Lain­säädäntö lisää kestävyys­raportoinnin merkit­tävyyttä ja luotet­tavuutta

Kestävyysraportointidirektiivin, Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD), kansallinen täytäntöönpano on parhaillaan käynnissä. Lakiesitys tulee eduskunnan talousvaliokunnan käsiteltäväksi lokakuussa 2023. Tällä aikataululla lait saatetaan voimaan 31.12.2023 jälkeen alkaville tilikausille, mikä vastaa direktiivin voimaantuloaikataulua. Lakiesityksen vaikutukset näkyvät esimerkiksi kirjanpito-, tilintarkastus-, arvopaperimarkkina-, osakeyhtiö- ja osuuskuntalakiin tulevissa muutoksissa.

Yli tuhat suomalaista yhtiöitä kuuluu kestävyysraportoinnin piiriin

Tilastokeskuksen mukaan 1 270 suomalaisyritystä täyttää kaksi kolmesta direktiivin asettamasta kriteeristä, eli liikevaihto on yli 40 miljoonaa euroa, tase on yli 20 miljoonaa euroa ja henkilöstömäärä yli 250. Lukua voidaan pitää suuntaa antavana peruslukuna, koska lakiesityksessä sovelletaan direktiiviin perustuvaa tytäryritystä koskevaa poikkeusmahdollisuutta, joka taas perustuu määräysvaltasuhteen olemassaoloon. Määräysvaltaa käyttävä yhtiö julkaisee kestävyysraportin, joka sisältää myös tytäryrityksen kestävyystietoja. Tytäryrityspoikkeusta ei kuitenkaan sovelleta sellaiseen tytäryritykseen, joka on suuryritys ja jonka arvopaperi on julkisen kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinalla.

Kestävyysraportointi voi laajeta myös pienempiin yrityksiin toimitusketjujen ja asiakassuhteiden kautta. Raportointivelvollinen suuryritys voi vaatia yhdenmukaista raportointia alihankkijayrityksiltään. Yhtiö voi edellyttää raaka-aineiden toimittajaltaan niin sanottuja scope 3:n kasvihuonekaasuja, eli arvoketjun epäsuoria kasvihuonepäästöjä koskevia EU-taksonomian mukaisia tietoja, jos tiedot ovat olennaisia.

Komissio tunnustaa, että yhtiöt saattavat tarvita aikaa sisäisten kestävyysraportointiprosessien kehittämiseksi. Tästä syystä on annettu kolmen vuoden lisäaika kestävyystietojen keräämiseksi arvoketjun julkistamista varten. Yhtiöt voivat näin kolmena ensimmäisenä vuonna jättää julkaisematta tällaiset kestävyystiedot ja keskittyä siihen, että kestävyystiedot saadaan kerättyä, tarkistaa esimerkiksi syyt kestävyystietojen puuttumiseen ja laatia tulevaisuuden suunnitelmia näiden tietojen hankkimiseksi.

Joka tapauksessa pk-yritysten on panostettava kestävyyteen, jotta kilpailukyky säilyy vahvana. Kestävyysraportoinnin kokonaisuus on tilinpäätösraportointia laajempi, sillä se ulottuu myös alihankinta- ja toimitusketjuun.

Porrastettu voimaantulo

Lakiesityksen tuoma kestävyysraportointivelvoite seuraa kestävyysraportointidirektiivin aikataulua. Velvoite astuu voimaan vaiheittain. Ensimmäisiin raportointivelvollisiin kuuluu suuria EU:n säännellyillä markkinoilla toimivia, yli 500 työntekijän yrityksiä. Näiden yhtiöiden kestävyysraportit julkaistaan vuonna 2025, ja ne perustuvat vuoden 2024 lukuihin.

Vuonna 2025 velvollisuus laajenee listattuihin ja listaamattomiin yrityksiin, joilla täyttyy vähintään kaksi kolmesta ehdosta; taseen loppusumma on vähintään 20 miljoonaa euroa, liikevaihto on vähintään 40 miljoonaa euroa tilikauden aikana tai palveluksessa on keskimäärin 250 henkilöä. Kestävyysraportointi tehdään vuoden 2025 tiedoista, ja raportit julkaistaan vuonna 2026.

Tämän jälkeen raportointivelvollisuus ulottuu listattuihin pk-yrityksiin sekä pieniin ja keskisuuriin luottolaitoksiin ja vakuutusyhtiöihin, joiden liikkeeseen laskema osake, velkakirja tai muu arvopaperi on kaupankäynnin kohteena arvopaperimarkkinalain tarkoittamalla säännellyllä markkinalla (on kuitenkin huomattava, että tätä ei sovelleta kaikkiin pieniin ja keskisuurin luottolaitoksiin ja vakuutusyhtiöihin). Kestävyysraportointi tehdään vuoden 2026 tiedoista, ja raportit julkaistaan vuonna 2027.

Vuoden 2028 tiedoista raportointivelvollisuus laajenee EU:n ulkopuolisiin yrityksiin, joiden

1. liikevaihto on yli 150 miljoonaa euroa kahden viimeksi kuluneen tilikauden aikana ja
2. joilla on vähintään yksi suuri tai listattu tytäryhtiö Euroopan unionin säännellyillä markkinoilla (tai sivukonttori, jos yrityksillä ei ole EU:ssa suurta tai listattua tytäryhtiötä) ja liikevaihto EU markkinoilla on yli 40 miljoonaa euroa.

Yritys, joka on ensimmäisten raportointivaatimusten alainen ja jolla on ei-kalenterivuoden raportointikausi, kuten 1.7–30.6., olisi raportoitava kestävyysraportointidirektiivin mukaisesti kesäkuussa päättyvältä tilikaudelta 2025. Raportti julkaistaan vasta syksyllä 2025.

Raportit noudattavat European Sustainability Reporting -standardeja

Komissio hyväksyi 31.7.2023 eurooppalaisia kestävyysraportointistandardeja (European Sustainability Reporting Standards, ESRS) julkaisemalla delegoidun asetuksen. Sen säädökset ovat oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä kaikissa jäsenvaltioissa. Raportointistandardit tulevat voimaan, kun asetus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Komissio sallii tietyn vaiheittaisen käyttöönoton kaikille yrityksille ja lisäksi käyttöönottovaihtoehtoja sellaisille yrityksille, joilla on vähemmän kuin 750 työntekijää.

Standardit kattavat kaikki ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyvät kysymykset. Ne tarjoavat sijoittajille tietoa yritysten kestävän kehityksen vaikutuksista.

ESRS:t koostuvat kahdesta monialaisesta standardista (cross-cutting) ja kymmenestä ajankohtaisesta ESG-aihekohtaisesta standardista. Jokainen standardi sisältää omat tiedonantovaatimukset ja tietopisteet (datapoints). Standardit sisältävät noin 80 tiedonantovaatimusta, jotka koskevat sekä määrällisiä että laadullisia tietoja sekä satoja tietopisteitä, jotka voivat viitata myös tiedonantovaatimuksen kerronnalliseen osaelementtiin.

Kaikkien yritysten on noudatettava ESRS 1:n yleisiä vaatimuksia ja ESRS 2:n yleisiä tiedonantovaatimuksia olennaisuudesta riippumatta. Tämän jälkeen yrityksen tulee suorittaa olennaisuusarviointia kymmenille ajankohtaisille stan­-dardeille ja määrittää, mitkä standardit ovat olennaisia ​​yritykselle. Jos jokin katsotaan ajankohtaiseksi standardiksi, yrityksen on raportoitava kyseisen standardin tiedonantovaatimuksista.

Yhtiö voi analyysin tulosten perusteella myös selittää, miksi kyseinen raportointistandardi ei ole olennainen yhtiölle. Kestävyysraportointitarkastaja kuitenkin tarkistaa yhtiön olennaisuuden arviointiprosessin, kuten esimerkiksi sen, mikä on kyseessä olevan indikaattorin olennainen muutos, mikä indikaattori on syytä korjata tai minkä verran voi sallia epätarkkuuksia tai virheitä indikaattorien arvioinnissa.

Kestävyysraportointistandardit vaativat yrityksiä julkistamaan yhden vuoden vertailutiedot kaikista julkistetuista tiedoista, kuten esimerkiksi kvantitatiivisista mittareista ja rahasummista. Perustelu vertailutietojen esittämiselle on se, että niillä on merkitystä kuluvan kauden kestävyyden ymmärtämiselle (ESRS 1.7.1). ESRS 1.10.3 tarjoaa kuitenkin poikkeuksen, joka helpottaa ensimmäistä kertaa standardin soveltamista. Yritykset voivat ESRS 1.7.1:n mukaan jättää ensimmäisen raportointivuoden vertailutietoja julkaisematta. Tämä poikkeus koskee myös ensimmäisen vuoden vaiheittaisten tiedonantovaatimusten raportointia.

Toimintakertomus on tilinpäätöksen ja kestävyysraportin kokonaisuus

Yritysten kestävyysraportointi on siirtymässä vuosiraportointi­prosessiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kestävyystiedot julkaistaan vuosikertomuksessa samalla tavalla kuin taloudellinen tieto. Kestävyysraportoinnin julkaiseminen osana yhtiön toimintakertomusta korostaa tilinpäätöksen ja kestävyysraportoinnin muodostamaa yhteistä kokonaisuutta. Yritysten tilinpäätöksen lisäksi niiden kestävyysraportit tulevat olemaan yhä useammin päätöksenteon kriteerinä sijoituspäätöksissä, luotonannossa ja yhteistyökumppaneiden valinnassa. Kestävyysraportoinnille asetetut määrämuotoiset sisältövaatimukset korostavat luotettavuuden ja varmennuksen merkitystä. Kestävyysraportin julkistaminen tilinpäätöksen yhteydessä muodostaa näin yritysten kokonaisraportoinnin.

Lakiesityksen mukaan hallitus vahvistaa allekirjoituksellaan kestävyysraportin aivan kuten tilinpäätöksenkin. Hallituksen vastuu korostuu muun muassa kestävyyden mittaamisessa ja raportoinnin sisällön tarkastuksessa. Nämä vaikutukset ovat kauaskantoisia, sillä kerättävän tiedon määrä kasvaa huomattavasti, raporttien tulee olla digitaalisessa muodossa ja kestävyystietojen on oltava varmennettavissa. Tämä tekee kestävyysraportoinnista johdonmukaisempaa ja sidosryhmien kannalta käyttökelpoisempaa. Tämä muutos johtaa siihen, että yritysten on harkittava uudelleen pitkään vakiintuneita raportointikäytäntöjä.

Lakiesityksen kestävyysraportointia koskevat pykälät vastaavat sisällöllisesti pääsääntöisesti direktiivin vaatimuksia. Tällä varmistetaan, että yritysten kestävyysraportit kestävät kansainvälisen vertailun. Kirjanpitolain seitsemännessä luvussa säädetään kestävyysraportoinnin soveltamisalasta, kestävyysraportointivelvollisuudesta, kestävyysraportin määrämuotoisesta sisällöstä, kestävyysraportin laatimisesta, kestävyysraportin julkaisemisesta digitaalisessa muodossa, kestävyysraportin allekirjoittamisesta yrityksen hallituksen toimesta ja kestävyysraportin varmentamisesta.

Kaikkien yritysten kestävyysraportointi varmennetaan

Kestävyysraportointidirektiivissä todetaan, että soveltamisalaan kuuluvien kaikkien yritysten on hankittava rajoitettu varmuus siitä, että kestävyysraportoinnissa on noudatettu unionin kestävyysraportointistandardeja, prosessi, jonka yritys on toteuttanut kestävyysraportointistandardien mukaisesti raportoitavien tietojen tunnistamiseksi, ja kestävyysraportoinnin merkitsemistä tunnisteilla koskevan vaatimuksen noudattaminen.

Rajoitettu varmuus vaaditaan kestävyysraportoinnin kaikissa toteutusvaiheissa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että soveltamisalaan kuuluvien yritysten on saatava rajoitettu varmuus ensimmäisestä raportointivuodesta lähtien. Komissio tekee arvioinnin siitä, onko sekä tilintarkastajille että yrityksille mahdollista siirtyä rajoitetusta varmuustasosta kohtuulliselle varmuustasolle. Arvioinnin jälkeen komissio hyväksyy varmennusstandardit

1. rajoitetulle varmuudelle viimeistään 1. lokakuuta 2026 ja
2. kohtuulliselle varmuudelle viimeistään 1. lokakuuta 2028.

Direktiivin ja lakiesityksen mukaan varmennuksen voi antaa yrityksen lakisääteinen tilintarkastaja. Hänen antamansa varmennuskertomus sisältää päätelmän siitä, onko yhtiö julkistanut kestävyystiedot asetettujen kriteerien mukaisesti.

Lakiesityksen mukaan tilintarkastuslaissa säädetään kestävyysraportointitarkastajan tehtävistä ja kestävyysraportoinnin varmentamisesta. Esityksessä on erotettu selkeästi tilintarkastajan tehtävät tilinpäätöksen tilintarkastuksessa sekä toisaalta kestävyysraportointitarkastajan tehtävät kestävyysraportoinnin varmentamisessa. Tämä on tärkeää, jotta vältetään lakisääteisen tilintarkastajan ja kestävyysraportoinnin varmentajan kahdenkertaista työ eli se, että molemmat varmentaisivat kestävyystietoja.

Mitä hyötyä kestävyysraportoinnista on yhtiöille itselleen?

Korkealaatuinen kestävyysraportointi parantaa yhtiöiden mahdollisuuksia saada rahoituspääomaa. Se auttaa myös tunnistamaan ja hallitsemaan kestävyysseikkoihin liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia, edistää vuoropuhelua ja tiivistää viestintää yhtiöiden ja niiden sidosryhmien välillä sekä lujittaa yhtiöi­den mainetta.

Kestävyysraportoinnin laatiminen ei ole ”one man show”. Yhtiöiden kestävyysraportointitiimissä tunnistetaan ja tiedetään, että laatimiseen tarvitaan mukaan eri roolissa olevia ihmisiä, jotta raportointi täyttää sääntelyn asettamat vaatimukset.