Sampsa Kataja: "Verotuksen pääsääntöön tuli ikäviä poikkeamia"

Kansanedustaja ja verojaoston puheenjohtaja, kokoomuksen Sampsa Kataja sanoo, että kuuden puolueen muodostaman hallituksen on vaikea tehdä yhtenäisiä ja verotusta samaan suuntaan ajavia päätöksiä. Ennen vaaleja tehdyistä lupauksista ja hallitusohjelmaan kirjatuista linjauksista on poliittisessa paineessa pidetty kiinni, vaikka maailma on muuttunut vauhdilla.

Pirstaloituneessa poliittisessa kentässä syntyy tilanteita, joissa aina joku pääsee niin kutsuttuun vaa´ankieliasemaan. Silti Kataja vakuuttaa, että istuva hallitus on valmis tekemään vielä isojakin päätöksiä, koska niitä on pakko tehdä.

– Uudistuksia ja muutoksia on tehtävä, jos haluaa muuttaa maailmaa. Lisäksi tällä hetkellä opposition kannatus on suurempi kuin hallituksen, joten ei kannata antaa asioiden maata tällä mallilla.

Kataja sanoo, että hän ei ole vielä niin kyyninen, etteikö päätöksiä pystyttäisi tekemään yli puoluerajojen. Hänen mielestään tavalliset ihmiset ovat kriisitietoisia ja jopa valmiita muutoksiin, mutta päättäjät tuntuvat toimivan hitaammin.

– Pitää uskaltaa joskus luottaa intuitioon. Ja jos tulee virheitä, ne korjataan.

Yhteisövero iso kädenojennus

Yhteisöveron laskeminen on merkittävä kädenojennus­ yritysten talouden helpottamiseksi. Sampsa Kataja sanoo, että jo muutaman edeltävänkin hallituksen linjauksena on ollut siirtää verotusta kulutus-, ympäristö- ja haittaverotuksen suuntaan.

– Yhteisöveroratkaisussa verotusta siirretään työn teettämisestä voitonmaksun puolelle. Tämä noin 600 miljoonan euron vuosittainen erä on merkittävä piristysruiske yrityselämälle. Ne voivat nyt itse päättää, maksavatko voitto­varoja ulos vai sijoitetaanko rahat kilpailukyvyn parantamiseen. Tämä on huomattavasti parempi, tehokkaampi ja mielestäni myös oikeudenmukaisempi tapa toimia, sanoo Kataja.

Niin pitkään kuin varallisuus on yrityksen käytössä, sen lähtökohtaisesti toivotaan tuovan lisää työtä ja investointeja kotimaahan. Samalla yrityksillä on mahdollisuus kasvattaa suhdannepuskuria pitkän tähtäimen strategian toteuttamiseksi, koska erilaisista varauksista on pitkälti luovuttu.

Yhteisöveron lasku on myös askel kohti paljon puhuttua Viron mallia. Katajan mielestä tässä taloudellisessa tilanteessa pitää tehdä selkeitä linjauksia. Päättäjien on osoitettava, että Suomessa halutaan huolehtia yritysten kilpailukyvystä.

– Yhteisövero on kuitenkin katoava luonnonvara. Valtioiden välinen kilpailu pitää huolen siitä, että veroa joudutaan laskemaan. Tämä pitäisi tunnustaa.

Epäonnistunut pankkivero

Sampsa Kataja on myös selkeästi ilmaissut omana kantanaan, että pankkivero on epäonnistunut. Pankkiveron tuotoksi arvioitiin 170 miljoonaa euroa ja siitä jäätiin lähes 40 miljoonaa euroa.

– Epäonnistuminen oli selvää jo valmisteluvaiheessa. Tiedettiin, että pankit siirtävät nyt Suomessa olevaa toimintaansa ulkomaille ja samalla niiden taloudellinen asema Suomessa heikkenee. Lisäksi se on vaikuttanut pankkialan työllisyyteen ja yritysten toimintaan, sillä lainarahan hinta on noussut. Erityisen vaikea tilanne on pk-sektorin kasvuyrityksillä, joiden tase ei ole pankkien näkökulmasta optimaalinen.

Kataja muistuttaa, että pankkiveron tuottoa arvioitaessa pitäisi ottaa huomioon myös se, miten paljon verotuloja on jäänyt saamatta verrattuna siihen, jos veroa ei olisi.

– Käsitykseni mukaan jo nyt ollaan pankkiveron suhteen pakkasella, kun otetaan kokonaisvaikutus huomioon.

Mistä tällainen pankkivero sitten tuli? Se syntyi poliittisen painekattilan varaventtiiliksi Portugalin tukipaketin yhteydessä ja oli kotikutoinen ratkaisu, joka sovittiin hallitusneuvotteluissa.

– Silloinhan oli vallalla erilaiset sloganit, joihin kuului myös finanssitransaktiovero. Näiden piti ratkaista kaikki maailman ongelmat. Finanssitransaktioverossa Suomen hallituksessa järki voitti, ja jäljelle jäi pankkivero, sanoo Kataja.

Edustuskuluvähennys johtui kateudesta

Edustuskulujen verovähennysoikeuden poistuminen on jo selvä asia eikä siihen tule muutosta. Katajan mielestä tämäkin on huono ratkaisu, koska pääsääntö verotuksessa on, että yritys­toimintaan kuuluvat kulut ovat vähennyskelpoisia ja edustuskulujen vähennysoikeus on jo nyt ollut poikkeus tähän pääsääntöön, koska niistä on saanut vähentää vain puolet.

Julkisessa keskustelussa on ollut myös väärinkäsityksiä muun muassa siitä, että kyseessä olisi joku ylimääräinen vähennys. 

– Järjestelmän kannalta on hankalaa, että yritykselle syntyy kuluja, joita ei saakaan vähentää. Tämäkin on fiskaalisesti epäonnistunut toimenpide.

Keväällä arvioitiin, että vähennysoikeuden poistaminen toisi valtion kassaan noin 40 miljoonaa euroa. Kun asiaa on tarkemmin tutkittu, niin arvio on pudonnut noin 10 miljoonaan. Pellervon taloustutkimuksen yrityskyselyn mukaan vähennysoikeuden poisto vähentää edustamista ja suhde­toimintaa noin 40 prosenttia eli 154 miljoonaa euroa.

– Tässä kohtaa mielestäni joku näki veropohjan laajentamisen perusteella mahdollisuuden tarttua joidenkin kannalta kateutta herättävään yritysten suhdetoimintaan.

Ja ennen kuin todellinen tieto sen vaikutuksesta työllisyyteen ja verotuloihin tutkittiin, niin kannat oli jo lyöty lukkoon.

– Järjestelmämme kannalta toinen kummallinen veromuutos, jota nyt ollaan tekemässä, on koulutusvähennys. Se taas kaventaa veropohjaa ehkä 50 miljoonalla. Malli on hyvin byrokraattinen ja vielä ei tiedetä, miten paljon sitä tullaan käyttämään.

Kataja kertoo, että verojaostossa koulutusvähennyksestä asiantuntijoilta kysyttiin, kenen mielestä tämä on hyvä ratkaisu ojentaa yrityksille varoja?

– Sellaista tahoa ei ole vielä löytynyt, joka sitä kannattaisi. Jos yrityksiä halutaan tukea, niin ojennetaan sinne avoin sekki, eikä rakenneta byrokraattisia vähennyksiä, Kataja pamauttaa.

Tässä poliittisessa köydenvedossa erikoista on, että verotuksen selkeä linja katoaa: kun edustuskulujen vähennys poistetaan, rakennetaan samalla uusi keinotekoinen vähennys.

– On harmi, ettei aiemmin tehtyjä linjauksia, lupauksia tai kynnyskysymyksiä voida muuttaa tai perua, summaa Kataja.

Ne bis in idem -problematiikka

Korkein oikeus linjasi tuoreessa päätöksessään, että veronkorotus estää veropetossyytteen tutkimisen. Tätäkin on käsitelty lokakuussa eduskunnassa.

– Moni kansanedustaja toi esiin, että tämä on juridisesti vaikein asia, mitä he ovat olleet eduskunnassa käsittelemässä, kuvailee Kataja tunnelmia.

Katajan mielestä hieman yksinkertaistaen ongelma on enemmän kotikutoinen, sillä Suomessa on kaksi erilaista sanktioputkea: hallintotuomioistuimet ja yleinen tuomioistuin.

– Ongelmasta päästäisiin Ruotsissa suunnitteilla olevalla mallilla, jossa yleisessä tuomioistuimessa voidaan määrätä myös veronkorotus. Ongelma ei aktualisoituisi silloin, jos samassa tuomiossa määrätään myös niin sanottu hallinnollinen veronkorotus. Tällainen muutos johtaisi laajempaan keskusteluun siitä, tarvitaanko meillä erikseen kaksi tuomioistuinta.

Kataja toteaa, että moni varmaan kokee niin, ettei yleisessä tuomioistuimessa ole samaa asiantuntemusta kuin hallintotuomioistuimessa. Asiantuntemus voitaisiin kuitenkin siirtää saman katon alle ja juttuja käsitellä erilaisissa kokoonpanoissa.

– Tämä ei poista erikoisosaamisen ja erikoistumisen merkitystä, mutta se mahdollistaisi eri oikeuden sektorien hyödyntämistä ristiin.

Verojaosto laati eduskuntakeskusteluun kaksi pontta: pitää selvittää, voidaanko myös rikosprosessissa antaa veron­korotusseuraamus ja voidaanko tehokkaan katumisen (ne bis in idem) problematiikkaa soveltaa verotuksessa. Jälkimmäinen hyväksyttiinkin jo yksimielisesti.

– Esitimme eduskunnalle, että tällaisen lainsäädännön valmistelu käynnistettäisiin. Tiedämme, että eduskunta sen hyväksyy ja valmistelu alkaa.

Tehokas katuminen on todettu monessa maassa varsin hyväksi järjestelmäksi. Tällöin voi vapaaehtoisesti ilmoittaa esimerkiksi veroparatiiseissa tai muualla ulkomailla olevista kätketyistä tai muista syistä salaan jääneistä varoista ennen kuin mikään tutkinta alkaa, ilman syytteitä.

– Nyt verorikokset ovat yritysrikoksia, jossa jo teon yritys on rangaistava. Käytännössä näistä seuraa aina veropetos­tuomio, jota harvempi haluaa. Rahat ovat siis nalkissa ulkomailla.

– Jos henkilö voisi itse ilmoittaa varat Suomeen ja maksaa verot myös vuosilta taaksepäin, niin varat päätyisivät ensinnäkin kansantalouden piiriin ja niistä saataisiin se verotulo jonkin aikaa taaksepäin ja erityisesti tulevaisuuteen.

Kataja myöntää, että tällöin voitaisiin sanoa, että rikkaat pääsevät tilanteesta maksamalla.

– Toisaalta nyt veroja ei kerry lainkaan ja rahat pysyvät ulkomailla, niin kuka siitä sitten hyötyy? Mielestäni olennaisempaa on, että varat saadaan Suomeen kuin että joku iso nimi saadaan kiinni.

Valtiovarainministeriön valmistelulle on määräaika ensi vuoden loppuun.

Arvonlisäverokanta pitäisi yhtenäistää

Kansanedustaja Sampsa Katajan veronäkemykset ovat hyvin kokoomuslaisia. Hänen mielestään kulutusta pitää verottaa tasaverolla ja arvonlisäverokanta pitäisi yhtenäistää. Mikäli näin tehtäisiin, arvonlisävero putoaisi 20 prosenttiin.

–Tämä on fakta. Sanotaan, että tällaisella ratkaisulla mennään köyhän kukkarolle, mutta se ei pidä paikkansa. Nämä ongelmat korjattaisiin sosiaalipolitiikalla ja tulonsiirroilla, jotka ovat Suomessa niin vahvasti indeksisidonnaisia, että ne toimivat.

Myös autovero voitaisiin muuttaa vaikka heti Jorma Ollilan työryhmän mallin mukaiseksi, jolloin käytöstä verotetaan.

– Tähän pitää vaan rakentaa riittävän pitkä siirtymäaika, jossa huomioidaan autokaupan tilanne, ammattiliikenne, työmatkat ja hiilipäästöt. Nykyinen teknologia antaa siihen tarvittavat työkalut.