Alivaltiosihteeri Timo Viherkenttä: Verotuksen liikkumavara on surkean pieni

Alivaltiosihteeri Timo Viherkentälle valtioneuvoston linna on tuttu paikka. Niin on myös valtion talouden tila. Myös kassaa vartioivat johtavat virkamiehet ovat tuttuja: valtiosihteeri Martti Hetemäki, budjettipäällikkö Hannu Mäkinen ja hänen varamiehensä Juha Majanen. Viherkenttä työskenteli valtiovarainministeriössä jo 90-luvulla. Nyt hän palasi Senaatintorin laidalle KHO:n hallintoneuvoksen tehtävästä. Viimeksi mainitusta hänen piti jäädä eläkkeelle.

– Ehkä tänne paluu tässä tilanteessa on jonkinlaista masokismia, toteaa Viherkenttä pilke silmäkulmassa.

Viherkentän virka on uusi ja siihen on yhdistetty eläköityneen ja eläköityvän Lasse Arvelan ja Jukka Pekkarisen työnkuvaa.  Viherkenttä johtaa ja sovittaa yhteen julkista taloutta, veropolitiikkaa ja vero-osaston toimialaan kuuluvien asioiden valmistelua.

– Veri veti tehtävään, jossa ratkotaan pitkälle tulevaisuuteenkin vaikuttavia asioita. Tiesin, mihin porukkaan täällä tulin, ja sen huippuammattitaidon, jota täällä on, toteaa Viherkenttä ja myöntää, että vuosien takaa tutut ihmiset myös vaikuttivat päätökseen. Joidenkin kanssa hän on ollut siviilissäkin tekemisissä VM:n uransa jälkeen.

– Julkinen talous on monimutkainen kokonaisuus ja työ on tiimityötä. Siinä on itse pieni palapelin pala.

Työtehtävien vaikeutta lisää vielä se, että poliittiset heilahtelut vaikuttava ratkaisuihin. Viherkenttä sanookin, että joihinkin asioihin itsellä voi olla vahva mielipide, mutta asiat eivät välttämättä siihen suuntaan etene syystä tai toisesta. Ja sitten on niitä asioita, joista ei itsekään tiedä, mikä olisi paras ratkaisu.

– Pitää muistaa, että taloudellinen tilanne on ollut vaikea ja se on muuttunut vielä hankalammaksi viime vuosien aikana, toteaa Viherkenttä.

1990-luvun tilanteeseen verrattuna tästä päivästä löytyy yhtäläisyyksiä sekä teknisesti että numeraalisesti. Silloin bruttokansantuote putosi hetkessä 10 prosenttia, ja melkein sama  toistui vuonna 2009.

– Sillä lailla aika on erilainen, että aiemmin kriisi oli kaatumassa päälle päivänä minä hyvänsä. Valtiovarainministeriössäkin tehtiin muistioita välittömästä kassakriisistä ja Suomen luottokelpoisuus oli vakavasti puntarissa, oltiin markkinoiden armoilla.

– Vaikka nytkin on julkisen talouden tasapaino-ongelmia, todellinen ongelma on kuitenkin pitkän ajan kestävyysvaje, joka on hiipivä. Se ei kaadu yksittäisenä päivänä päälle. Nyt on vaikeampaa löytää motivaatiota hankaliin päätöksiin, vertailee Viherkenttä.

– Vielä muutama vuosi sitten oli tärkeää, että juuri tällä hetkellä valtion talous olisi ylijäämäinen, että pystytään vastaamaan ikääntymisen tuomiin haasteisiin. Nyt alijäämä ei johdu pelkästään suhdanteista vaan ongelma on selkeästi myös rakenteellinen.

Taloustiede ei ole eksaktia

Miten tästä sitten selvitään? Talouspolitiikan arviointineuvoston tammikuisessa raportissa todettiin, että nykyisen hallituksen finanssipolitiikan ajoitus ja mitoitus ovat epäonnistuneet. Monet tunnetut ekonomistit olivat eri mieltä raportin johtopäätöksistä. Miten samoja lukuja ja kiistattomia tosiasioita voidaan tulkita eri tavalla?

– Taloustiede ei ole niin eksaktia, etteikö tällaisiin tulkintoihin voisi päätyä. Monet muutkin asiat vaikuttavat, mukaan lukien poliittiset ja ideologiset asiat. Myös eri toimenpiteiden vaikutuksia voi arvioida eri tavalla, niistä ei ole absoluuttisia totuuksia, toteaa Viherkenttä.

Ministeriön virkamieskunta on laatinut oman raporttinsa siitä, miten tilanteesta selvitään. Suhdannetilanne ja kysyntävaikutukset otetaan huomioon, jos tehdään sopeutustoimia eli säästöjä. Tilanne on kuitenkin niin huono, että Suomella ei ole varaa arviointineuvoston näkemykseen, jossa hallituksen pitäisi elvyttää vielä 2016 ja säästö- ja sopeutustoimet käynnistyisivät vasta vuonna 2017.

Istuvan hallituksen veropolitiikka on sahannut harvinaisen paljon: ensin on päätetty yhtä ja sitten on päätetty joko toista tai peruttu alkuperäinen päätös.

– Vaikka olisi tunne, että nyt pitää tehdä päätöksiä, virkamiesten tehtävä on korostaa malttia,  että pystytään tekemään tarvittavat analyysit. Päätöksenteossa voi olla erilaisia poliittisia paineita, joista yksi on myös halu näyttää, että päätöksiä pystytään tekemään, pohtii Viherkenttä.

Eduskuntavaalit ovat huhtikuussa eivätkä puolueet ole vielä tehneet suuria poliittisia linjauksia.

– Mielestäni tietty perusvastuullisuus on kaikilla puolueilla eikä vaaleissa käydä huutokauppaa. Joissakin yksittäisissä asioissa voi tällaista näkyä, arvioi alivaltiosihteeri.

Suomen kannalta on tietysti toivottavaa, että vaalien jälkeen saataisiin vahva hallitus. Se ei välttämättä tarkoita mahdollisimman suurta enemmistöä, vaan että hallituspuolueet pystyvät yhteistyössä tekemään päätöksiä.

Ikuinen Viron-malli

Valtion talouden alijäämän korjaamiseksi on yhtenäinen poliittinen näkemys: lisää investointeja ja työpaikkoja. Nykyinen hallitus teki tähän tähtäävän veropoliittisen linjauksen laskemalla yhteisöveron 20 prosenttiin. Prosessi oli kivulias, mutta tällä hetkellä yleinen mielipide on, että se oli oikea ratkaisu. Epäilijät ovat kuitenkin nostaneet esiin, että tilanne voi muuttua sellaiseksi, että kilpailu tuolla veroprosentilla jatkuu.

– Lähinaapurit ja saman kaltaiset maat tarkkailevat toisiaan. Monet viittaavat Viroon ja sitä on tärkeä pitää silmällä. Suomella on kuitenkin jo nyt perinteisten länsimaiden toiseksi matalin yhtiöverokanta, vain Irlannissa on alempi. Kaikissa maissa yhteisövero on aika merkittävä tulonlähde, muistuttaa Viherkenttä.

Myös yrityksen voittovaroja koskeva Viron malli on ollut esillä. Sitä ovat pitäneet esillä elinkeinoelämä ja myös jotkut poliitikot. Virossa vero maksetaan vasta kun rahat otetaan ulos yrityksestä.

– Vaikka perusajatus siitä, että varat jäisivät investointeihin, on ihan ymmärrettävä, malliin oli esitettävä pari varaus­ta. Veropolitiikassa ei voida lähteä siihen, että aina jostain maasta löydetään joku edullisempi malli, joka otetaan käyttöön. Lisäksi Virossa henkilöverotuksessakin on suhteellinen verotus ja veroprosentti on 20. Sellaisessa tilanteessa yhtiöön jätetyn voiton verottaminen vasta nostovaiheessa ei ole niin iso juttu.

– Meillä henkilöverotuksessa ansiotuloverotuksen marginaaliveroprosentti on pahimmassa tapauksessa 57. Jos sellaisessa maailmassa omaan yhtiöön voi jättää voiton, joka verotetaan hamassa tulevaisuudessa, on verojärjestelmässä liian suuri jännite.

– Lisäksi se on todella kallista, jos yhtiöön jätettyä voittoa ei veroteta täysimääräisesti. Karkea arvio Viron mallin vaikutuksesta Suomessa olisi kaksi miljardia lyhyellä tähtäimellä ja se on aika hurja luku, valottaa Viherkenttä.

Verosuunnittelua halutaan tilkitä

Euroopan tasolla on menossa myös hankkeita, joilla pyritään saamaan kansainvälistä verokilpailua ja -suunnittelua sekä siirtohinnoilla kikkailua kuriin. OECD-tasoinen BEPS-hanke (Base Erosion and Profit Shifting) on 15 kohdan ohjelma, jonka kantava teema vaikeuttaa sekä laillista että laitonta kansainvälistä verosuunnittelua.

– Tällä korkean profiilin hankkeella on poliittinen tuki G20-mailta ja Suomikin on siinä vahvasti mukana. Tavoitteena on, että maat yhdessä yrittävät katsoa, missä kohdissa veropohjaa voidaan tilkkiä, taustoittaa Viherkenttä.

– Varmaan tässäkin valtioiden erilaiset näkökulmat alkavat nousta esiin, kun mennään ratkaisun vaiheeseen. Joillakin EU-mailla on erilaisia verojärjestelmiä.

Yksi ulottuvuus on EU:n valtiontukisäännökset, joita on alettu soveltaa myös verotoimenpiteisiin. Parhaillaan komissio tutkii joidenkin maiden tilannetta ja kyseisillä jäsenvaltioilla ei ole mitään roolia päätöksenteossa. Komission tehtävä on katsoa, onko joku verolainsäädännön elementti kiellettyä valtiontukea. Komissio voi määrätä sen lopetettavaksi ja jopa maksettavaksi takaisin. Nyt tikun nokassa ovat erityisesti esimerkiksi Benelux-maissa käytössä olevat verohallinnon ja yritysten väliset sopimukset.

Hanke kansainvälisen konsernin verotettavan tulon laskemisesta yhtenäisin säännöin ja jakamisesta verotettavaksi konsernin sijaintimaiden veronsaajille (CCCTB) tuntuu vähän ikuisuushankkeelta. Konserniverojärjestelmät eri maissa ovat hajanaisia, ja nyt hankkeen tavoite on, että yritykset voisivat vapaaehtoisesti ilmoittautua siihen.

– Jäsenvaltioiden väliset erimielisyydet ovat niin isoja, ettei siinä ole nähtävissä poliittisia läpimurtoja. Veroasioista EU:ssa päätetään yksimielisesti, ja kun uusia maita on tullut lisää, se ei ole ainakaan helpottanut tilannetta.

Verotuksessa liikkumavara on surkean pieni

Tulevan hallituksen tehtävä ei ole helppo, se on kaikille selvää. Viherkenttä sanoo, että esimerkiksi verotuksen keventämisen suhteen liikkumavara on surkean pieni.

– Poliittinen yhteisymmärrys näyttäisi siltä, ettei verotusta voi ainakaan kiristää. Toisaalta sitä ei voi oikein keventääkään. Verojärjestelmän sisällä voidaan varmasti tehdä muutoksia, mutta kokonaisuutena  keventämisen varaa ei ole näköpiirissä muutamaan vuoteen.

Ideologiset erot puolueiden välillä tulevat esiin lähinnä suurituloisten ansiotuloverotuksesta, pääomatuloveron progressiosta ja perintö- ja lahjaverosta.

Kun otetaan huomioon verotus ja toisaalta tulonsiirrot, monet keskituloiset tuntuvat olevan pahimmassa köyhyysloukussa.

– Pieni- ja keskituloisten välimaastossa on sellaisia kannustinloukkuja, joissa tulojen noustessa verotus kiristyy ja sosiaalituet alenevat tai poistuvat. Siellä on korkeimmat marginaaliverot, jotka voivat nousta 70–80 prosenttiin. Tukijärjestelmien ja verotuksen yhteensovittaminen on todella vaikeaa, toteaa Viherkenttä.

Henkilökohtaisesti alivaltiosihteeri on sitä mieltä, että työn verotusta pitäisi alentaa. Kirstunvartijan ongelma kuitenkin on, että jos näin tehdään, joitain veroja pitäisi korottaa. Lisäksi arvonlisäverotuksen alennettuja kantoja pitäisi tutkia tarkemmin. Kaikilla niillä on oma taustansa, mutta pitäisi myös kysyä, mitkä ovat perusteet joidenkin alojen alennetulle kannalle.

– Esimerkiksi elintarvikkeiden alennetusta kannasta ei oikein kukaan tiedä, kuka saa sen 10 prosenttiyksikön edun. Verotuissa vähimmäisvaatimuksena pitäisi olla, että tiedetään, mihin hyöty menee.

– Perusteluna käytetään tulonsiirtoa pienituloiselle. Mutta onhan se maailman tehottomin tulonsiirto, koska suurituloiset käyttävät enemmän rahaa ruokaan ja näin saavat rahallisesti suuremman hyödyn, ynnää Viherkenttä.

Myös Euroopassa elintarvikkeilla on alennettuja verokantoja, ja Viherkenttä naurahtaa, että sielläkin se johtuu samasta harhasta. Ihmisille välttämättömiä kohteita pitää verottaa, kun liikkuminen vapautuu. Kiinteistöt ovat toinen samanlainen kohde kiinteistöveron muodossa.

– Niissä veropohja ei rauhan aikana karkaa mihinkään.

Jos alennetut kannat poistetaan kokonaan, arvonlisävero laskisi pari prosenttiyksikköä. Jonkinlaisia arvioita yhtenäisen arvonlisäverokannan vaikutuksista tulohaitarin alapäähän pitäisi tehdä. Tällaiset ratkaisut ovat kuitenkin poliittisesti lähes mahdottomia, koska muutoksen ongelmat ovat helposti nähtävissä ja hyödyt jakaantuisivat laajemmin.

– Verotuksessa olevia poikkeamia on 180 ja laskennallinen arvo on yli 20 miljardia. Nuo luvut löytyvät myös tämän vuoden budjettikirjassa, en minä niitä ole keksinyt.

– Jo viiden prosentin nipistys toisi miljardin kassaan. Suurimmat erät ovat sellaisia, ettei niiden kimppuun kukaan käy. Näitä ovat esimerkiksi asuntotuloverovapaus, oman asunnon myyntivoiton verovapaus ja pörssikaupan varainsiirron verovapautus. Rahasummassa on paljon sellaista, joka on niin vahvasti sinne ankkuroitu, ettei sellaista kamikaze-henkeä löydy, että niitä ryhdyttäisiin purkamaan.

Myös yritysten arvonlisäveron maksuperusteisuus on ollut laajasti esillä viime kuukausina. Nykyinen hallitus on valmistellut asiaa, ja päätös siirtyy seuraavalle hallitukselle. Viherkenttä sanoo, että valtion näkökulmasta muutoksen voimaantulo maksaisi valtiolle 100 miljoonaa euroa, jonka maksupäivä siirtyy hamaan tulevaisuuteen.

– Maksuaikalainsäädäntöä ollaan parhaillaan muuttamassa ja niiden vaikutukset pitää arvioida. Samoin tuon 100 miljoonan merkitys, onko valtiolla siihen nyt varaa, hän ynnää.

Verotuksen yksinkertaistaminen on hankalaa, mutta pieniä muutoksia on saatu vuosien varrella. Ei tarvitse kuin muistella aikaa, kun veroilmoitukseen kerättiin esimerkiksi apteekin kuitteja. Myös verohallinnon prosessit vaikkapa henkilöverotuksessa ovat kehittyneet ja kustannukset alentuneet.

Seitsemän vuoden pesti

Viherkenttä sanoo, että valtiovarainministeriöstä hän aikoo jäädä eläkkeelle. Tutut tietävät, että samoin hän puhui siirtyessään korkeimpaan hallinto-oikeuteen muutamaa vuotta aikaisemmin.

– Jos eläkeuudistus toteutetaan kuin järjestöt ovat sopineet, niin minun ikäluokassani eläkeikäni on 64 vuotta ja pestini päättyy viikko sen jälkeen, kun olen sen täyttänyt. Se on kuitenkin alaikäraja, katsotaan tilannetta aikanaan, jonka työhuoneen kassakaappi on auki ja se on tyhjä. Siellä ei myöskään säilytetä työpöydällä olevia leikkirahoja, jotka ovat lasten onnittelut vaativaan työtehtävään.

Kavereilta hän sai Harry Potter -kahvimukin. Sellaistakin taikuutta saatettaisiin tarvita.