Kapitalisaatiosopimus kasvattaa suosiotaan
Kapitalisaatiosopimus on sijoittajan ja vakuutusyhtiön välinen säästämis- ja sijoittamissopimus, josta säädetään vakuutusluokista annetussa laissa. Kapitalisaatiosopimus eroaa henki- ja eläkevakuutuksista siinä, että kapitalisaatiosopimuksessa ei ole vakuutettua henkilöä tai edunsaajaa. Kapitalisaatiosopimus muistuttaa tässä mielessä enemmän indeksilainaa tai rahastosijoitusta kuin henki- tai eläkevakuutusta.
Yksityishenkilö voi hyödyntää kapitalisaatiosopimusta säästämis- ja sijoittamiskohteena samaan tapaan kuin säästöhenkivakuutusta tai rahastosijoittamista. Osakeyhtiö tai muu yritys voi puolestaan hyödyntää kapitalisaatiosopimusta palkkaus- tai eläkejärjestelyissä taikka varojen sijoittamisessa.
Jäljempänä käsitellään keskeisiä kapitalisaatiosopimuksen tuloverotukseen liittyviä kysymyksiä henkilö- ja yritysverotuksessa. Kapitalisaatiosopimusta hyödyntäen toteutetut palkkaus- ja eläkejärjestelyt on rajattu tarkastelun ulkopuolelle.
Verotuksen lähtökohdat
Verolainsäädännössä ei ole kapitalisaatiosopimusten verotusta koskevia erityissäännöksiä. Kapitalisaatiosopimuksen verokohtelu ratkaistaan siten verolakien yleisten säännösten ja periaatteiden perusteella. Muutamaan erityiskysymykseen saadaan vastaus oikeuskäytännöstä. Verohallinto on lisäksi antanut syksyllä 2015 laajan ohjeen kapitalisaatiosopimuksen verotuksesta eri verolaeissa (Verohallinnon ohje dnro A48/200/2015).
Sopimuksen elinkaari
Kapitalisaatiosopimuksen tehnyt sijoittaja (yksityishenkilö tai yritys) maksaa vakuutusyhtiölle maksuja. Vakuutusyhtiö sijoittaa maksuista kertyneet varat sopimusehtojen mukaisiin sijoituskohteisiin, esimerkiksi osakkeisiin tai sijoitusrahasto-osuuksiin. Vakuutusyhtiö maksaa varojen sijoittamisesta kertyneen tuoton sijoittajalle sopimuksen erääntyessä tai takaisinoston yhteydessä.
Erilaisia sopimuksia
Kapitalisaatiosopimus voi olla laskuperustekorkoinen tai sijoitussidonnainen taikka näiden yhdistelmä.
Laskuperustekorkoisessa kapitalisaatiosopimuksessa vakuutusyhtiö päättää sen, miten sijoittajan maksuista kertyneet varat sijoitetaan eri sijoituskohteisiin. Laskuperustekorkoisen kapitalisaatiosopimuksen tuotto muodostuu yleensä ennalta sovitusta laskuperustekorosta ja mahdollisesta asiakashyvityksestä.
Sijoitussidonnaisessa kapitalisaatiosopimuksessa vakuutusyhtiö hankkii asiakkaan maksuista kertyneillä varoilla niitä sijoituskohteita, joiden arvonkehitykseen asiakas itse on valinnut säästönsä kehityksen sidottavaksi. Mahdollisia sijoituskohteita ovat muun muassa sijoitusrahastot, rahastokorit, osakkeet, talletukset ja indeksilainat.
Sopimuksen tulolähde
Tulolähde vaikuttaa olennaisesti kapitalisaatiosopimuksen verokohteluun. Kapitalisaatiosopimus voi kuulua joko henkilökohtaisen toiminnan tai elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Ensin mainitussa tapauksessa kapitalisaatiosopimuksen verotukseen sovelletaan tuloverolakia (TVL) ja jälkimmäisessä elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia (EVL).
Luonnollisen henkilön tekemä kapitalisaatiosopimus kuuluu lähtökohtaisesti henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen. Yrityksen tekemä kapitalisaatiosopimus puolestaan kuuluu tilanteesta riippuen joko elinkeinotoiminnan tai henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen. Elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluva kapitalisaatiosopimus on yrityksen rahoitusomaisuutta.
Yrityksen tekemän kapitalisaatiosopimuksen tulolähde ratkaistaan samojen periaatteiden mukaisesti kuin muidenkin rahoitusinstrumenttien tulolähde. Kapitalisaatiosopimus voi kuulua elinkeinotoiminnan tulolähteeseen esimerkiksi silloin, kun sopimusta hyödynnetään palkansaajan palkkaus- tai eläkejärjestelyissä. Sen sijaan passiiviseen sijoitustoimintaan liittyvä kapitalisaatiosopimus kuuluu tyypillisesti henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen.
Kapitalisaatiosopimuksen maksut
Sijoittajan vakuutusyhtiölle maksamissa kapitalisaatiosopimuksen maksuissa on kysymys varojen sijoittamisesta. Maksut eivät siis ole verotuksessa vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja. Kun maksuja ei ole muutoinkaan säädetty verotuksessa vähennyskelpoisiksi, maksuja ei voida vähentää tuloverotuksessa. Tämä koskee niin henkilökohtaisen toiminnan kuin myös elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvaa kapitalisaatiosopimusta.
Sopimuksesta saatu veronalainen tulo
Vakuutusyhtiö omistaa osakkeet, sijoitusrahasto-osuudet ja muut sijoituskohteet, joihin sijoittajan vakuutusyhtiölle maksamista kapitalisaatiosopimuksen maksuista kertyneet varat on sijoitettu. Sijoituskohteiden välittömästi kerryttämä tuotto, kuten osinko tai luovutusvoitto, kuuluu siten vakuu-tusyhtiölle. Sijoittajaa ei veroteta tästä tuotosta.
Sijoittajan veronalaista tuloa on sen sijaan niin sanottu kapitalisaatiosopimuksen tuotto. Kapitalisaatiosopimuksen tuotto lasketaan vähentämällä sijoittajan vakuutusyhtiöltä saamasta määrästä sijoittajan vakuutusyhtiölle maksamat maksut. Sijoittajan maksamia maksuja vastaava osuus sijoittajan vakuutusyhtiöltä saamasta määrästä puolestaan on pääoman palautusta.
Esimerkki: Sijoittaja on maksanut sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen maksuja yhteensä 100 000 euroa. Kapitalisaatiosopimuksen erääntyessä vakuutusyhtiö maksaa sijoittajalle sopimuksen säästön 120 000 euroa. Veronalaisen tulon määrä on (120 000–100 000) 20 000 euroa. Loppuosa (100 000 euroa) on pääoman palautusta.
Kapitalisaatiosopimuksen sisällä tapahtuvasta varojen sijoituskohteiden vaihdosta ei aiheudu sijoittajalle veroseuraamuksia (KVL 34/2011). Esimerkiksi varojen sijoituskohteena olevat osakkeet voidaan vaihtaa toisiin osakkeisiin veroseuraamuksitta.
Saadun tulon jaksottaminen
Yksityishenkilön kapitalisaatiosopimuksesta saama veronalainen tulo jaksotetaan maksuperusteisesti. Kapitalisaatiosopimuksen tuotto on sen verovuoden veronalaista tuloa, jona vakuutusyhtiö maksaa sijoittajalle säästösumman tai muun suorituksen. Jos sijoittaja nostaa ainoastaan osan kapitalisaatiosopimuksen säästövaroista, sijoittajan nostama määrä voidaan katsoa ensisijaisesti pääoman palautukseksi.
Yrityksen kapitalisaatiosopimuksesta saama veronalainen tulo jaksotetaan suoriteperusteisesti. Tulon jaksottamiseen vaikuttaa olennaisesti se, onko kapitalisaatiosopimus laskuperustekorkoinen vai sijoitussidonnainen.
Laskuperustekorkoisessa kapitalisaatiosopimuksessa laskuperustekorko ja mahdollinen asiakashyvitys ovat suoriteperusteen mukaisesti sen vuoden tuloa, jolta ne kertyvät. Tuottoa verotetaan toisin sanoen riippumatta siitä, maksaako vakuutusyhtiö sijoittajalle suorituksia.
Sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen tuotto on sen sijaan veronalaista tuloa sinä verovuonna, jona vakuutusyhtiö maksaa sijoittajalle kapitalisaatiosopimukseen perustuvan suorituksen tai sijoittajalle syntyy sitova saamisoikeus vakuutusyhtiötä kohtaan. Tyypillisesti tämä tapahtuu sopimuksen erääntyessä tai takaisinoston yhteydessä. Myös yritys voi nostaa pääoman ennen tuottoa.
Tappiollinen kapitalisaatiosopimus
Kapitalisaatiosopimukseen tehty sijoitus saattaa olla tappiollinen. Tällainen tilanne on kysymyksessä silloin, kun sijoittajan vakuutusyhtiöltä yhteensä saamien suoritusten yhteismäärä on pienempi kuin hänen vakuutusyhtiölle maksamiensa maksujen yhteismäärä.
Kapitalisaatiosopimuksesta aiheutunutta tappiota pidetään verotuksessa menetyksenä. Kapitalisaatiosopimuksen tulolähteellä on tappion vähennyskelpoisuuden kannalta ratkaiseva merkitys, sillä menetykset ovat vähennyskelpoisia ainoastaan elinkeinotoiminnan tulolähteessä. Elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvasta kapitalisaatiosopimuksesta johtuva tappio on siten vähennyskelpoinen, mutta henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen kuuluvasta kapitalisaatiosopimuksesta johtuva tappio lähtökohtaisesti vähennyskelvoton.
Verotuksellisesti edullinen sijoituskohde
Kapitalisaatiosopimus on verotuksellisesti edullinen sijoituskohde, koska sopimukseen sijoitettujen varojen tuoton verotus lykkääntyy. Sijoitukseen liittyy toisaalta riski tappion vähennyskelvottomuudesta, jos sopimus kuuluu henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen. Nämä asiat on syytä ottaa huomioon, kun harkitaan varojen sijoittamista kapitalisaatiosopimukseen.
Tervetullutta sääntelyä
Piritta Poikonen
Asiantuntija
Finanssialan Keskusliitto
Verohallinnon tuore kapitalisaatiosopimusten vero-ohje on odotettu ja tarpeellinen lisä vakuutusten verosääntöihin. Vaikka finanssialan mielestä viime vuosien yleisessä sääntelytulvassa on jopa ylisääntelyn piirteitä, tällainen sääntely selkeyttää ja vahvistaa oikeustilaa.
Epävarmuus oikeustilan sisällöstä ja jatkuvuudesta on erityisen ongelmallista pitkäaikaisissa sopimuksissa, jollaisia kapitalisaatiosopimukset ja muut vakuutukset tyypillisesti ovat. Lisäeläkevakuuttamisessa on nähty se ilmiö, että toistuvilla verolakien muutoksilla on saatu uuvutettua niin asiakkaat kuin palveluntarjoajat.
Veroedut nousevat usein esille kapitalisaatiosopimusten yhteydessä. Kapitalisaatiosopimukseen sijoitettava raha on kuitenkin normaalisti verotettua eikä maksuja voi vähentää verotuksessa. Tuotto ei ole verovapaata, vaan sijoitukselle kertyneestä tuotosta maksetaan vero siinä vaiheessa, kun sopimus päättyy tai tuottoa nostetaan muutoin. Sijoituksen tappio taas on vähennyskelvoton, joten verottajan näkökulmasta tuote voi nykyisellään ainoastaan tuoda verotuloja.
Kapitalisaatiosopimuksen suosio perustuu pitkälti sen kätevyyteen ja selkeyteen. Suomalaisilla on säästämishaluja, jotka kohdistuvat perinteisten säästämistapojen lisäksi myös sijoituselementtejä sisältäviin tuotteisiin. Kapitalisaatiosopimusten suosion kasvu on lisäksi osunut samoihin aikoihin lisäeläkevakuuttamisen lukuisten lakimuutosten kanssa.