Mika Heikkilän intohimo pörssiin on pysyvää

Mika Heikkilän sijoittajan ura alkoi 1970-luvun lopulla, kun hän käveli 13-vuotiaana Lempäälän SYPiin ja osti kymmenen pankin osaketta 14 markan kappalehintaan. Sijoituksensa tuottoa nuorukainen seurasi ruutupaperille piirtämästään kurssikäyrästä.

– Halusin ostaa osakkeita, ja siitä se lähti. Ehkä sijoittamiseen innosti tietynlainen rahan tienaamisen halu. Tarkkaa rahankäyttöä korostavalla kotikasvatuksellakin lienee ollut osuutta asiaan. Lisäksi olen tykännyt aina matematiikasta ja seurannut taloutta ja yhteiskunnallisia asioita. Pörssiyritysten omistamisessa voi hyödyntää näitä kaikkia, Heikkilä sanoo.

Tampereen yliopistossa kauppatieteitä opiskellut Heikkilä sai kesätöiden kautta jalkansa oven väliin säästöpankkileiriin ja ensimmäisen vakituisen työpaikan SKOPin osakemeklarina vuonna 1989. Viisi vuotta myöhemmin hänet valittiin Säästöpankkien eläke­kassan osakesalkunhoitajaksi.

– Meklarina toteutin muiden toimeksiantoja, mutta salkun­hoitajana pääsin ensimmäistä kertaa tekemään itse sijoituspäätöksiä. Luottamuksen osoitus oli huikea tunne, Heikkilä muistelee.

Sijoitusfilosofia löytyi arvosijoittamisesta

Heikkilän ura salkunhoitajana jatkui SKOPin kaaduttua pankkiiriliike Arctosissa, jossa hän sai hoidettavakseen ensimmäiset rahastonsa. Yritysfuusioiden jälkeen työnantajan nimi vaihtui Conventumiksi ja Pohjolaksi, josta hän siirtyi kilpailijan leipiin Sammon tytäryhtiöön Arvo Omaisuudenhoitoon ja yrityskaupan myötä Danske Capitaliin.

Conventumissa Heikkilän esimies oli nykyisin rahoituksen professorina toimiva Vesa Puttonen, joka oli tutustunut arvosijoittamista käsitteleviin amerikkalaisiin tutkimuksiin. Arvosijoittamisessa etsitään osakkeita, joiden markkina-arvo on alhainen suhteessa taseesta laskettuun omaan pääomaan. Käytännössä silloin etsitään varakkaita ja ­hyvälaatuisia yhtiöitä, joiden osakekurssi on kehittynyt syystä tai toisesta heikosti.

Arvofilosofia tuotti Heikkilän rahastolle ensimmäisen jätti­potin, kun sijoitussalkkuun halvalla hankituista Polar-Kiinteistön osakkeista saatiin myynnin yhteydessä lähes nelinkertainen voitto.

– Silloin minulle valkeni, että tässä on sijoitustyylini, ja minusta tuli arvosijoittaja. Yritän ostaa halvalla, mutta tavaran on oltava kuranttia. Siksi ostopäätös pohjautuu aina mahdollisimman tarkkaan taustatyöhön.

Menestynyt salkunhoitaja vaihtoi vapaalle

Ehkä merkityksellisin siirto Heikkilän uralla tapahtui vuonna 2010, kun hän siirtyi varainhoitoyhtiö Taaleriin.

Työt arvosijoittamisen parissa jatkuivat, ja Heikkilä ryhtyi hoitamaan Olli Viitikon kanssa Taalerin Arvo Markka -rahastoa. Sen rinnalle kaksikko perusti pieniin yhtiöihin sijoittavan Taaleri Mikro Markan, sillä heidän mielestään Helsingin pörssistä löytyi muiden sijoittajien karttamia pieniä yhtiöitä, joissa oli kuitenkin paljon kasvupotentiaalia.

Uskoa tähän oli vahvistanut loistosijoitukseksi osoittautunut tietoturvayhtiö Stonesoft. Yhtiön arvo kymmenkertaistui, kun se myytiin Yhdysvaltoihin vuonna 2013.

– Olin sijoittanut yhtiöön omiakin rahoja, ja niillä varoilla rakensimme perheelle Lempäälään talviasuttavan mökin, joka nimettiin Villa Stoneksi.

Mikro Markan salkunhoitajat ryhtyivät haravoimaan Helsingin pörssilistoja ja hakemaan osakkeita, joiden hinnat olivat liian halpoja suhteessa potentiaaliinsa. Tämä saattoi johtua esimerkiksi heikosta likviditeetistä, kun osakkeilla käytiin vain vähän kauppaa.

Yritän ostaa halvalla, mutta tavaran on oltava kuranttia. Siksi ostopäätös pohjautuu aina mahdollisimman tarkkaan taustatyöhön.

Heikkilän ja Viitikon hoitamat rahastot kuuluivat vuosi toisensa jälkeen Suomen tuottoisimpien rahastojen joukkoon. Viime vuonna finanssikonserni Aktia osti Taalerin, ja kaksikko päätti jättää elokuussa tehtävät.

– Irtisanoutumiseen ei liity mitään dramatiikkaa. Aktiasta ei ollut työntöä, mutta toisaalta työ perinteisessä pankissa ei olisi tarjonnut enää mitään uuttakaan.

Päätökseen vaikutti myös se, että oman sijoitussalkkunsa ansiosta Heikkilä ei ollut enää palkkatyöstä taloudellisesti riippuvainen. Hän myös halusi säilyttää terveytensä yli 25 vuoden hektisen salkunhoitajan työn jälkeen.

– Itselleni pysäyttävä uutinen oli erään saman ikäisen tutun saama aivoinfarkti. Ajattelin, että jos ei tässä iässä uskalla irrottautua, voi jäädä haluamansa asiat tekemättä.

Muun muassa rakkaalle kalastusharrastukselle ja Lapin reissuille on nyt aikaa, mutta sijoittamista Heikkilä ei ole jättänyt. Oman osakesalkkunsa ohella hän toimii kahden perheen ja yhden säätiön varainhoidon neuvonantajana.

– Herään ilman herätyskelloa ja luen uutiset. Pörssin tapahtumia seuraan myös analyysitalojen viesteistä ja WhatsApp-keskusteluista tuttujen sijoittajien kanssa. Pörssiasioihin menee kolmisen tuntia päivässä.

Mika Heikkilä toivoo, että tilinpäätöksissä kerrottaisiin mahdollisimman laajasti sijoittajille relevanteista asioista. – Sellainen on esimerkiksi yrityskauppojen yhteydessä syntyvä goodwill, jonka laskeminen on usein tulkinnanvaraista.

Tärkeämpiäkin asioita kuin pörssikurssit

Onnistumisten ohella Heikkilän uralle mahtuu myös virhe­arvioita. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteen teknokuplassa hän poltti rahaa muiden sijoittajien tapaan.

Suurilta katastrofeilta hän sanoo kuitenkin pitkällä urallaan välttyneensä. Ne on ehkäisty tekemällä kotiläksyt mahdollisimman hyvin.

– Se tarkoittaa käytännössä tarkkaakin tarkempaa perehtymistä potentiaalisiin sijoituskohteisiin. Ostopäätöstä on saattanut edeltää useammankin vuoden seurantajakso, mihin suuntaan yhtiö kehittyy.

Yksi Heikkilän uran vaikeimmista paikoista oli 1990-luvun lopulla pörssimarkkinoita heilutellut Aasian talouskriisi, joka veti lyhyessä ajassa Heikkilän hoitaman vipurahaston 40 prosentin tappiolle.

Stressi vei yöunet, mutta helpottavia hetkiä toi ilta­sadun lukeminen nelivuotiaalle pojalle. Poika oppi Mauri Kunnaksen Apua, merirosvoja! -kirjan tarinat nopeasti ulkoa, ja niitä lukiessaan Heikkilä tajusi, että maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin pörssikurssit.

– Ymmärsin, että murehtimani asiat ovat lopulta aika pieniä. Siihen jäivät öiset valvomiset.

Turhia riskejä kannattaa välttää

Pörssimyllerryksen tuomat tappiot opettivat Heikkilälle varovaisuutta. Hän ymmärsi, että sijoitustoiminnassa on otettava vain sellaisia riskejä, joita pystyy sietämään.

Ei siis ihme, että mies päätyi arvosijoittajaksi, jossa tarvitaan varovaisuutta ja kärsivällisyyttä. Arvoyhtiöissä ­tulevaisuuden kasvuodotukset ovat mahdollisimman alhaiset, eikä niissä pääse pettymään, vaikka kasvu jäisikin toteutumatta. Toisaalta ne voivat olla erinomaisia sijoituksia, jos yhtiöt saavat kasvuvaihteen päälle.

Heikkilä nostaa esimerkiksi suomalaiset metsäyhtiöt. 15 vuotta sitten niiden odotettiin kuihtuvan, kun paperin menekki lähti jyrkkään laskuun digitalisoitumisen myötä. Alan yhtiöt pystyivät kuitenkin muokkaamaan liiketoimintansa uuteen uskoon, ja ne takovat nyt pakkausmateriaaleilla, sellulla ja biopolttoaineilla mainiota tulosta.

– Ne ovat olleet arvosijoittajalle erinomaisia sijoituksia. Sellaiseksi voi laskea myös Nesteen, jonka osakekurssi lähes kymmenkertaistui vuosikymmenen aikana.

Arvosijoittajan osakevalinnoissa päätöksenteko perustuu useisiin tunnuslukuihin. Heikkilälle tärkein niistä on hinta/tasearvo eli P/B-luku. Hän tarkistaa myös osakeyhtiön hinnan ja tuloksen suhdetta kuvaavan P/E-luvun kaltaiset tunnusluvut.

– Lähtökohtaisesti pidän enemmän tunnusluvuiltaan halvoista osakkeista kuin kalliista.

Pidän enemmän tunnusluvuiltaan halvoista osakkeista kuin kalliista.

Kassavirran merkitys on Heikkilän mielestä tärkeä erityisesti taloudellisissa kriiseissä, jolloin yrityksen on saatava riittävästi rahaa sisään pysyäkseen pystyssä. Myös velkaisuus­asteen selvittäminen on omavaraisuusaste- ja gearing-lukujen avulla oleellista.

– Varoittava esimerkki korviaan myöten velkaantuneesta yhtiöstä on Stockmann, joka joutui pakon edessä luopumaan kiinteistöistään liian halvalla.

Numeraalisten asioiden ohella Heikkilä pyrkii arvioimaan myös esimerkiksi yritysjohdon kyvykkyyttä, strategiaa, liiketoiminnan sisältöä ja markkinanäkymiä pidemmällä tähtäimellä.

Sijoittaja toivoo avointa talousraportointia

Salkunhoitajana Heikkilä luki läpi käytännössä kaikki Helsingin pörssiyhtiöiden tilinpäätökset. Yksityissijoittajaksi siirryttyään hän lukee enää itselleen tärkeimpien yhtiöiden raportit.

– Lähtökohta tietysti on, että tilinpäätöksessä esitettyjen lukujen on oltava oikein. Suomessa virheet ovat harvinaisia, joten sijoittaja voi pääsääntöisesti luottaa lukuihin.

IFRS-standardien mukaisesti laaditut tilinpäätökset ovat määrämuotoisia. Heikkilä toivoo kuitenkin, että niissä kerrottaisiin mahdollisimman laajasti sijoittajille relevanteista asioista.

Suomessa virheet ovat harvinaisia, joten sijoittaja voi pääsääntöisesti luottaa lukuihin.

– Sellainen on esimerkiksi yrityskauppojen yhteydessä syntyvä goodwill, jonka laskeminen on usein tulkinnanvaraista. Olisi hyvä, jos laskennan perusteita avattaisiin mahdollisimman avoimesti. Sijoittajalle olisi myös hyödyllistä, jos yrityksen johto raportoisi yrityskauppojen onnistumisesta niin paljon kuin se on mahdollista.

Heikkilä toivoo myös, että yhtiötä vähemmän mairittelevia tietoja julkistettaisiin.

– Jos jokin tunnusluku on heikko, eikä sen esittäminen ole pakollista, niin se todennäköisesti jätetään pois tilinpäätöksestä. Tämä on kuitenkin lukijan aliarviointia. Sijoittajalla on omat keinonsa selvittää omilla laskelmillaan asian oikea tila.

Talouskasvun hiipuminen varjostaa pörssiä

Heikkilä on seurannut surullisena Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja sen heijastuksia talouteen laajemminkin. Hyökkäyksen jälkeen notkahtaneet osakekurssit palasivat sotaa edeltäneelle tasolle maaliskuussa, mutta tilanne markkinoilla on epävarma.

Paineita osakurssien laskuun tuo talouskasvun hiipuminen, kiihtyvä inflaatio ja sen hillitsemiseen tähtäävä keskuspankkien kiristyvä rahapolitiikka.

Lukemattomat pörssin nousut ja laskut nähnyt konkari on tässäkin epävarmassa tilanteessa noudattanut vanhaa sijoitussääntöään:

– Jos et tiedä mitä teet, niin älä tee mitään.

Heikkilä myi maaliskuussa Nokian Renkaiden osakkeet todella suuren Venäjä-riskin vuoksi, mutta muuten hän ei ole lähtenyt osakesalkkuaan keventämään. Pidemmällä aika­välillä hän aikoo jatkaa osakeostoja. Erityisen kiinnostavia ovat energia­murroksessa ja ylipäätään vihreässä siirtymässä mukana olevat yhtiöt.

Jos et tiedä mitä teet, niin älä tee mitään.

– Yritän löytää tämän teeman ympäriltä edullisesti hinnoiteltuja yhtiöitä, ja mielestäni olen niitä löytänytkin. Olen myös pohtinut, pitäisikö sijoitussalkkuni vahvaa Suomi-painotusta jakaa hieman enemmän kansainvälisille osakemarkkinoille, mutta toistaiseksi en ole tätä vielä tehnyt.

Mutta miten kävi Heikkilän ensimmäiselle sijoitukselle? Kuinka paljon Nordeaksi muuttuneet SYPin osakkeet ovat tuottaneet 45 vuodessa?

– Myin osakkeet vuonna 1988 hyvällä voitolla ennen pankki­kriisiä. Osakkeisiin ei saa rakastua, mutta muistoja niistä saa säilyttää. Ostokuitti ensimmäisestä sijoituksesta on yhä tallella.