Luca di Montezumolo

Kolmenkertaisen kirjanpidon kehittäjä

Kahdenkertaisen kirjanpidon isän Luca Paciolin sisarenpoika janosi kehittää enonsa kanonista teoriaa astetta pidemmälle. Työhuoneessaan Pisassa hän askarteli kolmenkertaisen kirjanpidon teorian parissa. Rahan lähteen ja käytön lisäksi kolmantena kirjauksena olisi rahan täsmäytys.

Vaikka täysrenessanssin Pohjois-Italia nautti vapauden tuulista ja uusista ajatuksista, oli katolisen kirkon ote ajattelusta vielä tukeva. Kahdenkertainen kirjanpito oli Constanzan kirkolliskokouksessa hyväksytty ainoaksi opiksi kirjanpidon laatimiseen. Niinpä nuori di Montezumolo joutui kuurian hampaisiin. Vatikaanin kolmas synodi julisti kolmenkertaisen kirjanpidon vääräoppiseksi.

– Jumala on luonut kaksi kirjattavaa: rahan lähteen ja käytön. Muuta ei ihmisen pidä kirjaamaan. Kaikki muut kirjaukset ovat Saatanan työtä ja johtavat ihmissielun kadotukseen.

Luca di Montezumolo ei luopunut vakaumuksestaan ja ideoistaan.  Hän kuoli roviolla yhdessä ystävänsä Giordano Brunon kanssa Roomassa vuonna 1600.

Gibson Les Paul

Liikevaihdon teoreetikko

Nykyajan kirjanpitäjät saattavat kuulleessaan Tuomas Honkamäen tai Leena Rekola-Niemisen luennoivan Liikevaihtoa vai liiketoiminnan muuta tuottoa ajatella oltavan vaikean äärellä. Vähänpä he tietävät!

1600-luvulla Espanjan Alankomaat eli nykyinen Belgia oli maailmantalouden ja maailmankaupan keskus. Antwerpenin ja Brysselin kauppiaat möivät villakankaita, timantteja ja trappistiolutta koko Eurooppaan. Samalla kirjanpidon teorian tutkimus Gentin yliopistossa johti yhä syvällisempiin pohdiskeluihin. Valitettavasti nämä teoriat eivät jääneet yksinomaan tutkijankammioiden muurien sisälle.

Gentin yliopistossa opettanut metodistimunkki Gibson Les Paul kehitti systemaattisen metodiikan, jolla yrityksen liikevaihto ryhmiteltiin ja luokiteltiin 12-portaisella asteikolla (Tier1…Tier12) ydinliiketoiminnasta perifeeriseen toimintaan. Esimerkiksi Tier7-liiketoimintaa oli:

Asiakasposition kysynnästä kumpuava, yrityksen strategiseen ytimeen kuulumaton myynti, joka kuitenkin on ominaispainoltaan vähäistä suurempaa ja frekvenssiltään kohtuullisen toistuvaa, täyttämättä kuitenkaan Tier8-liiketoiminnalle tunnusomaisia heikon kontingenssin piirteitä.

Liikevaihdon erittelytarpeet johtivat laskentabyrokratian määrän lisääntymiseen kauppahuoneissa ja tekivät myynnin kirjausten automatisoinnista käytännössä mahdotonta. Espanjan Alankomaiden kunnian päivät olivat pian ohi ja maailmankaupan painopiste siirtyi Englantiin ja Alankomaiden yhtyneisiin provinsseihin (nykyinen Hollanti).

Jethro Tull

“Kassavirta on kuningas”

Vaikka englantilainen Jethro Tull tunnetaan nykyään lähinnä kirjastaan Kuinka hevonen kengitetään, on hänen asemansa kirjanpidon kehittäjänä vieläkin tärkeämpi. Hänen johdollaan Englannissa hylättiin liikevaihtoteoreetikkojen opit. Tullin kirja Virtaa kassavirrasta esitteli yksinkertaisin laskentamallin, jossa vähennetään yrityksen saamista rahoista yrityksen maksamat rahat. Erotusta kutsuttiin kassavirraksi ja kumulatiivista kassavirtaa kassaksi. Näiden oppien elähdyttämänä Lontoosta kehittyi kansainvälinen rahoitusmaailman keskus. Jethro Tullin huudahdus tilikarttapäivityksiä laativille Liverpoolin kirjanpitokillan jäsenille vuodelta 1677 on jäänyt historiaan:

– Kirjatkaa sinne, kirjatkaa tänne, kirjatkaa sinne tänne tai sinne päin! EVVK!

Heinz Guderian

Julkishallinnon laskentatoimen kehittäjä, panssarikenraali

Ihailijoiltaan lempinimen “Nopea Heinz” saanut Heinz Guderian oli johtavia laskenta-asiantuntijoita toisessa maailmansodassa. Ranskan rintamalla vuonna 1940 Guderian pystyi laatimaan panssaridivisioonansa tilinpäätöksen toisena päivänä kauden sulkemisesta. Tämä kuitenkin johti kahnauksiin mikromanageeraukseen taipuvaisen Adolf Hitlerin kanssa. Hitlerin määräämä, panssarivoimien tarkastajan, kenraalieversti Jupp Heynckesin suorittama erityistilintarkastus keskeytti Guderianin panssaridivisioonan toiminnan viideksi päiväksi. Tämä keskeytys osoittautui kalliiksi, koska sen turvin Iso-Britannian siirtoarmeijan onnistui evakuoitua Dunkirkistä kotiin.

Sodan jälkeen Guderianille koitti sama kohtalo kuin monille muille saksalaisille tiedemiehille ja teoreetikoille. Wernher von Braun, V2-massatuhorakettien isä, muilutettiin USA:han kehittämään Apollo-ohjelmaa, joka johti ensimmäisiin kuulentoihin. Guderianin amerikkalaisessa sotavankilassa Utahissa kehittämä der Schnellschliessenmethod eli Fast Close -menetelmä puolestaan on pohjana vieläkin myytävissä Microsoftin, Hewlett-Packardin ja IBM:n kirjanpito-ohjelmistoissa.

Dagmar-Anett Lurtz-Pötzsch

Tosite tiliotteena

1980-luvun edetessä suomalainen kirjanpito oli kriisissä ja ajautui kohti karia. Ongelman syynä olivat pankin maksutositteiden käsittelyyn liittyvät ongelmat, jotka tuntuivat ratkaisemattomilta. Pankki lähetti jokaista maksua kohden yhden tositteen, joka piti leikata irti A4-kokoisesta arkista ja nitoa yhteen tiliotteen kanssa. Kun maksuja oli paljon, muodostui maksutositteiden nitominen mappiin mahtuvaksi ja oikean kuvan antavaksi kokonaisuudeksi mahdottomaksi tehtäväksi kirjanpitäjistä kokeneimmillekin.

Kirjanpitolautakunta nimitti nuoren laskentateoreetikko Dagmar-Anett Lurtz-Pötzschin johtaman erityistyöryhmän ratkaisemaan asiaa. Kuukausien jälkeen työryhmä palasi mukanaan aivan uusi malli – tosite tiliotteena. Tässä mallissa pankki ei toimittaisi lainkaan tiliotetta, vaan kirjaus perustuisi vain maksutositteisiin. Valitettavasti aika oli ajanut ohi tästä ratkaisusta. Kirjanpitolautakunta lausui vuonna 1988 kuuluisassa kirsikkapuulausunnossaan seuraavaa:

Tosite tiliotteena on ajatuksena puhdas ja kaunis – kuin kirsikankukinto ennen ensimmäistä kevätpuhuria. Samalla se on kuitenkin yhtä hauras, eikä sovi aikamme robustien kirjanpitoprosessien menetelmäkehykseksi.

Masentuneena Dagmar-Anett lähti etsimään sieluaan ja perusti Kuopion ensimmäisen kenkäkaupan.

Maksutositeongelma ratkaistiin kahta vuotta myöhemmin Pauli Vahteran ideoimalla tiliote tositteena -mallilla. Malli sai hyväksynnän kirjanpitolautakunnan yleiskokouksessa vuonna 1990. Hyväksyntää edelsi kymmenen kuukauden intensiivinen testijakso Tikonilla ja Econetillä.

Herkko Vauhkonen

Kirjanpidon Lönnrot

Herkko Vauhkonen aloitti nuorempana asiantuntijana kirjanpitolautakunnassa vuonna 1960. Idealistinen Vauhkonen kuului suomalaisen kirjanpidon niin sanottuun kansallisromanttiseen koulukuntaan. Hän suosi kirjanpidon suomalaiskansallisia juuria ja ominaislaatua. Yhä turhautuneempana Kaisanlahden ja Tallbergin johtamaan, niin sanottuun postmoderniin suuntaukseen Vauhkonen erosi kirjanpitolautakunnasta vuonna 1974 ja siirtyi valtiovarainministeriön palvelukseen, vanhempana hallituskamreerina. Tämä oli suomalaisen kirjanpitomaailman suurimpia skandaaleja koko viime vuosisadalla.

Valtiovarainministeriössä Vauhkonen keskittyi pelastamaan verolakeihin sen, mitä vanhasuomalaisesta kirjanpidosta enää oli pelastettavissa. Hänet nähtiin kesäisin vaellussauva kädessään kiertämässä tilitoimistoja erityisesti Vienan Karjalassa ja Kainuussa. Hän keräsi vanhoilta sanan talteen ja säilöi sen iäksi verolakeihin. Sen vuoksi meillä on edelleen tallella koneellisen kirjanpidon menetelmäkuvaus, tasekirja, palkkasuoritusten yhteenveto ja moni muu kaunis kansallinen erikoispiirteemme, vaikka kirjanpitolaki onkin pitkälti angloamerikkalaista kaupallista hapatusta.