaisemista. Tosiasiallisista työskentelyolosuhteista ja oikeussuhteen kokonaisuudesta olisi pääteltävä, onko työnsuorittajalla tarvetta työntekijälle kuuluvaan suojaan.

Miten teoriaa on käytännössä sovellettu?

Työneuvosto käsitteli lausunnossaan TN 1451-13 (ään.) tapausta, jossa (kevytyrittäjä) X oli rekisteröinyt Z osuuskunnan palvelun käyttäjäksi ja laskuttanut sen kautta Y Ab:lle osa-aikaisena assistenttina tekemiään työsuorituksia. Työneuvoston mukaan työsuhteen yksittäiset tunnusmerkit täyttyivät lähtökohtaisesti X:n työskennellessä Y Ab:lle. Työn tekemistä koskevissa olosuhteissa oli kuitenkin tullut esille epätyypillisiä seikkoja ja erityispiirteitä, mikä edellytti oikeussuhteen kokonaisarviointia. Työneuvoston mukaan kevytyrittäjyysjärjestely ei sinänsä estänyt työsuhteen syntymistä X:n ja Y Ab:n välillä, mutta sillä oli vaikutusta arvioinnissa. X:n ja Y Ab:n välinen sopimus oli syntynyt ja työtä oli sittemmin tehty olosuhteissa, joissa Y Ab:n edustaja oli voinut ymmärtää X:n ja osuuskunnan välisen sopimuksen vaikuttavan X:n ja Y Ab:n välisen oikeussuhteen luonteeseen. Näin ollen X:n ei katsottu olleen työsuhteessa Y Ab:hen.

Enemmistö antoi siis laskutuspalvelun käyttämiselle painoarvoa ja korosti työnteettäjän (Y Ab) eräänlaista vilpitöntä mieltä, toisin sanoen työnteettäjällä oli oikeus luottaa siihen, että kevytyrittäjyysjärjestely ei johtaisi työsuhteen syntymiseen. Esittämässäni eriävässä mielipiteessä työsuhteen tunnusmerkkien katsottiin sen sijaan täyttyneen selvästi X:n työskennellessä Y Ab:n tehtävissä, ja näin ollen työtä koskevaa oikeussuhdetta oli pidettävä työsuhteena. X:n ja Y Ab:n välisessä oikeussuhteessa ei katsottu tulleen esille sellaisia epävarmuustekijöitä ja itsenäistä yrittäjyyttä puoltavia tekijöitä, jotka olisivat edes synnyttäneet kokonaisarvioinnin tarpeen. Se, että X oli käyttänyt työn laskutuksessa apunaan Z osuuskuntaa, ei vaikuttanut hänen ja Y Ab:n välisen oikeussuhteen luonteeseen. Tässä eriävässä mielipiteessä kevytyrittäjänä työskennelleen X:n katsottiin tehneen työtä työsuhteessa ja työsuhteen katsottiin syntyneen X:n ja Y Ab:n välille.

Ainakin teoriassa riski

Työneuvoston lausunnot eivät ole sitovia. Kevytyrittäjänä tehdyn työn oikeudellista luonnetta voidaan siis pitää yhä epäselvänä. Riski työsuhteen syntymisestä vallitsee kevytyrittäjän ja hänelle työtä tarjoavan tahon välillä, ja arviointi tulisi tehdä kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Työnteettäjä ei siis voi luottaa siihen, että hänelle kevytyrittäjänä tehty työ ei koskaan lukeutuisi työsuhteeksi.

Työsuhdetta ei voi kuitenkaan syntyä laskutuspalvelua tarjoavan tahon ja sen asiakkaaksi rekisteröityneen kevytyrittäjän välille, koska työtä ei tehdä laskutuspalveluja tarjoavalle taholle.