ESG-raportointi eli vastuul­lisuus­raportointi pähkinän­kuoressa

Mitä on ESG-raportointi eli vastuullisuusraportointi?

Vastuullisuusraportoinnissa eli ESG-raportoinnissa yritys raportoi toimintansa ympäristövaikutuksista, sosiaalisista vaikutuksista ja taloudellisista vaikutuksista, esimerkiksi hyvän hallintotavan näkökulmasta. Englanninkielisistä termeistä environmental, social ja governance muodostuu vakiintunut termi ESG-raportointi. Alla on esitetty joitakin ESG-raportoinnin ja kehittämisen kohteita sekä mittareita.

Ympäristö (Environment)

Kasvihuonepäästöt
Syntyneen jätteen määrä
Raaka-ainekäytön tehokkuus
Sanktiot ympäristörikkomuksista
Elintarvikeraaka-aineiden (esimerkiksi kalat) kannan kestävyys

Sosiaaliset vaikutukset (Social)

Työtapaturmien määrä
Sairaspoissaolojen määrä
Henkilöstön tasa-arvomittarit
Virheellisten tuotteiden (palautukset) määrä
Henkilöstön kehitysohjelmien edistyminen
Hankintojen paikallisuus
Yrityksen maine ja arvostus toimintapaikkakunnilla
Hyväntekeväisyysprojektit

Hallinto (Governance)

Riskienhallinnan tehokkuus
Lahjonnan välttäminen
Taloudellisen toiminnan tehokkuus
Whisteblower-järjestelmän käyttöönotto

Käytännössä raportoitavat mittarit kytketään tavoitteisiin. Vastuullisuusraporteissa esitetään siis joukko lähiajan tai pidemmän aikavälin tavoitteita ja mittarit kertovat, miten niitä kohti edetään. Yritys voi esimerkiksi asettaa tavoitteeksi vähentää hiilidioksidipäästöjään tai henkilöstönsä työtapaturmia 75 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Vuosittaisissa tai kvartaalikohtaisissa raporteissa kerrotaan, miten tavoitetta kohti edetään.

Vastuullisuusraportoinnin standardeista

Suuri osa suuryrityksistä ja listayhtiöistä perustaa vastuullisuusraportointinsa GRI-standardiin. GRI-standardikokonaisuus sisältää:

● yleiset periaatteet raportoinnin sisällön sekä laadun määrittämiselle

● toimialakohtaiset raporttipaketit, joista tähän mennessä on julkaistu öljy- ja kaasuteollisuuden toimialaversio

● aihealuekohtaiset raporttipaketit (kasvihuonepäästöt, jätteet, työntekijäsuhteet, työterveys- ja turvallisuus, korruption torjunta jne.)

Lisätietoa GRI-standardista

GRI-standardi on varsin raskas pienemmälle yritykselle. Pk-yrityksille ei ole saatu syntymään yhtä laajasti käytettyä standardia. Viimeisimpänä yrityksenä tällä saralla voidaan mainita Pohjoismaiden taloushallintoalan järjestöjen yhteistyönä kehittämä NSRS-standardi. Sen ensimmäinen versio keskittyy ympäristövaikutusten raportointiin.

Lisätietoa NSRS-standardista

Tutustu oikeiden yritysten oikeisiin vastuullisuusraportteihin

Paras tapa saada konkreettista ymmärrystä vastuullisuusraportoinnin sisällöstä on tutustua oikeiden yritysten oikeisiin vastuullisuusraportteihin ja mielellään vielä eri toimialoilta.

Rakennusalalta voit tutustua YIT:n raportteihin, joissa on sovellettu GRI-standardia

Valmistavan teollisuuden esimerkkinä Nokian renkaat, myöskin GRI-standardin mukaisesti 

Kaupan alalta löydät Tokmannin vastuullisuussivuilta muun muassa suomenkielisen tiivistelmän

Vastuullisuusraportointi kirjanpitolaissa – pakollista suurille pörssiyhtiöille

Vastuullisuusraportoinnista on säädetty kirjanpitolain 3a-luvussa otsikolla ”selvitys muista kuin taloudellista tiedoista”. Kirjanpitolaki velvoittaa tällä hetkellä noin kahtaa sataa suomalaista suuryritystä vastuullisuusraportoinnin laatimiseen. Vaatimus koskee tällä hetkellä pankkien ja vakuutusyhtiöiden ohella pörssin päälistan yhtiöitä, jotka työllistävät keskimäärin yli 500 henkeä.

Selvitys voidaan antaa toimintakertomuksessa tai erillisenä raporttina. Kirjanpitolaki määrittää vastuullisuusraportoinnin sisältöä seuraavasti.

Selvityksessä on oltava ainakin tiedot siitä, miten kirjanpitovelvollinen huolehtii:

1) ympäristöasioista;

2) sosiaalisista asioista ja henkilöstöasioista;

3) ihmisoikeuksien kunnioittamisesta;

4) korruption ja lahjonnan torjunnasta.

Tiedot on annettava siinä laajuudessa kuin se on tarpeen kirjanpitovelvollisen toiminnan vaikutusten ymmärtämiseksi.

Selvityksessä on oltava:

1) lyhyt kuvaus kirjanpitovelvollisen liiketoimintamallista;

2) kuvaus toimintaperiaatteista, joita kirjanpitovelvollinen noudattaa huolehtiessaan 1 momentissa mainituista asioista sekä sen soveltamat riittävän huolellisuuden turvaavat menetelmät;

3) tämän momentin 2 kohdassa tarkoitettujen toimintaperiaatteiden noudattamisen tulokset;

4) kuvaus kirjanpitovelvollisen liikesuhteet, tuotteet ja palvelut sekä muu toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen keskeisistä 1 momentissa mainittuihin asioihin liittyvistä riskeistä, joiden toteutuminen todennäköisesti haittaa sen toimintaa sekä selostus siitä, miten kirjanpitovelvollinen hallitsee näitä riskejä;

5) tärkeimmät muut kuin taloudelliset tunnusluvut, jotka ovat merkityksellisiä kirjanpitovelvollisen liiketoiminnalle.

Jos kirjanpitovelvollinen ei joiltain osin noudata 3 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja toimintaperiaatteita suhteessa 1 ja 3 momentissa mainittuihin seikkoihin, selvityksessä on perusteltava syy noudattamatta jättämiselle.

Selvityksessä on tarvittaessa viitattava tilinpäätöksessä esitettyihin lukuihin tai annettava niistä lisätietoja.

Selvityksen antamisessa kirjanpitovelvollinen saa halutessaan myös noudattaa kansallisia, Euroopan unionin taikka kansainvälisiä toimintakehyksiä. Tällöin on kirjapitovelvollisen ilmoitettava, mitä toimintakehyksiä on selvityksen laatimisessa noudatettu.

Laki antaa siis varsin väljät puitteet vastuullisuusraportoinnille. Toimintakehyksillä tarkoitetaan erilaisia vastuullisuusraportointistandardeja kuten GRI:tä. Niitä voi hyödyntää tai raportin voi laatia oman mallin mukaan.

Vastuullisuusraportointi ei tällä hetkellä ole lakisääteisesti tilintarkastuksen tai varmennuksen piirissä. Kirjanpitolain 3a:6 § sanoo tietojen tarkastamisesta.

Kirjanpitovelvollisen tilintarkastajan on tarkistettava, että selvitys kirjanpitovelvollisen muista kuin taloudellisista tiedoista on annettu. Jos selvitys annetaan toimintakertomuksesta erillisenä kertomuksena, tilintarkastajan on tilintarkastuskertomuksessaan ilmoitettava, jos tilinpäätöksen ja erillisen selvityksen tiedot eivät ole yhdenmukaisia.

Käytännössä hyvin rajallinen osa ”erillisen selvityksen” eli vastuullisuusraportin tiedoista on suoraan kytköksissä tilinpäätökseen, joten tilintarkastajan lakisääteinen rooli vastuullisuusraportoinnin tarkastamisessa on suppea.

Tulossa olevia lainsäädäntömuutoksia

EU-komissio julkaisi huhtikuussa 2021 direktiiviehdotuksen niin sanotuksi CRDS-direktiiviksi (Corporate Sustainability Reporting Directive). Direktiiviehdotuksen keskeiset muutokset suhteessa nykylainsäädäntöön ovat:

● Raportointivelvollisuus ulotetaan koskemaan

• • kaikkia suuria yhtiöitä sekä
  • kaikkia pörssin päälistan yhtiöitä pois lukien mikrokokoluokan yritykset

● Vastuullisuusraportointi tulee varmennuksen/tilintarkastuksen kohteeksi

● Vastuullisuusraportoinnin sisältövaatimuksia täsmennetään

● Raportointi tulee tuottaa rakenteisessa muodossa

Lisätietoa direktiivistä (englanniksi)

Asiakkaiden tai rahoittajien edellyttämä vastuullisuusraportointi ja vapaaehtoinen raportointi

Vaikka vastuullisuusraportointi on jatkossakin lakisääteinen pakko vain suurimmille yhtiöille sekä pörssiyhtiöille, törmää moni yritys siihen tavalla tai toisella käytännössä pakollisena velvollisuutena.

● EU:n taksonomia-asetus vaikuttaa jatkossa tietyillä toimialoilla toimivien pk-yritysten rahoituskustannuksiin yritysten vastuullisuuden ja vastuullisuusraportoinnin perusteella. Moni yritys joutuu siis käytännössä tuottamaan vastuullisuusraportointia, jos haluaa saada edullisempaa rahoitusta.

● Suuryritykset pakottavat alihankintaketjunsa yritykset vastuullisuusraportointiin omien velvoitteidensa vuoksi. Tällöin päämies käytännössä pakottaa alihankkijansa raportoimaan oman toimintansa kannalta keskeisistä vastuullisuusasioista. Tällöin raportointi kohdistuu päämiehen oman raportointitarpeen ja -mallin kannalta relevantteihin seikkoihin.

Etenkin nuoremmissa yrittäjissä löytyy myös omaehtoista halua vaikkapa ympäristökysymysten ja sosiaalisten kysymysten parempaan huomioimiseen – markkinointisyistä tai ihan vain aatteen palosta.

Mitä vastuullisuusraportointipalvelun tuottaminen edellyttää asiantuntijalta

Alla on muutamia pohdintoja, joita olen tehnyt yhdessä tilitoimistojen vastuullisuusraportoinnista kiinnostuneiden asiantuntijoiden kanssa.

● Vastuullisuusraportointi vaatii melkoista perehtymistä ja asiantuntemusta – se ei ole kirjanpitäjän tai palkanlaskijan (tai minkään muunkaan alan ammattilaisen) sivutyö, vaan siihen tulee voida perehtyä ja keskittyä päätyönä.

● Erityisesti ympäristöpuolen raportointi edellyttää yrityksen tuotantoprosessin ymmärtämistä ja seuraamista – se on luonteeltaan ”insinöörihommaa”.

● Sosiaalisista ja taloudellista vaikutuksista raportoiminen on lähempänä kirjanpitäjän, palkanlaskijan tai HR-asiantuntijan osaamista ja tiedonlähteitä – raportoidaan esimerkiksi sairaspoissaoloista, työtapaturmista, tasa-arvokysymyksistä ja niin edelleen.

Onko tässä liiketoiminnan mahdollisuus tilitoimistolle?

Periaatteessa vastuullisuusraportoinnin tuottaminen asiakkaille voisi olla tilitoimistoille mielenkiintoinen lisäarvopalvelu. Esimerkiksi suuret Suomessa toimivat tilintarkastusyhteisöt ovat tarjonneet asiakkailleen jo pitkään vastuullisuusraportoinnissa avustamista tai raportoinnin tuottamista ulkoistettuna palveluna. Niiden asiakaskunnasta löytyy kuitenkin suuri joukko suuria yrityksiä, jolloin asiakuntaa on valmiiksi tyrkyllä.

Tilitoimistojen osalta tilanne on huomattavasti haasteellisempi. Useimpien tilitoimistojen asiakaskunta koostuu pienistä yrityksistä, joille vastuullisuusraportointi ei nyt ja vielä lähitulevaisuudessakaan ole lakisääteiden velvoite. EU-komissiossa on tosin pohdittu raportointivelvoitteiden ulottamista myös pk-yrityksiin, mutta tämä olisi ajankohtaista vasta vuosien päästä. Muusta kuin lakisääteisestä syystä raportoivia yrityksiäkin on varsin vähän.

Vastuullisuusraportoinnin tuottaminen edellyttäisi kuitenkin asiaan keskittyviä työntekijöitä, käytännössä pientä tiimiä. En usko, että useimmille suuremmillekaan tilitoimistoille tiimin palkkaaminen ja kouluttaminen on realistinen vaihtoehto pitkään aikaan. Sen sijaan voi pohtia esimerkiksi verkostoitumista. Suomessa on useita vastuullisuusraportointiin panostaneita konsulttifirmoja. Lisäksi tilitoimisto voi hyvin tuotteistaa palveluja, joissa tietoa kaivetaan taloushallinnosta ja palkoista asiakkaan raportoijan tarpeisiin.

Suosittelen ainakin uusasiakashankinnassa mukana olevalle tilitoimistolaisille vastuullisuusraportoinnin perusteiden haltuunottoa. Näin ei olla housut kintuissa, kun lupaava potentiaalinen asiakas lyö pöytään vastuullisuusraportointikortin. Tämän kirjoituksen lukaisemalla pääset hyvin alkuun.

Entäpä tilitoimiston oma vastuullisuusraportointi?

Jos asia kiinnostaa, voit pohtia vastuullisuutta ja vastuullisuusraportointia omassa tilitoimistossasi. Voit pohtia esimerkiksi tavoitteita, joilla kehität henkilöstön hyvinvointia ja osaamista tai edesautat vaikkapa paikallisten opiskelijoiden pääsemistä työelämään. Voit myös kehittää hyvää hallintoa osana hyvää liiketoimintaa, joka tukee vaikkapa asiakasyritystesi työntekijöiden henkilötietojen suojaa, torjuu rahanpesua tai varmistaa, että työntekijänne eivät kiireessä tai ymmärtämättömyyttään mahdollista asiakkaidenne talousrikoksia.

Ympäristönäkökulma sen sijaan on asiantuntijapalveluyritykselle haasteellisempi teema. Jos pidätte kirjanpitoa pilvessä, ette juuri voi vaikuttaa paljonko serverit huristavat sähköä Visman tai Finagon tai muun ohjelmistotalon konesaleissa. Itse näen konkreettisimpina toimina etäpalaverien ottamisen tavaksi kauempana sijaitsevien asiakkaiden kanssa ja etätyön mahdollistamisen työntekijöille. Ympäristö kiittää, mutta samalla autatte kehittämään myös monien työntekijöiden ja asiakkaidenkin arjen sujuvuutta.

Lisää luettevaa

Aalto-yliopiston julkaisusarjasta löydät professori Vesa Puttosen ja Panu Puttosen julkaisun Vastuullinen sijoittaminen teoriassa ja käytännössä. Kirjoituksessa paneudutaan yritysten vastuullisuuteen erityisesti sijoittajan näkökulmasta. Kirjoitus on rakentavan kriittinen ja sisältää mainioita tosielämän esimerkkejä. Linkki julkaisuun.