Eero Heliövaara: Valtion osakeomistukset irti budjettitaloudesta

Eero Heliövaara nimitettiin valtion omistajaohjauksen päälliköksi melko tarkalleen kaksi vuotta sitten. Pitkän linjan yksityisen sektorin johtaja oli toiminut viime vuosina hallitusammattilaisena ja bisnesenkelinä. Kun head hunter soitti, mielenkiinto heräsi.

– Ryhdyin pohtimaan, että olisiko tämä tehtävä vaikuttavuudeltaan oikeasti tärkeä homma. Sen brändiarvo ei ollut kovin hyvä, jos esimerkiksi muistellaan, kuinka Heidi Hautalan aikana koko Finnairin hallitusta heitettiin ulos ja tehtiin yhtiön kannalta ihan käsittämättömiä asioita.

– Tehtävä on ylittänyt kaikki odotukset, ja kokonaisuuden merkittävyys kasvaa koko ajan. Ratkaisu oli pohdittu asia, mutta aika hyvä tuurikin kävi.

Omistajaohjaus on ministerivalinnoissa hieman kuin Musta Pekka, se lankeaa jollekin. Kun aikoinaan yksikön sijoittamista ministeriöihin pohdittiin, vaihtoehtoina olivat valtiovarainministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja valtioneuvoston kanslia, johon lopulta päädyttiin. Koska pääministeri ei kuitenkaan voi vastata tällaisesta ohjauksesta, tehtävään napataan joku muu ministeri.

Parin vuoden aikana Heliövaaralla on ollut kolme eri ministeriesimiestä, jotka ovat kaikki olleet ulkoministeriön kehitys- ja yhteistyöministereitä: Heidi Hautala (vihr.), Pekka Haavisto (vihr.) ja nyt Sirpa Paatero (sdp). Miten yhteistyö on sujunut, kun johtaja on vaihtunut noin tiuhaan tahtiin, ja isoissa pörssiyhtiöissä strategisen suunnittelun pitäisi olla pitkäjänteistä?

– Omistaja on omistaja, ja meillä yrityksen johdolla ja hallituksella on onneksi erittäin suuri itsenäisyys tehdä osakeyhtiölain mukaisia päätöksiä. Yritän pitää tästä aika tiukasti kiinni, ei omistaja saa hypätä sinne mestaroimaan. Mutta on minunkin aikana ollut tilanteita, jossa poliittisella omistajalla on ollut voimakkaita näkemyksiä vaikkapa Arctia Shippingin osalta.

– Kun on nähnyt kolme ministeriä, niin vähän erilaiset asiat nousevat esiin. Persoona ja arvomaailma-asiat vaikuttavat siihen, miten asiat edistyvät. Me virkamiehet olemme kuin kiveen hakattuja ajattelussamme ja yli vaalikausien menevässä tekemisessä, mutta meidän on hyväksyttävä, että emme ole ultimaatteja päätöksentekijöitä. Valmistelun pitää olla solidi, mutta poliittisella päätöksenteolla on merkityksensä, se on selvä. Tällä hetkellä pystymme edistämään monia asioita, toteaa Heliövaara ja korostaa, että yritystoimintaan suhtaudutaan politiikassakin nyt positiivisesti.

Osaston johtajan mielestä on tärkeää, että omistaja­ohjauksesta vastaava ministeri tulee hallituksen pääpuolueista. On tärkeää, että ministerillä ja hänen puolueellaan on vaikuttavuutta, koska asiat ovat merkityksellisiä.

– Toivottavasti tämä toimi ei ole jatkossa enää Musta Pekka. Tämä ei ole helppo rasti ministerille, mutta ei mahdoton. On etu, jos on jonkinlaista kokemusta yritysmaailmasta.

Osakeomistukset irti budjettitaloudesta

Suomessa omistusohjauksen periaatetta päivitetään aina hallitusten myötä, mutta toiminta voisi olla pitkäjänteisempääkin. Tässä on menty ehkä pisimmälle Norjassa, jossa kaikki puolueet hyväksyvät pitkän ajan linjaukset. Solidiumin salkussa on pitkäaikaisia perusteollisuuden omistuksia, ja silloin pitkäjänteisyys korostuu.

– Valtion ei pitäisi olla omistajana alueilla, joilla yksityinen sektori pystyy hoitamaan asiat. Tämän olen tuonut aina esiin. On paljon ihmisiä, joiden mielestä valtion ei pitäisi omistaa mitään, tai ei ainakaan pörssiyhtiötä, toteaa Heliövaara.

– Olen edustanut sitä linjaa, että valtio omistaa perus­infrastruktuurin, kuten sähkö- ja kaasuverkot. Silti tätäkin ajattelua voi haastaa, koska ne ovat tarkasti reguloituja, eikä niitä voi kaivaa maasta ylös.

– Toinen ajatus on, että valtio voisi osallistua sellaiseen toimintaan, jossa markkinat eivät toimi. Tällainen on esimerkiksi merikaapeliyhteys Eurooppaan ja tulevaisuudessa koillisväylän kautta Aasiaan. Tällaisten hankkeiden mahdollistaminen on tärkeää, ja valtiohan voi sopivassa tilanteessa poistua, hän linjaa.

Viime kevään kehysriihessä linjattiin, että valtio tulouttaa vuoden 2015 loppuun pörssiomistuksistaan 1,9 miljardia euroa. Omistusohjausyksikköön kohdistui runsas miljardi.

– Tämä oli meille aikamoinen juttu. Olemme pystyneet aika pitkälti toteuttamaan sen, ja tuloutus on tullut pitkälti Solidiumin puolelta. Solidium maksoi kesällä osinkoja 900 miljoonaa ja juuri ennen joulua 187 miljoonaa euroa.

Heliövaaran mielestä valtion osakeomistukset pitäisi erottaa budjettitaloudesta. Valtion on oltava hyvä omistaja ja omistuksista saadaan osinkoja, jotka tietysti menevät valtiolle. Koko pakettia pitäisi katsoa kokonaisuutena eikä irrottaa pörssiosakkeista rahaa, jotta jossain muualla valtion taloudessa voitaisiin tehdä jotain muuta. Heliövaara kertoo, että Solidiumin hallituksessa pohditaan koko ajan kansallisesti tärkeitä omistuksia ja sitä, mikä on kansallisesti merkittävää yritystoimintaa. 12 yhtiön portfoliossa on myös sellaisia, jotka eivät ole tärkeitä.

Lehmän aivot ja peltivatsa

Heliövaara toteaa selkeästi, että yritysten ensisijainen tehtävä ei ole työllistää vaan järkevä ja kannattava toiminta tuo lisää työpaikkoja. Järjestys on tämä.

– Omistajapoliittiseen periaatepäätökseen on kirjattu aika hyvin, että toiminta perustuu kannattavaan toimintaan. Valtioneuvoston kanslia toimii tässä suhteessa kaupallisesti.

Silti esimerkiksi STX:n tapauksessa valtiota huudettiin apuun erityisesti työpaikkojen vuoksi. Heliövaara sanoo, että näissä hommissa on oltava lehmän aivot ja peltivatsa, etteivät aamun uutiset ja poliittiset kannanotot pilaa päivää.

– Taustani vuoksi olen ollut sen verran pyörityksessä ja julkisuudessa, että osaan suhtautua siihen oikein. Virka­miehen tehtävä ei ole olla suuna päänä, mutta joskus poliittinen päättäjä jopa toivoo, että virkamies ottaa iskut vastaan.

STX:n ratkaisussa hän kehaisee ministeri Jan Vapaavuorta siitä, että saksalainen sukuyhtiö saatiin Suomen telakkateollisuuteen mukaan kaupallisin perustein ja että TEM:n on Suomen Teollisuussijoituksen kautta mukana omistajana.

Poliittinen ohjaus etäämmälle pörssiyhtiöistä

Suomen valtion omistusrakenne on jakautunut kahteen osaan: kaupallisesti toimiviin ja erityisyhtiöihin. Kaupallisella puolella on omistusohjausyksikkö ja Solidium, jota ensin mainittu valvoo. Omistajaohjausyksikössä on tällä hetkellä 18 ja Solidiumissa 11 työntekijää. Erityisyhtiöissä omistusohjaus on eri ministeriöissä.

Eero Heliövaara ei näe organisaatiorakennetta mitenkään vaikeana, vaikka hän istuu valvomansa Solidiumin hallituksessa.

– Mielestäni tilanne on sillä tavalla looginen, että Solidium on erityistehtäväyhtiö, joka on meidän osastomme ohjauksessa. Mielestäni on tärkeää, että omistajan äänen pitää kuulua siellä. Valtion omaisuutta pitää käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Meillä on muitakin erillisiä yksiköitä, kuten Teollisuuden sijoitusrahasto, Finnvera ja Tekes, joiden ohjaus on TEM:ssä, toteaa Heliövaara.

Solidiumin perustamisen kimmokkeena oli Elisan valtaus­yritys. Silloin huomattiin, että valtion ohjaus on jäykkää ja että tilanteisiin pitäisi pystyä reagoimaan nopeammin.

– Poliitikot kieltävät tämän varmaan osaltaan, mutta tavoitteena oli myös, että pörssiyhtiöissä poliittinen ohjaus olisi hieman etäämmällä.

– Tämä on teknisenä rakenteena erinomainen, ja meillä on työkalu tehdä asioita joustavasti. Jos myymme jotain, voimme käyttää siitä rahaa, eikä se mene suoraan valtiovarainministeriölle.

Altialta poistettiin strateginen merkitys

Omistajaohjausyksikössä yhtiöt on jaoteltu sijoittajaintresseihin ja strategisiin intresseihin. Ensimmäiseen kuuluvat muun muassa Altia Oyj, Ekokem Oy, Kemijoki Oy ja Raskone Oy. Jälkimmäisessä ovat muun muassa Finnair Oyj, Fortum Oyj, Itella Oyj, Neste Oil Oyj ja viime aikoina paljon julkisuudessa ollut Arctia Shipping Oy. Neste Oilin liikevaihto on lähes 20 miljardia ja joukon pienimpiin kuuluvan Suomen siemenperunakeskuksen 3,5 miljoonaa euroa, eli portfolio on varsin mielenkiintoinen. Suomen olosuhteissa ravintoa tuottavien kasvien kehittäminen on kuitenkin huoltovarmuuden kannalta merkittävä asia.

– Muissa ministeriöissä on kolmisenkymmentä erityistehtävien yhtiöitä, joihin kuuluvat muun muassa Alko, Veikkaus ja Yleisradio. Meillä yhtiöitä on nyt vajaat 30, ja vuodenvaihteessa tuli pari uuttakin (Finrail ja Tapio). Meidän yhtiömme toimivat kaupallisin perustein, mutta osassa niistä on strateginen intressi, jonka määrittelee joku muu ministeriö.

Joistakin yhtiöstä tuo strateginen merkitys on jo poistettu (muun muassa Ekokem ja Altia), ja niitä voidaan tarpeen vaatiessa ryhtyä yksityistämään. Destian kohdalla näin on jo tehty.

– Yksityistäminen on edelleen poliittinen päätös, mutta se on siirretty eduskunnalta valtioneuvostolle. Seuraavat hallitukset pystyvät tekemään ratkaisuja vaikkapa Altian osalta.

Finnairilla miljardi-investoinnit

Myös Finnairin myymisestä on puhuttu ja tilanne on ­mielenkiintoinen, koska kyseessä on pörssiyhtiö, jolla on strateginen merkitys ja josta valtio vielä omistaa yli puolet.

– Finnair on mielenkiintoisessa ja haastavassa tilanteessa. Siellä tarvitaan lähivuosina miljardi-investointeja sekä kapea- että laajarunkolaivastossa ja sanotaan niin, että ilman omistajan kukkarolla käymistä niiden tekeminen on hyvin epätodennäköistä. 

Finnairiin on saatu vihdoin työrauha, ja yhtiö voi katsoa tulevaisuuteen hieman rauhallisemmin. 

– Mielestäni Finnair pitäisi vapauttaa tekemään yhteistyöasioita muiden lentoyhtiöiden kanssa. Tätä konsolidoitumisprosessia tapahtuu koko ajan muualla. SAS tekee yhteistyötä tanskalaisen ja arabialaisen yhtiön kanssa. Vaikka Finnair vapautettaisiin, valtion pitää silti jäädä erittäin merkittäväksi omistajaksi yhtiöön.

Heliövaara on käynyt läpi kaikkien eurooppalaisten lentoyhtiöiden rakenteet ja tietää, miten niissä on järjestetty valtion omistus ja kuinka kansalliset intressit säilyvät. Jokaisessa merkittävässä yhtiössä on oma mallinsa. Arabiyhtiöiden lisäksi myös kiinalaisten isot yhtiöt haluavat rakentaa Eurooppa-yhteyttä.

– Nyt tiedämme, miten meidän pitää toimia Finnairin suhteen. Suurin lisäarvomme on sijainti, ja siksi Finavia tekee miljardi-investoinnin Helsinki-Vantaalle, joka on tärkeä solmukohta.

Heliövaaran mukaan poliittisissa piireissä on kasvanut ymmärrys Finnairin tilannetta kohtaan, ja se ulottuu yli puoluerajojen, vaikka edessä ovat kevään eduskuntavaalit.

– Nyt asioista pystytään puhumaan kiihkottomasti, mikä on hirveän tärkeätä.

Pari yritystä kypsyy myyntikuntoon

Omistajaohjauksen projektit kypsyvät kun kypsyvät. Hankkeet ovat kuitenkin pitkiä: Patrian osakkeiden hankintaa työstettiin 1,5 ja Destian myyntiä kaksi vuotta. Destian tapaus oli siinä mielessä vaikea, että siihen liittyi paljon ympäristökysymyksiä ja vastuita. Erilaisia varikkoja on ollut satoja eri puolilla Suomea ja piti selvittää, kuka niistä oikein vastaa. 

– Destia on kiinnostava tapaus, koska se on käynyt oikeastaan kaikki yksityistämisen portaat läpi. Vielä kun se menisi pörssiin, hymähtää Heliövaara.

Omistajaohjausyksikkö ei ole kuitenkaan mikään osto- ja myyntiliike, mutta pari yritystä on siinä vaiheessa, että niiden omistuksesta voisi vaikka luopua aika nopeallakin aikataululla. Se vaatii kuitenkin edelleen poliittista päätöksentekoa.

– Myös markkinan ja yrityksen pitää olla oikeassa kunnossa. Mutta meillä on monessa yhtiössä suuria vaikeuksiakin. 

– Projektit ovat eri vaiheissa. Mitä, jos joku ryhtyisi puhumaan, pitäisikö Postin olla yksityinen? Poliittisesti se ei ole vielä siinä vaiheessa, mutta ehkä viiden vuoden kuluttua. Mielestäni siitä pitäisi ryhtyä keskustelemaan.

Postin erityisvelvoite on, että ihmiset saavat postia viitenä päivänä viikossa eri puolilla Suomea. Sen merkitys liike­toiminnalle on vain kuusi prosenttia eli Heliövaaran mielestä yhtiö toimii täysin kilpailluilla markkinoilla.

Heliövaara uudisti työskentelytapoja

Yksikön työskentelytavat ovat muuttuneet Heliövaaran tulon myötä melko paljon.

– Minulla oli tarkoitus mennä vielä pidemmällekin, mutta olen ehkä …, hän empii ja jättää sanomatta aikomansa.

– Meillä on tietynlainen governance-haaste, jonka eri maat ovat ratkaisseet eri tavalla. Virkamiehet istuvat tiettyjen yhtiöiden hallituksissa ja täällä on hyvin tiukka ajattelu siitä, että hallituksen jäsen ei kerro asioista vaan on täysverinen hallitusammattilainen. Tätä pitää hieman haastaa. Ruotsalaisilla on tässä ihan eri ajattelu, ja heillä on erittäin korkeatasoinen raportointi. Meillä on vielä tekemistä, mutta olemme kehittyneet hyvin paljon. Täällä on hyvä fiilis.

Osakkeet ja hallituspaikat historiaa

Eero Heliövaara myi kaikki suomalaiset osakeomistuksensa siirtyessään kaksi vuotta sitten omistajaohjausyksikköön.

– Se oli rationaalista, ja myös ajankäyttökysymys. Minulla ei ole suomalaisia osakkeita suorassa omistuksessa, ja näin minulla on paljon suurempi vapaus toimia.

– Se meni vähän niin, että kysyin, olisiko näin hyvä tehdä ja vastaus oli että totta kai. Jos olisin halunnut pitää osakkeet, en usko että se olisi ollut mahdoton ratkaisu.

Samalla Heliövaara luopui myös kaikista hallituspaikoistaan Pauligia ja Pörssisäätiötä lukuun ottamatta. 

Vapaaherran herätyskello soittaa taas aamuisin, mikä tuntuu kuulemma makealta.

– Olen jo vanha äijä, mutta on hienoa olla vielä mukana päivätyössä.

Eero Heliövaara on työtehtävästään innoissaan. Se näkyy ja kuuluu miehen olemuksesta ja puheesta.