Janne Juusela: Tolkkua verottajan tulkintoihin

Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä opiskelleen Janne Juuselan tie yritysverotuksen pariin oli pitkälti sattumaa. Edesmenneellä professori Kari S. Tikalla oli kuitenkin iso merkitys uravalinnalle.

– Hän oli innostava ja kannusti perehtymään monipuoliseen ja jatkuvassa muutoksessa olevaan aihepiiriin, Juusela muistelee.

Eikä Juuselan ole tarvinnut katua uravalintaansa. Perusopintojen jälkeen hän väitteli nopeasti oikeustieteen tohtoriksi ja on tehnyt sittemmin näyttävän uran yritysverotuksen asiantuntijana valtiovarainministeriössä, KPMG:ssä ja nyt Asianajotoimisto Boreniuksen osakkaana ja veroryhmän vetäjänä.

Jatkuva muutos pitää hereillä 

Veroasiat ovat Juuselan mielestä kiinnostavia siksi, että niiden taloudelliset vaikutukset yrityksiin ja yksityishenkilöihin ovat hyvin konkreettisia. Lisäksi verotuksella on iso merkitys kansantalouteen ja Suomen kilpailukykyyn.

Verotusta ohjaavia lakimuutoksia ja oikeustapauksia tulee jatkuvalla syötöllä. Muutospaineita tulee myös EU:n ja teollisuusmaiden järjestön OECD:n uusista ohjeistuksista.

– Verotuksen dynaamisuus pitää positiivisella tavalla hereillä. Ei voi ajatellakaan, että kertaalleen omaksutuilla opeilla voisi pärjätä eläkkeelle saakka.

Nykyisessä työssään Juusela toimii yritysten neuvonantajana erityisesti yritysverotukseen, yrityskauppoihin ja veroriitoihin liittyvissä kysymyksissä.

– Verotuksessa on paljon yksiselitteisiä asioita, kuten verokannat ja poistoprosentit. Sen sijaan vaikeammissa ja tulkinnanvaraisissa asioissa yritykset tarvitsevat usein ulkopuolista neuvonantajaa.

Kantaa ottava juristi

Alansa johtaviin asiantuntijoihin kuuluva Juusela jakaa ahkerasti osaamistaan myös kollegoilleen. Hän on toiminut pitkään vero-oikeuden dosenttina Helsingin yliopistossa ja ollut mukana kirjoittamassa yritysverotusta koskevia perusteoksia, muun muassa jatkuvasti päivittyvää Yritysverotus-julkaisua.

– Minusta on yhteiskunnallisesti tärkeää, että käytännön työelämässä mukana olevat asiantuntijat tuovat omaa näkemystään keskusteluun. Verotus on hyvin käytännönläheinen asia. Itse näen päivittäisessä työssäni, miten lait ja tuomioistuinten päätökset vaikuttavat yrityksiin.

Juristit ovat usein varovaisia kannanotoistaan, mutta Juusela on toista maata. Hän ottaa julkisuudessa reippaasti kantaa yritysverotuksessa näkemiinsä epäkohtiin ja tekee niihin myös korjausesityksiä.

Viime aikoina kritiikin kärki on kohdistunut Verohallinnon tekemiin tulkintoihin ja menettelytapoihin. Juuselan mielestä ne horjuttavat yritysten oikeusturvaa ja verotuksen ennustettavuutta.

– Yrityksillä on ollut viime aikoina todella paljon riitoja verottajan kanssa. Tämä pätee erityisesti siirtohinnoittelu- ja veronkiertosäännösten soveltamiseen.

Juuselan mukaan iso osa riidoista koskee kansainvälisillä markkinoilla toimivia suuryrityksiä, mutta verottajan hampaisiin on joutunut myös keskisuuria ja pieniäkin yrityksiä.

Verottaja toimii mielivaltaisesti

Suomen Verohallinnon koventuneessa linjassa heijastuu yleismaailmallinen ilmiö, jossa valtiot yrittävät turvata verotulonsa entistä aggressiivisemmin.

Juuselan mielestä Verohallinto on käyttänyt kuitenkin viime vuosina liian laajasti harkintavaltaansa ja tehnyt jopa lakien vastaisia tulkintoja.

– Oikeusvaltiossa tätä kutsutaan mielivaltaiseksi viranomaistoiminnaksi, jos asian voimakkaasti ilmaisee. Lainvastaisia tulkintoja on tehty erityisesti sanamuodoiltaan tulkinnanvaraisissa normeissa, joita ovat muun muassa veronkierto- ja siirtohinnoittelusäännökset.

Juuselan mukaan verottaja on tulkinnut viime vuosina veronkierroksi sellaisia liiketoimia, jotka on katsottu perinteisesti normaaliksi verosuunnitteluksi. Veronkiertona on pidetty esimerkiksi osakevaihtoa, jossa operatiivista liiketoimintaa harjoittavan yhtiön omistaja on siirtänyt omistamansa osakkeet sijoitusyhtiöönsä.

Veronkierroksi on myös katsottu muun muassa konsernin sisäinen rakennejärjestely, jossa tytäryhtiöiden osakkeet on myyty operatiivista liiketoimintaa harjoittavan konserniyhtiön omistukseen.

– Kumpaankaan tapaukseen ei liittynyt keinotekoisia piirteitä, eikä niissä täyttynyt yksikään oikeuskäytännössä vakiintunut veronkierron tunnusmerkki.

Samalla linjalla on ollut myös ylintä tuomiovaltaa käyttävä korkein hallinto-oikeus. KHO:lta on tullut viimeksi kuluneen vuoden aikana viisi julkaistua ennakkoratkaisua, jotka ovat kumonneet Verohallinnon laajan tulkinnan yrityksen eduksi.

– KHO on palauttanut tilanteen selvästi siihen, että veronkiertosäännöksiä voidaan soveltaa ainoastaan keinotekoisiin järjestelyihin, joissa saavutetaan järjestelmälle vieraita veroetuja. Keinotekoisista piirteistä huolimatta järjestelyt eivät ole välttämättä veronkiertoa, jos niiden tueksi voidaan esittää verotuksesta riippumattomia liiketaloudellisia perusteita.

Myös siirtohinnoittelusta riidellään

Myös siirtohinnoittelussa Verohallinto on tehnyt entistä tiukempia tulkintoja, joista osa on jo kaatunut tuomioistuimessa. Siirtohinnoittelulla tarkoitetaan samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välistä liiketoimintaa. Sen on oltava markkinaehtoista.

Julkisuudessa ovat olleet viime vuosina muun muassa Nokian Renkaille määrätyt 100 miljoonan euron jälkiverot. Verottajan tulkinta koski suomalaisyhtiön siirtohinnoittelua Venäjän-tytäryhtiössä. Tapaus on edelleen vireillä hallinto-oikeudessa.

Hallinto-oikeuden lainvoimaisella päätöksellä verohallinnon oli maksettava takaisin Fortumille määrätyt 136 miljoonan euron jälkiverot. Asia liittyi siirtohinnoitteluun Fortumin belgialaisessa tytäryhtiössä.

– Tuomioistuimen päätös oli odotusten mukainen, sillä jälkiverotuspäätös ei perustunut voimassa olevaan oikeuteen. Laki, aiemmat oikeustapaukset ja oikeuskirjallisuuden kannanotot eivät tukeneet verottajan tulkintaa, Fortumin neuvonantajana tapauksessa toiminut Juusela sanoo.

Yritysten oikeusturva koetuksella

Juuselan mielestä myös verottajan menettelyvirheet horjuttavat verovelvollisen oikeusturvaa. 

Hän kertoo auttaneensa esimerkiksi erästä suomalaista pörssiyhtiötä, jolle määrättiin verotarkastuksen jälkeen mittavat jälkiverot.

– Jälkiveropäätös perustui keskeisesti yhtiön työntekijöiden haastatteluista tehtyihin verotarkastajien tulkintoihin. Yhtiö oli faktoista ja tulkinnoista täysin eri mieltä ja pyysi saada nähtäväksi haastatteluista laaditun aineiston. Verohallinto kieltäytyi tästä.

Yrityksellä ei ollut muuta mahdollisuutta puolustautua kuin valittaa hallinto-oikeuteen. Päätös ei jättänyt sijaa selittelyille.

– Oikeuden mukaan verottaja rikkoi lakia, kun se ei antanut yhtiölle sen vaatimia dokumentteja.

Juusela muistuttaa, että oikeuden kautta puolustautuminen verottajaa vastaan on kallis ja pitkä urakka.

– Isoilla yrityksillä on tähän resursseja, mutta pk-yrityksillä ei ole välttämättä resursseja puolustautua täysimääräisesti. Pienelle yritykselle verottajan aggressiivisen tulkinnan kohteeksi joutuminen voi olla jopa elämän ja kuoleman kysymys.

Juuselan mielestä KHO:n tuoreet päätökset ovat selkeät. On hyvät mahdollisuudet, että verottajan toimintatavat muuttuvat jatkossa.

– Verohallinnon on sovellettava voimassa olevaa oikeutta eli lakeja ja KHO:n linjauksia. Viimeaikaisten KHO:n päätösten jälkeen pitäisi olla itsestään selvää, että verottajan linja muuttuu.

Kovan kritiikin vastapainoksi Juusela haluaa kuitenkin korostaa, että verottaja hoitaa lakisääteiset tehtävänsä pääsääntöisesti asianmukaisesti.

– Meillä on paljon hyviä verotarkastajia ja oikeisiin asioihin paneutuvia verotarkastuksia.

Verojärjestelmä kaipaa uudistuksia

Juuselan mielestä myös yritysverotusta koskevaan lainsäädäntöön tarvittaisiin lukuisia korjauksia. Vuonna 2014 voimaan astunut yhteisöveron alentaminen oli hänestä onnistunut ratkaisu, mutta muut tarpeelliset uudistukset eivät ole edenneet.

– Hallinnon muutosvastarinta ja poliittisten päättäjien populistiset kannanotot ovat jähmettäneet tilanteen täydellisesti. Ilmapiiri on yritysvastainen. Vieläkään ei ymmärretä, että Suomen kaltainen maa tarvitsee kansainvälisesti kilpailukykyisen toimintaympäristön. Verotus on tässä tärkeä tekijä.

Juuselan uudistuslistan kärjessä on listaamattomien yhtiöiden osinkoverotus. Nykyisen lain suurin vika hänestä on, että verokohtelu perustuu yhtiön nettovarallisuuteen. Matalasti verotetun osingon määrä on kahdeksan prosenttia yrityksen nettovarallisuudesta. 

– Verotuksen optimoimiseksi yhtiön kannattaa kerätä taseeseensa varallisuutta, joka ei välttämättä hyödytä liiketoimintaa. Verosyistä yhtiön kannattaa omistaa vaikkapa purjeveneitä, hevosia, tauluja tai muuta ”laiskaa rahaa”.

Juusela esitti kolme vuotta sitten oman vaihtoehtonsa Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn tilaamassa analyysissä, jonka mukaan osinkoverotus pitäisi korjata rakenteeltaan neutraaliksi.

– Silloin osinkotuloa kohdeltaisiin yhdenmukaisesti riippumatta yrityksen liiketoiminnan luonteesta, pörssilistautumisesta tai varallisuusasemasta.

Juuselan malli hieman kiristäisi vakavaraisten yritysten osinkoverotusta, kun huojennettujen osinkojen järjestelmästä luovuttaisiin. Hyötyjiä olisivat osaamispääomaan ja palveluihin perustuvat yritykset, joilla on kevyt tase.

– Esittämäni veromalli kannustaisi yrityksiä miettimään oleellisia asioita eli liikevaihtoa, nettotulosta ja investointeja. Esitys sai paljon kannatusta, mutta sitä myös vastustettiin. Joidenkin yritysten mielestä verotus kiristyisi, kun taas vasemmiston mielestä se kevenisi liikaa.