Verokortti – paperista biteiksi ja muita kehityssuuntia
Vuonna 1980 Verohallinto lähetti ensimmäistä kertaa tulonsaajille verokortin. Tuosta lähtien verokortin perusajatus on säilynyt ennallaan, vaikka merkittävää kehitystä onkin tapahtunut. Moni muistaa ajan, kun verokortti oli painotuote, jossa oli verotoimiston leima. Se oli tarkoin säilytettävä asiakirja, joka tuli verokorttityypin mukaan joko antaa tai näyttää työnantajalle. Työnantajan vaihtuessa verokortti saatiin takaisin ja työnantaja teki siihen asianmukaiset merkinnät tulojen ja ennakonpidätyksen määrästä, jotta seuraava voi jatkaa laskentaa tietojen perusteella.
Palkkahallinto laski veropäiviä ja erilaisia tulorajoja eikä hyväksynyt kopiota verokortista, seurasi kumulatiivista tai koko vuoden tulorajaa, pohti portaikkokortin käyttöä ja puuttuvien verokorttien ongelmaa. Palkansaaja hämmästeli sivutulon tai vuosibonuksen ennakonpidätyksen ankaruutta ja verotoimistossa jonotettiin uutta verokorttia. Joku saattoi haluta veronpalausta ja toinen mahdollisimman pientä pidätysprosenttia.
Vähitellen menettely on muuttunut kohti nykyistä mallia. Verohallinto määrää ennakonpidätysprosentin kuten ennenkin, mutta verokortille ei palkansaajalla tai maksajalla ole välttämättä enää käyttöä. Suurin muutos on ollut, että paperinen verokortti on jäämässä historiaan sähköisen asioinnin vallatessa alaa.
Muutoksen voi jatkossa jakaa kahteen linjaan. Yhdessä pohditaan, miten kehittää verokorttimenettelyä suorituksen saajan, ja toisessa ennakonpidätyksen toimittajan, näkökulmasta. Samalla tulee huomioida myös viranomaistoiminnan tehokkuus. Avainsanana näissä kaikissa on automaatio ja sähköisyys. Ennakonpidätysprosentti jatkaa toki kulkuaan tavalla tai toisella 44 vuoden jälkeenkin.
Verokorttien laskenta
Palkansaajat saavat Verohallinnolta verokortin tulevalle vuodelle pyytämättä. Tätä verokorttia kutsutaan perusverokortiksi. Perusverokorttia laskettaessa – kuten ennakkoperinnässä ylipäätään – pyritään ennakonpidätys mitoittamaan kyseiseltä verovuodelta määrättävän veron kattamiseksi. Tämä erikseen säädetty ennakkoperinnän vastaavuusvaatimus on haasteellista, koska tulot ja vähennykset voivat olla tiedossa vasta verovuoden päättymisen jälkeen.
Kyse onkin etukäteen tehtävästä arviosta, joka perusverokortin kohdalla tehdään Verohallinnon nimenomaisen päätöksen mukaisilla parametreilla koneellisesti. Arvio perustuu joko viimeksi valmistuneeseen verotukseen tai sen jälkeen verokortin muutosta varten annettuihin tietoihin.
Tulevaisuudessa se voisi perustua myös tulorekisterin tietoihin. On selvää, että kaikissa tapauksissa arvio ei osu riittävällä tarkkuudella kohdalleen, vaan perusverokorttia on muutettava hakemalla muutosverokortti. Asia hoituu joko itsenäisesti Verohallinnon OmaVero-palvelussa tai asioimalla virkamiehen kanssa Verohallinnon asiakaspalvelukanavilla. Uudessa verokortissa otetaan huomioon kertyneet tulot ja ennakonpidätykset sekä arviot tulevista tuloista ja mahdolliset itse ilmoitettavat vähennykset. Näin vastaavuusvaatimus toteutuu todennäköisemmin eikä jäännösveroa tai veronpalautusta oletettavasti muodostu.
Tulevaisuuden ideaali-tilanteessa ennakon-pidätyksen muuttaminen tapahtuisi lähtökohtaisesti viranomais-aloitteisesti vastaavuusvaatimuksesta huolehtien.
Suurimpana ennakkoperinnän vastaavuusvaatimukseen liittyvänä epäkohtana vakiintuneessa menettelyssä voidaan pitää sitä, että verokortin muuttaminen edellyttää käytännössä palkansaajan omia toimia. Perinteinen tapa romuttaa vastaavuusvaatimus on ilmoittaa ja saada täysi kotitalousvähennys verotuksen toimittamisen yhteydessä verovuoden päätyttyä. Ennakkoperintälain mukaan Verohallinto voi muuttaa pidätysprosenttia suorituksen saajaa kuulematta, mutta tähän harvoin ryhdytään. Kapeikkona on vastaavuusvaatimus, sillä kuuleminen on tarpeen, jotta myös vain palkansaajan tiedossa olevat seikat voidaan ottaa huomioon. Sen sijaan viime vuosina on otettu käyttöön menettely, jossa Verohallinto lähettää palkansaajalle viestin, jossa todetaan verokorttimuutokselle olevan todennäköisesti tarvetta. Viestiin reagoimattomuus tarkoittaa sitä, että verokorttimuutosta ei tehdä. Aiemmin muutosverokortissa olevan ennakonpidätystiedon saattaminen suorituksen maksajan tietoon oli useimmiten palkansaajan oman aktiivisuuden varassa. Nykyisin tämä ei enää ole välttämätöntä, kun maksaja voi saada perusverokortin tai viimeisimmän muutosverokortin tiedot sähköisesti suoraan Verohallinnolta.
Verohallinnon oma näkemys verokorttien uudelleen laskennasta on muuttunut vuosien varrella. Aiemmin kehotettiin pohtimaan, onko uudelle verokortille tarvetta tai pyytämään palkkahallintoa toimittamaan ennakonpidätyksen verokortin prosenttia suurempana. Tämä johtui työekonomiasta, koska jokainen muutosverokortti tehtiin virkailijatyönä. Verokortti verkossa -palvelu ja myöhemmin OmaVero-palvelu muutti tämän ajatusmaailman. Verokortti on kulutustavaraa, ja automaatio tuottaa niitä tarvittaessa. Vero.fi -sivuilla on nykyään teksti: ”Jos tulosi tai vähennyksesi muuttuvat, veroprosenttisi on ehkä liian suuri tai pieni. Silloin sinun kannattaa muuttaa verokorttiasi. Voit muuttaa sitä vuoden aikana niin monta kertaa kuin on tarpeen.”
Sivuhuomiona voi todeta, että palkkahallinnolla voi olla erilaisia mielipiteitä työekonomiasta, kun verokortit vaihtuvat ja pidätysprosentteja pyydetään nostettavaksi. Vastaavanlainen huomio koskee verokorttien laskentaa puhelin- ja asiakaspalvelussa. Esimerkiksi viime vuonna Verohallinnon puhelinpalvelussa tehtiin noin 400 000 muutosverokorttia sen sijaan, että sama asia olisi useimmiten voinut hoitua OmaVero-palvelussa. Puhelinpalvelussa tehdään vuodenvaihteessa vastaavasti yli 4000 verokorttimuutosta päivässä. Toki noin 75 prosenttia verokorttimuutoksista tehdään OmaVero-palvelussa.
Ennakonpidätystietojen saaminen sähköisesti
Suorasiirtomenettely
Vanhin ja vielä toistaiseksi käytössä oleva tapa saada ennakonpidätystiedot maksajan omaan järjestelmään sähköisesti ilman palkansaajan omaa aktiivisuutta on suorasiirtomenettely. Verohallinto julkaisee verkkosivuillaan suorasiirtomenettelyä koskeva ohjekirjeen vuosittain kesän aikana (Palkan ennakonpidätystietojen suorasiirtomenettely 2025, 10.6.2024, VH/596/00.01.00/2024). Ohjeessa kerrotaan, miten suorasiirto toimii, esitetään muutokset edelliseen vuoteen sekä kuvataan ennakonpidätysmenettelyitä tulevan vuoden vaihteessa.
Suorasiirron pullonkaula on, että sillä voidaan saada vain perusverokortin tiedot. Se ei tuota muutosverokorttien tietoja. Järjestelmää ei olla enää kehittämässä vaan se saa kokonaan väistyä modernimpien mallien tieltä jonkin ajan kuluttua. Tilastojen valossa näyttää siltä, että maksajat ovat vähitellen luopumassa suorasiirtomenettelyn käytöstä.
Ennakonpidätystiedot API-rajapinnasta
Suorituksen maksuhetkellä voimassa olevien verokorttien, esimerkiksi muutosverokorttien, saamiseen sähköisenä suoraan Verohallinnolta on ollut ratkaisu vuodesta 2021. Tuolloin Verohallinto julkaisi API-rajapintapalvelun ennakonpidätystietojen hakemiselle. Rajapinnan kautta omaan järjestelmään voi hakea suorituksen maksuhetkellä voimassa olevan verokortin tiedot. Näin ennakonpidätyksen toimittajan ei tarvitse pohtia verokortin voimassaoloa tai sen mahdollista muuttumista. Ongelman muodostaa se melko harvinainen tilanne, jossa pyydettyä verokorttitietoa ei ole laskettu.
Rajapinnasta näyttää lyhyessä ajassa tulleen suosittu tapa hakea ennakonpidätystiedot. Trendiä osoittaa myös se, että nykyään uusille suorituksen saajille lähetetään usein tieto ”verokorttia ei tarvitse toimittaa, ilmoita jos haluat 60 prosentin pidätyksen”, kun aiemmin info oli täsmälleen päinvastainen. Tiedossa ei ole kuinka moni käyttää yhtä aikaa suorasiirtoa ja rajapintapalvelua.
API-rajapinta tulee jossain vaiheessa syrjäyttämään suorasiirtomenettelyn. On myös kaavailtu sen säätämisestä pakolliseksi tavaksi hakea ennakonpidätystiedot ainakin niissä tapauksissa, joissa maksajalla voidaan olettaa olevan valmiudet käyttää rajapintapalvelua. Kyse voisi olla esimerkiksi tilitoimistosta. Näin käytännössä nykymuotoinen verokortti ja sen näyttäminen maksajalle jäisi valtaosalta palkansaajia kokonaan pois.
Yhtenä kysymyksenä kuitenkin edelleen säilyy palkansaajan oma-aloitteisuuden merkitys ennakonpidätystietojen uudelleen laskemisessa verovuoden aikana. Ajantasaisuudesta ei ole merkittävää hyötyä, jos voimassa olevan verokortin tiedot eivät vastaa tosiasiallista veron tarvetta. Rajapinta joka tapauksessa tarjoaa maksajalle vaivattoman alustan siinäkin tapauksessa, että verokorttia usein muutetaan. Pohdittavaksi jääkin kuka verokorttia jatkossa muuttaa.
Ennakkoperintälakia muutettiin siten, että verovuoden verokortit ja ennakonpidätysprosentit tulevat ensi vuonna voimaan 1. tammikuuta alkaen.
Lakimuutos vuodesta 2025
Perusverokortit ovat perinteisesti tulleet voimaan verovuoden helmikuun alussa Verohallinnon päätöksen perusteella. Tammikuun ennakonpidätys on päätöksen mukaan toimitettu edellisen vuoden viimeksi voimassa olleen verokortin pidätysprosentteja noudattaen, ellei käytössä ole ollut tammikuussa voimassa ollutta muutosverokorttia. Tämä menettely lakkaa vuodesta 2025 lukien. Tänä vuonna syyskuun 1. päivänä tuli voimaan verokortteja koskeva lakimuutos, jota sovelletaan ensimmäistä kertaa vuoden 2025 ennakkoperinnässä ja samalla Verohallinon päätöstä ei enää tarvita.
Ennakkoperintälakia muutettiin siten, että verovuoden verokortit ja ennakonpidätysprosentit tulevat voimaan 1. tammikuuta alkaen. Muutoksen tavoitteena on parantaa ennakonpidätysmenettelyn sujuvuutta ja verokorttien ymmärrettävyyttä verovelvollisille sekä vähentää tarvetta asioida Verohallinnossa muutosverokortin tai verokorttia koskevan neuvon hakemiseksi sekä vähentää muutosverokorttien käsittelystä suorituksen maksajille ja Verohallinnolle aiheutuvaa työtä. Muutoksella tavoitellaan myös parempaa ennakkoperinnän vastaavuutta (HE 49/2024 vp). Selvää on, että tarve tammikuun verokorttimuutoksille vähenee.
Edelleen käyttöön jää mahdollisuus mitoittaa tammikuun ennakonpidätys edellisen vuoden viimeksi voimassa olleen verokortin mukaan. Poikkeus pääsääntöön koskee tammikuussa maksettavan suorituksen ennakonpidätyksen toimittamista tilanteessa, jossa suorituksen maksajalla ei ole käytössä suorituksen saajan maksuvuoden verokorttitietoja. Tällöin uuden verokorttitiedon puuttuessa, mutta joulukuun pidätystiedon ollessa tiedossa, palkan pidätystä ei tarvitsisi toimittaa ennakkoperintäasetuksen mukaisesti 60 prosentin suuruisena. Vastaavasti ennakkoperintärekisteriin kuulumattoman yhteisön, yhteisetuuden ja yhtymän saaman työkorvauksen kaavamainen pidätysprosentti on 13 ja muiden 60, ellei käytössä ole muuta ennakonpidätystietoa.
Aika näyttää, mitä vaikutuksia muutoksella on palkansaajien käyttäytymiseen verokorttiasioissa ja sähköisen asioinnin omaksumisessa ylipäätään. Muutoksella on kuitenkin myös laajempikantoisia vaikutuksia. Samassa yhteydessä nimittäin säädettiin, että ennakonpidätysprosentti voi tulla voimaan ja sitä voidaan soveltaa jo ennen kuin suorituksen saaja on saanut sen tiedoksi. Tämä on tietenkin edellytys perusverokortin voimaantulossa jo vuoden alusta ottaen huomioon perusverokorttituotannon varsin lyhyen aikaikkunan ja hallintopäätöksen tiedoksisaannin erikseen säädetyt aikataulut. Muutos voi lisäksi olla avainroolissa tulevaisuudessa ja helpottaa menettelyn kehittämistä, sillä se koskee myös pidätysprosentin uudelleen määräämistä, eli nykyistä muutosverokorttia.
Oma-aloitteisuudesta viranomaisaloitteisuuteen
Pitääkö ennakkoperinnän vastaavuusvaatimuksesta säädetty olla veroviranomaisen näkökulmasta pelkästään erikseen säädettyjen pidätysprosenttien ja perusverokortin laskennan onnistumisen varassa? Vastaavuusvaatimus ei koske suorituksen maksajaa tai saajaa eikä verokorttimuutoksia juurikaan ole tehty viranomaisaloitteisesti. Tiedossa toki on, että palkkahallinnossa usein ohjataan palkansaajia verokorttiasioissa, mutta verolainsääntö ei sitä tietenkään edellytä. Riittää, että pidätykset toimitetaan tiedossa olevan verokortin mukaisella tavalla. Tulorekisteriin annetut ajantasaiset tiedot tuloista on korostanut asiaa, kun Verohallinnon järjestelmässä on voitu verrata tulonmuodostuksen ja pidätyksen suhdetta samaan aikaan kun omia vähennyksiä on verovuoden kuluessa voinut ilmoittaa OmaVerossa.
Miten huolehtia vastaavuusvaatimuksesta, jos palkansaaja on passiivinen hakemaan uutta verokorttia? Ongelman alkuvaiheen ratkaisuna on ollut Verohallinnon lähettämät verokortin muuttamiskehotukset niille, joilla epäsuhtaa on havaittu. Kehotukseen reagoiminen on jäänyt palkansaajan omalle kontolle. Tähän ollaan hakemassa muuta ratkaisua, josta Verohallinnon pääjohtaja Markku Heikura on jo viime vuonna esittänyt julkisuudessa hahmotelmia (esimerkiksi Aamulehdessä 11.11.2023). Lähtökohtana olisi viranomaisaloitteinen verokorttimuutos, joka tulisi sellaisenaan voimaan, ellei tulonsaaja nimenomaisesti esitä haluavansa muuta. Passiivisuus asiassa tarkoittaisi muutoksen toteuttamista eikä päinvastoin.
Tulevaisuuden ideaalitilanteessa ennakonpidätyksen muuttaminen tapahtuisi lähtökohtaisesti viranomaisaloitteisesti vastaavuusvaatimuksesta huolehtien. Menettely tarvitsisi nykyistäkin tarkempaa ymmärrystä tulevista tuloista esimerkiksi verovuonna alkavien eläkkeiden ja etuuksien kohdalla. Tavoite on monin osin toteutettavissa sivullisen tiedonantovelvollisuutta laajentamalla ilman että joudutaan tuottamaan uutta tietoa pelkästään verottajaa varten. Lisäksi suorituksen saajalla olisi mahdollisuus vaikuttaa omilla toimillaan mitoitukseen esimerkiksi ilmoittamalla vähennyksiään tai muita pidätyksen mitoittamiseen vaikuttavia seikkoja, mutta ei siihen saako maksaja uudelleen määrätystä pidätysprosentista tiedon.
Suorituksen maksaja saisi joka tapauksessa mahdollisimman ajantasaisen tiedon ennakonpidätysprosentista sähköisesti ja maksukohtaisesti. Tavoitteena olisi tilanne, jossa verovuoden päättyessä verovuodelta määrättävän veron määräinen ennakonpidätys olisi kannettu, jolloin jäännösverot ja ennakonpalautukset voitaisiin unohtaa.
Tulevaisuuden muutokset edellyttävät ymmärrystä lainsäätäjältä ja toimijoilta. Missä laajuudessa voidaan edellyttää sähköisen asioinnin omaksumista? Voidaanko esimerkiksi viranomaisen puhelinpalvelua heikentää ja ohjata asiakkaat verkkopalveluiden pariin? Miten tässä kontekstissa tehdään ero suorituksen saajan ja maksajan välillä?
Maksajan vaatiessa perinteistä verokorttia nähtäväkseen ei tulonsaajan digivalmiuksista ole juurikaan hänelle itselleen hyötyä. Toisaalta saajan digivalmiuksien puuttuminen ei saisi estää maksajan toimintaa sähköisesti. Lähtökohtana voidaan pitää jo nykyisin omaksuttua linjaa siitä, että yrityksellä on paremmat valmiudet toimia sähköisesti. Huomattavaa onkin, että kaavailluissa menettelyssä ei välttämättä tarvittaisi palkansaajalta mitään toimia, kunhan palkanmaksajan toiminta ja välineet on päivitetty uusia vaatimuksia ja mahdollisuuksia vastaaviksi.
Katse kääntyy myös vanhaan menettelyyn ankkuroituun lainsäädäntöön, joka ei nykymuodossaan kaikilta osin edistä tavoitteita. Mihin esimerkiksi tarvittaisiin ennakkoperintälakiin kirjausta siitä, että suorituksen saajan niin halutessa ennakonpidätys on toimitettava suurempana kuin hänen kenties juuri laskettu ennakonpidätysprosenttinsa osoittaa? Tämä ei varsinaisesti sujuvoittaisi tavoiteltua menettelyä, sillä pidätysprosentin korottamisen salliminen johtui aikoinaan siitä, että verokorttimuutoksia ei haettaisi niin paljon.
Muutokset edellyttävät lainsäädännön lisäksi myös ajatusmaailman muuttumista ja toisaalta historian tuntemusta. Automaatiossa tehtävät muutokset pidätysprosentteihin ja suoritusten maksajien käytössä olevat rajapintapalvelut muuttaisivat pelikenttää merkittävästi eikä historian kuljettaminen mukana olisi tarpeen. Mihin jatkossa siis verokorttia tarvittaisiin? No, löytyyhän siitä myös veronumero.
