Joukkovelkakirjalainasta rahoitusmuoto pk-yritykselle

Rahoituksesta muodostuu helposti pullonkaula pk-yritysten hankkeiden toteuttamiselle. Ovatko sekä raha että hyvä liikeidea niukka hyödyke?
14.5.2013

Aija Kontinen talous- ja hallintojohtaja, Suomen Hypoteekkiyhdistys

Pikainen selailu netissä haulla ”pk-yrityksen rahoitus” toi runsaasti osumia. Hakutulokset paljastavat, että toimijoita ja tahtoa näyttäisi löytyvän sille, että suomalaiset yrittäjät ja yritykset löytäisivät rahoitusta kasvuun tähtäävien investointiensa toteuttamiseen.

Maan hallitus painottaa toimillaan ja päätöksillään työllisyyttä, uusien työpaikkojen syntymistä yrityksiin sekä talouskasvua. Yritysilmaston henkinenkin ilmapiiri on siten kannustava. Toimijoiden monipuolisuus ja -lukuisuus on ilahduttavaa. Perinteistä pankkilainaa tarjoavien pankkien linkkejä hakutulokseen ei mahtunut nimeksikään. Asiantuntijapalveluja rahoituksen järjestämisen ympärillä tarjoavat muun muassa julkinen sektori, erilaiset etujärjestöt sekä yksityissektorin asiantuntijatahot.

Mistä siis kiikastaa, että niin usein kuulee rahoituksen muodostavan pullonkaulan erityisesti pk-yritysten hankkeiden toteuttamiselle? Siitäkö, että rahasta on tullut hyvin niukka hyödyke? Vai siitä, että yritysten liikeideat eivät ole riittävän ainutlaatuisia ja tuottoisia rahoitettaviksi uusille tasoille vakiintuneilla rahoituskustannuksilla?

 

Velkamarkkinat vilkastuneet

Rahoituslähteet, niin oman kuin vieraan pääoman ehtoisetkin, ovat tasapäistyneet suomalaisyritysten kansainvälistymisen ja kasvun tahdissa isojen toimijoiden rahoitustarpeisiin sopiviksi. Velkamarkkinat ovat, kiitos tiukentuvan pankkisääntelyn ja pankkien osakkeenomistajien tuottovaateiden yhteensovittamisen, pankkien niukentuneen luotonmyönnön ansiosta vilkastuneet, ja entistä suurempi joukko suomalaisia pörssiyrityksiä laskee liikkeeseen institutionaalisille korko­sijoittajille suunnattuja joukkovelkakirjalainoja.

Sijoittaja puolestaan miettii alhaisen korkoympäristön vallitessa kuumeisesti, mistä saada isoille tai pienille sijoituksilleen reaalituottoa. Suomalaisten osakesäästäjien määrä on ilahduttava, myös osake-, korko- ja yhdistelmärahastoihin osataan jo sijoittaa.

Pankkien jakeluverkostot tarjoavat yksityishenkilöille monimutkaiseltakin kuulostavia strukturoituja tuotteita, jotta sijoittaja saisi tuottoa. Eräs sijoitusvaihtoehto pankkien jakelukanavista on käytännössä joukosta poissa, nimittäin pienten ja keskisuurten yritysten liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjalainat.

Luulisi, että monimutkaistuvassa, rytmiltään kiihtyvässä ja heilahteluiltaan epävakaammaksi käyvässä sijoitusuni­versumissa suomalainen piensijoittaja ja suomalainen pk-yritys löytäisivät toisensa. Sijoittaja saisi vakaata korkotuottoa, jonka tuoton määrittää viitekorko sekä yritysriskilisä eli marginaali, ja pk-yritys saisi järjestettyä pitkäaikaisen rahoituksen monilukuisilta ja pitkäjänteisiltä sijoittaja­tahoilta. Samalla saisimme pidettyä suomalaisten sijoitusvarallisuutta ylläpitämässä ja kehittämässä kotimaan talouden monimuotoisuutta.

Velkamarkkinoille, toisin kuin osakemarkkinoille, ei ole kuitenkaan vielä saatu järjestymään kansallisia puitteita, joissa piensijoittaja ja pk-yritys löytäisivät toisensa kustannustehokkaasti. Valtion liikkeeseen laskemat obligaatiot olivat kauan aikaa sitten yksityishenkilöille suunnattu ja toimiva sijoitusmuoto. Liekö sähköistynyt sijoitusympäristö, varainhankinnan yksikkökustannusajattelu vai mikä hukannut suomalaiselta piensijoittajalta joukkolainasijoittamisen taidot lähes kokonaan? Vai onko selitys siinä, että perinteisesti rahoituksen välitystehtäviä hoitaneilla pankeilla riittää nykyään rahastosijoitustuotteiden myyntitavoitteita ja omaa varainhankintaa toteutettavaksi niin paljon, ettei omaan konttoriverkostoon ole syystä tai toisesta mielekästä laittaa tarjolle asiakasyritysten joukkovelkakirjalaina­emissioita omille vähittäispankkiasiakkaille?

Ennemmin tai myöhemmin löytynee jälleen toimijoita, joiden ansaintalogiikkaan sopii perinteinen rahoituksen välitys eli väylän ja menetelmän tarjoaminen piensijoittajan ja rahoitusta tarvitsevan pk-yrityksen kohtaamiselle. Tiukasti kilpailutetut pankkilainat tarjosivat monet vuodet edukkaimman tavan järjestää liiketoiminnan ja investointien rahoitus. Pankkien oman raaka-aineen eli rahoituksen­ hinnan nousu sekä kiristynyt sääntely-ympäristö ovat muuttaneet pankkilainojen hinnoittelua ja saatavuutta ­siihen suuntaan, että pienet ja suuret yritykset varmasti pohtivat vaihtoehtoisia rahoituskanavia ja -tapoja.

Rahoituksen järjestäminen on toki tähänkin asti vaatinut myös muuta kuin pankin myöntämään lainaa tai vaihtoehtoisesti tarjoamaan kanavaa rahoituksen välittämiseksi sijoittajalta rahoituksen tarvitsijalle. Isot pörssiyritykset ja pankit laskevat liikkeeseen joukkovelkakirjalainoja tai vieraan ja oman pääomanehtoisen sijoittamisen elementtejä sisältäviä vaihtovelkakirja- ja debentuurilainoja rahan tukkumarkkinoilla, joilla sijoittajatahot ovat varojaan hyvin ammattimaisesti ja isoissa erissä sijoittavat instituutiot. Siitä markkinasta ja toimintamallista toivoisi löytyvän pienempiä kertasijoituksia ja pienempiä rahoituseriä tarvitseville tahoille sopivan tavan toteuttaa hyväksi havaittuja käytäntöjä. Isojen tahojen volyymit mahdollistavat sekä sijoittamiselle että rahoituksen hakemiselle kulurakenteet, joita pk-sektorille ei voida suoraan sellaisenaan kustannustehokkaasti monistaa.

Rahoituksen järjestymisen ”ainesosat” ovat kuitenkin samat kaiken kokoisille toimijoille. Sijoittajan tulee saada sijoitukselleen riittävä tuotto suhteessa sijoitukseen liittyvään luottoriskiin. Rahoitusta tarvitsevan tahon tehtäväksi jää vakuuttaa sijoittaja tuoton riittävyydestä. Ja itsensä siitä, että rahoituksen kustannus on katettavissa liiketoiminnan tuotoilla tai että investointilaskelmat ovat realistisia eivätkä tarjoa toteutusvaiheessa yllätyksiä omalle liiketoiminnalle ja siten sijoittajillekin.

Tarvitaan siis säännöllisesti esitettävää ja läpinäkyvää tietoa, miten sijoitukseen liittyvä luottoriski on hallinnassa. Taloudellinen informaatio julkistetaan pörssiyrityksissä IFRS -laskentakäytäntöön perustuvina välitilinpäätöksinä vuosineljänneksittäin. Tässä syklissä sijoittajan on mahdollista arvioida sijoitustaan suhteessa riskeihin.

Mikäli joukkovelkakirjalainan laskee liikkeeseen yritys tai pankki, jonka osake ei ole pörssilistattu, sitoutuu liikkeeseenlaskija taloudellisen informaation tuottamiseen ja julkistamiseen listaamalla erillisen joukkovelkakirjalainan tai sen ohjelmaesitteen pörssiin. Yhtiöissä satsataan julkistettavan informaation tasoon huolehtimalla henkilöstön ammattitaidosta ja riittävyydestä. Toisinaan sijoittajien työn helpottamiseksi hankitaan luottoluokitus kansain­väliseltä luottoluokittajalta eli reittarilta.

Luottoluokitusta ylläpidetään eli kyse ei ole pelkästä kertatyöstä. Pian liikkeeseenlaskija huomaa tarvitsevansa taloudellisen informaation myös englanninkielisenä. Kansainvälistyvä yritys saattaa löytää sijoittajan, ainakin luottoluokittajan, Suomen kielialueen ulkopuolelta.

Myös lainan myynti eli yhteydenotot potentiaalisiin sijoittajiin sekä arvopaperimarkkinalain edellyttämän sisältöisten laina-asiakirjojen laatiminen tarvitsevat panostusta ja osaamista. Siihen tarkoitukseen valitaan järjestäjätahoksi pankki tai niiden muodostama syndikaatti asiantuntijoineen ja kontaktiverkostoineen.

Joukkovelkakirjalainan kustannus liikkeeseenlaskijalle ei ole pelkästään lainan viitekoron päälle maksettava marginaali (sijoittajan saama tuotto eli kuponkikorko), vaan kaikki edellä luetellut asiat aiheuttavat lisäkulun velalliselle. Perinteinen pankkilaina saattaa houkuttaa sittenkin, kun huomioi rahoitustapojen monipuolistamisen oppimis- ja kansainvälistämiskustannukset.

 

Markkinapaikka

Kun rahoituksen järjestely on edennyt siihen pisteeseen, että joukkovelkakirjalainaa voidaan ryhtyä tarjoamaan merkittäväksi, tulee sijoittajalla olla tieto tarjolle tulevasta emissiosta sekä valmius tehdä merkintäpäätös. Tukkumarkkinoilla lainojen myynti toteutuu hyvin nopeassa aikataulussa verrattuna esimerkiksi yksityishenkilön tai pk-yrityksen valmiuksiin seurata tarjolla olevia emissioita ehtiäkseen merkitä niitä.

Tarvittaisiin kenties yhtenäinen markkinapaikka, jossa varansa voisi kätevästi sijoittaa vaikkapa lähiseudun vireään ja työllisyyttä ylläpitävään kasvuyritykseen. Yksityishenkilöiden käytettävissä olisi luontevasti esimerkiksi verkkopankki, mutta varmasti on mahdollista luoda myös muita sähköisiä kanavia, joilla merkintöjä voi käydä tekemässä. Vastaavasti kun sijoittajalle syntyy tarve luopua sijoituksestaan, tulisi löytyä markkinapaikka ja toimiva jälkimarkkina, jolla myyjä ja ostaja voivat kohdata ja hinnanmuodostus on mahdollista.

 

Isosta mittakaavasta pienempään?

Kustannustehokkuus ”isojen mittakaavaan” sovitetussa rahoitus­prosessissa ei saata toteutua pieneen tai keskisuureen yrityskategoriaan kuuluvan liikkeeseenlaskijan näkökulmasta, sillä moni kulu on luonteeltaan kiinteä riippumatta liikkeeseen lasketusta euromäärästä. Tarvittaisiin mitä ilmeisimmin uudelleenajattelua prosessissa tarvittavien asiantuntijapalvelujen tuottamisessa, jakelussa ja hinnoittelemisessa.

Myös riittävän, mutta pörssiyhtiöihin verrattuna vähemmän järeän sijoittajainformaation tuottaminen keventäisi kuluja, mikä edesauttaisi pk-yritysten rahoitushankkeiden toteuttamista laskemalla liikkeeseen joukkovelkakirjalainoja. Olisiko siis mahdollista, että Suomeen muodostuisi kansallinen, kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu, jolla kevennettäisiin pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksen kustannuksia ja jolla kotimainen sijoittaja voisi saada varoilleen palkkatiliään parempaa korkotuottoa?

Esimerkkejä kansallisista luottoluokittajista ja markkinapaikoista joissakin euroalueen valtioissa ainakin on, joten toivotaan Suomeen idearikkaita ja toimeliaita jvk-markkinan uudelleenajattelijoita ja kehittäjiä, jotta joukkovelkakirja­lainojen markkinat olisivat nykyistä useampien liikkeeseenlaskijoiden ja sijoittajien tavoitettavissa järkevästi.

Pk-yrityksen rahoituksen järjestämisessä vaihtoehtoinen tie on hakeutua rahoituksessakin kansainväliseksi, jolla tiellä ensimmäinen etappi lienee täyttää eurooppalaisen mittakaavan pk-yrityksen mitat.

 

Listayhtiöiden neuvottelukunta perusti työryhmän pohtimaan yritysten velkakirjamarkkinoiden kehittämistä Suomessa.

Listayhtiöiden neuvottelukunta on EK:n ja Keskuskauppakamarin noin neljä vuotta sitten perustama yhteistyö- ja edunvalvontaryhmä, joka koostuu eri listayhtiöiden edustajista. Neuvottelukunnan tavoitteena on ensisijaisesti tehostaa listayhtiöiden edunvalvontaa mutta se pyrkii vaikuttamaan suomalaisten yritysten suotuisiin kasvuolosuhteisiin yleisemminkin.

Perustetun työryhmän puitteissa onkin ryhdytty selvittämään, miten yritysten velkakirjamarkkinoita voitaisiin kehittää helpottamaan ja monipuolistamaan yritysten rahoitusta pankkirahoituksen kiristyessä. Ongelma ei niinkään koske suuria, vakavaraisia pörssiyhtiöitä vaan erityisesti pienempiä pörssiyhtiöitä ja listaamattomia yrityksiä, joiden saama pankkirahoitus tulee hankaloitumaan lähitulevaisuudessa vakavaraisuusvaatimusten kiristymisen ja muun tiukentuvan rahoitusmarkkinasääntelyn vuoksi.

Tavoitteena on pyrkiä selvittämään, miten näiden hieman pienempien yhtiöiden kynnystä lähteä velkakirjamarkkinoille voitaisiin madaltaa. Keinoina tullaan pohtimaan muun muassa velkakirjojen liikkeeseenlaskuun liittyvien dokumentaatiovelvoitteiden keventämistä sekä kevyemmällä sääntelyllä toimivan First North Bond -markkinan avaamista Suomenkin markkinoille. Ruotsissahan tällainen markkina on jo käytössä ja vastaavan toiminnallisuuden luominen Helsingin pörssiin olisi sille luonteva jatko.

Piensijoittajissa olisi arvion mukaan huomattavasti nykyistä enemmän potentiaalia, jos yritysten velkakirjoista saataisiin houkuttelevia sijoituskohteita myös heille.

Yritykset saavat Suomessa vielä toistaiseksi kohtuullisesti lainaa pankeista, mutta samaan aikaan investointien vähäisyys rajoittaa rahoituksen kysyntää. Työryhmän ajatuksena onkin varautua kysyn nän lisääntymiseen ja pankkirahoituksen niukkuuteen tulevaisuudessa ja pyrkimyksenä on ajoissa kyetä löytämään keinoja vaihtoehtoiselle yritysrahoitukselle. Työryhmän tavoitteena on, että selvitys tarvittavista toimenpiteistä toimivien yritysten velkakirjamarkkinoiden kehittämiseksi valmistuu loppuvuoden aikana.

Tämä käy hyvin yksiin myös EK:n kasvutavoitteiden kanssa. EK:n intresseissä on huolehtia siitä, että Suomessa on hyvin toimivat pääomamarkkinat ja monipuolinen yritysrahoitus ja yhtenä kohtana kasvutavoitelistallamme onkin yritysten joukkovelkakirjamarkkinoiden kehittäminen muun muassa helpottamalla esitevaatimuksia ja laajentamalla jakelukanavia. Listayhtiöiden neuvottelukunnan työryhmä pyrkiikin löytämään konkreettisia vastauksia juuri näihin asioihin, toteaa Listayhtiöiden neuvottelukunnan sihteeri, EK:n asiantuntija Hannu Ylänen.

 

Jvk-laina yksityisille

Asuntorahoitukseen erikoistunut Suomen Hypoteekkiyhdistys laski liikkeeseen ensimmäisen yksityis­henkilöille ja muille vähittäispankkiasiakkailleen suunnatun Hypoteekkiobligaation huhtikuussa 2013. Lainan myyntiajaksi päätettiin riittävän pitkä jakso, jona aikana sijoittaja, esimerkiksi yksityishenkilö, pieni säätiö tai järjestö, saattoi käydä jättämässä merkintänsä emissioon internet-sivustolla tai paikan päällä konttorissa.

Ensimmäisten viikkojen merkintämäärät ja kokemukset ovat olleet lupaavia. Vähittäismarkkinoille suunnattuja joukkovelkakirjalainoja eli Hypoteekkiobligaatioita tullaan laskemaan liikkeeseen jatkossakin tukkumarkkinoille suunnattujen emissioiden lisänä.

Lisätietoja liikkeeseenlaskuista: www.hypoteekkiobligaatio.fi.

 

 

TalousohjausUusimmat Artikkelit
Katso kaikki