Ennakoimalla paras

Syksyllä kaksi vuotta sitten Yhdysvaltojen talous romahti kuin korttitalo. Toisin kuin Suomen hallitus vielä joitakin kuukausia amerikkalaisten luotonantolaitosten alastulon jälkeen ennusti, romahduksen vaikutukset levisivät lopulta meillekin Pohjolaan. Edelleen käydään keskustelua siitä, miksei kukaan kyennyt näkemään riittävästi, mitä oli tulossa. Vettä keskustelumyllyyn ovat lisänneet Kreikan tapauksen kaltaiset, kulisseissa muhivat yllätykset ja parhaillaan spekuloidaan Irlannin velkataakan vaikutuksia muihin EU-maihin. Vaikka kansallisella tasolla tekisimme voitavamme, kokemukset ovat viimeistään tänä vuonna opettaneet, että emme ole eristyksissä muusta maailmasta.

Voidaanko ikäviltä yllätyksiltä välttyä tulevaisuuteen varautumalla? Ja jos, miten?

Tulevaisuuteen tähyämisen ammattilainen, futuristi, diplomi-insinööri, kauppatieteiden tohtori ja Finpron senior foresight specialist Elina Hiltunen oikaisee heti lähtöviivoilla futuristin työhön helposti liitettävän käsityksen ennustamisesta.

– Tulevaisuutta ei todellisuudessa pystytä ennustamaan. Ennusteet eivät koskaan ole varmoja, ja toisaalta ennusteisiin liittyy se riski, että ihmiset alkavat ennusteista kuullessaan toteuttamaan niitä omalla käytöksellään.

Esimerkiksi kuluneena syksynä Suomen bruttokansantuotteen vuotta 2011 koskevasta kehityksestä ovat taloutta tutkivat instituutiot, pankit ja vakuutuslaitokset maalailleet hyvinkin paljon keskenään poikkeavia ennusteita.

– Myös pankkien ennusteet korkojen kehittymisestä ovat perinteisesti hyvin vaihtelevia, Hiltunen huomauttaa.

Ennusteiden laatimisen sijasta futuristin työkenttää on ennakoiminen.

Exit-kylttejä, varmuuden vuoksi

Tulevaisuuden ennakoimisessa on ennen kaikkea kyse tulevaisuuteen varautumisesta ja riskien hajauttamisesta. Niin selviöltä kuin tällainen toiminta saattaakin kuulostaa, organisaatioilta usein puuttuu varasuunnitelma tai useampi.

Futuristi kertoo herättelevänsä yhden suunnitelman varassa uinuvia yrityksiä kysymällä muun muassa siitä, onko internetin kaatumiseen varauduttu yrityksessä. Yllättävän usein ei nimittäin olla. Asioiden sujumiseen odotetulla tavalla onkin usein helppo luottaa etenkin niin kauan, kuin kaikki on sujunut enemmän tai vähemmän hyvin.

– Usein vasta kriisitilanteissa ihmiset alkavat miettiä asioita ja tajuta, että kaikki ei välttämättä menekään, kuten on oletettu.

Tilannetta voisi verrata turvavyön käyttämiseen. Vaikka itse ajaisi turvallisesti ja liikennesääntöjä noudattaen, aina voi tapahtua jotakin yllättävää, tai joku toinen saattaa käyttäytyä liikenteessä niin, että kielteiset vaikutukset kohdistuvat lopulta omaankin matkaan.

Taantuma on tuonut työpaikoille epävarmuutta. Monisyisessä maailmassa myös tapahtumien vuorovaikutussuhteet ja keskinäiset yhteydet saattavat tuottaa ennalta-arvaamattomia seurauksia, joista esimerkkinä Hiltunen mainitsee tanskalaisen Muhammed-pilapiirroskohun vaikutukset maitotalousyhtiö Arlan romahtaneeseen myyntiin Lähi-Idässä.

Niinpä ei-toivottuja seurauksia lieventää, jos on älytty laittaa munat useampaan kuin yhteen koriin.

Kyse on kuin julkisiin tiloihin sijoitetuista pienistä exit-kylteistä, jotka ovat varmuuden vuoksi olemassa ja hädän tullen viitoittavat eteenpäin ja ulos tilanteesta.

– Usein tulevaisuuteen varautuminen on juuri tämän kaltaista, pienillä toimilla erilaisiin tapahtumiin varautumista.

Skenaarioajattelulla vaihtoehtoja

Sen lisäksi että Hiltunen tekee ennakointityötä Finprossa, hän kävelyttää ja keskusteluttaa johtoa ja työyhteisöjä skenaarioiden maailmassa oman yrityksensä What’s Next Consultingin asiakkaiden kanssa. Organisaation edustajien kanssa voidaan esimerkiksi tarkastella ensin faktisesti sitä tilannetta, jota eletään nyt, ja käydään läpi aiemmin määritellyt missio, visio ja strategia. Tämän jälkeen analysoidaan toiminnan kannalta kriittiset kohdat, kuten vaikkapa erilaiset rahoitusmallit tai kuluttajakäyttäytymiseen liittyvät epävarmuustekijät, ja käydään läpi, miten niihin on jo puututtu. Erityisesti pohditaan sitä, millaisilla eri tavoilla haastaviin alueisiin voidaan tulevaisuudessa puuttua. Haasteiden analysoimisen jälkeen organisaation asettamia tavoitteita ja odotuksia peilataan uudelleen näitä prosessissa tunnistettuja, erilaisia skenaarioita vasten.

Sen lisäksi, että organisaatiossa tiedostetaan ja eritellään kriittisiä alueita ja varasuunnitelmia ikävien kehityskulkujen yllättäessä, yhtä lailla on hyödyllistä rakentaa vaihtoehtoisia skenaarioita siltä varalta, että käykin paremmin, kuin on odotettu, ja tarvitaan esimerkiksi nopeasti lisäresursseja.

– Kasvuhan on myös haastava asia, Hiltunen muistuttaa.

Shell kuuluu niihin yrityksiin, jotka uskovat lujasti skenaarioajattelumalliin. Yhtiön palveluksessa 1970-luvulla ollut futuristi esitti sen kysymyksen, josta moni olisi näin jälkijunassa ajatellen varmasti ollut halukas maksamaan maltaita: mitä jos öljyn hinta nouseekin? Vuosikymmenen alun hintakehityksen valossa kysymys vaikutti pähkähullulta, mutta kun öljykriisi iski, Shellillä, päinvastoin kuin sen kilpailijoilla, oli jo valmiiksi mietitty toimintasuunnitelma. Pieni ennakoiva askel voi pelastaa suurelta törmäykseltä.

Hyvänä esimerkkinä tulevaisuuden aktiivisesta rakentamisesta Hiltunen ottaa esille Finnairin Departure 2093 -julkaisun. Sen sijaan että 85 vuotta täyttänyt yritys olisi laatinut historiikin, se päätti tehdä paljon myös kansainvälistä huomiota saaneen futuriikin, joka sisältää erilaisiin tulevaisuuden lentämisen tapoihin liittyvää visiointia.

Heikkojen signaalien vahvuudet

Futuristin eräs tärkeä työväline tulevaisuuden rakentamisessa on heikkojen signaalien havaitseminen ja niiden analysoiminen. Pienistä signaalipuroista kasvaa usein laajoja trendivirtauksia.

– Yksittäisten merkkien pohjalta ei niinkään edetä tekemään tulkintoja, vaan periaatteena on pikemminkin massan tai signaaliryppäiden kerääminen.

Juuri heikoista signaaleista lähti aikoinaan liikkeelle myös Elina Hiltusen oma tie futuristiksi. Hän muistelee, kuinka kuuli futuristi Tarja Meristön puhuvan vuonna 1998 aamutelevisiossa heikoista signaaleista ja sai kipinän. Hiltunen opiskeli kansainvälisessä IDBM-ohjelmassa. Aiemmin tänä vuonna hän väitteli heikoista signaaleista ja on kehittänyt suomen kieleen tulevaisuusmerkki-termin.

Hiltunen kertoo, että heikoista signaaleista on puhuttu jo 1970-luvulla, eli mikään viime vuosien uutuus se ei ole.Termiä tosin käytetään hyvin laajasti. Heikkoihin signaaleihin liittyvässä keskustelussa on erilaisia näkemyksiä muun muassa siitä, tarkoitetaanko signaaleilla itse vahvistumassa olevaa ilmiötä, vai ovatko signaalit määrätyn ilmiön noususta kertovia merkkejä. Hiltunen itse määrittelee heikon signaalin merkiksi uudesta, nousevasta asiasta.

Hän on myös ollut mukana ideoimassa ja kehittämässä Finpron sisäisessä käytössä olevaa, Data Rangersin omistamaa TrendWiki-työkalua, jonka datapankkiin Finpron 375 työntekijää keräävät eri puolilla maailmaa havaitsemiaan, eri aihealueisiin liittyviä heikkoja signaaleja, kuten kuvia ja tietoa. TrendWikiin kerätystä materiaalista voidaan myös keskustella verkkoalustalla. Näin kaikilla on napin painalluksen päässä ja aktiivisessa käytössä yhteinen aineisto, jonka pohjalta tutkitaan ja kootaan tietoa asiakkaille uusilla, heille sopivilla tavoilla strategisen päätöksenteon pohjaksi. Datapankissa on tällä hetkellä 8 000 signaalien kokoelma.

Miten signaaleja sitten hyödynnetään? Esimerkiksi pysäköintitaloja paljon rakentaneen Firan kanssa lähdettiin pohtimaan sitä, mitä ja mikä parkkitalo oikein on. Entä jos parkkitalo nähtäisiin porttina jonnekin, samaan tapaan kuin lentoasema, ja entä jos se rakennettaisiin tilaksi, johon ihmiset haluaisivat tietoisesti mennä – jopa viihtymään? Prosessissa ideoitiin esimerkiksi, että voisiko parkkitalo toimia huvipuiston sisäänkäyntinä ja olla sama huvipuiston ensimmäinen laite. Parkkitaloon liittyvää mentaalista mallia siis muutettiin eri lähteistä kerättyjen esimerkkien ja yhteisen keskustelun johdattamana.

– Firan toimitusjohtaja totesi heikoista signaaleista, että maailma on innovaatioiden aarreaitta. On vain osattava katsoa ja tulkita laajemmin.

Rohkeasti rajojen ulkopuolelle

Nyt Hiltusella on työn alla erityisesti kasvuun auttavien signaalien analysoiminen. Hiltusen työsarkaan Finprossa kuuluu alkavana vuonna varsinkin suomalaisten pk-yritysten kansainvälistymisen tukeminen.

– Koska Suomi on pieni markkina, kasvumme tulee kansainvälistymisestä.

Suomalaisten yritysten vahvuutena kansainvälisillä markkinoilla on etenkin teknologinen osaaminen.

– Ja suomalaisten perusluonne on luotettava, teemme mitä on sovittu. Hiltunen iloitsee erityisesti siitä, että b-to-b-teknologiafirmat ovat kiinnostuneet ennakointityöstä, jonka tekeminen auttaa myös erottumaan kilpailijoista.

– Perinteisesti ennakoimisesta ovat olleet kiinnostuneita etenkin kuluttajaorientoituneet yritykset.

Maan rajojen ulkopuolelle suuntaamisessa Hiltunen toivottaisi tervetulleeksi kunnon annoksen rohkeutta. Hyvinä esimerkkeinä uutta luovasta yritystoiminnasta Hiltunen nimeää suunnittelija Maija Itkosen Powerkiss-huonekalut, joissa on sisäänrakennettuna langattomia latauslaitteita, sekä vastikään läpimurron myös Yhdysvaltojen markkinoilla tehneen muotisuunnittelija Paola Suhosen monipuolisen uran.

Kansainvälisten naisyrittäjien haasteet perinteisissä, maskuliinisen kulttuurin hallitsemissa maissa, kuten Japanissa, kiinnostavat Hiltusta erityisesti.

Kiinnostus tulevaisuuden ennakoimista kohtaan on suomalaisissa organisaatioissa Hiltusen kokemuksen mukaan lisääntynyt.

– Esimerkiksi TEM:ssa puhutaan heikoista signaaleista.

Hän toivoisi organisaatioiden rohkaisevan kaikkia työntekijöitään havainnoimaan maailmaa ja poimimaan yhteiseen käyttöön tulevaisuuteen liittyvää, hiljaista tietoa.

– Valitettavan usein vain ylin johto on mukana ennakointityössä, vaikka kaikilla työntekijöillä voisi olla annettavaa siihen, miten tulevaisuutta ideoidaan ja rakennetaan.