Autokaupan taloushallinto vaatii suunnittelua ja manuaalista päätöksentekoa

Autoliikkeen taloushallinto poikkeaa monin tavoin muista toimialoista ja on taloushallinnon asiantuntijan kannalta haastava - mutta juuri siksi mielenkiintoinen. Erilaiset laskutus-, kirjaus- ja verotusmenettelyjen erityistilanteet ja harkinnanvaraisuudet edellyttävät huolellista suunnittelua sekä manuaalista päätöksentekoa. Ne myös vaikeuttavat esimerkiksi automaation täysimääräistä hyödyntämistä taloushallinnossa.
14.10.2019 Ilkka Hyttinen

Autoveron käsittely autoliikkeen kirjanpidossa

Suomeen tuotavien ja täällä käytettävien autojen autoverotus tapahtuu Suomessa.  Kun autoliike tuo auton maahan myydäkseen auton edelleen loppuasiakkaalle, toimii autoliike yleensä autoveron osalta asiamiehenä ja loppuasiakas verovelvollisena. Näin menetellen autovero on autoliikkeen osalta läpikulkuerä, eikä se vaikuta yhtiön liikevaihtoon ja autoveron osalta ei siis myöskään makseta/tilitetä arvonlisäveroa. Autoliikkeen osalta menettely toimii niin, että kun maahantuodulle autolle löytyy ostaja, tehdään autoverohakemus Verohallintoon, verovelvolliseksi merkitään auton ostaja ja asiamieheksi auton myyjäliike.

Kun autoveropäätös on syntynyt, autoliike maksaa autoveron verovelvollisen puolesta ja saa maahantuodulle autolle rekisteröintiluvan. Maksettu autovero kirjataan autoliikkeen kirjanpidossa taseeseen muihin saataviin. Kun auto on valmis luovutettavaksi asiakkaalle, autoliikkeen myyntilaskulla veloitetaan auton myyntihinta, muut myyntierät ja autoveron osuus, joka autoliikkeen kirjanpidossa sitten kirjataan taseen muista saatavista pois. Liikevaihtoon kirjataan muu osa auton kauppahinnasta mahdollisella arvonlisäverolla vähennettynä.

Asiakkaalle myyty auto voi olla myös käytettynä maahantuotu. Autovero käsitellään kirjanpidossa ja arvonlisäverotuksessa samoin, vaikka tuontiauton hankintaan saisi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä tai käytetyn tuontiauton hankinta käsiteltäisiin yhteisöhankintana.

Mikäli autoliike kuitenkin ensirekisteröi auton omiin nimiinsä ennen sen myyntiä asiakkaalleen, tulee autoveronkin osuus merkitä liikevaihtoon ja sen osalta myös tilitetään arvonlisävero. Tämä menettely pienentää autoliikkeelle jäävää katetta.

Verottomat palvelut ja niiden vaikutus arvonlisäverovähennykseen

Autoliikkeen toimintaan kuuluu oleellisena osana tarjota asiakkailleen autokaupan lisäksi erilaisia palveluita, joista autoliike saa verottomia välityspalkkioita ja korkotuottoja. Näiden merkitys autoliikkeen tuloksen muodostumisessa on merkittävä. Vakuutusyhtiöt tilittävät vakuutusten myynnistä palkkion autoliikkeelle, rahoitusyhtiöt korkotuottoa ja provisiota osamaksukaupalla myytyjen autojen rahoittamisesta. Nämä merkitään autoliikkeessä liikevaihtoon ja/tai korkotuottoihin arvonlisäverottomina tuottoina.

KHO 2017:36 tiukensi aiempaa verotuskäytäntöä näiden arvonlisäverottomien tuottojen vaikutuksesta yleiskuluihin sisältyvien arvonlisäverojen vähentämisoikeuteen. Tämä toiminta tulee ottaa huomioon, kun määritellään arvonlisäveron vähennysoikeuden laajuutta yleiskulujen osalta. Vähennysoikeuden laajuutta määriteltäessä pitää valita sellainen menetelmä, joka johtaa mahdollisimman oikeaan lopputulokseen. Kirjanpidossa tuo arvonlisäverovähennyksen oikaisu tehdään viimeistään tilinpäätöskuukaudelle, kun kaikkien yleiskulujen, verollisten ja verottomien tuottojen määrät ovat selvillä. Yhtenä laskentaperusteena voi olla näiden liikevaihtojen suhde toisiinsa nähden, ja verottoman toiminnan suhteellinen osuus yleiskulujen alv-vähennyksistä oikaistaan ja kirjataan kuluksi.

Myydyn auton lisäksi asiakkaalle on voitu myydä huoltopaketti tai vaikkapa tekniikkavakuutus, joka on autoliikkeelle arvonlisäverotonta tuloa.

Myyntilaskun käsittelyn erityispiirteitä autoliikkeen kirjanpidossa

Automyyntilaskun käsittelyyn liittyy paljon erityispiirteitä kirjanpitoa ja taloushallintoa ajatellen.

Auto voidaan myydä käteisellä, osamaksulla ilman käsirahaa tai osamaksun ja käsirahan yhdistelmällä. Myytävä auto voi olla arvonlisäverollinen auto tai sitten myyntiin sovelletaan marginaaliverotusmenettelyä. Myyty auto voi olla uutena tai käytettynä maahantuotu auto, jolloin myyntilaskulla yleensä veloitetaan myös autoveron osuus. Myydyn auton lisäksi asiakkaalle on voitu myydä huoltopaketti tai vaikkapa tekniikkavakuutus, joka on autoliikkeelle arvonlisäverotonta tuloa.

Asiakas tarjoaa usein omaa autoaan vaihdossa osana myytävän auton rahoitusta. Tarjotusta vaihtoajoneuvosta on usein osamaksuvelkaa jäljellä, jolloin autolaskulla käsitellään myös vaihtoajoneuvon jäännösvelan osuus. Mikäli vaihtoajoneuvo tulee yksityishenkilöltä, tai auto on ollut autoa luovuttavan yhtiön arvonlisäverotuksessa vähennyskelvottomassa käytössä, voidaan ostoon soveltaa marginaaliverotusmenettelyä. Vaihdossa tuleva auto voi myös olla ollut asiakasyrityksen arvolisäverotuksessa vähennyskelpoisessa käytössä, jolloin ostohinta on autoliikkeelle arvonlisäverollinen osto.

Myyntilaskun käsittelyn ja tiliöinnin osalta laskun käsittely poikkeaa selvästi normaalin arvonlisäverollisen tuotteen myyntilaskun käsittelystä. Kaikki mainitut erät tulee kirjata omille kirjanpidon tileilleen arvonlisävero oikein käsiteltynä. Yhden myyntilaskun käsittely kirjanpidossa voi käsittää 7-10 erikseen tiliöitävää tapahtumaa.

Rahaliikenteen osalta tilanne vielä monimutkaistuu. Auton kauppahinta käteiskaupassa tai käsirahan osuus osamaksukaupassa maksetaan yleensä aina ennen auton luovutusta ja autolaskun tekoa. Näin ollen tuolle suoritukselle ei välttämättä ole vielä myyntilaskua, jolle suoritus kohdistetaan. Myös autoveron osuus voidaan periä asiakkaalta ennen auton luovutusta ja laskutusta.

Kun auto on myyty asiakkaalle osamaksulla, tulee laskuun rahoitusyhtiöltä vielä jälkikäteen rahoitettavan osuuden suoritus. Rahoitusyhtiöillä on eri käytäntöjä tilityksien hoidossa. Toiset rahoitusyhtiö maksavat juuri rahoitettavan osuuden suuruisen suorituksen autoliikkeelle, jolloin suorituksen kohdistaminen myyntilaskulle on helpompaa. Nämä rahoitusyhtiöt maksavat sitten kertyneen rahoitustuoton autoliikkeelle jälkikäteen kerran kuukaudessa. Toiset rahoitusyhtiöt maksavat samalla suorituksella sekä osamaksukaupan rahoitettavan osuuden, että autoliikkeen rahoitustuoton osan, jolloin suoritus ei enää vastaa myyntilaskulla avoimena olevaa osuutta.

Kun asiakkaan vaihtoajoneuvosta on vielä osa osamaksuvelkaa maksamatta, autoliike maksaa loppuvelan rahoitusyhtiölle kaupan yhteydessä saadakseen vaihtoajoneuvon omistuksen rahoitusyhtiöltä siirrettyä itselleen. Mikäli myytävän auton toimitusaika on pitkä, ei loppuvelan tarkkaa määrää voi tietää kaupasta sovittaessa. Loppuvelan tarkka määrä määräytyy sen hetken tilanteen mukaan, kun myyty auto luovutetaan. Autoliike tilittää loppuvelan rahoitusyhtiölle vasta tässä vaiheessa, eikä tästä ole ostolaskua, johon maksu kohdistetaan.

Kaikesta tästä johtuen autoliikkeen taloushallinnon myyntitapahtumien ja maksujen pitkälle viety automaattitiliöinti on vaikeaa, ellei jopa melkein mahdotonta. Autoliikkeen taloushallinnon hoitamisessa autokaupan liiketoiminnan tuntemus ja ymmärtäminen on hyvin tärkeää.

autoliikkeen taloushallinnon myyntitapahtumien ja maksujen pitkälle viety automaattitiliöinti on vaikeaa, ellei jopa melkein mahdotonta.

Automyyjien palkkaus

Automyyjien palkkauksessa varmasti yleisin muoto on provisiopalkkaus. Siinä osa palkasta on sovittu kiinteäksi ja osa, usein suurin osa, kertyy myytyjen autojen tuotosta lasketusta tai muilla perusteilla laskettavasta provisiosta ja palkkioista. Provision määräytymisperusteita voi olla yksi tai useita. Provisioon voi vaikuttaa myyntikatteen lisäksi esimerkiksi asiakastyytyväisyys, myytyjen oheispalvelujen ja tuotteiden määrä, myytyjen kappaleiden määrä ja myyjän omien tavoitteiden saavutusaste. Provision suuruus voi myös olla joka kuukausi portaittainen riippuen mm. myyjän tavoitteen saavutusasteesta.

Uusien autojen myyjä voi saada osan palkkiosta tehtyjen tilaussopimusten perusteella ja eri palkkion, kun myyty auto luovutetaan ja laskutetaan. Kun myyjän provisio/palkka koostuu useasta osatekijästä, aiheuttaa se väistämättä taloushallinnon järjestelmiin vaateita. Isoissa autokaupan ketjuyhtiöissä taloushallinnon tietojärjestelmät on integroitu mm. myynnin tietojärjestelmiin niin, että palkanlaskentaa varten tarvittavat tiedot saadaan määriteltyä ja kerättyä yhtiön tietojärjestelmistä suoraan. Pienemmät autokaupan toimijat joutuvat keräämään tiedot palkanlaskentaa varten kuukausittain monin eri tavoin, usein manuaalisesti. Uskoakseni autoalalla on kymmeniä tai satoja erilaisia provisiopalkan määräytymisperusteita.

Vaihto-omaisuuden arvostaminen

Autoliikkeen vaihto-omaisuuden arvostaminen on tuloksen oikeellisuuden kannalta avaintekijä. Yleisesti katsotaan, että vaihtoajoneuvon paras myyntiaika on 15-30 päivää siitä lukien, kun auto on tullut autoliikkeeseen vaihto-omaisuudeksi ja auto on saatettu myyntikuntoiseksi ja laitettu myyntiin. Vaihtoajoneuvon oletettu myyntihinta pienenee ajan kuluessa. Vaihtoauton varastoarvoon lisätään ostohinnan lisäksi siihen tehtyjen kunnostustöiden osuus ja vähennetään arvioitu arvonalenema, jos oletettu myyntihinta on alempi, kuin auton hankintameno.

Vaihtoajoneuvojen varaston arvoon tulisi tehdä kuukausittain mahdollinen arvonalennus ajoneuvokohtaisesti.  Tilintarkastuksen yhteydessä on tavallista, että tilinpäätöksessä vaihto-omaisuudessa olleiden autojen myöhemmin toteutunutta myyntihintaa verrataan tilinpäätöksessä esitettyyn arvoon, jotta voidaan arvioida, onko vaihto-omaisuus tilinpäätöksessä antanut riittävän oikean kuvan vaihto-omaisuuden sen hetkisestä arvosta.

Mikäli autoliikkeellä on huoltotoimintaa ja varaosamyyntiä, on varaosavaraston arvostaminen oikeaan arvoon myös tärkeää, jotta kuukausikirjanpidon raportit ja tilinpäätös antavat oikean ja riittävän kuvan yhtiön taloudellista tilanteesta. Varaosavaraston arvostusperiaate voisi olla esim. seuraavaa; varaosanimikkeellä ei ostoja eikä myyntejä viimeisen 12 kuukauden aikana, arvo on 50 prosenttia hankintahinnasta. Mikäli varaosanimikkeellä ei ole ostoja eikä myyntejä 24 kk:n aikana, varaosanimikkeelle ei lasketa arvoa varaston arvoa määritettäessä. Nämä jaksotukset ovat syytä tehdä kuukausittain, jotta juokseva kirjanpito antaa oikean kuvan yhtiön tuloksen muodostumisesta.

Huoltolaskutus, vauriokorjaukset

Yleisintähän on, että yhdellä myyntilaskulla on yksi maksaja ja laskuun kohdistuu yksi laskun loppusumman suuruinen suoritus. Vauriokorjausta tekevissä autoliikkeissä tilanne on kuitenkin toinen. Kun autoon kohdistuu vahinko, joka kuuluu vakuutuskorvauksen piiriin, auto toimitetaan vauriokorjaamolle. Vauriokorjaamossa tehdään vahinkolaskelma sitä varten tehdyllä ohjelmalla (esimerkiksi Cabas) ja lähetetään vakuutusyhtiöön, josta korjaukselle aikanaan saadaan laskutuslupa. Kun vauriokorjaus on valmis, tehdään lasku. Laskua tehtäessä ja lähetettäessä on selvitettävä, kuka tai ketkä maksavat laskun.

Yksityishenkilön kohdalla tilanne on melko selkeä, vakuutuksen ottaja maksaa omavastuuosuuden ja vakuutusyhtiö maksaa laskun asiakkaan maksamalla omavastuuosuudella vähennettynä. Yleistä on, että tästä muodostetaan yksi lasku, joka lähetetään kahdelle osapuolelle, vakuutuksen ottajalle ja hänen vakuutusyhtiölleen. Kummallekin osapuolelle laskuun tehdään maksua ajatellen omat merkinnät. Tällaisessa tapauksessa laskuun tulee kaksi suoritusta. Jos auto on vakuutuksenottajalla arvonlisäverotuksessa vähennykseen oikeuttavassa käytössä, vakuutuksen ottaja maksaa omavastuun lisäksi arvonlisäveron osuuden jonka saa arvonlisäveroa laskettaessa vähentää. Vakuutusyhtiö maksaa sitten omavastuulla ja arvonlisäverolla vähennettynä loput laskusta.

Mikäli kyseessä on leasingauto, syntyy mahdollisesti kolmen maksajan tilanne, vakuutuksen ottaja maksaa omavastuun, leasing-yhtiö maksaa arvonlisäveron ja vakuutusyhtiö maksaa loput. Näin samaan laskuun voi kohdistua kolme eri suoritusta eri aikoina. Tilanne hankaloituu vielä, jos vauriokorjaamon lasku ei vastaa vakuutusyhtiön näkemystä korvattavasta määrästä ja vakuutusyhtiö suorittaa laskusta vain osan. Näyttää myös siltä, että vakuutusyhtiöiden menettelytavat poikkeavat osin toisistaan. Myyntireskontran hoitaminen vauriokorjaamoiden taloushallinnossa vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Kirjanpidon osalta tilanne on yleensä selkeämpi, autokorjaamolle koko lasku on yleensä normaalin verokannan mukaista myyntiä ja kun kaikki suoritukset laskulle ovat tulleet, ei oikaisutarvetta kirjanpitoon synny.

Käytetyn auton maahantuonnin alv-kysymykset

Käytettyjä autoja maahantuova ja niitä edelleen myyvä yritys hankkii autot pääosin toisesta autoliikkeestä EU:n alueelta. Mikäli EU:n alueella toimiva arvonlisäverovelvollinen myyjäliike soveltaa myymäänsä autoon yhteisömyynnin säännöksiä, osto käsitellään suomalaisen auton maahantuojan kirjanpidossa yhteisöhankintana. Kun kyseinen auto myydään suomalaisen autoliikkeen toimesta edelleen, myyntihintaan lisätään yleisen verokannan mukainen arvonlisävero.

Jos toisessa EU-maassa toimiva autoliike on soveltanut myytävään autoon marginaaliverotusmenettelyä, saa suomalainen autoliike, joka on ostanut auton edelleen myyntiä varten, soveltaa tähän autoon marginaaliverotusmenettelyä ja laskea tilitettävän veron määrän voittomarginaalista. Koska arvonlisävero käyttäytyy näissä tapauksissa eri tavoin, on tärkeää, että ostotarjousta tehdessään suomalainen autoliike tietää, kumpaa menettelyä auton myyntiin sovelletaan, jotta toivottu kate arvonlisäveron jälkeen toteutuu. Kun auto on autoverotettu siten, että maahantuodun auton ostaja on verovelvollinen myyjäliikkeen toimiessa asiamiehenä, autovero on taseen kautta kulkeva läpimenoerä, eikä se vaikuta tilitettävän arvonlisäveron määrään.

Marginaaliverotusmenettely lyhyesti, kirjaus ja kateseuranta

Kun autoliike ostaa auton edelleen myyntiä varten yksityishenkilöltä, toiselta yritykseltä – jossa auto on ollut arvonlisäverotuksessa vähennyskelvottomassa käytössä (esimerkiksi työsuhdeautona) – tai toiselta autoliikkeeltä EU:n alueella – joka on soveltanut myymäänsä autoon marginaaliverotusmenettelyä – saa ostajaliike soveltaa auton ostoon ja myyntiin marginaaliverotusmenettelyä ja tilittää veron voittomarginaalistaan. Marginaalivero lasketaan näistä myynneistä ja ostoista kuukausittain.

Mikäli kohdekuukauden myynnit ovat suuremmat kuin ostot, tilitetään erotus myynnin verona, ellei aiemmilta kuukausilta ole jäänyt niin sanottua negatiivista marginaaliveroa käyttämättä, joka on merkitty taseen saataviin. Negatiivista marginaaliveroa ei saa vähentää muusta arvonlisäverosta ja siksi se kirjataan taseen saataviin. Mikäli voittomarginaalista laskettu vero on jatkuvasti negatiivinen, jää tämä vero arvonlisäverotuksessa vähentämättä. Autoliikkeet usein tekevät tarjouksen asiakkaalle niin sanottua bruttotarjouksena. Siinä myytävästä ajoneuvosta ajateltua alennusta ei näytetä tarjouksella, vaan sen osuus lisätään vaihtoajoneuvon hyvityshintaan. Näin asiakkaalle syntyy helposti mielikuva, että hyvityshinta vaihtoajoneuvosta on oikein hyvä. Viimeistään autolaskua tehdessä tuo menettely on kuitenkin syytä ”purkaa” ja merkitä laskulle ajateltu oikea myynti- ja ostohinta, välirahan toki pysyessä ennallaan. Näin menetellen kirjanpidossa marginaaliverotettavien autojen ostohinnat ovat oikeat ja negatiivista marginaaliveroa ei synny turhaa tältä osin.

Autoalalla, ja toki muillakin aloilla, on totuttu seuraamaan myyntikatetta euroina ja prosentteina. Nykyään lienee yleistä, että marginaaliverotettavien autojen ostot ja myynnit kirjataan omille kirjanpidon tileilleen ja niistä laskettavien marginaaliostoihin- ja myynteihin sisältyvän veron osuus kirjataan oikaisemaan myynnin osalta myyntejä ja ostojen osalta ostoja. Näin menetellen myyntikatteen suhteellinen osuus on vertailukelpoinen muiden arvonlisäverollisten myyntien ja ostojen myyntikateprosentteihin verrattuna.

Asiantuntijana
Ilkka Hyttinen hallituksen puheenjohtaja ja varatoimitusjohtaja TiliNeloset Oy
Katso kaikki