Kipeitä valintoja on pakko tehdä

Tili- ja veropäivillä avauspuheen pitänyt valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas latasi heti alkuun aikamoiset madonluvut. Kenellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi, millaisia päätöksiä valtioneuvosto joutuu linjaamaan jo maaliskuussa.

Suomessa tehtiin viime kesänä hallitusohjelma, jossa valtion velka suhteessa kokonaistuotantoon pitää kääntää laskuun hallituskauden loppuun mennessä. Ohjelmassa sovittiin 2,5 miljardin euron säästöistä. Kaikki tiesivät jo silloin, että tuo summa on riittämätön, ja siksi ohjelman perusoletta­mus rakennettiin sellaiseksi, että talouden kasvu auttaisi velkaantumisen pysäyttämisessä.

– Jo kesällä tiedettiin, että sovitut säästöpäätökset eivät riitä. Maahan tarvittiin kuitenkin hallitus ja neuvotteluissa päätettiin ajaa tavoitteita kiinni myöhemmin, Sailas toteaa.

Hallitusohjelmien laskelmien pohjana käytetyt luvut ja ennusteet ovat syksyn ja talven aikana heikentyneet ja joulun alla muun muassa Suomen Pankki antoi julkisuuteen uudet ennusteet.

– Myös valtiovarainministeriön arviot ovat saman suuntaisia. Talouskasvu hidastuu, ja vuodelle 2013 annetuissa ennusteissa ollaan jo neljä prosenttia jäljessä viime kesäisiin lukuihin verrattuna. Hallituksen talouslaskelmien pohja on rapautumassa, Sailas lisää.

Tämän hetken arvion mukaan jo sovittujen 2,5 miljardin säästöjen lisäksi pitää kevään aikana löytää viisi miljardia lisää konkreettisia, lähivuosina voimaan tulevia veronkorotuksia, menoleikkauksia ja rakenteellisia uudistuksia. Sailaskin myöntää, että tällaisen kuurin läpivieminen tarkoittaa, että ennen eduskuntavaaleja annetuista ja hallitusohjelmaan kirjatuista lupauksista joudutaan joustamaan.

– Näiden muutosten rakenteellisia vaikutuksia ei ole vielä riittävästi tunnistettu.

Maailmantalouden murros

Maailmantaloudessa on käynnissä historiallinen murros, jossa Euroopan ja Yhdysvaltojen taloudellinen ja poliittinen painoarvo on vähentymässä. Kiinan talous on kasvanut nopeasti jo 30 vuotta ja mukaan ovat tulleet esimerkiksi Intia ja Brasilia.

Vaikka useat arvovaltaiset talouden ennustajat lupaavat koko maailman kokonaistuotannon kasvun olevan tänä vuonna kolme ja ensi vuonna neljä prosenttia, niin Eurooppa on taantumassa ja Suomi siinä mukana.

– Kiinassakin talouskasvu on hidastumassa, mutta se on edelleen erittäin vahva: kahdeksan prosenttia. Kiinan kasvusta on kuitenkin vaikea saada otetta, sillä siitä aiheutuu myös yhteiskunnallisia ongelmia ympäristölle ja seurauksena on jättimäinen tuloerojen kasvu, Sailas arvioi.

Kehittyvissä maissa teollisuuskasvu aiheuttaa Sailaksen arvion mukaan myös myllerryksiä, eikä kasvu tule olemaan tasaista ja ongelmatonta. Dynamiikka ja vauhti on kuitenkin niin kova, että se ei muuta perustendenssiä.

– Lisäksi on vielä sellaisia maita kuin Indonesia ja Etelä-Afrikka, jotka ovat jättiläismäisiä verrattuna moneen eurooppalaiseen maahan. Jos nekin pääsevät tällaiseen talouden kasvun vauhtiin kuin Kiina, Intia ja Brasilia, niin se tuppaa jatkumaan, jos ei suuria virheitä tehdä, Sailas arvioi maa­ilmantalouden painopisteen siirtymistä.

Eurooppa ukkoutuu ja akkautuu

Euroalue on velkakriisin vuoksi veitsenterällä, ja tilanne on ollut päällä jo kaksi vuotta. Kriisi ei ole ohi ja se voi minä päivänä tahansa lähteä syvenemään. Tämä vaikuttaa myös alueen talouden kasvuodotuksiin.

– Jo nyt voi sanoa, että eurokriisin hoitaminen on epäonnistunut surkeasti. Tämän tyyppisiin asioihin ei oltu varauduttu, vaikka olikin niin kutsuttu ”no bailout”-pykälä. On pidetty huippukokouksia huippukokouksien perään ja niissä on korkeintaan sovittu julkilausumasta ja seuraavasta huippu­kokouksesta, Sailas kritisoi.

Kreikan osalta ratkaisevaa on, pystyykö se ja maan velkojat sopimaan, kuinka paljon tappiota otetaan vastaan. Jos Italian tilanne ajautuu huonommaksi, seuraukset ovat moninkertaiset maan kansantalouden suuruuden vuoksi.

Sailas ei näe koko euroalueen tulevaisuutta kovinkaan hyvänä, vaikeuksia riittää vielä pitkään. Monien maiden luotto­kelpoisuudet ovat pudonneet, osalla jopa romahtamalla, ja mitään selkeää, nopeaa uraa parempaan ei ole näköpiirissä. Sailaksen näkemys on, että Euroopan merkitys talousmahtina jää pieneksi tulevaisuudessa.

– Tällainen käsitys minulla oli jo ennen näitä kriisejäkin. Eurooppa on ukkoutuva ja akkautuva alue, jossa ei ole sellaista kasvudynamiikkaa kuin Intiassa, Brasiliassa ja Kiinassa. Kyseessä on iso käännekohta ja näin on jo pitkälti tapahtunutkin: Euroopan osuus maailman bruttokansantuotteesta on pudonnut. Lisäksi Eurooppa on vielä hajanainen ja esimerkiksi Iso-Britannia on riidoissa euroalueen kanssa jatkuvasti, Sailas pohtii.

– Eurooppalaisten maiden väliset kulttuurierotkin ovat aika suuret. Tämä on todettu myös maailmanpankin raportissa. Pohjoisen ja eteläisen euroalueen toimintatavat ovat hyvin erilaiset. Kun Suomessa ollaan kaikessa pedanttisen tarkkoja, esimerkiksi korruptio on joissakin maissa vain maan tapa eikä sitä pystytä lainsäädännöllä kitkemään.

Keskeisten kriisimaiden – Kreikan, Italian, Portugalin – ongelma on, että niissä taloudellinen kasvu on ollut hyvin pientä jo pitkään. Ja kun taloudellista kasvua ei ole, jättiläismäisten velkojen hoitaminen korkeiden korkojen aikana on todella hankalaa. Joudutaan tekemään kovia säästö­päätöksiä, jotka turmelevat väestönkasvua tai vievät sen jopa negatiiviseksi.

– Kilpailukyvyn puute on näiden maiden ongelma.

Euroalueen uskottavuutta on yritetty parantaa ehdotuksella, että otettaisiin käyttöön suhdannevaihteluista puhdistettu rakenteellisen velkaantumisen laskelma ja rajaksi asetettaisiin 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomen tämän hetkinen prosenttiluku olisi 0,9.

Sailaksen mielestä on melko erikoista, että tarkastelutapa otettaisiin käyttöön, koska sen laskeminen ei ole mitenkään yksinkertainen asia. Siinä joudutaan tekemään monia oletuksia ja arvioita, joista voidaan olla perustellusti eri mieltä.

– Se on ekonomistien apuväline, kun he arvioivat valtiontalouden tasapainoa, mutta juridisissa sopimuksissa sen käyttäminen on ainakin minulle hieman vieras ajatus.

Sailas muistelee, että Suomella ja OECD:llä oli takavuosina käsitysero Suomen rakenteellisesta alijäämästä. Tuo näkemysero oli useita prosenttiyksikköjä. Tällainen desimaali­tarkkuudella tarkastelu on näennäistarkkuutta.

– Takana oleva logiikka on ihan fiksu, mutta se on teknisesti sellainen suure, että jos pannaan kaksi ekonomistia samoilla tiedoilla eri huoneisiin, niin he eivät tule samaan lopputulokseen. Se johtaa väistämättä tulkintakiistoihin, kun sitä sovelletaan.

Viiden miljardin aukko

Maailmantalouden painopisteen muutoksen lisäksi Suomen talouden tasapainottamista ovat vaikeuttaneet syksyn tapahtumat. Tämän vuoden budjettiin joudutaan tekemään 1,4 miljardin lisäys eurokriisin hoitamiseen. Myös raamisopimuksen aikaansaaminen aiheutti sen, että valtio lupautui muutaman sadan miljoonan laskuun, josta osa on pysyvää.

Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön laskelmien mukaan velkaantumisen kääntäminen laskuun edellyttäisi 2,5 prosentin lisätoimia bruttokansantuotteeseen suhteutettuna. Ja kun bruttokansantuote on nyt melko tarkalleen 200 miljardia euroa, se tarkoittaa viiden miljardin säästöjä jo sovitun 2,5:n lisäksi.

– Se on huimaavan suuri luku ja lähentelee kymmenesosaa valtion budjetista. Kun hallitusohjelmaan tehtiin melko tiukkoja kannanottoja veropolitiikkaan sekä tulo- että arvonlisäverojen osalta, menee sormi suuhun, Sailas myöntää.

Tästä syystä hän onkin valmis väittämään, että lähivuosina edessä oleva julkisen talouden tasapainottamisproblematiikka on vaikeampi kuin 1990-luvulla. Siihen on moniakin syitä, mutta yksistään jo tämä rahasummien suuruus kertoo paljon.

– Valtion tulojen ja menojen välille on syntynyt krooninen alijäämä.

Lisäongelmia tuottaa viime vuosina talouskeskusteluun tullut kestävyysvaje, eli mikä on julkisen talouden tilanne pidemmällä tähtäimellä. Noin kymmenen vuotta sitten huomattiin, että ikääntyminen aiheuttaa useimmille euroalueen maille lisäkustannuksia.

– Pitkällä aikavälillä politiikassa ja muualla tehdyt sitoumukset osoittautuivat erittäin paljon valtioiden taloutta rasittaviksi. Monissa maissa jopa suhteellisen lyhyessä ajassa ajaudutaan mahdottomaan velkaantumiskierteeseen. Näin käy myös Suomessa, jossa ikärakenteen muutos tulee silmille erittäin nopeasti.

– Tästä syystä tarvittaisiin Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön laskelmien pohjalta edellä mainittujen toimien lisäksi lähivuosina julkistettavia toimenpiteitä, jotka ovat suuruudeltaan noin kymmenen miljardia euroa.

Talouskasvu pysyy hitaana

Valtiosihteeri Raimo Sailas on vuosien mittaan ollut jonkinlainen pahanilmanlintu, joka on levittänyt tummat siipensä pilvilinnoja suunnittelevien ja rakentavien päättäjien ja kansalaisten ylle. Pelottelijan roolia hän ei itsessään tunnista. Hän toteaa rauhallisesti, että laskelmat ovat jo ennen joulua julkisiksi tullutta tietoa.

Ja kuten laskelmat osoittavat, jatkuvasta kasvusta ei ole velkaongelman ratkaisijaksi. Suomen talouskasvun odotettiin hidastuvan tällä vuosikymmenellä jo ennen kriisejä.

– Ehkä perusteellisimman analyysin koko vuosikymmentä koskevasta taloudellisesta kehityksestä on tehnyt Aalto-­yliopiston professori Matti Pohjola. Hänen arvion­sa on, että tämän vuosikymmenen jäljellä olevalla periodilla brutto­kansantuote Suomessa kasvaa noin prosentin per vuosi ilman mitään kansainvälisiä kriisejä. Eli trendikasvu on voimakkaasti hidastumassa.

Pohjolan näkemys perustuu siihen, että työpanoksen määrä supistuu eli työtä tekevä väestö vähenee. On erittäin todennäköistä, että vuonna 2008 suomalaisia kävi töissä enemmän kuin koskaan sen jälkeen.

– Toinen tekijä on, että yleisesti tuottavuuden kasvun odotetaan pysyvän hitaana tällä vuosikymmenellä. Kun brutto­kansantuote koostuu tuottavuuden kasvusta ja työpanoksesta, niin muuta ei tarvitakaan, Sailas toteaa.

Säästöjen löytäminen ei ole helppoa. Sailas sanoo, että esimerkiksi arvonlisäveron korottaminen prosenttiyksiköllä toisi nettorahana valtion kassaan vähän yli 500 miljoonaa euroa.

– Meillä on laajalti sidottu menoja kuluttajahintaindeksiin eli arvonlisäveron korotus automaattisesti kompensoituu ja aiheuttaa menoja budjettiin. Lisäksi valtio on itsekin merkittävä arvonlisäveron maksaja, kun se ostaa erilaisia hyödykkeitä, Sailas toteaa.

Virkamiehenä Sailas ei halua tuoda julkisuuteen omia näkemyksiään ratkaisuista vaan jättää ne lukijan arvioitaviksi. Selvää kuitenkin on, että työkalupakista löytyvät eläkeiän nosto, työurien pidentäminen ja isot rakenteelliset muutokset.

– Hyvinvointivaltio ei säily silläkään, että nostetaan hurjasti veroja. Suurilla veronkorotuksilla on aina taloudellista kasvua hidastavia vaikutuksia. Elämä olisi kovin helppoa, jos hyvinvointi maailmassa voitaisiin säilyttää veroilla.

Sailas kysyykin, mitä silloin tapahtuisi, jos nykyiseen tilanteeseen ei puututa. Ja vastaa itse:

– Ongelma pitkittyy ja pahenee, ja jossain vaiheessa joudutaan tekemään vielä rankempia päätöksiä kuin mitä nämä numerot edellyttävät.

Tosiasiat pitää kohdata

Poliittisille päättäjille informaatiota on alettu jakaa ennen joulua ja jaetaan edelleen. Sailas ei halua arvioida, miten hyvin se on mennyt perille. Se on kuitenkin varmaa, että poliittisille päättäjille asia on hyvin hankala.

Viime kesänä tehdyssä hallitusohjelmassa lukee selvästi, että jos lisätoimenpiteisiin joudutaan, 50 prosenttia on veronkorotuksia ja 50 prosenttia leikkauksia. Hallitus voi tietysti muuttaa tuota suhdetta, jos hyväksi katsoo. Tiukoilla linjauksilla on ehkä tarpeettomasti sidottu käsiä etukäteen, mutta sen pitäisi olla pieni murhe, kun taloustilanne muuttuu koko ajan.

– Tämä ei ole hallitukselle helppoa, mutta mikä olisi vaihtoehto? Joku uusi hallitus? Tosiasiat pitää kuitenkin kohdata. Ja ihmistenkin pitää muistaa, että he ovat antaneet mandaatin poliitikoille. Näistä haasteista ei selvitä ilman, että se koskee jokaista suomalaista. Pelkästään rikkaita verottamalla ei tästä selvitä. Kipeitä valintoja joudutaan tekemään.