Perintälaki uudistuu
EU:n uudistettu maksuviivästysdirektiivi on saatettava Suomessa voimaan 16.3.2013 mennessä. Tällöin tulee voimaan uusi laki kaupallisten sopimusten maksuehdoista (maksuehtolaki) sekä saatavien perinnästä annetun lain (perintälain) muutokset.
Maksuviivästysdirektiivin tavoitteena on kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjuminen ja velkojainsuojan parantaminen. Perintälakiin tuleekin direktiivin pakollisesta vaatimuksesta johtuen velkojalle oikeus vaatia tietyissä tapauksissa elinkeinonharjoittajalta tai hankintayksiköltä 40 euron vakiokorvausta perintäkuluista. Muilta osin perintälain muutokset eivät kuitenkaan pohjaudu kyseiseen direktiiviin, vaan perintälakimuutosten pohjaksi on otettu kuluttajansuojan parantaminen.
Hyvä perintätapa
Perinnän tulee olla hyvän perintätavan mukaista, ja tämä koko perinnän perusperiaate on kirjattu myös perintälakiin. Hyvän perintätavan mukaisesti perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Perintälain muutoksen yhteydessä hyvän perintätavan sisältöä täsmennetään ja siihen tulee muun muassa erillinen maininta siitä, että perinnässä on suhtauduttava vastuullisesti maksujärjestelyihin.
Maksujärjestelyillä tarkoitetaan muun muassa velallisen pyynnöstä tehtäviä maksuajan pidennyksiä ja maksusuunnitelmia. Velkojan tulee tapauskohtaisesti arvioida, voidaanko maksujärjestelyjä pitää olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisina sekä pyrkiä mahdollisuuksien mukaan sovinnolliseen ratkaisuun. Vastuulliseen suhtautumiseen kuuluu myös se, että velallisen kanssa tehtävät maksusuunnitelmat ovat realistisia suhteessa hänen ennakoitavissa olevaan maksukykyynsä.
Riitautetun saatavan perintä
Perintälain uudistuksella tehdään myös näkyväksi vallitseva käytäntö, jonka mukaan riitautetun saatavan perintää ei saa jatkaa, mikäli riitautus ei ole selvästi perusteeton. Jos velkoja tällaisessa tapauksessa haluaa jatkaa saatavan vaatimista velalliselta, velkojan on nostettava kanne käräjäoikeudessa.
Suoraan ulosottokelpoisen saatavan perintää saa kiistämisestä huolimatta jatkaa, jollei velallinen ole tehnyt perustevalitusta tai käyttänyt muuta siihen rinnastettavaa oikeussuojakeinoa. Jos velkoja haluaa pysyä vaatimuksissaan perustevalituksen ollessa vireillä, velkoja voi siirtää saatavan ulosottoon.
Perinnän keskeyttäminen kuluttajasaatavan perinnässä
Kuluttajasaatavan osalta tulee voimaan uusi säännös, jonka mukaan velallisella on oikeus pyytää kuluttajasaatavan perinnän keskeyttämistä ja asian siirtämistä oikeudelliseen perintään. Velkojan ei kuitenkaan tarvitse keskeytyspyynnön vuoksi siirtää asiaa oikeudelliseen perintään eli laittaa vireille kannetta käräjäoikeudessa tai tehdä suoraan ulosottokelpoisen saatavan osalta ulosottohakemusta.
Keskeytyspyynnön jälkeenkin vapaaehtoista perintää voi jatkaa, mutta siitä aiheutuvista kuluista ei saa vaatia korvausta velalliselta. Keskeytyspyyntö ei estä toimittamasta velalliselle kehotuksia ja ilmoituksia, joita velkojalta lain mukaan edellytetään ja velkojalla on oikeus vaatia näistä aiheutuvat kulut.
Keskeytyspyyntö on mahdollista esittää vain kokonaan erääntyneiden saatavien osalta, joten keskeytyspyyntömahdollisuus ei koske esimerkiksi voimassa olevien vuokra- ja sähkösopimuksien yksittäisiä erääntyneitä maksuja.
Maksuvaatimus kuluttajasaatavan perinnässä
Jo nykyisen perintälain mukaan perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittavan on periessään kuluttajasaatavaa toisen lukuun lähetettävä velalliselle maksuvaatimus. Perintälain mukaan maksuvaatimuksen on oltava kirjallinen ja siitä on ilmettävä erilaisia tietoja muun muassa saatavan perusteesta.
Perintälain muutoksen myötä maksuvaatimuksessa kuluttajasaatavan perinnässä on myös informoitava edellä mainitusta keskeytyspyynnöstä. Lisäksi, jos velkojasta käytetään eri nimeä kuin saatavan perusteena olevassa sopimuksessa, maksuvaatimuksessa on ilmoitettava myös alkuperäinen velkojan nimi.
Perintäkulujen korvaaminen
Perintäkulujen korvaamista koskevan säännöksen sanamuotoa selvennetään siten, ettei enää pitäisi olla epäselvyyttä siitä, että velallinen on vastuussa perintäkulujen korvaamisesta vain pääsaatavan velkojalle.
Velalliselta saa siis vaatia perintäyhtiön tai muun toimeksisaajan suorittamasta perinnästä aiheutuneina kuluina enintään sitä määrää, joka velkojan eli toimeksiantajan on suoritettava perintäyhtiölle tai muulle toimeksisaajalle.
Perintäkulujen määrä kuluttajasaatavan perinnässä
Kuluttajasaatavan perintäkuluille perintälaissa säädettyjä enimmäismääriä muutetaan. Suoraan ulosottokelpoisen saatavan ja enintään 100 euron saatavan maksuvaatimuksen enimmäiskuluveloitukseksi tulee 14 euroa. Yli 100 euron suuruisen saatavan maksuvaatimuksen enimmäiskuluveloitukseksi tulee 24 euroa ja yli 1 000 euron suuruisen pääomasaatavan 50 euroa.
Seuraavasta maksuvaatimuksesta voi perintäkuluina vaatia korkeintaan puolet edellä mainituista määristä. Nykyisin maksuvaatimuksia on voinut lähettää useita lain mukaisella enimmäiskuluveloituksella, mutta laissa on erikseen säädetty kuluttajavelallisen kokonaiskuluvastuusta.
Nyt kuluttajavelallisen kokonaiskuluvastuutakin lain muutoksen myötä alennetaan. Saman kuluttajasaatavan perinnässä velalliselta saa vaatia perintäkuluina yhteensä enintään 60 euroa, jos saatavan pääoma on enintään 100 euroa, 120 euroa, jos saatavan pääoma on yli 100 euroa, mutta enintään
1 000 euroa ja enintään 210 euroa, jos saatavan pääoma on yli 1 000 euroa. Suoraan ulosottokelpoisissa saatavissa kuluttajavelallisen kokonaiskuluvastuu on vastaisuudessa 51 euroa.
Tähän kokonaiskuluvastuun piiriin kuuluu kaikki muutkin perintätoimien perintäkulut kuin maksuvaatimukset, kuten esimerkiksi maksuajan pidennykset ja maksusuunnitelmat. Perintälakiin tulee muutos, jonka mukaan velallisen pyynnöstä tehdystä vähintään 14 päivän maksuajan pidennyksestä voi kuluttajasaatavassa vaatia perintäkuluja enintään viisi euroa. Velallisen maksusuunnitelman laatimisesta saa kuluttajasaatavassa vastaisuudessa vaatia perintäkuluja enintään 20, 30 tai 50 euroa saatavan pääomasta ja maksuerien määristä riippuen.
Velkojan itsensä lähettämästä maksumuistutuksesta voi edelleen vaatia kuluttajavelalliselta enintään viisi euroa. Vastaisuudessa myös velkojan kanssa samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluva perintätoiminnan harjoittaja saa vaatia maksuvaatimuksesta kuluja ainoastaan saman määrän kuin velkoja itse saa periä maksumuistutuksesta. Tällä halutaan estää esimerkiksi pikavippiyhtiön kanssa samaan konserniin kuuluvan perintäyhtiön vaatimat asiamiesperinnän taksojen mukaiset maksuvaatimuskulut.
Kulukorvaukseen oikeuttavien perintätoimien enimmäismäärät
Kuluttajasaatavan perintäkulujen määrän liittyvien rajoitusten lisäksi perintälakiin tulee säännökset siitä, kuinka monesta maksuvaatimuksesta ja maksusuunnitelmasta kuluttajavelalliselta voi enintään vaatia perintäkuluja. Erityisestä syystä nämä enimmäismäärät voidaan kuitenkin
ylittää.
Pääsäännön mukaan perintäkuluja saa vaatia kuluttajasaatavan perinnässä enintään kahdesta maksuvaatimuksesta ja enintään yhdestä maksusuunnitelmasta. Velalliselta saa kuitenkin vaatia perintäkuluja enintään kahdesta maksusuunnitelmasta, jos perittävä saatava ei ole suoraan ulosottokelpoinen ja sen pääoma on yli 100 euroa. Tämä sääntö koskee tilannetta, jossa velallisen laiminlyönnin vuoksi ensimmäinen maksusuunnitelma on purettu ja velallinen haluaa nyt sopia uudesta maksusuunnitelmasta.
Varojen kohdentaminen
Kuluttajasaatavien perinnän osalta tulee myös uusi säännös varojen kohdistusjärjestyksestä. Perinnässä kertyneet varat saadaan kohdistaa perintäkuluille ja niiden koroille vasta saatavan ja sen koron tultua suoritetuiksi. Säännöksen soveltamiseen ei vaikuta se, että saatava erääntyy useassa erässä. Jos aikaisemman erän perintäkulut ovat siis maksamatta uuden maksuerän erääntyessä, suoritus on luettava uuden erän eikä perintäkulujen suorittamiseksi.
Yrityssaatavat
Yrityssaataviin perintälain muutos ei tuo suuria muutoksia. Yrityssaataviakin koskevat säännökset hyvästä perintätavasta, eikä riitautetun saatavan vapaaehtoista perintää saa jatkaa. Sitä vastoin perintäkuluille ja perintätoimille ei ole säädetty enimmäismääriä, mutta hyvän perintätavan mukaisesti velalliselle ei saa aiheuttaa tarpeettomia perintäkuluja.
Varojen kohdistamisjärjestys ei käytännössä koske yrityssaatavia, koska velkoja voi valita, kohdistaako se suoritukset ensin korolle vai pääomalle, eikä perintäkulujen viimesijainen kohdistaminen koske yrityssaatavia.
Perintälain muutokset yrityssaatavien osalta koskevat trattausta ja 40 euron vakiokorvausta, joiden osalta perintälakiin tulee uudet säännökset. Tratan osalta lakiin kirjataan nykyinen trattauskäytäntö.
Vakiokorvaus sitä vastoin on maksuviivästysdirektiivistä johtuva täysin uusi velkojalle suoraan maksuviivästyksen perusteella syntyvä oikeus. Oikeus syntyy, jos maksuehtolaissa tarkoitettu maksu on viivästynyt siten, että velkojalla on oikeus viivästyskorkoon. Maksuehtolain mukaan kyse on maksuista, jotka elinkeinonharjoittajan tai hankintayksikön on suoritettava elinkeinonharjoittajalle vastikkeena tavarasta tai palvelusta. Jos maksu erääntyy useassa erässä, velkojalla on oikeus vakiokorvaukseen jokaisen viivästyneen erän osalta.
Sen lisäksi velkojalla on oikeus saada korvaus todellisista perintäkuluista, mutta vain siltä osin, kuin niiden määrä ylittää vakiokorvauksen määrän. Velkojan ei tarvitse vaatia velalliselta vakiokorvausta, vaikka hän olisikin siihen oikeutettu. Nähtäväksi jää, miten eteläeurooppalaisista tarpeista lähtevä ”viivästyssakkoluontoinen” vakiokorvaus otetaan Suomessa käyttöön.
Jatkossa myös suoraan ulosottokelpoisissa saatavissa yrityssaatavien perintäkulut ovat suoraan ulosottokelpoisia tiettyyn määrään asti. Jos velkojalla on oikeus vakiokorvaukseen perintäkuluista, velkojan perintäkulut ja/tai vakiokorvaus ovat suoraan ulosottokelpoisia 40 euroon asti. Muiden yrityssaatavien osalta suoraan ulosottokelpoisissa saatavissa perintäkulut ovat suoraan ulosottokelpoisia sitä osin kuin niiden määrä ei ylitä suoraan ulosottokelpoisen kuluttajasaatavan yksittäisiä perintätoimia koskevia enimmäisrajoituksia ja kokonaiskuluvastuuta.
Velkojan vastuu kasvaa
Saatavien perintä on tiukasti lailla säädeltyä toimintaa. Perintälaki tuli voimaan vuonna 1999. Perintäkulujen sääntely tuli mukaan lakiin vuonna 2005.
Maaliskuussa 2013 voimaan tulleen lain muutos tiukentaa sääntelyä monessa kohtaa. Merkittävin periaatteellinen muutos liittyy perintäkuluihin. Perintälain aikaisempi ehdoton periaate on ollut, että velallinen vastaa aiheuttamisperiaatteen mukaisesti perinnästä aiheutuneista kustannuksista. Uusi laki sisältää alennetut maksimitaksat kaikille yleisemmille perintätoimenpiteille siirtäen aiheuttamisperiaatteen käytännössä oikeushistoriaan.
Velkansa maksamatta jättäneen asiakkaan kuluvastuun pienentyessä vastuuta kuluista siirtyy myös velkojalle. Käytännössä kuluja tulevat maksamaan kaikki ne, jotka maksavat omat laskunsa ajallaan.
Perintälain uudistuksessa ja lain täsmentämisessä on hyviäkin puolia. Perintäala ja alalla toimivien yritysten määrä on viime vuosina kasvanut voimakkaasti. Leimallista viime vuosille on lisäksi ollut pienlainayhtiöiden ja pysäköinninvalvontayhtiöiden omistamien perintäyhtiöiden tuleminen markkinoille.
Valtaosa uusista toimijoista toimii asianmukaisesti, mutta mukaan mahtuu myös yhtiöitä, jotka ovat tulkinneet perintälain säännöksiä ja Kuluttajaviraston antamaa ohjetta ”Hyvä perintätapa kuluttajaperinnässä” hyvin vapaasti ja yllättävästi. Uusi laki poistaa mahdollisuuden muun muassa perintäkulujen aiheettomaan kasvattamiseen lähettämällä hyvin suuren määrän maksuvaatimuskirjeitä samassa asiassa lyhyin väliajoin. Tällainen toiminta on turhaan mustamaalannut alan vakiintuneita ammattilaisia toimijoita.
Toinen selkeä ja tärkeä täsmennys on se, että jatkossa laista löytyvät pykälät, jotka kieltävät velkojaa hyötymästä perinnästä. Jos velkoja perii saatavaa samaan konserniin kuuluvan perintäyhtiönsä kautta, se voi vaatia velalliselle lähettämästään kirjeestä vain viiden euron suuruisen perintäkulun – ei siis maksuvaatimuskirjeen kuluja, joita voi vaatia vain ammattimainen toimiluvan omaava perintäyhtiö.
Toisekseen, jos saatavaa perii velkojan toimeksiannosta toimeksisaaja, kuten esimerkiksi perintäyhtiö, velalliselta voi vaatia perintäkuluna korkeintaan niin paljon kuin velkojalle aiheutuu kustannuksia perintäyhtiön käyttämisestä. Velkojalle ei voi jäädä hyötynä senttiäkään näistä perintäkuluista.
Kuluttajavelallisen suoritusten kohdistusjärjestyksen säätäminen laissa on myös merkittävä muutos. Suoritukset on jatkossa kohdistettava ensin korolle, sitten pääomalle ja vasta lopulta perintäkuluille.
Perintälaki tulee jatkossa entistä tarkemmin säätelemään velalliselta vaadittavien perintäkulujen määriä ja perintäkirjeiden lukumääriä. Perintä ei kuitenkaan ole ensi sijassa kirjeiden lähettämistä. Lisäarvo eri osapuolille – yrityksille, niiden asiakkaille ja koko luottoyhteiskunnalle – tulee kuitenkin muilla keinoin. Nykyaikainen saatavien perintä on kehittyneisiin tietojärjestelmiin perustuvaa aktiivista asiakaspalvelutyötä.
