Kryptovaluutat kirjanpidossa ja verotuksessa – virtuaalinen vuoristorata?

Leikkirahaa, monopolirahaa vai huuhaata? Virtuaalivaluutat ovat siirtymässä utopiasta arkipäivään taloushallinnossa. Miten virtuaalivaluuttaa tulee käsitellä, jos se on osa liiketoimintaa, sijoituskohde tai osa yrittäjän henkilökohtaista taloutta?
23.5.2018 Samuli Saviala

Kun nimimerkkiä “Satoshi Nakamoto” käyttänyt taho laski liikkeelle avoimeen lähdekoodiin perustuvan kryptovaluutan bitcoinin vuonna 2008, taholla tuskin oli aavistusta kuinka monitahoisen maailmanlaajuisen ilmiön lohkoketjuteknologia saisi aikaan. Nykyään bitcoinilla tai muilla tuhansilla virtuaalivaluutoilla voi käytännössä ostaa melkein mitä tahansa. Kryptografiaan perustuvien virtuaalivaluuttojen arvo oli joulukuussa 2017 yhteensä 500 miljardia dollaria.

Erilaisia kryptovaluuttoja on jo yli tuhat. Bitcoin on niistä tunnetuin, mutta maailmalla tunnetaan jo muun muassa ethereum, ripple ja litecoin. Suomessa tietoisuus virtuaalivaluutoista räjähti käsiin viime vuoden puolella. Sitä ennen käsitettä pidettiin kuplana, leikkirahana.

Virtuaalivaluuttojen lainalaisuuksien ymmärtäminen on taloushallintoalalla selkeästi yhä tärkeämpää, sillä törmäämme niihin yhä useammin kirjanpidossa sijoituskohteina ja vaihdannan välineinä. Laajassa käytössä näihin ei kuitenkaan vielä törmää, vaan virtuaalivaluuttojen käyttäjät ovat enemmänkin yksittäistapauksia. Maailma on joka tapauksessa muuttumassa kovaa vauhtia ja uudenlaisen digitalouden liiketoimintamallit avaavat uusia mahdollisuuksia myös virtuaalivaluuttojen erilaisille sovelluksille.

Erilaisia kryptovaluuttoja on jo yli tuhat.

Viranomaistahot suitsivat vuoristorataa

Bitcoinin kurssi on vaihdellut vuosien mittaan tuhannen ja yhdeksäntoista tuhannen dollarin välillä. Se on synnyttänyt miljonäärejä ja toisaalta saanut aikaan surullisia tarinoita. Huippukurssien ajoista bitcoinin ja muiden virtuaalivaluuttojen vuoristorataa ovat hillinneet viranomaistoimet monissa maissa, kuten Kiinassa, Japanissa, Etelä-Koreassa ja Venäjällä.

Muun muassa Yhdysvaltojen keskuspankit ja Euroopan keskuspankki ovat ilmaisseet huolensa bitcoinin kehityksestä. Useat pankit ovat ilmoittaneet, etteivät salli asiakkaidensa ostavan bitcoineja luottokorteillaan.

Myös Suomessa viranomaistahot pohtivat tämän mullistavan ilmiön käytäntöjä, kuten verotusta. Virtuaalivarallisuus on helppo piilottaa – henkilö tai organisaatio voi omistaa kymmeniä virtuaalilompakoita ja hallinnoida niitä eri palveluntarjoajien kautta. Finanssivalvonta on varoittanut suomalaisia kuluttajia kryptovaluuttoihin liittyvistä riskeistä.

 

Arvon määrittävät kysyntä ja tarjonta

Kryptovaluutan tarjonta on rajattua: kaikilla valuutoilla on määritelty maksimimäärä, ja valuutan tuottavat tietokoneet. Vastaavasti fiat-valuutan tarjonta on rajaton, teoriassa rahaa voidaan painaa loputtomasti lisää, jos valtio niin määrää.

Fiat-valuuttaa voidaan kuvata keskitettynä järjestelmänä, jossa pankit ovat vastuussa liikkeellelaskusta ja kontrolloinnista. Virtuaalivaluuttojen kohdalla tilanne on erilainen: järjestelmä on täysin hajautettu, ja valuutan arvo määräytyy kysynnän ja tarjonnan kautta. Sitä ei laske liikkeelle mikään keskuspankki.

Virtuaalivaluuttojen arvonnousun tai -laskun taustatekijät ovat spekulatiivisia. Jokainen transaktio on seurattavissa, sillä lohkoketjuteknologia mahdollistaa aukottoman tapahtumatietojen tallentamisen.

Jos kirjanpitäjä törmää asiakkaansa kirjanpidossa virtuaalivaluuttoihin, on ensimmäinen askel selvittää tarkasti, mistä valuutta on kirjanpitoon päätynyt. Kirjanpitäjän on syytä olla hereillä ja varoittaa yritystä myös valtavasta historiallisesta volatiliteettiriskistä, joka erilaisiin virtuaalivaluuttoihin liittyy. Myös aineiston riittävyys vaatii huolellisuutta: kirjanpitoon tarvitaan rahoitustapahtuman lisäksi osto- ja myyntitapahtumien tositteet.

Yritykset voivat saada virtuaalivaluuttaa haltuunsa pääasiassa joko suorituksena hyödykkeistä tai palveluista (tapaus 1), tai sijoittamalla ylimääräistä kassaa virtuaalivaluuttaan (tapaus 2). Bitcoineihin voi törmätä myös, jos esimerkiksi yrittäjä kysyy konsultaatiota oman henkilökohtaisen talouden hoitamiseen (tapaus 3).

 

Esimerkki uusista maksutavoista

Yritys myy fyysisiä tuotteita (kirja) ja sähköisiä palveluita (e-kirja), sekä näihin liittyviä palveluita. Jakelukanavinaan yrityksellä on oma applikaatio (iOS, Android) sekä globaali verkkokauppa.
Verkkokaupan ja applikaation kautta yritys tarjoaa asiakkailleen maksutapoina seuraavia:

  • Verkkopankkimaksatukset
  • Kaikki suurimmat luottokorttimaksut
  • PayPal
  • Bitcoin Merchant
  • In-app Purchase luottokorttien osalta
  • Laskutus suurimmille yrityksille
  • Oma digitaalinen etuseteli (luotu yrityksen omassa järjestelmässä)

TAPAUS 1

Virtuaalivaluutta osana omaa liiketoimintaa

Yrityksellä on verkkokauppa, jossa on mahdollista maksaa bitcoineilla. Bitcoin-maksumahdollisuuden lisäksi yritys alkaa säilöä bitcoineja erityisessä palvelussa, niin sanotussa virtuaalilompakossa.

Tässä yhteydessä virtuaalivaluutta on siis käyttäjiensä väliseen sopimukseen perustuva hyödyke. Kirjanpitolautakunta on antanut lausunnon “Digitaalisen vertaisvaluutan käsittelystä kirjanpidossa”, jossa todetaan, ettei virtuaalivaluutta ole virallinen euroon rinnastettavissa oleva maksuväline. Osapuolet voivat kuitenkin sopia, että vertaisvaluuttaa otetaan vastaan kirjanpitovelvollisen luovuttaman suoritteen maksuna.

Kirjanpidollisesti bitcoineja on syytä käsitellä elinkeinotoiminnan rahoitusomaisuutena ja harjoittaa seurantaa omalla kirjanpitotilillään. Virtuaalivaluuttaa vastaanotettaessa näiden välineiden arvo muunnetaan Suomen rahaksi maksupäivän kurssiin niiden kirjanpitoon merkitsemistä varten, jos se on saatavilla; muussa tapauksessa osapuolten sopimaan arvoon.

Elinkeinotoiminnan suoritemyynnistä maksuksi saadun virtuaalivaluutan arvoksi katsotaan kirjanpitolautakunnan ohjeistusta vastaavalla tavalla virtuaalivaluutan käypä arvo maksupäivänä. Suoritemyynnistä saatu virtuaalivaluutta on lähtökohtaisesti elinkeinotoiminnan rahoitusomaisuutta.

On myös mahdollista, että yritys vaihtaa bitcoinit saman tien takaisin Fiat-valuuttaan. Mikäli yritys ei vaihda bitcoineja fiat-valuuttaan vaan säilöö niitä, voidaan virtuaalivaluuttaa arvostaa käypään arvoon, tai vaihdannan hetkellä tarkastella, syntyykö kurssivaihteluun perustuvaa voittoa tai tappiota tilinpäätökseen valitun arvostusperiaatteen mukaisesti kirjanpitolakiin nojaten.

Arvonlisäverotuksellinen käsittely määräytyy myytävien tuotteiden tai palveluiden sekä kohdemaan mukaisesti, eikä itse virtuaalivaluutoissa vaihdannan välineenä ole sen kummallisempaa.

TAPAUS 2

Yritys sijoittaa bitcoineihin sijoitusmielessä

Yritykselle on kertynyt paljon kassavaroja olemassa olevasta liiketoiminnastaan. Osa näistä yritykselle kertyneistä kassavaroista päätetään sijoittaa bitcoineihin. Yrittäjä ostaa olemassa olevasta markkinapaikasta huomattavan määrän bitcoineja ja säilöö ne virtuaalilompakkoon.

Kirjanpidollisesti olennaista on huomata, että tapauksessa bitcoineilla ei ole yhteyttä varsinaiseen liiketoimintaan, vaan tässä tapauksessa yrittäjän sijoituspäätös perustuu bitcoinien positiivisten tuotto-odotusten spekulointiin. Sijoittaminen virtuaalivaluutalla on – kuten muukin sijoitustoiminta – lähtökohtaisesti yrityksen muun toiminnan tulolähteeseen kuuluvaa. Tällöin siihen sovelletaan tuloverolakia.

Verotuksellisesti virtuaalirahaa tulee käsitellä tapauksessa TVL:n eli henkilökohtaisen tuloverolähteen mukaisesti ja tuloverotus seuraa lain pykälää. Jos kyse on kassareservin tilapäisestä sijoittamisesta, varat katsotaan normaalisti rahoitusomaisuudeksi.

Rahoitusomaisuuteen kuuluvan virtuaalivaluutan myynnistä saatu voitto on veronalaista tuloa. Myynnistä aiheutuva tappio on lopullisena menetyksenä vastaavasti vähennyskelpoista menoa.
Jos kaupankäynti virtuaalivaluutalla olisi yrityksen varsinaista liiketoimintaa, tulee Verohallinnon määrittelemien edellytysten täyttyä, jotta virtuaalivaluutta olisi verotuksen näkökulmasta vaihto-omaisuutta. Edellytyksiä ovat muun muassa arvopaperikaupan jatkuvuus, suunnitelmallisuus ja aktiivisuus.

TAPAUS 3

Yrittäjä ostaa ja louhii bitcoineja henkilökohtaiseen talouteen

Yrittäjä on hankkinut henkilökohtaiseen talouteensa bitcoineja louhimalla sekä ostamalla niitä ja myynyt niitä kuluneena verovuotena muhkealla voitolla. Miten asiaa pitäisi käsitellä verotuksessa?

Louhinnalla tarkoitetaan tietokoneiden avustuksella tapahtuvaa bitcoin-valuutan määrän kasvattamista. Louhinta tapahtuu laajassa tietokoneiden vertaisverkoissa, jotka kilpaa yrittävät ratkaista seuraavan soveltuvan koodinpätkän, jolla saadaan koottua lohkoteknologiaan perustuva jättimäinen tapahtumien pääkirja yhtenäiseksi ja aukottomaksi kokonaisuudeksi. Louhinnassa onnistunut toimenpide palkitaan uudella virtuaalivaluutalla ja näin markkinoilla vaihdettavien virtuaalivaluuttojen tarjonta kasvaa.

Tämän hetkisessä verotuksellisessa käsittelyssä virtuaalivaluuttoja ei tulkita rahaksi, mutta ei myöskään arvopapereiksi tuloverolaissa (TVL) tarkoitetulla tavalla. Virtuaalivaluttaa pidetäänkin tämän vuoksi TVL:n soveltamistilanteissa luonteeltaan muuna, erikseen määrittelemättömänä ja sen käyttäjien välisenä sopimuksena. Sopimussuhteeseen liittyvät menetykset eivät ole tuloverolain mukaisessa verotuksessa vähennyskelpoisia.

Virtuaalivaluuttoihin liittyvä realisoitunut arvonnousu on puolestaan kokonaisuuudessaan veronalaista pääomatuloa saajalleen. Tässä kohtaa verotuksessa vallitsee epäsymmetrinen tilanne esimerkiksi normaalisti hyväksyttyihin arvopapereihin verrattuna.

Tarkalleen ottaen lain mukaan veronalaista pääomatuloa on omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Virtuaalivaluutan muuntaminen oikeaksi valuutaksi realisoi virtuaalivaluutan arvonmuutoksen verotuksen.

Asiantuntijana
Samuli Saviala toimitusjohtaja Tilitoimisto EMU Oy
TeknologiaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki