Viro – digitaalinen yhteiskunta

Viro sijaitsee idän ja lännen välissä, ja sitä pidetään Euroopan ja Venäjän välisenä rajavyöhykkeenä. Useimmilla ”vanhoilla eurooppalaisilla” on tapana luokitella Viro itäeurooppalaiseksi valtioksi tai entiseksi neuvostomaaksi, ei maantieteellisesti vaan sosiaalisesti ja kulttuurisesti. Me virolaiset itse kieltäydymme kuitenkin sitkeästi hyväksymästä sellaista kuvaa ja pidämme Viroa Pohjoismaana (Suomen pikkuveljenä). Hyvin yksinkertaistettu selitys olisi, että tunnetasolla itäeurooppalainen tarkoittaa jotakin, joka on jäljessä Euroopan kulttuurisesta kehityksestä, ja pohjoismainen tarkoittaa modernia ja kukoistavaa hyvinvointiyhteiskuntaa.

Luokittelu on hyvin tunnepitoinen, eikä se mielestäni ole kovin tärkeä eikä paikkansapitävä, kun otetaan huomioon todellinen tilanne ja kyseisten maiden kehitys. Se toimii kuitenkin hyvänä johdantona, koska edellä mainitun yksinkertaistetun selityksen puitteissa voidaan sanoa, että E-stoniaa pidetään kiistatta pohjoismaisena ”valtiona”. Digitaalisesta osaamisesta ei voi puhua mainitsematta samaan hengenvetoon Viroa. Maan englanninkielinen lempinimi ei turhaan ole E-stonia.¹

Tässä artikkelissa luon pienen yleiskatsauksen siihen, mikä E-stonia on ja miten se on kehittynyt. Pyrin myös hieman valottamaan E-stonian ja Viron välistä suhdetta – kysymyksiä ja ongelmia –, joita kohtasimme erilaisten digitaalisten ratkaisujen soveltamisessa sekä tavallisten ihmisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen käytössä. Lisäksi kuvaan lyhyesti alan uusinta innovaatiota, e-asukasjärjestelmä.

Mikä E-stonia?

E-stonia tarkoittaa mahdollisuutta äänestää vaaleissa (kaikilla tasoilla paikallisvaaleista EU-vaaleihin), täyttää veroilmoitus, perustaa yritys, allekirjoittaa laillisesti sitovia asiakirjoja, seurata hallituksen työskentelyä ja tutustua mihin tahansa lakiin tai lakiluonnokseen vuodesta 2003 lähtien kaikkialta maailmasta, mukavasti omalta kotisohvalta. Toisin sanoen käytännössä kaikille tärkeille julkisille palveluille ja yksityishenkilöiden väliselle kanssakäymiselle on digitaaliset vastineet. Sitä kutsutaan digitaaliseksi yhteiskunnaksi.

Miten tämä saavutettiin? Kun Viro sai itsenäisyytensä takaisin 1990-luvun alussa, virolaiset saivat konkreettisesti kokea maan ja kansan pienuuden ja resurssien puutteen. Tehokasta infrastruktuuria (varsinkaan tieto- ja viestintätekniikan alalla) tai hallintorakennetta ei ollut. Kuten presidentti Toomas Hendrik Ilves on todennut, Viron täytyi ”korvata henkilöstöresurssien puuttuminen automaatiolla”. 

Vuonna 1996 opetusministeriö perusti Tiger Leap -säätiön, jonka tehtävänä oli varustaa Viron jokainen koulu ­tietokoneilla ja hankkia niihin internetyhteydet. Tavoite täyttyi muutamassa vuodessa. Samalla vuosikymmenellä alettiin lainsäädännöllisillä ja muilla valmisteluilla luoda infrastruktuuria henkilökorteille ja X-Road-järjestelmälle, jotka ovat olleet ratkaisevan tärkeitä työkaluja lähes kaikessa kehityksessä kohti digitaalista yhteiskuntaa. Myös yksityinen sektori osallistui digitaaliseen kehitykseen (esim. pankkipalvelut ja mobiilipysäköinti). Samansuuntainen kehitys jatkui. Vuonna 2007 Virosta tuli ensimmäinen maa, joka onnistui puolustautumaan laajamittaista kyberhyökkäystä vastaan. Nykyisin Tallinnassa sijaitsee Naton kyberpuolustuksen osaamiskeskus.

Seuraavassa muutamia konkreettisia palveluita ja elämänalueita koskevia esimerkkejä, jotka valottavat digitaalisen yhteiskunnan sisältöä ja toimintaa käytännössä.

Koulutietoja reaaliajassa

Sähköinen koulujärjestelmä mahdollistaa vanhempien, opettajien ja oppilaiden välisen vuorovaikutuksen. Vanhemmilla on ympärivuorokautinen pääsy lastensa koulutietoihin, ja he voivat tarkistaa kaiken lasten arvosanoista ja läsnäolotiedoista läksyihin. 

Opettajat voivat suorittaa verkossa monenlaisia tehtäviä, kuten suunnitella lukujärjestyksiä ja lähettää viestejä vanhemmille ja oppilaille. Oppilaat näkevät verkossa kotitehtävänsä, arvosanansa ja opettajan palautteen ja voivat luoda oman sähköisen portfolion töistään. Myös yliopistoilla on sähköiset järjestelmät kursseille ilmoittautumiseen ja opiskelijoiden edistymisen tarkistamiseen. Ohjelmointia opetetaan paikoin jo peruskoulussa.

Terveydenhoito yhdistelee tietoja

Lääkärit ja potilaat voivat tarkastella terveystietoja sähköisessä terveysrekisterissä, ja potilas voi saada reseptin verkossa käymättä vastaanotolla. Rekisterin tiedot on yhdistetty eri lähteistä, ja myös testitulokset ovat käytettävissä verkossa, joten lääkärit pääsevät nopeasti käsiksi tärkeisiin tietoihin. Samat tiedot ja terveysneuvot ovat potilaiden käytettävissä potilasportaalissa, jonka kautta kukin potilas voi myös hallita yksityisyysasetuksiaan ja päättää, kuinka paljon henkilökohtaisia tietoja muut pääsevät näkemään. Sähköisen reseptin ansiosta potilas saa lääkkeen apteekista yksinkertaisesti astumalla sisään ja esittämällä henkilökorttinsa.

Sähköistynyt talous

Virolaiset hoitavat nykyisin 99,8 prosenttia pankkiasioistaan verkossa. Verkkopankkijärjestelmä on käytettävissä vuorokauden ja vuoden ympäri. Järjestelmään kuuluu sähköinen laskutus (”tärkeimpien sähkö-, vesi- ja muiden yhtiöiden käyttämä automaattinen laskunmaksujärjestelmä”), sähköinen veroratkaisu (”mahdollistaa verkkopankkien käytön turvallisena yhdyskäytävänä veroasioissa”) sekä tieto- ja viestintätekniset sijoitusratkaisut.  

Eräs pitkään Virossa toiminut sijoittaja väittää nähneensä uransa aikana vain yhden paperisen osakkeen. Hiljattain on kehitetty mobiilipankkipalveluja (tunnistautuminen mobiilitunnisteella), jotka mahdollistavat verkkopankkipalvelujen käytön älypuhelimella. Virolaiset asiakkaat voivat siis nyt käyttää pankkipalveluja aivan missä tahansa.

Paperitonta hallintoa

Hallituksen päätöksentekoprosessia sujuvoitetaan sähköisellä kabinettijärjestelmällä. Ministerit voivat valmistautua kokouksiin, pitää kokouksia ja tarkastella pöytäkirjoja ilman papereita. Tietoja järjestetään ja päivitetään reaaliaikaisesti monen käyttäjän tietokannassa.

Ennen viikoittaista kokousta ministerit tarkistavat järjestelmästä asialistalla olevat aiheet ja määrittävät oman kantansa. Sitten he napsauttavat ruutua, joka ilmaisee, onko heillä vastalauseita tai haluaisivatko he puhua aiheesta. Näin ministerien kannat saadaan tietää etukäteen. Sellaiset päätökset, joihin ei ole vastalauseita, hyväksytään ilman väittelyä, mikä säästää huomattavasti aikaa.

Kun Viro otti käyttöön sähköisen kabinettijärjestelmän, viikkokokoukset lyhenivät entisestä 4–5 tunnista vain 30–90 minuuttiin. Lisäksi hallituksen ei enää tarvitse tulostaa ja jaella tuhansia sivuja asiakirjoja viikoittain, mikä säästää huomattavasti niin ympäristöä kuin kustannuksiakin. 

Sähköisen hallinnon toinen tärkeä ja luultavasti tunnetuin ominaisuus on sähköinen äänestysjärjestelmä, jossa kansalaiset voivat antaa äänensä kirjautumalla järjestelmään henkilökortillaan tai mobiilitunnisteellaan mistä tahansa eri puolilta maailmaa. Vuoden 2011 parlamenttivaaleissa 24,3 prosenttia äänistä annettiin verkossa (osuus oli 1,9 prosenttia vuoden 2005 paikallisvaaleissa, joissa järjestelmä oli käytössä ensimmäistä kertaa).

Erilaiset verkkotietokannat (väestörekisteri, aserekisteri, ajoneuvorekisteri, liikennevakuutussäätiö ym.) ja palvelut (esim. sähköinen veroratkaisu) ovat käytettävissä X-Road-järjestelmän ja sähköisen tunnistuksen (eID) avulla yhden luukun periaatteella. Näitä mekanismeja käyttää myös poliisi, jonka partioautoihin sijoitetut mobiilityöasemat takaavat jatkuvan pääsyn useisiin tärkeisiin tietokantoihin.

E-asukasjärjestelmä ainutlaatuinen

E-asukasjärjestelmä on E-stonian uusin ja kunnianhimoisin keksintö. Mikään muu maa ei vastaanota e-asukkaita. Viron tieto- ja viestintäteknisen infrastruktuurin maailmalle avaava laaja ja kattava projekti on ensimmäinen laatuaan. Ideaa kehitetään osana Viron tietoyhteiskunnan kehityssuunnitelmaa vuodeksi 2020. E-asukasjärjestelmä esiteltiin jutussa, joka oli otsikoitu huomiota herättävästi ”10 miljoonaa e-virolaista vuoteen 2025 mennessä”, ja se palkittiin vuoden kehitysideana vuonna 2014.

Käytännössä e-asukasjärjestelmä tarkoittaa, että ulkomaalaiset, joilla ei ole Viron kansalaisuutta eikä oleskelulupaa, voivat saada e-asukkaan sähköisen henkilökortin. Sillä he voivat käyttää kaikkia Viron verkkopalveluja, jotka ovat virolaisen henkilökortin haltijoiden käytössä (lukuun ottamatta suoraan kansalaisuuteen tai oleskelulupaan liittyviä palveluja, kuten sähköistä äänestämistä parlamentti- ja paikallisvaaleissa).

E-asukasjärjestelmän mahdollistavat lakimuutokset tulivat voimaan 1.12. 2014. Tähän mennessä e-asukaskortin on saanut noin 500 henkilöä. Hyväksyttyjen hakemusten listan kärjessä on Suomi: suomalaisten tekemiä hakemuksia on hyväksytty 133.  

E-stonia ja turvallisuus

Entä mitä kriittisiä kysymyksiä ja ongelmia näihin ratkaisuihin liittyy? Tärkein sähköistä äänestämistä ja mielestäni kaikkia muitakin sähköisiä järjestelmiä koskeva kysymys on ollut turvallisuus. Kuinka varmistetaan, ettei manipulointia tai petoksia tapahdu, jos kukaan ei ole paikalla valvomassa äänestystapahtumaa? Kuinka varmistetaan tietosuoja, kun potilasasiakirjat ovat verkossa?

Nämä kysymykset ovat myös suurin syy siihen, etteivät digitaaliset palvelut ole yhtä suosittuja muualla Euroopassa. Toisin kuin muissa maissa, Virossa digitaalista kehitystä on kritisoitu siitä, että se on usein liian vauhdikasta. Järjestelmät ja palvelut otetaan usein käyttöön liian nopeasti varmistamatta niiden toimivuutta kunnolla. Näin kävi esimerkiksi sähköisten terveydenhuoltopalvelujen kanssa.

Viron sähköisen äänestysjärjestelmän turvallisuus on kuitenkin testattu ja sitä on parannettu, ja sähköiset allekirjoitukset, sähköinen veroratkaisu, sähköiset terveydenhuoltopalvelut ynnä muut ovat vähentäneet byrokratiaa huomattavasti ja tehneet elämästä mukavampaa. Useimmat järjestelmät ja palvelut perustuvat sähköiseen tunnistukseen, johon käytetään lähes jokaisen Viron kansalaisen ja asukkaan omistamaa henkilökorttia ja siitä kehitettyä mobiilitunnistetta. Kuten Viron digitaalista yhteiskuntaa esittelevä verkkosivusto kertoo: ”Viron sähköisessä tunnistuksessa, sähköisissä allekirjoituksissa ja X-Road-yhteensopivissa järjestelmissä käytettävä 2048-bittinen salaus takaa, että henkilöllisyys ja tiedot pysyvät varmasti turvassa.”

Mielenkiintoinen esimerkki digitaalisen allekirjoituksen turvallisuudesta löytyy hyvinkin läheltä: Viro ja Suomi ovat allekirjoittaneet digitaalisesti kansainvälisen sopimuksen – muistion –, joka koskee rajat ylittävää yhteistyötä tieto- ja viestintätekniikan kehityksessä. 

En ole tekninen tietoturva-asiantuntija, mutta digitaalisten palvelujen päivittäisen käyttäjän näkökulmasta voin sanoa, että ihmiset eivät juurikaan ajattele turvallisuutta käyttäessään erilaisia sähköisiä palveluja. Siitä on tullut arkipäivää – ihmiset ja yritykset hoitavat veroasioitaan ja allekirjoittavat asiakirjoja verkossa muitta mutkitta, ja hallinnosta on tullut läpinäkyvämpää ja helpommin lähestyttävää. Tässä mielessä voidaan sanoa, että E-stonia tai digitaalinen yhteiskunta ei ole vain abstrakti käsite, vaan se muistuttaa ja muokkaa Viron todellista yhteiskuntaa. 

 1 Nick Huang: ”Estonia Is a Startup Paradise