Ahneutta vai sijoittajansuojaa? – sudenkuopat sijoittamisessa sijoittajansuojajohtajan näkökulmasta
Kuinka pitkä on sijoittajan muisti? Väittäisin sen kokemukseni perusteella olevan noin viisi vuotta myyntitilanteesta. 2000-luvun alkuvuosien muutamat taloudelliset notkahdukset unohdettiin viimeistään vuonna 2007, kun rahoitusmarkkinat vain jatkoivat positiivista kehitystään. Taksinkuljettajatkin antoivat taas sijoitusvinkkejä, ja viimeistään siinä vaiheessa kokeneemmat suursijoittajat ymmärsivät ottaa aikalisää.
Elämme talouden näkökulmasta epävakaata aikaa, joka näyttää kestävän ja kestävän uusien kansainvälisten kriisien tullessa esiin euroalueella. Pian saattaa olla se hetki käsillä, että piensijoittajat tarkkailevat paniikinomaisissa tunnelmissa omien sijoitustensa taloudellista kehittymistä. Muutamat kylmähermoiset sijoittajat jatkavat valitsemallaan tiellä, mutta erittäin monet tekevät epävarmassa taloudellisessa tilanteessa epäjohdonmukaisia ja kenties huonojakin sijoituspäätöksiä.
Koetetaanpa palauttaa mieliin sijoitustuotteen myyntitilanne sekä se, mitä myyjä sijoitustuotteesta ja sen riskeistä kertoi. Kun tähän keskusteluun joudutaan, on itse sijoituspäätöksestä kulunut yleensä aikaa jo useita vuosia. Ihmisen muisti on selektiivinen eikä useinkaan kovin objektiivinen. Asiakas muistaa pääsääntöisesti yleensä myyntitilanteen kutakuinkin näin: ”myyjä lupasi sijoitustuotteen olevan riskitön, pääomat turvaava tuote, jossa on historiallisesti odottaen erittäin hyvä tuotto”. Myyjä taasen koettaa palauttaa mieliinsä asiakkaan, hyvällä onnella löytää hänestä jotakin kirjallista dokumentaatiota myyntitilanteen tueksi ja toteaa: ”kyllä asiakkaalle on annettu kaikki kirjallinen aineisto ja hänelle on kerrottu kaikista mahdollisista riskeistä. Pääomaturvaa ei ainakaan ole luvattu, saati indeksin ylittävää tuottoa.”
Onko keskustelu todella mennyt näin? Uskallan epäillä asiaa sillä kokemuksella, jota olen nähnyt nykyisessä toimessani sijoittajansuojajohtajana sekä kerännyt lähes kahdeksan vuoden aikana arvopaperiasioiden esittelijänä Arvopaperilautakunnassa. Useat sadat sijoittajat ottivat yhteyttä lautakuntaan ja tekivät valituksia pankkien, sijoituspalveluyritysten tai sijoitusrahastoyhtiöiden toiminnasta.
En kiistä, etteikö markkinointivirheitä ja ylilyöntejä sijoitustuotteiden myynneissä ole mahdollisesti vuosien saatossa tapahtunut, mutta usean sijoittajankin toivoisi kriisitilanteessa katsovan peiliin. Kaiken kaikkiaan riskin realisoitumiskysymykset ovat yksittäistapauksia, mutta voivat joissakin tilanteissa olla yksityishenkilön sekä yrityksen kannalta erittäin suuria taloudellisia intressejä. Kuinka tällaisesta tilanteesta pääsemme kaikkien osapuolten kannalta kohtuulliseen lopputulokseen?
Sijoittajan suojaksi on lainsäädännössä ja valvonnassa painopiste siirtynyt viime vuosina voimakkaasti ennakoivaan toimintaan. Vaikka sijoittamisessa on riskejä, on myös sijoittajansuojaelementtejä kehitetty voimakkaasti sijoittajan turvan takaamiseksi. Sijoittajansuoja rakentuukin monesta eri osa-alueesta ja sitä on olemassa usein jo silloinkin, kun asia-kas ei sitä vielä sijoittajansuojaksi itse miellä. Tällaisia ovat muun muassa Finanssivalvonnan palveluntarjoajalta vaatimat toimiluvat ja jatkuvan valvonnan periaate, johon sisältyy arviointi omistajien ja johtohenkilöiden sopivuudesta kyseisen yrityksen toimintaan ja sen luotettavuuteen. Riskien hallintaa ja vakavaraisuutta valvotaan valvojan toimesta sekä yhtiön oman henkilöstön toimesta koko ajan. Myyntiorganisaatiolle tehdään sisäisiä ohjeita ja menettelytapasääntelyä, joiden noudattamista myös valvotaan. Tarvittaessa yksittäistapaukset tutkitaan perinpohjin jo yrityksessä, ennen kuin valvova viranomainen puuttuu asiaan.
Sekä sijoittajien että tuotteita myyvien yritysten yhteinen etu on, että arvopaperimarkkinoiden infrastruktuuri toimii luotettavasti ja tehokkaasti. Sitä kautta sijoittajat saavat lainsäädännön vaatimat, riittävät ja oikeat tiedot perustellun sijoituspäätöksen tekemiseksi palveluntarjoajan noudat-taessa asianmukaisesti hyvää arvopaperikauppatapaa sijoituspalvelua tarjottaessa. Tämä tarkoittaa, että myyjä tekee asiakkaalle ennen kirjallisen sopimuksen laatimista huolellisesti selonottovelvollisuuden asiakkaan taloudellisesta tilanteesta, sijoituskokemuksesta ja riskinsietokyvystä sekä antaa tiedonantovelvollisuutta koskevat lainmukaiset tiedot tuotteesta ja sen ominaisuuksista. Tässä samassa yhteydessä myyjällä on velvollisuus selvittää asiakkaan kanssa myös kansainvälisiä rahanpesumääräyksiä koskevat lakimääräiset velvollisuudet, joita useat asiakkaat eivät kaikissa tilanteissa pidä tarpeellisina, mutta jotka yrityksessä on tehtävä, jotta se noudattaa oman alansa lainsäädäntöä ja valvojan määräyksiä asiassa.
Niinpä yrityksiä koskevat sijoittajaa suojaavat määräykset, lainsäädäntö ja valvonta ovat jo varsin tiukat. Niitä tuskin pystytään kovin paljon enää kiristämään Suomen kokoisilla arvopaperimarkkinoilla. Näkisin, että jatkossa yritykset kilpailevat asiakkaistaan sillä, kuka parhaiten hoitaa edellä mainitut vaatimukset sekä uskaltaa rohkeasti todeta asiakkaalleen, ettei hänen kannata sijoittaa sijoituskohteeseen, joka saattaa kovastikin kiinnostaa asiakasta. Tällöin puhumme aidosta ja puhtaasti asiakkaan edun mukaisesta sijoitusneuvonnasta sekä siitä, että yritys ottaa vastuuta asiakkaan puolesta jo mahdollisia ongelmatilanteita ennakoimalla. Tätä varten edustamani yhtiö nimitti Suomen ensimmäisen sijoittajansuojajohtajan, jonka tarkoituksena on profiloitua tiukasti valvomaan myyntitilanteessa myös asiakkaan etuja, eikä vain tehdä jälkikäteen tapahtuvaa laillisuusvalvontaa asiakastapaamisen jälkeen – kuten yleensä on alalla ollut tapana. Käytännössä tämä tarkoittaa, että myyntiorganisaatio joutuu entistä tarkemman valvonnan ja koulutuksen alle kuin keskimäärin alan yrityksissä on tehty.
Yhtä lailla myyntiprosesseissa on tärkeää ”kouluttaa” myös asiakasta tekemään oikeita päätöksiä oikeilla perusteilla. On tärkeää, että asiakas osaa myös itse valvoa etujaan tehdessään päätöksiä siitä, miten hän sijoittaa varojaan.
Asiakkaan ja alan kannalta sijoittajansuoja on siten kanavoitu sitä koskevaan proaktiiviseen innovaatioon, kuka alalla valvoo kenenkin etuja.
Sijoitusalalla kilpaillaan aidosti siitä, kuka huolehtii asiakkaistaan erityisen hyvin. Siten asiakkailta vaaditaan myös omaa aktiivisuutta vertailemisessa ja sen pohtimisessa, voisiko hän muuttaa omia perinteisiä ajattelumallejaan sijoittaessaan varallisuuttaan, ehkäpä jopa elämänmittaisiin sijoitustuotteisiin. Asiakkaan kannattaa aina punnita, voisiko viereisestä yrityksestä saada parempaa asiakaspalvelua ja huolenpitoa varallisuudelleen, kuin siltä luukulta, jolla on vuosia tottunut käymään.
Sijoittajansuoja kannattaa tulevaisuudessa nähdä osana hyvää sijoituskulttuuria, hyvää markkinointitapaa, hyvää asiakaspalvelua ja erityisesti osana hyvää yritysliiketoimintaa. Kehittyykö sijoittajansuoja-sana ulos negatiivisesta mielikuvalatauksestaan sijoituspalvelusektorilla ja saammeko käännettyä sen positiiviseksi sijoituspalveluyritysten väliseksi kilpailutekijäksi ja luottamuksen lisääjäksi asiakkaisiin päin?
Kaiken edellä kerrotun perusteella avaan keskustelun siitä, kuinka myös asiakkaat voisivat kehittää omalla toiminnallaan sijoitussektoria ilman, että asioista tehdään ”peräpeilistä katsottavia” riitakysymyksiä. Näiden kysymysten lopputuloksena on mittava sääntelypaketti, joka ei edes välttämättä aja asiakkaan etua.
Provosoidakseni tilannetta esitän seuraavan esimerkin: tuliko sijoituspäätöksestä keskusteltaessa esille muun muassa se, että koska määräaikaisen talletuksen korkotuotto on niin vähäinen, sijoitus tuottaisikin paremmin vähäriskisessä korkorahastossa? Ymmärsikö asiakas, että jos tuotto-odotus kasvaa, kasvaa myös riskin mahdollisuus? Korkotuotto oli siis riskin mittari. Asiakkaan päädyttyä korkorahastoon hän itse asiassa hyväksyi riskin osaksi sijoituspolitiikkaansa, jota saatamme myöhempien tietojen valossa kutsua liiallisen optimistiseksi tai vain raadollisesti ahneeksi.
Koska palveluntarjoajan on kerrottava kaikki sijoituspäätöksen kannalta olennaisimmat tiedot, miksi jälleen kävi näin? Eikö tietoja kerrottu vai eikö niitä kuunneltu? Sijoitusneuvojien ammattitaitoa ja koulutusta on kasvatettu alalla huimasti vuosituhannen vaihteesta. Samalla myös tieto sijoittamisen riskeistä on lisääntynyt. Vaikka samanaikaisesti alalle on syntynyt uusia sijoitustuotteita, on tuotetuntemus perinteisemmän sijoittamisen puolella lisääntynyt.
Miksi sitten edellä kerrotun kaltainen tapahtumakulku mahdollisesti toteutuu? Miksi arvopapereiden arvot laskevat, vaikka niiden piti vain nousta? Siksi, koska talous kulkee perusoppien mukaan sykleissä eli ylös ja alas. Sijoittamisessa ei ole kysymys voiton maksimoinnista vaan parhaasta mahdollisesta tuotosta riskittömästi ja oikea-aikaisesti. Tätä puolta toivon sijoittajien seuraavan kerran miettivän, kun he tekevät sijoituspäätöksiään.
Sijoittajan 10 sääntöä
Sijoittajansuoja ei valitettavasti ole sitä, että ensin sijoitetaan ja jos sijoitustappioita syntyy, valitetaan sijoituksen myyneen yhtiön toiminnasta, muututaan tietämättömäksi kuluttajaksi ja vaaditaan asiassa vahingonkorvauksia. Lisäksi vahingonkorvauksen laskelmaperusteena käytetään usein sitä hetkeä, jolloin kurssi oli korkeimmalla ja jolloin ”peruutuspeilistä” katsoen olisi ollut järkevintä irtautua sijoituksesta.
Jotta näiltä harmillisilta tilanteilta vältyttäisiin, nostan esille muutaman perussäännön, jotka varojaan sijoitta-vien on syytä pitää mielessä:
1. Tee sijoitussuunnitelma
Sijoitustavoitteisiin pääsemistä helpottaa se, että selvittää mitä nuo tavoitteet ovat. Kirjalliseen muotoon tehty sijoitussuunnitelma on myös oivallinen apuväline keskusteltaessa sijoitusneuvojan kanssa tai kysyttäessä neuvoa kokeneelta sijoittajalta. Hyvä sijoitussuunnitelma vastaa ainakin seuraaviin kysymyksiin:
- Mikä on sijoitustavoite?
- Tavoitellaanko tiettyä summaa, tiettyyn ajankohtaan mennessä?
- Halutaanko pääoman kasvua ja hyväksytään samalla riskit, vai halutaanko turvallista tuottoa?
- Kuinka pitkä on sijoitushorisontti ja millaista keskimääräistä tuottoa tavoitellaan?
- Mikä on sijoitusten allokaatio, eli jakautuminen eri arvopaperiluokkien kesken (osakkeet, joukkolainat, käteinen sekä mahdolliset muut sijoitukset)?
- Ovatko tavoitteet, riskinsietokyky ja realistiset tuotto-odotukset tasapainossa?
- Mitkä sijoitusinstrumentit sopivat tavoitteisiin ja sijoitettavan varallisuuden määrään?
- Kuinka sijoituksia seurataan ja hoidetaan?
- Tuleeko erityisiä verotus-, perintö- tai suojausseikkoja ottaa huomioon?
2. Sijoita riskinsietokykysi mukaisesti
On erittäin tärkeää, että oma riskinsietokyky ja sijoitussalkku ovat tasapainossa. Osakemarkkinoilla menestyy vain toimimalla suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. Osakeriskiä salkussa on oikea määrä silloin, kun olo tuntuu markkinaolosuhteista riippumatta mukavalta. Ohjeellisia arvoja osakkeiden osuudesta pitkän aikavälin salkussa voidaan antaa seuraavasti: varovainen sijoittaja 25 %, riskiä sietävä sijoittaja 40–60 % ja riskiä hakeva sijoittaja 60–90 % osakkeita.
3. Hajauta aina sijoitukset
Modernin portfolioteorian mukaan sijoittaja ei saa kor-vausta odotetun tuoton muodossa siitä riskin osasta, joka voidaan hajauttaa pois. Tämän takia riskipitoisten sijoitusten riittävä hajauttaminen on aina järkevä lähtökohta. Osakesijoitukset on syytä hajauttaa laajalti eri kokoisiin yhtiöihin, useille toimialoille ja myös maantieteellisesti. Sijoitusrahastoilla on suhteellisen pienelläkin pääomalla mahdollista toteuttaa hyvä hajautus. Jos sijoitettava summa ei mahdollista vielä laajaa hajautusta, tulee hajautusta parantaa sijoitusten karttuessa. Pienikin sijoitusten hajautus on kuitenkin parempi kuin ei mitään.
4. Valitse sijoitusinstrumentit budjettisi mukaan
Käytettävät sijoitusinstrumentit on syytä valita sijoitusbudjetin mukaan. Onko tarkoitus tehdä suurempia kertasijoituksia vai sijoittaa pienempiä summia säännöllisesti? Tavoitteena on löytää ne sijoitusinstrumentit, joilla haluttuihin arvopaperiluokkiin voidaan tehdä hajautettuja sijoituksia mahdollisimman kustannustehokkaasti. Suhteellisen pienen kertasumman tai pienten säännöllisten sijoitusten tekeminen on käytännössä aina edullisempaa sijoitusrahastojen kuin suorien sijoitusten kautta.
5. Sijoita osakemarkkinoille säännöllisesti
Säännöllinen osakesijoittaminen on suositeltava strategia. Kun osakkeita tai sijoitusrahasto-osuuksia ostetaan kiinteällä summalla kuukausittain tai muutoin säännöllisin väliajoin, arvopapereiden keskimääräinen hankintahinta muodostuu edulliseksi, koska osakkeita tai osuuksia hankitaan suhteessa enemmän silloin, kun ne ovat edullisempia. Lisäksi sijoitusten ajoitusongelma poistuu; kaikki hankinnat eivät voi osua epäedulliseen ajankohtaan.
6. Pidä sijoituskulut kohtuullisina
Sijoittajan on hyvä seurata sijoitustoiminnan kuluja. Vertailukelpoisten sijoitustuotteiden kesken kulurakenne on usein merkittävin sijoittajan saamaa lopputuottoa selittävä tekijä. Vertaile kuluja ja valitse se vaihtoehto, joka vaikuttaa omaan tuottotavoitteeseen ja riskin sietokykyyn nähden parhaimmalta vaihtoehdolta. Muista: hyvää ei saa aina halvalla, toisaalta halvin ei ole aina paras vaihtoehto.
7. Älä metsästä historiallisia huipputuottoja
Jonkin tietyn toimialan tai sijoitustyylin täytyy kulloinkin johtaa markkinakehitystä. Vuoden tai parin päästä kärjessä on todennäköisesti joku toinen kuin juuri nyt. Markkinoiden tulevaa kehitystä ei tiedä kukaan, mutta viimeisten vuosien huipputuottoja metsästävä sijoittaja saattaa helposti päätyä ostamaan syklin huipulla olevia papereita korkeaan hintaan. Parempi vaihtoehto on sijoittaa laajasti hajautettuun salkkuun, jossa ovat mukana niin nykyiset kuin tulevat menestyjät.
8. Älä sijoita velkarahalla
Velkarahan sijoittaminen osakkeisiin ei ole suotavaa. Vaikka velan käyttö vipuaakin sijoittajan oman pääoman tuottoa, kasvattaa se myös riskiä. Runsas velkavivun käyttö ja osakkeiden arvon lasku voi johtaa sijoittajan koko oman pääoman menettämiseen. Pahimmassa tapauksessa epäonninen sijoittaja jää velan puolelle.
9. Seuraa kehitystä sijoitussalkun tasolla
Sijoitussalkun kehitystä on syytä seurata salkkutasolla. Yksittäisten sijoitusten päivittäinen seuranta johtaa helposti kokonaiskuvan hämärtymiseen ja emotionaaliseen tulkintaan riskistä. Hajautetun sijoitussalkun ideana on juuri se, että yksittäisten sijoitusten erilaiset kurssimuutokset vaimentavat koko sijoitussalkun arvonvaihtelua. Sijoittaja, joka liian herkästi hermostuu yksittäisen sijoituksen kurssilaskusta ja päättää siirtää varat vahvistuneeseen kohteeseen menettää hajautushyötyä. Lisäksi tällainen toiminta johtaa helposti myös nurinkuriseen tilanteeseen: sijoituksia myydään halvalla ja ostetaan kalliilla.
10. Tasapainota sijoitussalkku tarvittaessa
Aika ajoin voi olla tarpeen tasapainottaa eri sijoitusten osuudet sijoitussuunnitelman mukaisiin painoihin. Tällöin arvoaan kasvattaneesta arvopaperiluokasta siirretään varoja hitaammin kasvaneeseen arvopaperiluokkaan. Näin pienennetään altistumista tietyn arvopaperiluokan riskeille ja pidetään salkun riskitaso haluttuna. Tasapainotuksen varjopuolena siirrosta realisoituu luovutusvoiton vero. Tasapainoa voi myös tavoitella suuntaamalla uudet sijoitukset hitaammin kasvaneeseen arvopaperiluokkaan.
Kuinka tulla vieläkin paremmaksi sijoittajaksi
1. Varo liiallista itseluottamusta!
Sijoittamisen psykologian tutkimus on osoittanut, että sijoittajat luottavat liikaa kykyynsä ennustaa osakemarkkinoiden kehitystä ja heidän on vaikea jälkikäteen totuudenmukaisesti kuvailla päätöksentekohetken näkemyksiään. Sijoittajat eivät toki ole sen erikoisempia kuin muutkaan ihmiset, vaan kyseessä ovat inhimilliset ominaisuudet. Suuri enemmistö ihmisistä uskoo olevansa keskimääräistä parempia autoilijoita, keskimääräistä terveempiä, keskimääräistä parempia vanhempia ja niin edelleen. Kaikkien kohdalla tämä ei tietenkään voi pitää paikkaansa.
Paisuneesta itseluottamuksesta muodostuu sijoittajalle helposti vaarallinen noidankehä. Nousevilla osakekursseilla melkein kaikki sijoittajat onnistuvat. Markkinatilanteesta johtuva menestys sekoitetaan helposti taitoon ja itseluottamus omiin kykyihin kasvaa. Poikkeuksellisen hyvän menestyksen odotetaan ylioptimistisesti jatkuvan ja sijoittajan riskinotto saattaa paisua korkeiden osakehintojen vallitessa, mikä johtaa lopulta sijoitussalkun arvon romahtamiseen.
2. Sijoita vain sellaiseen, minkä ymmärrät!
Tämä on sijoitussääntö, jonka pitäisi olla itsestään selvä. Kuitenkin monet ostavat sijoitustuotteita, joiden ominaisuuksista heillä ei ole juuri minkäänlaista käsitystä. Sijoituskohteen valinnassa tulisi toimia kuten asuntoa ostettaessa, eli vertailla neliöhintaa muiden vastaavien kohteiden neliöhintoihin, tutkia huoneet ja kaapit tarkkaan, lukea esite sekä yhtiön paperit, selvittää myyjän motiivit, pohtia hankinnan ajoitusta ja tarvittaessa käyttää asiantuntijan apua.
3. Hajauta, hajauta, hajauta ja hajauta!
Neljä kertaa hajauta: Hajauta eri sijoitusinstrumentteihin. Hajauta eri toimialoille. Hajauta maantieteellisesti ja hajauta ajallisesti.
Hajauttaminen on turvallinen ja tuottava lähestymistapa sijoittamiseen. Vaikka monet suuret omaisuudet on tehty omistamalla vain yhden menestyneen yhtiön osakkeita, on jokaista tällaista onnen suosikkia kohti suuri joukko valinnassaan epäonnistuneita. Tutkimukset ovat osoittaneet, että pitkällä aikavälillä sijoitustuotosta jopa 90 prosenttia selittyy markkinatuotolla. Markkina-ajoituksen, sijoituskohteiden valinnan ja muiden keinojen mahdollisesti tuoma lisäarvo jää siten verraten vähäiseksi.
4. Älä sijoita vihjeiden perusteella!
Varmoja sijoitusvihjeitä ei ole olemassa. Vanhassa viisaudessa on paljon totta: ”Ne puhuvat, jotka eivät tiedä, ja ne, jotka tietävät, eivät puhu.” Sijoitusmarkkinoilla hyvin harva asia on varma. Markkinoiden tulevaa kehitystä ei tiedä kukaan. Tulevaisuudesta on vain subjektiivisia, ”ennustajasta riippuvia” todennäköisyyksiä.
5. Luovu huipputuottojen metsästyksestä!
Liian monet sijoittajat metsästävät sijoituskohteita, jotka ovat tuottaneet hyvin viimeisten vuosien aikana ja päätyvät omistamaan eilispäivän tähtiä. Näiden kohteiden hinnat ovat jo nousseet ja tulevaisuudessa odotettavat tuotot ovat laskeneet.